Magneetti

Kymmenisen paikkeilla taitaa oma luku pyöriä. Kolmet muistan tarkemmin, mutta lapsuuden hääkokemuksistakin on jäänyt paljon hyviä muistoja.

Meillä puolestaan sähkövatkaimesta irtosi vispilät (olin jännittyneenä laittanut ne huolimattomasti kiinni) ja kermat roiskuivat pitkin huonetta ja myös puvulleni, joka onneksi oli valkoinen. Kaaoksesta järkyttyneenä menin ihan lukkoon, jolloin sulhanen ohjasi minut istumaan ja hän siivosi äitini kanssa jälkiä. Onneksi asialle pystyttiin tovin päästä nauramaan vieraiden kanssa, jotka koko onnettomuuden ajan seurustelivat olohuoneessa. Vaikka pavlova onkin herkullista, on syytä miettiä kannattaako sitä tarjoilla tuollaisissa juhlissa, se kun pitää kuitenkin syödä käsittääkseni hetimiten valmistamisen jälkeen.

Taitaapi olla loppukesä meidän valintamme. Ehkäpä siinä elokuun puolivälin tienoilla. Tämän vuoden perusteella ainakin

Kyllähän se jännittää Enimmäkseen hyvällä tavalla innostuksen sekaisen onnellisuuden muodossa. Mutta hieman myös huolestuttaa. Mitä jos meistä ei olekaan siihen ja tuleekin ero. Avioliitto tuntuu niin isolta ja tärkeältä asialta, että luovuttaminen tuntuu ajatuksenakin ahdistavalta. Vaikkei avioero nyt olekaan enää nykymaailmassa niin "iso juttu" kuin ennen, se tuntuu silti sellaiselta elämänkokemukselta, jota ilman olisin enemmän kuin mieluusti. Muutenkin tapana miettiä teoreettisella tasolla kaikkea ja etenkin worst case scenarioita, joten toki tällaiset asiat välillä käyvät mielessä.

Samoinpa kävi mullekin, että mies vaihtu ja suunnitelmat meni uusiks, mutta paremmiks. Ensimmäisen kanssa ehdittiin yli 5 vuotta olla ja häitäkin tuli mietittyä. Se olikin nimenomaan sitä häiden miettimistä. Nykyinen tilanne taas on enemmän kallistunut sinne avioliitosta unelmoimisen puolelle, vaikka häätkin toki edelleen tuntuvat kivalta jutulta Kihloissa siis ollaan jo ja nopeasti mentiinkin, mutta kyllä tässä vielä haaveiltavaa riittää yllin kyllin. Ehkä tietynlaisella elämänkokemuksella ainakin itselleen on helpompi "puolustella" pikaisia ratkaisuja, kun tuntuu että aidosti tietää vähän jo jostain jotain. Suhtaudun suurella kunnioituksella teini-iässä elämänsä rakkauden löytäneisiin, mutta osaan myös arvostaa omia ratkaisujani ja kertyneitä kokemuksia.

Kyllä ehdottomasti kihlaus on lupaus avioliitosta ja me molemmat tiedostamme tämän. Opiskelut ovat kuitenkin vielä sen verran kesken, ettei ole voinut varmaksi päättää vielä vuottakaan. Alustavia suunnitelmia on kuitenkin tehty ja vuodenaika on päätetty

Minua kosittiin Turussa omassa sängyssäni vauhdikkaan illan ja tunteikkaiden keskustelujen jälkeen. Humalatilan johdosta oli tietysti tärkeää, että aamulla vielä yhdessä tultiin samaan johtopäätökseen kun yöllisen jutustelutuokion päätteeksi

Käytännössä ensimmäinen kerta molemmilla. Edellisen kumppanini kanssa olimme puheen asteella, mutta se ei ikinä edennyt sormuksiin tai asian julkaisuun, joten lasken vain viralliset kerrat

Me myös vietimme kahdet juhlat molemmille suvuille erikseen asuinpaikkojen etäisyyksien vuoksi. Ensimmäisissä juhlissa oli yhdistetty oman sukuni ja molempien kavereiden kohtaaminen vanhempieni kotona. Aluksi juhlat sujuivat sukukahvittelujen merkeissä ja sitten illalla vähän menevämmän biletyksen muodossa kavereiden kera. Toiset juhlat olivat sitten perinteikkäämmät kahvikutsut sulhasen isoisän luona. 1. juhlien menu: Guacamole ja nachot Ruissipsit tunturisalaatilla, kirsikkatomaatilla ja persiljalla Couscoussalaatti ja valkosipulidippi Salamipiirakka Tomaattimozzarellapiirakka Passionjuustokakku Minisuklaacupcakesit Karkkia Skumppaa + Liköörejä runsaammin Kahvia, teetä 2. juhlien menu Fetaoliivipasteijat Kinkkupasteijat Rahkapullia Mokkapaloja Kuivakakkua Korvapuusteja Puolukkakääretorttu Skumppaa alkumaljoina Kahvia

