Ei

--

En kyllä pelästynyt, kun en tajunnut. Lähetä vaikka privaa, jos haluat jatkaa keskustelua.

Meillekään ei tule mitään leikkejä. Todellakaan. Koen ne teennäisiksi enkä tahdo katsella sellaista touhua omissa häissäni.

Entä jos mieleinen sormus sattuu vain maksamaan 300 euroa, kun taas mieleistä pukua ei saa yhtä halvalla?

Jos vain toinen vihittävistä on evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, kirkollinen vihkiminen on mahdollinen, mikäli luterilaiseen kirkkoon kuulumaton osapuoli on jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Lähde http://www.evl.fi Eli ei ole mahdollista saada kirkkohäitä, elleivät molemmat kuulu johonkin kristilliseen kirkkoon tai uskontokuntaan. Siunauksen kyllä saa.

Nyt aloin kyllä ihmetellä, miten teidät voidaan vihkiä kirkossa, jos et kuulu mihinkään uskontokuntaan. Olen aina luullut, että molempien pitää kuulua johonkin kristilliseen kirkkoon.

Tätä minäkin olen miettinyt. Eli jos nimeni vaihdan, niin olenhan minä aina sitten "omaa sukua X". Lukee se ainakin virallisemmissa papereissa ja hautakivessä. ;D

Ai, tarkoitit siitä sitä, kun puhutaan omasta perheestä Virtasina. Luulin ensin, että tarkoitit sitä, kun puhutaan koko suvusta. Tuollaisia varmasti on kyllä. Itsestä tuntuisi kyllä oudolta ruveta yhtäkkiä häiden jälkeen korostamaan sitä, miten "me Virtaset" tehdään sitä ja tätä.

Totta. Mutta ainakin minä olen usein huomannut, että silti puhutaan niistä alkuperäisistä Virtasista. Eli jos sanotaan, että "Me Virtaset olemme aika kiukkuista väkeä", niin tarkoitetaan nimenomaan alkuperäisiä Virtasia, vaikka suvun tyttäret olisivat jo vaihtaneet nimensä.

Eivät ole. Useimmat ihmiset ainakin tekevät selvän eron avioliiton kautta saadun nimen ja syntymässä saadun nimen välille. Meidän äitikin aina korostaa, että hän ei ole X, vaan ainoastaan saanut sen nimen avioliitossa.

Ei tule meillekään bändiä enkä näe sitä ongelmana. Kyllä ihmisten kälätys käy musiikista. ;D Kotihäihin olisikin kyllä tosi hankala saada bändiä...

Kiinnostaisi vielä yhdistelmien leveys. Kuinka leveät sormukset teillä on yhteensä ja onko tuntuneet sopivilta, liian leveiltä vai liian kapeilta?

Saako pappitoiveen ilmoittaa varaamisen yhteydessä vai pitääkö siihen pappiin itse ottaa yhteys? Ja tehdäänkö varaus siis kirkkoherranvirastoon? Sori tyhmät kysymykset.

Oletteko nyt rouvina tyytyväisiä siihen, millaisen vihkin valitsitte? Vai ottaisitteko nyt toisenlaisen? Onko sormusyhdistelmä esim. liian leveä tai muuten hankala?

Pitää kuitenkin muistaa, että naiset ovat usein ottaneet miehen nimen myös silloin, kun se on ollut vapaaehtoista. Siis kyllä ennen 20-lukuakin on tehty niin. Suomessa nyt ei ole niin kovin kauaa kaikilla ollut sukunimeä, mutta miettikää muita maita. En nyt tällä halua millään tavalla sanoa, että naisten kuuluu ottaa miehen nimi. En ajattele niin. Tarkoitan vain, että perinne voi olla olemassa myös ilman lakia.

Googlaamalla löytyi tieto, että hän on Kulosaaren seurakunnasta. http://www.helsinginseurakunnat.net/cgi-bi....cfm#k%E4pyl%E4

Saako jostain sellaisia kampoja, joihin hunnun voi kiinnittää? Ajattelin teettää hunnun samalla kuin puvunkin.

Olen nähnyt pari valmistumisilmoitusta, joissa on mainittu myös tyttönimi. Mielestäni tosi fiksua, koska ilmoitusten ideahan on juuri se, että entiset tutut ja puolitutut saa tietää.

Ehdotin eilen miehelle, että meille tulisi "Sir Matti & lady Virtanen". (Nuo ei tietenkään ole oikeat nimet.)

Kiva kuulla. Kyse on nyt siis siitä, että minulla on kotikotipaikkakunnan vanha kirjastokortti, jollaista ei ole enää käytössä. Se on niin retro, etten tahdo siitä luopua. ;D

Oletteko saaneet uuden kirjastokortin? Kuulin nimittäin yhdeltä kaverilta, että hänellä on edelleen (vuosia häiden jälkeen) sellainen kirjastokortti, jossa tyttönimi on vedetty yli ja kirjoitettu uusi tilalle. Kirjastosta oli siis sanottu, että tämä riittää.

Minun mielestäni rentoa tunnelmaa ei voi tehdä, vaan se joko tulee tai ei tule. Tähän vaikuttavat vieraat. Kannattaa kutsua sellaisia vieraita, jotka todella haluavat juhlia kanssanne, ei sellaisia, jotka tulevat paikalle velvollisuudesta. Sekin tietysti auttaa, että suurin osa tuntisi edes jonkun, mutta näin nyt yleensä on ihan luonnostaan.

--

Minusta tuo Eshterin lause on paras. Ei mitään kiertelyä tai runomuotoisia vihjailua, vaan pitää sanoa suoraan.

Me sekoitettiin teineinä kavereiden kanssa greippilimsaa ja appelsiinimehua. Se oli ihan hyvää. (Ja juu, ihan oikeasti juotiin teineinä alkoholitonta boolia!)