Kellen

Meilläkin ruokailu oli klo 17 tienoilla ja joskus aikavälillä 22-23 otettiin jäljelle jääneet ruuat uudelleen esiin, jotta vieraat saivat itse kyhäillä niistä iltapala-annoksen. Toimi hyvin ja loppujen lopuksi kaikki ruoka meni

Meikkini kesti oikein hyvin ja kauniisti koko päivän, illan ja yön. Meikkaaja itse myi minulle huulipunan, jota saatoin lisäillä illan aikana. En tosin laittanut sitä kuin kerran lisää. En muutenkaan käytä huulipunia, joten koko homma vähän unohtui... Mutta eipä tuo haitannut, on nyt vain yksi huulipuna turhan panttina.

Me nukuttiin molemmat omien vanhempiemme luona. Mulla tosin oli seurana myös molemmat kaasot + kaveripariskunta (olivat tulleet pitkän matkan häiden takia ja saivat yöpaikan vanhemmiltani). Kaasot tekivät vielä viime hetken askarteluja hääohjelmiin ja polttarikansioon. Loppuillasta otettiin pari siideriä, katsottiin telkkaria, juteltiin... Käytiin suht ajoissa nukkumaan, mutta unia hieman häiritse jännitys ja viereisestä huoneesta kuuluva kaveripojan kuorsaus... Noh, sekin loppui jossain vaiheessa ja sain unen päästä kiinni. Heräsin kyllä kerran ja pyörin taas hetken ennen kuin nukahdin ja ehdin pienen hääpainajaisen nähdä myös. Unessa heräsin hääaamuna ja totesin että ulkona on satanut lunta. Aloin itkemään "en mä mitään talvihäitä halua!". Onneksi aamulla oikeasti paistoi aurinko ja oli lämmintä

Tämä meidän ensimmäinen päivä oli aika kiireinen. Aamulla käytiin porukalla siivoamassa juhlapaikka, jonka jälkeen alkoi miehen avainten metsästys. Kukaan kun ei muistanut minne sulhasen avaimet oli laitettu. Lopulta ne sitten onneksi löytyi, huh! Samassa nipussa vain sattui olemaan miehen työpaikan avaimet.. Kun oltiin nuo juoksevat asiat saatu hoidettua ja käytyä syömässä (pikaruokaravintolassa ), niin tultiin kotiin avaamaan häälahjat ja pakkaamaan laukut huomista häämatkaa varten.

Juslitamisen jälkeen suudeltiin. Pappi oli itse sanonnut että ei meitä erikseen asiaan kehota, mutta siinä kohtaa olisi suudelma luonnollista vaihtaa.

Laadukkaan kauluspaidan. Mies kun kovasti sellaisista tykkää, mutta on hieman lihonut entisistään pois... Joten ostin uuden ja vähän isomman Pakko myöntää, onnistuin valitsemaan hyvän värin, mies on paitaa kovasti yllään pitänyt.

Sydän-kaulakorun, joka oli puoliksi kultaa ja puoliksi valkokultaa

Kutsuttiin paikalle 68 vierasta, joista 3 ilmoitti että ei pääse. Juhlapaikalle kumminkin jätti saapumatta 3 henkilöä, vaikka ilmoittivat tulevansa. Olisi tietysti ollut kiva, että olisivat sanoneet etteivät sittenkään pääse... Mutta niin, paikalle saapui lopulta siis 62 vierasta

En itkenyt. Kyyneleet kyllä nousivat silmiin, mutta eivät sitten tipahtaneet alas. Ihan loppuillasta tuli sitten pieni itku, mutta sekin johtui lähinnä väsymyksestä ja ärtymyksestä, joka johtui kadonneista tavaroista. Mies sen sijaan itki ja paljon, se oli kovin liikuttavaa

Itse olen ollut häissä jotka olivat vähän kauempana. Matkaa oli 320km, joten kyllähän siinä 4 tuntiä istuttiin autossa (onneksi oli ilmastointi, kesä kun oli). Hääpari asui kyllä tällä meidän paikkakunnalla, mutta halusivat järjestää juhlat morsiammen kotipaikkakunnalla. Majoituksia tms eivät maksaneet. Lähdettiin sitten itse ajoissa kotiin, ettei tarvitse yömyöhään ajella. Olisihan se ollut mukava jäädä pidemmäksi aikaa, mutta kun ei tuntenut paikkakunnalta ketään jonka luona olisi voinut yöpyä. Meidän häihimmekin tulee vähän kauempaa ihmisiä juhlimaan, mutta heitä onkin vain muutama, joten heille olemme voineet tuttujen luota järjestää majoituksen. Eräät tulevat 500km päästä

Me tätä nyt pohdittiin muutama päivä ja lopulta tänään tehtiin ratkaisu kun juteltiin kuvaajan kanssa. Otetaan kuvat ennen kirkkoon menoa. Siinä on parhaiten aikaa ja pukukin on silloin vielä nätisti. Kyllähän se olisi ollut kiva että sulhanen näkee minut vasta kirkossa, mutta eipä tuo maailmanloppu ole. Käytiin tänään katsomassa kuvauspaikkaa, erään joen varrella. Tulee varmasti kauniit kuvat, kuvaaja sai heti inspiraation.

