Hilippa

Ensinnäkin, TULLI ei tarkasta matkustusasiakirjoja vaan RAJAVARTIOLAITOS. Sitten asiaan.. Jos matkaliput ja passi on samalla nimellä niin ei tule ongelmia. Meillä Suomessa kun on tämä henkilötunnus niin rekisterit toimii sen mukaan. Vaikka uusi nimi olisikin jo mennyt väestörekisteriin niin henkilötunnus tuskin on muuttunut. Toisin sanoen, henkilötunnuksella näkee kummatkin sukunimet...tarvittaessa. Mitä tulee muiden maiden viranomaisiin, heidän rekisterihaut hakee kansainväliset kuulutukset eli eivät pääse Suomen väestörekisteriin ( johon ei kaikilla viranomaisillakaan ole oikeuksia ). Jos on kansainvälisesti etsintäkuulutettu henkilö niin tuskin kannattaa sitten edes lähteä matkoille Hyviä häämatkoja vaan kaikille!!

Ostin eilen korvakorut Hääpuku on kyllä tilattu netistä, mutta onko se minun puku on sitten nähtävissä kunhan joskus saapuu... Ja häät 3.9.2011 eli taitaa tulla kiirus..

Erittäin hyvä idea! Itse olisin ollut samoilla linjoilla, eli maistraatti ja sitten kavereille kunnon kemut jossain vaiheessa. Meillä on työn puolesta mahdollista vuokrata saunoja saarelta, menee kesällä isompikin porukka sisään ja mahtavilla paikoilla meren rannalla... Mutta mies halusi kirkon ja kaikki muut härdellit.

Me mennään varmaan kotiin. Juhlapaikka on 100 metrin päässä ja meillä on kaksi koiraa. Olisi vähän hassua ajaa taksilla 10 km keskustaan ja mennä pariksi tunniksi hotelliin nukkumaan, pakata hillittömät kamat mukaan ja sitten raahata ne taas muutaman tunnin päästä takaisin kotiin ja purkaa laukut. Minulle koti on paras paikka ja jotenkin tuntuu hyvälle ajatus että saa sitten rauhassa heräillä seuraavana aamuna sitten kun huvittaa ja kokkailla vaikka alasti herkkuaamupalaa.. En oikeastaan tajua mitä luksusta on mennä nukkumaan sänkyyn missä on ties kuinka moni laskenut siittiöt menemään.. Mutta tämä oli vain minun mielipide

Me varmaan joudutaan maksamaan osa luottokortilla, siis lähinnä se juhlapaikan osuus. Vaikka kumpikin ollaan töissä niin silti vetää tiukille saada säästettyä sen verran mitä on tarve. Elämä kun on yllätyksiä täynnä.. Itse olen ottanut nyt ensimmäistä kertaa elämässä käyttöön lyhennysvapaiden kuukausien käytön, huomasin että jää melkein 600€ enemmän käteen niiden kuukausien aikana. Häälahjaksi pyydetään kylmästi rahaa ja sillä varmaan saadaan osa kuluista katettua, enkä todellakaan pidä sitä mitenkään pahana asiana että maksetaan häitä lahjoituksilla.

Armeijassa 2005 Tosin silloin tyydyin vain ihailemaan komeaa miestä. Pari kuukautta kotiuttamisen jälkeen törmäsin häneen yöelämässä ja siitä se kaikki lähti. Tosin mutkia tuli vielä matkaan, ja silti osui aina tielle. Helsingissä on aika paljon ihmisiä ja tuntuu jotenkin kohtalolta että tähän kyseiseen henkilöön olen onnistunut törmäämään mitä ihmeellisimmissä paikoissa, jopa eräässä hääpukuliikkeessä Pakko se oli kohtaloa uskoa ja kimppaan mentiin. Ja syyskuussa naimisiin

