Chava

Se riippuu minkälaista olisit vailla, mm. kampaamo Mimar Utrassa tekee myös meikkejä ja sieltä olen kehuja kuullut. Ainakin sellaisilta morsiamilta jotka haluavat jotain vähän näyttävämpää, kun joissain paikoissa tekevät kuulemma niin luonnollisia meikkejä, että arkenakin on enemmän pakkelia naamassa. Riippuu tietysti ihmisestä, mutta itse kammoksun tällaista. Komps. Kampaamo Mimar teki minulle sekä kampauksen että meikin (ja edullisesti!), ja olin niihin erittäin tyytyväinen. Kelpaa hääkuvaa ihastella vielä vanhanakin, ja meikit kestivät tämmöisenkin niagaran kuin minä Lisäys: ja siellä tehdään kyllä asiakkaiden mieltymysten mukaan, minullakaan ei mitään näyttävyyksiä ollut, mutta oli todella taidolla tehty, kaikkia hyviä ominaisuuksia korostaen.

^ Roomasta ei ole kokemusta, mutta tultiin kolme viikkoa sitten Firenzestä, ja siellä pärjäsi ainakin nuorempien ihmisten kanssa englannilla. 40+ -ikäisten kanssa helpointa on vaan puhua italiaa, 50+ -ikäisten kanssa miltei välttämätöntä (poikkeuksiakin toki on, mutta jos osaa kieltä niin sillä helpottaa huomattavasti asiointia). Jos ei ole tarkoitus mennä kenenkään kotiin tai viritellä keskustelua taiteesta, pärjää hyvin ihan perusasiointilauseilla, jotka oppii nopeasti. Liikenteessä pärjää parhaiten kansainvälisillä käsimerkeillä ja kirosanoilla.

Ei tuossa muuten mitään, mutta suhteen alussa nainen on ollut 14 ja mies 32 vuotta. Mahtaneet vanhemmat saada melkoisen sydärin aikoinaan. Kieltämättä tulee mieleen, että millainen 32-vuotias rupeaa 14-vuotiaan kanssa seurustelusuhteeseen? En tarkoita tällä pahoittaa kenekään mieltä tai olla ikävä ihminen, kuulostaa vain aika hurjalta.

Marmatan vielä tässäkin ketjussa, että veljeni ei antanut mitään, ei edes korttia. Tiedän että mielenosoituksena, mutta vituttaa silti. Tänään justiin tuumasin kun kiitoskorttitilausta kävimme tekemässä, että pitää kirjoittaa siihen vielä piruillessaan että "kiitos ihanasta lahjasta".

Veljeni ei antanut meille edes korttia. Ei muuten tullut kirkkoonkaan, koska "myöhästyi". Tuli kyllä juhlaan syömään ja juomaan ja lähti sitten kaikista vieraista ensimmäisenä, viipyi vain pari tuntia. Joo, meillä on huonot välit enkä olisi kutsunut koko tyyppiä jos äiti ei olisi pakottanut, mutta olisi nyt ainakin voinut esittää kohteliasta kun minäkin kohteliaasti kutsuin. Veljeni on perheen musta lammas, aiheuttanut suunnattomasti mielipahaa koko perheelle yhdessä ja jokaiselle erikseen törttöilyillään. Minä olen sitten paha ihminen kun olen kritisoinut hänen tapaansa sotkea toistuvasti omat ja muiden asiat (veljen itsensä mielestä hänen käytöksessään ei ole minkään valtakunnan vikaa). Tällä lailla hän sitten "haistatteli" meille kun kävi vaan syömässä meidän kustannuksellamme. Sataprosenttisesti veljeni tyyliä... No, minkäs teet. Vituttaa silti.

Meidät vihittiin toissapäivänä, mutta häämatkalle lähdemme huhtikuussa, kun silloin matkakohteessamme (Firenze) kevät kukkii kauneimmillaan. Nyt siellä on vielä vähän turhan valjua.

^ Kiitos! Pidä vaan, kyllä se oli ihan sen itkun arvoista. Jopa jäyhä kirvesmies-enoni pyyhki kuulemma kyyneleitä sen aikana.