Kosinnan jälkeen ehtikin vierähtää hyvä tovi, ennen kuin pääsimme sormusostoksille. Kosiminen ilman sormusta oli oikeastaan ihan itsestäänselvää ja mukavahan ne oli yhdessä valitakin, vielä kun molemmat mieltyivät täysin samanlaisiin

Eipä paljoa keritty puhumaan, kun kaikki tapahtui niin nopeasti ja omalla painollaan. Sen verran kuitenkin, ettei mitään julkista spektaakkelia eikä kädenpyyntöjä. En olisi ikinä voinut kuvitella, että oma kosinta olisi tapahtunut viinanhuuruisen illan päätteeksi omassa sängyssä ennen nukahtamista. Olisin varmaan pitänyt mauttomana ja kliseisenä junttikosintana, vaan niinpä se tuntuikin sillä hetkellä juuri oikealta tavalta ja sama tunne on kestänyt. Aamulla tietysti kertasimme jutut ja molemmat olivat aivan yhtä varmoja asiasta, joten se oli sillä selvä.

Me otimme yhdessä "viralliset" kihlajaiskuvat welfietyyliin kihlajaispäivänä ja julkaisimme suoraan Instagramissa somestrategiamme mukaisesti Tuli enemmän meidän oloiset kuin jonkun muun ottamana, kun saimme harjoitella hölmistyneitä ja onnellisia ilmeitä ainakin sadan kuvan verran.

Julkaisimme tiedon samanaikaisesti kummankin Whatsappin perheryhmässä sekä Facebookissa. Tämän jälkeen pistimme sovitusti puhelimet piiloon ja tarkastimme onnittelut vasta tunnin päästä. Aika kului yllättävän nopeasti siivoillessa, lehden tietovisoja tehdessä ja yhdessä jännittäessä. Onnitteluja oli tullut runsaasti tällä välin ja muutama oli yrittänyt soittaakin. Oma perheeni ei ollut pelkästä kuohuviini ja sormus -kuvasta aluksi tajunnut asiaa, vaan olivat vain katselleet nimikkoviinipulloani Pikkusiskoni oli sitten Facebookista bongannut uutisen ja älynnyt kuvankin idean, joten hän pääsi valistamaan vanhempiani kuvan todellisesta tarkoituksesta. Siinä illan aikana tuli sitten juteltua puhelimessa aiheesta lisää läheisten kanssa. Tieto siis kulki samana päivänä oikeastaan kaikille sukulaisille, kun vanhemmat ilmottelivat isovanhemmille ja sulhanenkin soitti isoisälleen. Instagramiin lisäsimme kihlautumiskuvan myös samana päivänä ja sulhanen taisi laittaa jotain Twitteriinkin, joten sosiaalinen media tuli kattavasti hyödynnetyksi viestinnän välineenä.

Sormuksemme olivat täsmälleen saman hintaiset ja samalla kertaa ostetut, joten käytännössä ei ollut väliä kumpi maksoi kumman. Mutta periaatteessa ja tasa-arvon nimissä molemmat varmaan maksoivat omansa Vihkisormusta pitää miettiä sitten aikanaan. Timantit ja näyttävät korut eivät oikein ole makuuni, joten eiköhän itselle mieluisa rinkula tule olemaan samalla myös sopuhintainen.

Molempien perheet kyllä hämmästyksestä selvittyään onnittelivat ja vaikuttivat myös ihan iloisilta. Äitini tosin kysyi, että oliko tämä nyt vain tällainen kihloihin meno vai aiotteko ihan naimisiinkin. Isovanhemmat sen sijaan yllättivät positiivisesti onnittelutekstarilla, mitään tekniikkaneroja kun eivät todellakaan ole. Kaverit ottivat uutisen ihan hyvin vastaan, osa heistäkin on jo ehtinyt kihlautumaan.

Suunnittelun asteella tällä hetkellä. Luultavasti minun vanhempieni luona iltapäivällä kahvikestit sukulaisille ja sitten nuoremmalla porukalla juhlimista illemmalla. Täytyy sitten vielä kahvilla käydä sulhasen puolen sukulaisilla myöhemmin. Itse nautimme kihlajaispäivänä skumppaa ja kävimme hesessä. Ehkä tuota traditiota tulee noudatettua vuosipäivinäkin

Meillä kihlauksesta oli yhdessä sovittu jo aiemmin, mutta eiköhän siitä sormuspäivästä kuitenkin se varsinainen kihlauspäivä tule, sillä silloin myös julkistimme asian. Sormukset ostettiin vain käytännöllisistä syistä sopivana päivänä, eikä taustalla ollut mitään sen kummempaa romanttista ajatusta. Sormus tietysti vain symboli, mutta niinhän se päiväkin on vain osa viitekehystä itse asiassa

Kai se loppujen lopuksi yhdessä sovittu juttu oli. Molemmilla oli jo syksyn mittaan ollut sellaisia tuntemuksia ja mies sitten kerran muutaman oluen jälkeen (ts. kaatokännissä) otti homman puheeksi. Hänen uskallettuaan mainita asiasta, kävimme muutamat keskustelut, joiden pohjalta tähän sangen onnelliseen lopputulokseen päädyttiin. Yllättäviä kosintoja ei siis varsinaisesti nähty, mutta sen sijaan kihlaus hoitui kaikin puolin omalla tyylillämme.