Kyllä jännittää! Meillä on ollut aika monivaiheinen suhde, on ollut paljon alamäkiä mutta sitten niitä ylämäkiäkin. Ehkä eniten pelottaa se että onko toinen ihan varmasti nyt säätänyt tarpeeksi ja voi rohkeasti luottaa että tämä ihanuus jatkuu.. Kun en mene enään naimisiin sen takia että saisin häät, menen naimisiin sen takia että rakastan sulhastani ja haluan olla hänen kanssaan niin kauan kuin henki pihisee

Nostellaan tätä hieman.. Syksyllä olisi tarkoitus juhlia sotilashäitä. Olen kerran ollut sellaisissa vieraana, mutta niistäkin on jo useampi vuosi. Onko muita juttuja kuin edellä mainitut mitä niissä kemuissa tulisi tehdä?

Päivä kun oli päätetty niin mentiin sitten heti kyselemään juhlapaikkaa. Pari viikkoa sitten se taisi olla Meille oli tärkeintä että saadaan kyseinen tila juhliimme, joten jos ei olisi onnistunut niin sitten olisi mennyt päivä vaihtoon.. Kirkon varasin sitten heti seuraavalla viikolla, ja ei ollut mitään ongelmaa sen suhteen. Meillä tosin häät 09/11, mutta eipä noissa kannata aikailla jos vain on päivä tiedossa. Helsingissä varsinkin..

Jotenkin tuntuu että polttaritkin on lähtenyt ihan käsistä viime vuosina! Joo, onhan se tärkeä päivä jne.. mutta, onko vaatimukset menneet vähän turhan pitkälle? Minun mielestä esim. 100€ on jo aika paljon pyydetty. Kun on otettava huomioon tuleva häälahja ja mahdolliset kuljetukset paikalle. Kuten joku aiemmin jo mainitsikin ketjussa että helposti tulee maksuun isompi summa kun laskee omat ruuat+juomat, majoituksen ja kyydit. Minun mielestä tuo 50€ on aika maksimi.

Miehen kanssa asiasta keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen että kutsut lähtee sitten kesäkuussa.. Nyt sitten on alettava vissiin oikeasti töihin että ne saataisiin vieläpä postiin silloin. Kyselin mieheltä että onko hänellä jotain ajatuksia väriteemasta ( oletin että ei varmasti tule mitään kommenttia ) johon hän sitten tokaisi että on miettinyt tuota valkoista ja vaaleanvihreää... Niillä mennään sitten! Mitäpä mieltä, voiko noiden värien kanssa laittaa ruskeaa..? Minä kun niin rakastan ruskeaa ja voisin laittaa sitä joka paikkaan

Voi jessus miten hauskaa minulla on ollut näitä lukiessa! Työkaverit ovat hieman ihmetelleet mitä pärskin itsekseni ja kyselleet tyyliin että mites sen lääkityksen kanssa.. Olen sitten näyttänyt joitain helmiä täältä ja kyllä on nauranut työkaveritkin, jotka ovat miehiä... Itse eilen kysyin josko omaa sulhoa on alkanut jo ärsyttää häähössötys. Vastaus oli että: " Ei ollenkaan! Rakas, ei tietenkään." Meillä sinällään vielä aika alkukantimissa koko homma kun naimisiin mennään vasta syyskuussa. Naapuri toi meille kasan häälehtiä joita sulho sitten selaili. Kyselin että meinasiko valita minulle jotain pukua sieltä. Näytti kuvaa korsetista ( alusvaate mainos ) ja totesi että aika paljastava asuste kirkkoon.. tosin taisi kyllä vitsailla!

