Sculpture

Maksamme häämme pääasiassa itse, mutta minun (morsiamen) vanhempani halusivat myös osallistua häiden kustannuksiin. Heille se oli kunnia-asia, itse emme pyytäneet heiltä rahaa.

Meillä venyi kihlausaika huimaksi 2 vuodeksi, kun oli pakko siirtää alunperin kesälle 2010 suunniteltuja häitä. Olisin itse mieluusti astellut avioliittoon jo aikaisemminkin

Äh, minä en pahoittanut mieltäni - minusta tuntuu, että sinua taisin kyllä ärsyttää?

Ymmärsitkö nyt pointtini? En halua antaa kenellekään sellaista kuvaa itsestäni, että väheksyn muiden valintoja tms.

Mun puolesta ollaan Kaley ihan ookoo.

Hei Come on Kaley!

Luethan tuon lauseenpätkän tarkemmin :

"Ihmettelen hiukan sitä, miten nykyään kaikki "vanhat hääperinteet"... ovat niin monien mielestä ehdoton nou nou."

Minähän totesin aivan viattomasti vain, että minua ihmetyttää se, että perinteisiin suomalaisiin häämenoihin kuuluneet seikat tuntuvat olevan kovin epäsuosiossa nykyään. Etenkin juuri häävalssi yms.

EN sanonut, että minusta siinä olisi jotain vikaa, etteivät muut näitä "perinteitä" omiin häihinsä halua! Kunhan pohdiskelin asiaa yleisellä tasolla, suuntaamatta sanojani kenellekään.

Enhän minäkään halua KAIKKIA näitä "perinteitä" omiin häihini!

Ja ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta en ymmärrä, miksi takerruit minun sanoihini noin tarkasti.

No, oma sukuni (ja mieheni suku) on pullollaan puheidenpitäjiä, joten meidän juhlissamme on kyllä totuttu puheisiin.

Ketään ei tietenkään pakoteta puhumaan! En mielestäni kyllä sanonutkaan mitään siihen viittaavaa, vaan nimenomaan TOIVON kauniita puheita.

Sukkanauhaa en halua heiteltäväksi siksi, etten välitä tuosta perinteestä lainkaan - koko hääväen ei todellakaan tarvitse pällistellä, kun mies tonkii mekkoni alla...

Kimpun heittäminen on astetta siivompi perinne, ja sisarusteni ja ystävien toiveesta suostuin sen toteuttamaan.

Me noudatamme etikettiä.

Avo- ja aviopuolisot sekä kihlaparit kutsumme siis aina yhdessä, vaikkei pariskunnan toinen puolisko olisikaan ystävämme/tuttumme. Myös pitkään seurustelleet, vakiintuneet parit kutsutaan yhdessä (ainahan avoliitto ei ole mahdollinen esimerkiksi kaukosuhteen takia.)

Tuoreita (alle 1v) seurustelukumppaneita emme kutsu, ellei kyseessä ole hyvin läheisen ystävän uusi kumppani, tai ihminen jonka olemme useasti tavanneet ja hänestä pitäneet.

Mielestäni on ajattelematonta ja hitusen loukkaavaa kutsua häihin vain toinen avo- tai aviopuolisoista.

Ymmärrän kuitenkin hyvin, että joskus tuollaisiakin ratkaisuja on pakko tehdä, jos häiden vierasmäärä on kovin pieni, tai budjetti hyvin niukka. Tällaisissa tapauksissa avo- tai jopa aviopuolison kutsumatta jättäminen on mielestäni hyväksyttyä.

Mekin "joudumme" kutsumaan häihimme muutaman sellaisen ihmisen, joiden kanssa emme ole oikeastaan koskaan tekemisissä, ja joista emme edes suuremmin pidä.

Mieluummin kuitenkin näin. Eivät ne pari hassua ihmistä meidän häitämme pilaa.

Minun täytyy myöntää, että ihmettelen hiukan sitä, miten nykyään kaikki "vanhat hääperinteet" kuten häävalssi, puheet yms. ovat niin monien mielestä ehdoton "Nou nou".

Minä haluan tyylikkään perinteiset häät - haluan että isäni saattaa minut alttarille, haluan kunnollisen häävalssin, ja toivon useita ihania puheita itse hääjuhlaan. Kimpunkin varmasti heitän.

Tyllitällihärpäke-koristeluista en välitä, enkä myöskään toivo humalaista örvellystä. Morsiamen ryöstö saisi myös jäädä väliin, samoin sukkanauhan viskeleminen.

Aikuisiällä olen osallistunut kolmiin häihin.

Olemme itse kaveripiiristämme ensimmäiset, jotka astelevat avioliiton satamaan - meidän jälkeemme vietetään ainakin kahdet häät.

Häämme vietetään kauniissa maalaiskunnassa, meren rannalla. Hääpaikkakuntamme on poikkeuksellisesti sulhasen entinen kotipaikkakunta.

Häämarsseista ei ole vielä toistaiseksi tehty päätöstä, mutta häävalssina tanssimme Jannen ja Maijan häävalssin. Kauniit sanat ja sävel, ja sopii kuin nenä päähän meidän kesäisiin meren rannalla vietettäviin häihin.

Minulla on kaksi kaasoa, parhaat ystäväni.

Toisen ystävän kanssa ollaan tunnettu hiekkalaatikolta asti, toisen tapasin vasta näin aikuisiällä. Molemmat yhtä rakkaita, omalla tavallaan korvaamattomia.

Lisäksi kaksi nuorempaa siskoani toimivat myös kaasoina/morsiustyttöinä - omasta toiveestaan.

En voisi.

Pinnallisista syistä, sekä tunnesyistä.

*

Mieheni maksaa, perinteiden mukaisesti.

Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten aika on vasta avioliitossa. Jos tulisin "vahingossa" raskaaksi ennen häitämme, aikaistaisimme häitä ja menisimme naimisiin ennen lapsen syntymää. Aivan kuten MEM tuossa yllä.

Minulle on herttaisen yhdentekevää, miten muut toimivat. Jokainen taaplaa tyylillään!

Näen asian niin, että on tyystin kaksi eri asiaa rakastua ja rakastaa.

Rakastuminen on biologinen reaktio, joka kestää jokusen vuoden. Se lienee kehittynyt evoluutiossa, jotta lapset saisivat alkunsa ja ihmislaji menestyisi.

Rakastaminen taas on laaja maailmankatsomuksellinen prosessi, jossa yksilö joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja ja valintoja ja opettelemaan tyytymään epätäydelliseen.

Rakastaminen on hyvin laimeaa verrattuna rakastumiseen.

Rakastaminen mitataan lopullisesti vasta silloin, kun pitkässä suhteessa ollessaan hullaantuu johonkin toiseen. Tällöin paljastuu, onko ihminen sitoutunut kumppaniinsa maailmankatsomuksellisella vai tunteiden tasolla. Tunteisiin perustuviin avioliittoihin en usko. Ne ovat lähes varmasti tuhoon tuomittuja. Tunteet kyllä käynnistävät suhteen, mutta eivät elätä sitä.

Yllä olevan perusteella lienee sanomattakin selvää, että pidän lyhyeen seurusteluun perustuvia liittoja arvauksina. Jotkut niistä kestävät ja toiset eivät, mutta etukäteen sitä ei voi tietää.

Komppaan täydellisesti.

Häitämme vietetään ensi kesänä 16. heinäkuuta.

Olemme molemmat häiden aikaan 24-vuotiaita.

Isot häät tulossa, tietenkin. Kerran sitä vaan...