Kumpikaan meistä ei ole mikään tottunut korujen käyttäjä, varsinkaan sormusten. Vähän jännitti, josko sormus tuntuisi vain häiritsevältä ja muistaisiko sitä edes käyttää. Kävimme sitten hakemassa molemmille aivan samanlaiset ohuet kultaiset rinkulat. Epäröinnistä huolimatta molemmilla oli jo samana päivänä sellainen tunne, että siihen sormeenhan se sormus kuuluukin. Mieskin kuvaili sormusta hyvän ja oman tuntuiseksi. Myyjä auttoi hyvin oikean koon löytämisessä, joten sen kanssa ei ollut ongelmia. Minulla kuitenkin on tapana heilutella ja huitoa käsillä, että oikeasta koosta huolimatta sormus lensi kerran käsivoiteen levittämisen jälkeen nivelen yläpuolelta kilinän kera lattialle. Onneksi paniikki kesti vain hetken, kun sormus jo löytyi maton kulman alta

Jos kyseessä on todella sama Mauri Virtanen, joka on kastanut minut ja sisareni sekä käynyt kouluaikoinani luokassa höpöttelemässä jotain uskontojuttuja niin uskoisin että saatte erittäin mukavan miehen vihkijäksi. Ikää taitaa olla kyllä jo reippaasti yli kuudenkymmenen...Omat muistikuvani ovat kylläkin melko hataria kun aikaa on jo vierähtänyt paljon, mutta muistan kuinka vanhempani kehuivat Mauria ja halusivat ehdottomasti että hän kastaa kaikki lapset, joten en mitenkään usko että hän olisi liian saarnaavainen.

Mieheni kävi ennen jossain huonossa paikassa, jossa hiukset "kynittiin" tyhmän näköisesti, mutta vaihtoi sitten Rongankadulla sijaitsevaan Men Onlyyn jossa todella osataan leikata miesten hiukset ja toiveita kuunnellaan hyvin. Itse käyn Glohairissa ja olen joskus seurannut viereisillä penkeillä istuneiden miesten parturointeja niin voin kyllä sanoa, että jälki on myös siellä ollut hyvää.

Mutta eikö nämä asiat nyt kuitenkin hoideta yleensä ihan virallisia teitä eikä kenenkään kotiovelle mennä "ahdistelemaan" vaikka minkälaisia huijareita tahi rikollisia olisivatkin? Enpä olettanutkaan että kukaan sinne nyt ihan nyrkit pystyssä lähtisi, mutta sinällään ihan viatonkin tiedusteluretki kauppiaan kotiovelle tuntuu mielestäni asiattomalta. "Eli naisella on teidän rahat, eikä niitä näytä kaikille palauttavan. Henkilökohtaisella vierailulla luulisi olevan enemmän vaikutusta." Todennäköisesti tämä henkilö on talousvaikeuksissa ja rahat on jo käytetty ties mihin, joten tuskinpa se ovelle kolkuttelu ja rahan tivaaminen mitään tulosta tuottaa. Se tässä ihmetyttää että miten tuo putiikki vieläkin on ainakin näennäisesti pystyssä ja verkkosivujakin juuri päivitetty. Itse en ole tuolta mitään tilannut, mutta mielenkiinnolla kuitenkin seurannut tätä asiaa ja todellakin toivoisin viranomaisten taholta toimia ala-arvoisen liiketoiminnan pysäyttämiseksi.

Oletko ihan tosissasi? enpä usko että oikeuden ottamisesta omiin käsiin seuraa mitään hyvää.

Ymmärrän myös että tilanne on varmasti hieman inhottava sinulle, mutta itse en jättäisi missään nimessä tuota tilaisuutta väliin kuitenkaan. Ota se vaikka ihan kokemuksen kannalta ja tiedä vaikka pöytäseuralaisesi olisivat mukavia ja saisit uusia kavereita heistä

Aa niinpäjoo! Ajattelinkin että avioliiton aikana voi olla vähän vaikeata käytännössä pitää miniä tai vävy täysin erossa perinnöstä. Ihan järkevää kyllä vanhemmilta estää avio-oikeus puolisolta niin ei jää sitten ainakaan epäselväksi minkä takia naimisissa ollaan ja lapsenlapsiltahan sitä ei tarvi estää