Me saatiin varattua kuvaaja hintaan 350€, kuvaa vihkimisen ja pari tuntia juhlissa + potretit ulkona/sisällä. Seuraava tarjous oli 400/ 550€, mikä sekin oli ihan siedettävä. Varmaan ajankohta vaikuttaa meillä edullisuuteen, pahin sesonki ohi.. Hieman tietysti jännittää että millaisia kuvia tulee kun on niin "halpa", olemme kyllä vierailleet kuvaajan galleriassa ja pitäneet niistä kuvista siellä. Toivottavasti hinta ei kulje laadun kanssa tässä suhteessa Sitä kyllä jäin ihmettelemään että kaksi kuvaajaa vastasi yhteydenottoihin. Lähetin tarjouspyynnöt n. 10:lle eri taholle. Luulisi että vaikka päivä on varattu niin voisi sitten ilmoittaa siitä..?

Ainoa mitä minulle varmaan tapahtuu on rakennekynnet Yleensä otan ne kesäksi muutenkin, joten sinällään ei mikään uusi juttu. Onhan se kiva esitellä sormusta kun on nätit kynnet Kyllähän sitä luottaa enemmän ammattilaiseen, joten käyn laitattamassa naaman ja hiukset johonkin malliin. Ainakin sitten tunnistaa kuvista vielä parinkin vuoden päästä itsensä

Onnittelut Okkanaiselle! Alkoi ihan nyt ahdistaa nuo kutsut.. Perhe tietää kyllä milloin häät on, mutta kaverit ei. Pitäisikö siis tosiaan laittaa ne kutsut jo kesäkuussa.. Apua! Tässähän tulee ihan sitten hoppu.. Ja sitten kun ilmoittaa kavereille juhlista niin sen jälkeen kaikki höpisee vain häistä..

Olen harjoitellut salaa uutta nimikirjoitusta Siis jo ennen kun kosintaa oli edes tullut..

Meillä yhteistä taivalta häiden aikaan on reilu viisi ja puoli vuotta. Yhdessä asuttu elokuusta -08.. Kosinta 30.12.2010 ja häät 3.9.2011 Vielä ei ole onnistunut lasten suhteen, mutta kaksi ihanaa koiraa meillä ajaa asiaa siihen asti

Meillä häät 3.9.2011 Rakastan syksyn värejä ja luultavasti ne tulevat olemaan myös näkyvillä meidän juhlissa ja hääkimpussa. Tässä on kyllä vielä niin paljon aikaa että ehtiihän tuota vielä miettimään.. Tuo kutsukirjeiden lähettäminen onkin tosiaan mietittävä.. Kun tosiaan ihmiset saattaa lomailla vielä syyskuussakin, siis meillä on juurikin silloin kesäloma Mietin vain että jos kutsut laittaa liian aikaisin niin unohtavatko ihmiset sitten vastata..?

No toista kierrosta itsekin menossa.. Ensimmäinen avioliitto alkoi huonosti ja päättyi ikävästi. Viikkoa ennen häitä olisin vielä halunnut perua koko kemut. Kutsut oli tietenkin jo aikoja sitten lähetetty ja kaikki valmista, eipä siinä auttanut kuin hymy naamalla mennä kohti alttaria. Hääpäivästä en muista juurikaan mitään. Olin ollut parissa leikkauksessa ennen häitä ja lääkitys niin sanotusti kohdallaan. Yhdeksän jälkeen oli pakko päästä nukkumaan kun lääkkeet vei voiton. Häävieraat jäivät juhlimaan, tosin vaikka toisin oli sovittu niin ravintola oli vienyt boolin pois meidän lähdettyä joka varmaan hieman latisti tunnelmaa. Ei olisi pitänyt mennä silloin naimisiin, tiedän. Vaikea se on rakentaa avioliittoa ihmisen kanssa jota ei rakasta tavalla jolla aviomiestä tulisi rakastaa. Minä olin rakastunut toiseen koko ajan. Ja sen ihmisen kanssa olen nyt menossa naimisiin Olisin halunnut naimisiin maistraatissa, jäänyt hieman sellainen kammo ensimmäisistä juhlista, tai lähinnä siitä tunteesta. Mies on vaan menossa nyt ensimmäistä kertaa naimisiin ja haluaa juhlia sitä, sanoi että kun on niin kaunis morsian niin haluaisi taluttaa ihan alttarille asti. En halua viedä toiselta unelmaa vain siksi että olen itse tehnyt vääriä valintoja. On tietysti paljon sellaisia asioita jotka ahdistaa; monet eivät tiedä minun menneisyydestä, joten herättääkö se ihmetystä jos kävelen alttarille yksin ( tuntuu ironiselta että isäpuoli luovuttaa minut toistamiseen )?, haluaisin hunnun jota ei ensimmäisellä kerralla ollut, polttareita on myös vähän hölmö pitää kun ne on tavallaan jo kerran ollut ( tosin ei niissä pahemmin kehuttavaa ollut, ja hauskaa en pystynyt pitämään johtuen lääkkeistä ), häälahja? minun perhe on sellaisen jo kerran antanut.. Minä olen kuitenkin nyt menossa naimisiin ihmisen kanssa jota olen rakastanut monen monta vuotta. Ei ole ollut helppo päästä tähän asetelmaan missä nyt ollaan, tie on ollut todella kivinen ja kuoppainen. Olen enemmän kuin onnellinen siitä että hän pyysi minua menemään kanssaan naimisiin. Ainoa mikä tässä hiertää on menneisyys. Sekava tarina/tuotos, mutta niin on kirjoittajakin..

