Ei

Huomasin juuri kyllä, että pollissa on yksi vääristävä tekijä. Ainut epähaikea vaihtoehto sisältää lisäyksen halusin eroon nimestäni. Jos jollekin nimenvaihto ei ollut haikeaa, mutta ei toisaalta halunnut omastansakaan eroon mitenkään kiihkeästi, on pakko valita tuo toinen vaihtoehto. Pahus. Olen mokannut. :-/

Tietääkö kukaan, koskeeko Mannisen opiskelija-alennus myös Kalevala Koruja? Epäilen, että ei koskisi, mutta ajattelin kysyä, olisiko jollain varmaa tietoa.

Englannilla pärjää kyllä aivan mainiosti. Tietysti aina saattaa tulla vastaan joku, joka ei ihan oikeasti osaa englantia, niin kuin joka maassa. En ymmärrä, mitä huonoa kohtelua saaneet ihmiset oikein ovat tehneet pariisilaisille. Minä olin siellä 14-vuotiaana, pukeutuneena aivan järkyttävästi verkkatakkiin. Muu perheeni oli aivan yhtä juntisti pukeutunutta eikä kukaan meistä osannut ranskaa. Silti me kaikki koimme, että pariisilaiset olivat todella kohteliaita.

Miksi sinun olisi tarvinnut olla eriniminen niiden kanssa? Eihän lapselle automaattisesti tule isän nimeä.

Hei, kommentoikaa myös! Erityisesti minua kiinnostaisi kuulla lisää vastaajasta, joka on valinnut vaihtoehdon "en meinaa päästä siitä millään yli". Miksi se on niin tuskallista?

Ja nimipollit jatkuu. Olen vähän pohtinut asiaa, jos joku ei ole vielä huomannut. Jos otan mieheni nimen, olisi kiva tietää, millaisia tuntemuksia muilla on ollut vaihdoksen jälkeen. Eli siis nyt tiedustelen sitä, kuinka haikealta tuntui luopua vanhasta nimestä. Huom. myös miehet saavat vastata, vaikka tuossa tyttönimestä puhutaankin.

Aika kiva mielipide, että nainen saa kyllä menettää identiteettinsä vapaasti, kunhan miehelle ei vain käy niin...

Älkää luulkokaan, että lopetan nimipollien tekemisen. Tarkoitukseni on nyt kartoittaa syitä miehen nimen ottamiseen. Tässä keskustelussa ei siis tarvitse tapella siitä, onko järkevää ottaa miehen nimi, vaan nyt kysytään jokaisen omia, henkilökohtaisia perusteluja. Jos sinulla oli monia syitä, valitse se, joka vaikutti ratkaisuun eniten. Kuulisin mielelläni myös lisäselvityksiä syistä valintanne taustalla. Jos sinulla oli jokin muu syy kuin jokin noista, jotka äkkiä tulivat mieleeni, kerro ihmeessä!

Tuskinpa tulee yhtään kaasoa. En keksi mitään hommaa, jonka sellaiselle voisi sälyttää.

Kalevalan hopeakorut ovat melko edullisia, mutta kultaisilla on kyllä hintaa. Nehän tehdään 18 karaatin kullasta ja tietysti myös se design maksaa.

Minusta on hauskaa, että kaikkein eniten vastauksia on tällä hetkellä siinä vaihtoehdossa, jonka laitoin mukaan puolipiruuttani. Onko miehillä tosiaan noin huono itsetunto? Olen varmaan ilkeä, kun en katselisi hetkeäkään miestä, jonka ego murskautuu nimenvaihtamisesta... :

Miksi olisi loukkaavaa, että et ottaisi miehesi nimeä, mutta se ei ole loukkaavaa, että sinun nimeäsi ei edes harkita?

Oi kiitos, minähän ihan punastun. Täällä ei taida olla punastuvaa hymiötä...