Nyt kun on häät pidetty, suosittelen entistäkin enemmän Pyytivaaran Pidot ja Pullat -yritystä kuten pari viestiä ylempänä tein. Kaikki oli todella herkullista ja ihanasti esillepantua, erikoisetkin ruokavaliot ja moniallergiset otettiin huomioon. Palvelu oli hyväntuulista ja ripeää (ja hyvällä tavalla huomaamatonta: väliastioiden korjaus pöydistä, juomien lisääminen jne. tapahtui taidokkaasti vaivihkaa), kaikki tapahtui aikataulussa. Vieraat kiittelivät tarjoomuksia.

Kopsaan tämän tännekin kun näkyy olevan kaksi ketjua: Minun valintani oli Utrassa kampaamo Mimar. Mimarin Anne Kärnä teki minulle sekä kampauksen että meikin. Koko systeemi maksoi koeversioineen 80 euroa (hinta riippuu tietysti kampauksen ja meikin monimutkaisuudesta). Minä olin enemmän kuin tyytyväinen jälkeen, sekä kampaus ja meikki olivat sekä hurjan kauniita että syvän liikutuksen kestäviä (ja näköjään myös hirveän tuiskun ja tuiverruksen, joka meidän hääpäivänämme oli). Kaikesta tuli juuri sellaista kuin toivoin, ihan harmitti kun kampauksen joutui purkamaan ja meikit pesemään pois. Suosittelen lämmöllä!

Myö tultiin kotiin hääyöksi. Oli koti kivasti laitettu ja siivottu, ja seuraavan aamun aamiainen oli valmiiksi jo meille laitettu. Oli leikkelelautanen (palvihärkää, savuhärkää ja kylmäsavustettua merilohta), ja eksoottinen hedelmäkori sisältäen seuraavia lajikkeita: kiwano (mies risti ne piikkisioiksi), rambutan, tamarillo, litsi, pitahaya, kumkvatti, ananaskirsikka, ja sitten tavallisempi viinirypäle (mitä olisikaan romanttinen aamiainen ilman viinirypäleitä joita syöttää toiselle). Kumkvatit olivat hirveän kirpeitä, niitä jäi yli. Näiden lisäksi meillä oli paikallisesta kahvi- ja suklaapuodista Irish coffee -maustettuja kahvipapuja joista jauhoimme tuoreen kahvin, sekä valikoima käsin tehtyjä konvehteja. Aivan ihana aamiainen! Häämatkalle lähdemme vasta huhtikuun puolessa välissä kun Italian kevät on kauneimmillaan.

Kirkossa meinasin liikuttua kun isä talutti minua käytävää pitkin (kannatti katsoa vain suoraan eteensä, koska heti kun yritin katsoa vieraita niin leukani alkoi väpättää) mutta sitten kun pappi aloitti puheensa, sain hillittyä itseni tuijottamalla pappia, kirkon kukkia ja seinän tuuletusluukun nuppia. Juhlassa liikutuin sitten kesken oman kiitospuheeni kunnon kyyneliin asti. Piti jättää pari lausetta puheen lopusta pois kun meni niin itkuksi.

^ ja ^^ Kiitos teille! Nyt kyllä rupeaa jo vähän jännittämään!

^ Hyvä tietää. Pappikaan ei osannut minulle antaa vinkkejä, lupasi myös että itkeminen kyllä unohtuu kun muut asiat jännittävät. Toivottavasti! Etukäteen olen parkunut kuukausitolkulla...

^ Itse juuri puoli tuntia sitten itkin taas naamani punaiseksi kun kuuntelin valitsemiamme häämarssia ja lähtömusiikkia. Huomasin yhden asian: kun kuuntelee sitä valitsemaansa häämusiikkia monta kertaa putkeen, niin ei kauan jaksa oikeasti vollottaa. Tästä päivästä aina häihin asti kuuntelen nuo kappaleet joka päivä ainakin kolme kertaa. En usko että ne enää häissä sitten itkettävät, mikä on ihan hyvä koska monta muuta liikutuksen aihetta siellä sitten on. Olemme huomenna menossa tapaamaan pappia, ja aion kysyä häneltä onko mitään vinkkiä tähän liikutusasiaan. Jos on, niin kerron niistä täällä.

Tietäähän tuo kun on rekkautunut itsekin tänne kirjoittelemaan. Sai innostuksen minulta.

Perinteiden vuoksi ja siksi, että ainakin meidän kirkkomme tarjoaa koukeroisine kattomaalauksineen ja kaikkineen henkeäsalpaavan upeat puitteet vihkimiselle. Kysymys kuului että miksi haluat vihkimisen kirkossa. Miksi ei?