No toista kierrosta itsekin menossa.. Ensimmäinen avioliitto alkoi huonosti ja päättyi ikävästi. Viikkoa ennen häitä olisin vielä halunnut perua koko kemut. Kutsut oli tietenkin jo aikoja sitten lähetetty ja kaikki valmista, eipä siinä auttanut kuin hymy naamalla mennä kohti alttaria. Hääpäivästä en muista juurikaan mitään. Olin ollut parissa leikkauksessa ennen häitä ja lääkitys niin sanotusti kohdallaan. Yhdeksän jälkeen oli pakko päästä nukkumaan kun lääkkeet vei voiton. Häävieraat jäivät juhlimaan, tosin vaikka toisin oli sovittu niin ravintola oli vienyt boolin pois meidän lähdettyä joka varmaan hieman latisti tunnelmaa. Ei olisi pitänyt mennä silloin naimisiin, tiedän. Vaikea se on rakentaa avioliittoa ihmisen kanssa jota ei rakasta tavalla jolla aviomiestä tulisi rakastaa. Minä olin rakastunut toiseen koko ajan. Ja sen ihmisen kanssa olen nyt menossa naimisiin Olisin halunnut naimisiin maistraatissa, jäänyt hieman sellainen kammo ensimmäisistä juhlista, tai lähinnä siitä tunteesta. Mies on vaan menossa nyt ensimmäistä kertaa naimisiin ja haluaa juhlia sitä, sanoi että kun on niin kaunis morsian niin haluaisi taluttaa ihan alttarille asti En halua viedä toiselta unelmaa vain siksi että olen itse tehnyt vääriä valintoja. On tietysti paljon sellaisia asioita jotka ahdistaa; monet eivät tiedä minun menneisyydestä, joten herättääkö se ihmetystä jos kävelen alttarille yksin ( tuntuu ironiselta että isäpuoli luovuttaa minut toistamiseen )?, haluaisin hunnun jota ei ensimmäisellä kerralla ollut, polttareita on myös vähän hölmö pitää kun ne on tavallaan jo kerran ollut ( tosin ei niissä pahemmin kehuttavaa ollut, ja hauskaa en pystynyt pitämään johtuen lääkkeistä ), häälahja? minun perhe on sellaisen jo kerran antanut.. Minä olen kuitenkin nyt menossa naimisiin ihmisen kanssa jota olen rakastanut monen monta vuotta. Ei ole ollut helppo päästä tähän asetelmaan missä nyt ollaan, tie on ollut todella kivinen ja kuoppainen. Olen enemmän kuin onnellinen siitä että hän pyysi minua menemään kanssaan naimisiin. Ainoa mikä tässä hiertää on menneisyys. Sekava tarina/tuotos, mutta niin on kirjoittajakin.. Ja mitä pukuun tulee; aion mennä naimisiin hääpuvussa, valkoisessa tai ivoryn värisessä..