Minuakin hieman kummastuttaa se, että juuri naiset tuntuvat pönkittävän naisen eriarvoista asemaa. Miehen nimen ottamisessa ei siis ole mitään pahaa, todellakaan! Saatan itsekin tehdä niin. Paha asia on se, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä eikä asiaa voi edes hetkeä miettiä omilla aivoillaan. Muistaakseni koulussa opetettiin, että Intian kastilaitosta tukevat innokkaimmin juuri alimmissa kasteissa olevat. En sitten tiedä, kumpi on ensin: heikkous vai alistaminen. Eli alistettiinko naiset siksi, että he ovat halukkaita alistumaan vai ovatko naiset halukkaita alistumaan siksi, että heitä on aina alistettu.

Minulle selvisi jokin aika sitten, että kaksi tuttuani ei olisi oikeastaan halunnut vaihtaa nimeään. Kartoitanpa nyt, kuinka yleistä tämä on.

Tässä olet aivan oikeassa. Minäkin koen kuuluvani myös äitini sukuun, vaikka ei minulla ole samaa nimeä kenenkään niiden kanssa. Vastaavasti suku mielestäni jatkuu, vaikka nimi ei jatkuisikaan.

Minulla on ollut kihlasormus nyt kuukauden. Pidän sitä aina paitsi silloin, kun joudun tekemään jotain, missä sormet upotetaan epämääräisiin mömmöihin (tiskaus, käsipyykki). Pidän sitä yölläkin, vaikka ei ehkä pitäisi. Aluksi otin sormuksen pois saunaan/suihkuun mennessäni, mutta enää en ota. Uidessa kuitenkin ottaisin pois, ettei vain putoa mihinkään järveen.

Olen saanut täältä palstalta sellaisen käsityksen, että enemmistö ottaa miehen nimen, koska se on perinne ja halutaan yhteinen sukunimi. Minua hieman järkyttää se, että yhteiseksi nimeksi ei usein edes harkita naisen nimeä, vaikka se on ollut mahdollista jo kohta 20 vuotta. Miten teidän perheessä? Harkitaanko naisen sukunimeä edes?

Morgaine: Kyllä minä tiedän, että ammattilaisen työ maksaa aina. En kritisoinutkaan hintaa, en vain itse olisi valmis maksamaan sitä. Onneksi sitä saa itse päättää, mihin rahansa laittaa. Ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka antaa.

Tästä muistinkin yhden lisäsyyn tehdä meikki itse. Haluan olla tasaisen mattapintainen ja täysin kiilloton sekä hyvin valkoinen. Ja sehän on kaikkien meikkaussääntöjen vastaista... Paljon kertoo tämä: Näin Max Factorin Colour Adapt -meikkivoiteen mainoksen. Siinä oli kuva liian kevyestä, liian raskaasta ja sopivasta meikistä (siis voiteen osalta). Minä pidin eniten siitä liian raskaasta... :

Jatkokysymys: miksi se oli niin selvää?

Tämä taisi olla se kauhistusta aiheuttanut ketju. http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...2597458;start=0 Ainakin kuvittelen nähneeni siellä mielipiteen, että eihän suku oikeasti jatku, vaikka nainen pitääkin oman nimensä. Toivottavasti en nyt muista väärin.

Haluaisin kuulla jo naimisiinmenneiden kertomuksia siitä, millaisten vaiheiden kautta päädyitte nykyisiin nimiinne puolisoidenne kanssa. Mitä olitte ajatelleet aikaisemmin (esim. lapsena/nuorena)? Mikä oli eka mielipiteenne, kun jouduitte tosissaan miettimään asiaa? Miten pohdinta eteni? Mihin lopulta päädyitte ja millä perusteilla? Onko kaduttanut? Haluan lisäksi kuulla myös samassa tilanteessa olevien mietintöjä. Eli millaisia ajatuksia tähän mennessä on tullut ja mihin ratkaisuun uskotte päätyvänne?

Jep, makuasia, kuten täällä on jo todettukin. Itse ottaisin samaa väriä.