Vastaan jos joku kysyy. Hinnoista tosin mainitsen vain suuntaa antavasti. Ohjelma ei ole kukaan kysellyt, mutta enpä minä siitä juuri mitään tiedä kun kaaso ja bestman hoitavat sen Varsinkin töissä olen paljon saanut vastailla kysymyksiin "millainen puku / sormus / hiukset / meikki / kakku sulle tulee"?

Tallinnasta haettiin ja kyllä niihin suunnilleen meni 120€. Alkumaljat, olutta, siideriä ja lonkeroa. Vieraita tulee n.70 henkeä, joista varmaan 10 kylläkin lapsia. Uskotaan että jää ehkä ylikin, kun anoppi tekee vielä kotiviiniä.

Valkoiset, läpinäkyvät.

Kaverin häissä kun morsian ryöstettiin, otettiin häneltä toinen kenkä pois. Sulhasen piti sitten lauleskella ja vastailla kysymyksiin että saisi naisensa takaisin. Lopuksi hänen piti viellä kiertää morsiammen kengän kanssa vieraiden seassa pyytelemässä kolikoita. Hyvin se kenkä sitten täyttyi Eipä tuo rahankeruu minua häiritse, siinä pääsee helposti eroon pikkukolikoista ellei vaatimus tosiaan ole "setelirahaa kiitos".

Mieheni veljen häissä sulhanen tosiaan lähti meidän tyttöjen matkaan. Vietiin se sitten rakennuksen taakse ja ihan vain juteltiin siellä ja tehtiin toki pieni jäynä Laitettiin kaikki tytöt huulipunaa ja pussailtiin sulhasen paita täyteen punahuulia. Tätä varten oli tietysti varattu punaa joka lähtee hyvin pesussa ja ettei paitakaan ole helposti pilaantuva. Kiva oli palauttaa sulhanen sellaisena

Kihloissa meillä ei lue mitään. Vihkiin otettiin kaiverrukset. Ei haluttu meidän nimiä laittaa, vaan jotain meitä kuvaavaa. Miehen sormuksessa lukee "Me vain 16.7.11". Omaani ei mahtunut kuin päivämäärä Mutta ajattelin että voisin laittaa tuon tekstin "me vain" kihlasormukseeni, kerta se on vielä niin sanotusti tyhjä.

Pieni tihkusade tuskin haittaa ketään, mutta kaatosade on aina ikävä juttu. Omissa polttareissani sattui satamaan, mutta polttariporukka oli onneksi tehnyt myös suunnitelma B:n jos ilma ei olekaan aurinkoinen. Piknik kyllä pidettiin ulkona, löydettiin kiva katos pään päälle.

Laitoin oman pukuni rajaksi 500€ ja monta kuukautta selasin netistä sopivia. Muutin monta kertaa mieleni, kunnes löysin sen täydellisen. Tilaushetkellä pukuni oli vielä alennuksessa ja hintaa jäi 216€! Alunperin hintaa olisi ollut juuri se 500€. Olen siis hyvin tyytyväinen. Moni muu puku mitä katselin, olisi maksanut päälle 1000€, mutta en tosiaan maksaisi puvusta niin paljon mitä käytän sen YHDEN päivän.

Uutta on monikin asia... puku, alusvaatteet, kengät, sormus.. Sinistä on sukkanauha. Lainattua ovat korvikset Vanha on vielä vähän auki, mutta todennäköisesti kirjekuorilaukku jonka mieheni sisko antoi minulle.

Me ollaan toivottu rahaa myös, mutta en usko että käyn kurkkimassa tilin tilannetta ennenkuin päivä häiden jälkeen. Jos olisin vieras ja antaisin tilille rahaa, niin tekisin niin että rahat ilmestyisivät hääpäivänä parin tilille

Itse en ostanut jokaiselle vieraalle pulloa. Kun osa lapsista on niin pieniä, että ei välttämättä osaa oikein puhaltaa ja kaikki aikuiset eivät sitten muuten vain innostu ideasta. Ja pariskunnat pystyy helposti puhaltaa samasta. Meille tulee vieraita n.70 ja ostin pulloja n.50kpl.

Mulle on AINA ollut selvää että jos/kun menen naimisiin, niin haluan miehen sukunimen. Mun mielestä se on perinteistä ja toisekseen en oikeastaan pidä nykyisestä sukunimestäni. Tuleva sukunimi onneksi miellyttää

Meillä on yhteinen säästötili, johon alettiin alunperin keräämään rahaa häitä varten. Katsottiin parhaaksi, että myös vieraat voivat ohjata lahjaksi antamansa rahat sinne.

Minulta löytyy kaksi ihanaa kaasoa Ensimmäisen kaason olen tuntenut esikoulusta alkaen. Hän on ennenkin hoitanut kaason tehtäviä, joten tietää jo miten tämä homma toimii. Hänestä on ollut paljon apua. Alkuun hän kyseli minulta monia asioita häihin liittyen, joita en ollut osannut vielä edes ajatella. Kiitos hänelle siitä. Hän myös varasi minulle kampaajan ja meikkaajan kun en oikein tiennyt mistä kannattaisi varata. Toisen kaason olen tuntenut vasta kaksi vuotta, mutta lyhyessä ajassa hänestä on tullut minulle hyvä ystävä. Hän asuu vähän kauempana, mutta auttaa silti parhaansa mukaan. Hänen kanssaa väkersin kutsukortit muutama viikko sitten