Meillä tytöt saa olla kotona ja tuttu naapuri käy sitten viemässä ulos. Juhlat on n. 100m päässä kotoa, joten pääsee tarvittaessa vaikka sitten itse käymään siellä =) Olen sitäkin miettinyt että kun on noita kummilapsia tulossa juhliin ja rakastavat niitä koiria, niin olisihan sekin ohjelmanumero heille että pääsisivät katsomaan niitä. Häämatkalle jos joskus sitten lähdetään, tosin en itse ole kovin innokas matkailija.. niin sitten naapurin puolelta on jo sovittu hoito. Hoidetaan heidän koiraa kesällä kun menevät pari kuukautta aiemmin naimisiin

Jotenkin tuntuu että on se sitten mitä tahansa häihin liittyvää niin pitää mennä kieli keskellä suuta. Kiitos kannustavista kommenteista, pidän kemut jotka ei ole niinkään polttarit. En aio maksattaa ruokia kavereilla, joten juomat on ainoa kustannus niihin kemuihin. Eipä tule ainakaan mitään puhetta sitten jälkeenpäin.

No täällä on kyllä selkeästi vastattu siihen mitä olen pähkäillyt. Meillä todella pienet häät ja arvatenkin ei ole pahemmin kavereita tulossa. Ei vain ole rahaa järjestää niin isoja juhlia että kaikki pääsisi mukaan. Olin haaveillut hieman sellaisesta, että olisin kerännyt ystävät kasaan saunalle ja pidetty mukava päivän rannalla syöden ja juoden hyvin. En haluaisi edes polttareita, haluaisin vain kivan päivän yhdessä, ja samalla juhlia tulevaa avioitumista. Mutta ei kait sitä voi tehdä kun joku sitten loukkaantuu..

Tuli yllätyksenä! Mies aina kyseli että saako sitten huomenlahjaksi tuon ja tuon, minä vaan aina vastasin että eihän minua olla edes kosittu. Vuoden ajan tuota jatkui ja jossain vaiheessa sitten kysyin että onko ihan tosissaan vai onko tämä vain peliä. Mies ilmoitti että vuoden 2010 tulee kosinta. Vuoden viimeisillä päivillä sitten ehdotti että jos mentäisiin ulos syömään erääseen kivaan ravintolaan, minä olin ihan innoissani että nyt se sitten tapahtuu.. Mutta ei! Odotin koko ruokailun ajan että milloin kysyy, odotin koko illan että milloin milloin. Seuraavana päivänä olin aika maassa kun luulin että se sitten oli siinä. Olisin uuden vuoden töissä ja silloin sitä kosintaa ei voisi ainakaan tulla. Olin siinä sitten illan kotosalla ( 30.12.2010 ) ja odottelin miestä treeneistä kotiin. Tein jo valmisteluja aamulle ja olin menossa nukkumaan kun hän soitti ovikelloa. Hieman ärsyyntyneenä menin avaamaan, kun olisi voinut ottaa omatkin avaimet. Siellä sitten oli rapussa sormuksen kanssa polvillaan ja kysyi että josko tulisin rouvaksi Ei muuten ärsyttänyt enään yhtään se oven avaaminen!

Olen samoilla linjoilla kuin aikas monet muutkin täällä. Kosinta johtaa kihlautumiseen ja sitä myöten siihen avioliittoon. Kihloissa voi siis olla hyvinkin ilman sormusta.. Itse olen myös saanut noita kommentteja että: " Siis menettekö ihan naimisiin.." Jotenkin kun on yli kolmekymppinen niin luulisi että se on ihan johdonmukaista toimintaa kihlauksen jälkeen!