Ei

Tein aiheesta joskus gallupin. Ja täältä se näköjään vielä löytyykin: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1102627705 Käypä kurkkaamassa.

Miten olisi Trivial Pursuit tai vastaavat lautapelit? Mutta ei kyllä minun mielestäni ole mikään pakko järjestää toimintaa nuorisolle. Yleensä kai juhlien idea on syödä hyvin ja jutella ihmisten kanssa.

Huumoria on monenlaista. Ei se, että tämän ketjun ideat ei naurata vielä tarkoita, että ei olisi huumorintajua. Itse en esimerkiksi muutenkaan nauti järjestetyistä vitseistä, joten en halua sellaisia häihini. Huumoria on kaikilla, se vain vaihtelee. Eipä siis leimata toisiamme tosikoiksi tai törkyturviksi, vaikka toisen huumorintaju olisikin erilainen kuin oma.

Hyvä pointti! Oma sukunimeni on mielestäni kohtuullisen harvinainen, mutta ei todellakaan niin harvinainen, että anonymiteetti menisi. En minäkään varmasti tykkäisi, jos koko ajan erottuisin joukosta nimeni perusteella.

Tuskin nuo ovat samoja ihmisiä?

Suojattuja nimiä ei enää nykyään ole, vaan kaikki nimet ovat yhtälailla suojattuja. Eli kukaan ei saa ottaa edes Virtasta nimekseen paitsi avioliiton kautta tai jos nimi on ollut suvussa aiemmin. Laki taisi muuttua joskus vuonna 1998.

Oletko kysynyt, voisiko miehesi ottaa sinun nimesi? Jos kerran haluatte yhteisen nimen, ja sinun on kauniimpi ja harvinaisempi.

Minulla olisi tyhmä kysymys. Mistä tietää ostaa oikeankokoisen sukkanauhavyön? Täytyykö sitä vain sovittaa vai lukeeko niissä joku ympärysmitta tms.? :

Onko kenellekään (tai kenenkään tutulle) käynyt niin, että identiteettikriisi olisi ollut ylipääsemätön ja olisi joutunut vaihtamaan vanhan nimen takaisin?

Haluaisin lähteä häämatkalle parin päivän sisällä häistä. En kuitenkaan tiedä, miten tämä tulee käytännössä onnistumaan. Ensinnäkin meillä ei ole edes varaa lähteä yhtään mihinkään, ellemme saa matkaa lahjaksi ja toisinnakin emme tiedä vielä ensi talven opiskeluista.

Minä vastaisin tuossa tapauksessa, että yhteisellä kotipaikkakunnalla, koska asuinpaikkakunnan miellän kaupungiksi, jossa ihmisellä ei ole "juuria".

Minua hieman huvittaa sellaiset mielipiteet, että nainen ei voi pitää omaa nimeään, koska se on isän nimi. Kyllähän miehen nimikin on isän nimi. Ajattelen nimiasiasta niin, että aina se nimi tulee suvulta, niin miehillä kuin naisillakin. Nimi ei määrää sitä, kenelle on sukua. Vaikka ottaisin mieheni nimen, en ajattele siirtyväni hänen sukuunsa, vaan otan sen nimen, joka miehelläni sattuu olemaan. Ehkäpä näkemykseeni vaikuttaa se, että sukuni isän puolelta on varsin suuri, mutta silti samannimisiä on vain vähän.

Minä kyllä ymmärrän identiteettikriisin. Ehkä joillakin identiteetti on myös sukunimessä, vaikka varmasti monilla etunimi onkin se olennaisempi. Itselläni etunimi on selvästi tärkeämpi identiteettini kannalta, ja saattaapi olla, että otan mieheni sukunimen. Sukunimi ei ole minulle mikään vähäpätöinen asia, mutta ei myöskään sellainen, etten sitä mahdollisesti voisi vaihtaa. Etunimeäni en vaihtaisi ikinä.

Minä taas odotan innolla, että häät on ohi ja saan olla naimisissa. Ja rauhassa. Odotan koko ajan, että häät olisi jo lähempänä, mutta toisaalta kauhistun niiden lähestymistä, koska se tietää järjestelyjä. Minua ei innosta niinkään mikään järjestely, kiinnostaa vain se naimisiin pääseminen. Ja juu, tiedän, että naimisiin pääsee ilman juhliakin, mutta meillä on kuitenkin aika paljon tärkeitä sukulaisia ja pari ystävää, joiden haluamme ehdottomasti olevan paikalla.

Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta millainen sää Nizzassa on talvella? Meidän häät kun on helmikuun lopulla. Tiedän, pitäisi varmaan itsekin tietää, mutta olen ihan pihalla siitä, missä on samanlaista kuin Suomessa ja missä vähän lämpimämpää ja missä tosi lämmintä.

--

Mikä yksittäinen asia on sykähdyttänyt eniten? Se saa olla jotain tosi ylevää tai sitten joku ihan pieni yksityiskohta. Mikä siis juuri sinusta on hienointa. Perimäoikeus vai puhelimeen vastaaminen uudella nimellä? Nyt kaikki vastaamaan.

Tietenkään ketään ei voi pakottaa vaihtamaan nimeään. Jos siis haluat perheellenne yhteisen nimen, sinun täytyy vaihtaa nimesi. Ei kuitenkaan kannata tehdä sitä, jos epäilet, että olisit myöhemmin miehellesi vihainen asiasta.

Ooh, olen aina luullut, että morsiamen kotipaikkakunnalla pitäminen olisi kaikkein yleisintä. Tämä on siis hyvin valaiseva polli.

--

Tässä siis kotipaikkakunta tarkoittaa sitä paikkaa missä on syntynyt ja/tai elänyt lapsuutensa. Asuinpaikkakunta taas sitä paikkaa, jossa nyt asutte.

Naksukka, mitkä ne hyvät perustelut oli? Ihan uteliaisuudesta kyselen.

Hauska idea, kunhan ketään ei pakoteta mukaan.

Hmm... Miksi pitäisi olla mitään ohjelmaa tilalle? Mekään emme aio tanssia, ja olen myös pohtinut tätä asiaa. Lopulta päädyin tuohon, että ei ole pakko olla mitään ihmeellistä ohjelmaa. Yleensähän muissakaan juhlissa ei ole kauheasti ohjelmaa (esim. 50-vuotispäivät). Tietysti puheet ym. "pieni" ohjelma olisi ihan mukavaa.

Lyhyesti sanottuna: nolausleikkejä ovat kaikki sellaiset, joihin osallistujat (puoli)pakotetaan mukaan. Jos porukka on oikeasti vapaaehtoista ja tekee jutun mielellään, ei ole kyseessä nolaaminen.