450 euroa plus 5 euroa/pöytäliina (koska ne käytetään aina pesulassa juhlien jälkeen) jos käytätte talon omia pöytäliinoja. Sauna maksanee varmaan jotakin erikseen, me emme ottaneet saunaa. Hintaan kuuluu myös juhlatilan siivous (ei keittiö, mutta meillä keittiön siivouksen hoitaa pitopalvelu).

Meidän häihimme on tulossa Pyytivaaran Pidot ja Pullat. Palvelu on erinomaista, hinnat kohdallaan myös opiskelijoille, monipuoliset menut joita asiakas voi halutessaan muokata (meille tulee gluteenitonta muuta erikoisruokavaliota mukaan). Tilaisuus on tietysti vielä edessä, mutta uskallan jo nyt suositella. Itselleni tuota paikkaa suositeltiin ja tähän mennessä kaikki on juuri niin kuin on luvattukin ja enemmänkin. Omistaja on todella ihana ihminen joka osaa joustaa ja ottaa huomioon erikoisemmatkin toiveet. Meidän menullamme on hintaa 24 € henkilöä kohden, ja on yhtä monipuolinen kuin niiden puljujen joiden hinnat on n. 10 euroa kalliimmat henkilöä kohti. http://www.pyytivaaranpidot.com/

Meille valikoitui juhlapaikaksi Laulutalo (aivan ihana, vanhanaikainen sisustus kakluuneineen ja kukkatapetteineen) ja pitopalveluksi Kontiolahdella sijaitseva Pyytivaaran pidot ja pullat (todella edullinen [varmaan seutukunnan edullisimpia], ihanat menut, laadukas ja kaiken kattava palvelu, käyttävät lähiruokaa ja pitäjä on tosi ihana ihminen). Laulutalon vähäiset pysäköintipaikat (alle 10?) meinasivat ensin tuottaa päänvaivaa, mutta 50 metrin päässä on hautausmaan pysäköintipaikka missä lauantaisin voi huoletta pitää autoa koska kahden tunnin kiekkopysäköinti koskee vain ma-pe klo 6-22 välistä aikaa (tarkistin soittamalla pysäköinninvalvontaan).

Aloittajalla on mielestäni hyvä pointti. Jos toinen veli on saanut lahjaksi metsää (pienikin pläntti on nykyisin aivan uskomattomissa hinnoissa) ja toinen 50 euroa, niin kyllä siinä on kyse jo puhtaasta vittuilusta. Sulhaseltani (joka on metsänhoitaja) oli mennä kahvi väärään kurkkuun kun kerroin tästä ketjusta. Sama kuulemma kuin antaisi toiselle lahjaksi havunoksan tai mukillisen mustikoita. Itse en odota omilta vanhemmiltani tai appivanhemmiltani mitään, kummankin vanhemmat maksavat häistämme yhden kolmanneksen ja sen viimeisen kolmanneksen maksamme itse, siinä on jo lahjaa kerrakseen. Minun vanhemmiltani saimme vielä joululahjaksi upouuden kahden ihmisen tavaroille tarkoitetun lentolaukun häämatkaamme varten. On toki mukava yllätys jos vielä häälahjalla muistavat mutta ei todellakaan tarvitse. Mutta se onkin meidän järjestelymme, saman saavat muutkin sisarukset sitten kun naimisiin menevät, ketään ei suosita erikseen kuten ketjun aloittajan tapauksessa on selvästi tehty.

Oma ensimmäinen ostos oli hääkengät heinäkuussa, kun arvelin että varsinaisen hääsesongin ulkopuolella olisi vaikeampi löytää. Kävin alennusmyynneistä katselemassa valkoisia, vanhanaikaisen mallisia pienikorkoisia kenkiä. Täydelliset kengät löytyivät, joskaan eivät olleet alennuksessa, ja ovat ihan oikeat morsiuskengät. Hassuin juttu oli, että kenkäkaupassa sanoin etsiväni itselleni nimenomaan hääkenkiä, niin ensin myyjä sovitutti minulla kaikenlaisia normaaleja valkeita juhlakenkiä ja vasta sitten sanoi että "no meillä on vielä tuolla takahuoneessa sellaisia ihan oikeita hääkenkiä". Olin vähän aikaa siinä monttu auki, että no miksi nyt niitä ei sitten ekana voinut näyttää, varsinkin kun olin sanonut ostavani hääkenkiä ja ne olivat kalliimmat kuin mitkään muut sovittamani kengät (kaupalle kannattavampi myytävä). No, ostin ne takahuoneessa olleet hääkengät.

