Päivittelen vaan vähän, että miten meidän sitten kävi... Ulkomailla asuva serkkuni ei tullut, selvisi häitä edeltävällä viikolla, kun tätini kanssa puhuttiin. Hyvä niin, että selvisi jo aiemmin! Mutta naapurin pappa ja mamma sitten ilmestyivät kirkolle... Ja vihkimisen jälkeen äitini kävi heitä jututtamassa, niin kyllähän he juhlapaikallekin ovat tulossa . No sitten kun päästiin juhlapaikalle, eikun järjestämään pöytiä uudelleen niin, että saatiin heidät sijoitettua sivuhuoneen "teini"pöytään (ainut, mihin saatiin sujuvasti soviteltua lisää ihmisiä). Olihan papparainen ihmetellyt, ettei heitä ollut pöytäkartoissa tai paikkakortteja ollut, johon äitini oli sitten kiireestä ja unohduksesta jotain selittänyt. Ja sulhaselle oli myös asiasta maininnut ja sulkki oli sanonut, että kutsujen mukaan paikat laitettu... Ei ollut vissiin tajunnut pappa tätä juttua. No mutta morsiammen suuresta stressauksesta huolimatta oli papalla ja mammalla ollut erittäin ihana päivä ja olivat oikein tyytyväisiä, että heidätkin oli kutsuttu . Niin ja toivathan setäni ja hänen vaimokkeensa vaimokkeen pojanpojan mukanaan, kun ei kuulemma ollut pojalle ollut muuta hoitopaikkaa... Olisivat tietenkin voineet infota vaikka edellisenä iltana, kun saapuivat jo silloin paikkakunnalle, olisi voinut senkin järjestää vähemmällä stressillä (juu kyllä, olen helposti stressaantuva ihminen, näemmä ) No häät ohi ja onnellisesti ollaan Voi apua! Mä täällä kiukun partaalla luen tätä sun tekstiä! Miten voi ihmiset olla noin typeriä ja vaan änkeä itsensä mukaan, ilman vielä kysymättä! Jos pappa ois edes siinä vaiheessa tajunnut kysyä että voidaanko mekin tulla tms. Mutta ei. Kysyy vaan kellonaikaa ja pöllähtää sitten paikalle. Mrrr. Mutta ihanaa, häät ohi. Ei voi kuin nauraa jälkeen päin. Meillä nämä pelot vielä edessä!