Koska kaaso asuu 450 kilometrin päässä, askarreltiin kutsut sulhasen kanssa kahdestaan ja meillä oli todella hauskaa. On muutenkin hienoa että mies osallistuu järjestelyihin mielellään ja on innolla mukana. Ja lopultakin sain tilaamani hääkakun koristeen ja lautasliinat! Koriste on meidän tarkoitukseemme juuri täydellinen ja liinojen painatukset todella kauniit. Huomenna menemme ostamaan sormukset (sulhasellekin tulee uusi, leveämpi) ja laitamme kutsut postiin! Ihanaa kun asiat tuntuvat sujuvan.

Muistutappas heitä piruuttasi seuraavalla kerralla, että jos he eivät ole aikeissa mennä naimisiin, myöskään kihlausta ei ole olemassa. Siksi heidän (mahdolliset) kihlasormuksensakin ovat oikeastaan vain tavallisia koruja ja turhuutta. Ehkä ei kannata vajota heidän tasolleen...siinäpähän pitävät korujaan jos tykkäävät. Te sentään osaatte pitää suunne kiinni ja olla arvostelematta toisten tyyliä elää (kuten aikuisten kuuluukin) Kieltämättä välillä mieli tekisi, mutta ehkä parasta tosiaan ettei vajoa yhtä alas. Ei ainakaan tule turhia riitojakaan. Seuraavasta heitosta aion kyllä sanoa tiukasti että tämä on meidän valinta ja jokainen on vapaa tekemään niin kuin itse haluaa miellyttipä se muita tai ei.

Meillä on häät tulevassa helmikuussa, 26.2.2011. Helmikuussa päivät ovat jo selvästi pidempiä ja valoisampia (tämä on selkeästi kilpailuetu marraskuuta vastaan!), mutta maassa on yhä kaunis hanki. Tilastollisesti helmikuun säät ovat muutenkin paremmat, marraskuussa voi tulla useastikin pyryä ja räntää, mutta helmikuu (varsinkin helmi-maaliskuun taite) on mitä todennäköisimmin kaunista ja aurinkoista aikaa. Nyt täytyy koputtaa puuta, ettei tästä hyvästä tule omalle päivälle joku myrsky.

Kun menimme kihloihin sulhasen veli (joka on myöskin bm) tiedusteli sulhaseltani moneen otteeseen, että "oletko nyt ihan varma, minä sentään odotin kuusi vuotta ennen kuin tuollaisen ratkaisun uskalsin tehdä"! He olivat kuitenkin menneet yhteen alle kaksikymppisinä ja meillä oli ikää jo 26 vuotta kun rupesimme seurustelemaan. Jos nyt oltaisiin odotettu kuusi vuotta ennen kuin olisi ollut sopivaa kihloihin mennä, niin aika hitaasti asiat etenisivät. Sama pariskunta (sulhaseni veli ja hänen avokkinsa) tekee välillä nyt häiden alla merkillisiä ulostuloja: "mutta MIKSI te haluatte oikein mennä naimisiin?", "ME ei kyllä mennä ikinä naimisiin, joutavaa", paljon marinaa kristillisten perinteiden turhuudesta (omat lapsensa ovat kyllä mielellään kastaneet kristillisen kirkon piiriin eivätkä näe tässä minkäänlaista ristiriitaa, puhumattakaan siitä että kihloissa voi kuitenkin olla, eikö sekin ole kristillinen perinne...). No, ei ole pakko mennä naimisiin mutta kai me nyt edes saamme mennä? Ja tuo ihmeellinen kysely että miksi ja miksi. Miksi ei? Me nyt vaan satumme haluamaan naimisiin. Toinen mistä tiedän takuulla jo etukäteen, ovat joidenkin sukulaisten spekuloinnit ns. "haulikkohäistä" missä isä pakottaa tyttärensä häpäisijän alttarille. Kun rupesimme suunnittelemaan häitä, päätettiin antaa lapsellekin tulolupa. No, häissä joko näkyy maha tai sitten ei, mutta jos se näkyy, eräs juorukellotätini pistää kyllä sellaisen huhumyllyn pyörimään että oksat pois. Pitänee kai laittaa häälehteen, että Nobilis & Sulho saavat toivotun esikoisensa silloin ja silloin.