sitruun

^ Varsinainen ohje oli tuolla linkissä ja siinä satiininauha oli kiinnitetty varteen kaksipuoleisella teipillä. Jos nuppineulaa käytettäisiin pitämään nauhaa paikoillaan, se usein kannattaisi asettaa varren suuntaisesti, eli siten että se menee "piiloon" varren sisään. Tarkoitus kuitenkin lienee, ettei käyttäjä tule pistetyksi kesken juhlien jonkin törröttävän neulan toimesta.

^ Pakko sanoa, että en kyllä oikeastaan suosittele kiinnitykseen nuppineulaa. Kukkakaupoista ja varmaan jostain askarteluputiikeistakin voi ostaa varsinaisia vieheneuloja joihin viehe kootaan. Ovat turvallisempia ratkaisuja kun ovat vähän hakaneulan tyyppisiä, tuo nuppineula kun voi pistää aika ikävästi.

Marie claire on myös aika samantyyppinen ruusu.

Muistelen nähneeni omenaa ja kirsikkaa noilla tukkulistoilla joskus aiemmin kuin toukokuussa, silloin kun ne kukkivat tuolla etelämmässä. Varmaan kannattaa tarkistaa kukkakaupasta, onko niitä saatavilla ja paljonko maksavat. Kotimaisia tuohon käyttöön kasvattavia ei taida olla. Ainahan voi vaikka omasta tai jonkun kaverin puusta napsaista oksan, mutta ne ei tahdo kestää juuri mitään. Itse tein harjoituksen vuoksi morsiuskimpun omenanoksista, mutta se ei kestänyt kauniina kuin muutaman tunnin. Tuollaiset tukuista saatavat kukkivat oksat on yleensä kylmäkäsitelty jne. jotta ne kestäisivät pidempään.

^ Itse olen kyllä tehnyt sekä koulussa että töissä tuollaiseen kahvaan kimppuja ilman mitään kummempia lukituksia ja hyvin ovat pysyneet. Toki jos kimppuun/tuohon sieneen tulee hirveän paljon tavaraa tai paksuvartisia kukkia, niin voi olla järkevää käyttää rautalankoja varmistamassa pitävyyttä. Vaikeinta tuollaisen kimpun teossa varmasti on sen juuri oikean muodon saaminen, että kimpusta tulee puolipyöreä. Varret pitäisi osata katkaista oikeasta kohdasta, että linja pysyy samana kimpun teon aikana. Kannattaa ainakin mallata ja vaikka mitata ihan viivaimella sitä kulmaa ja varren pituutta jos tuntuu hankalalta. Suosittelen hankkimaan myös ylimääräisen kimppupohjan, että voi tarvittaessa harjoitella etukäteen tekemällä harjoitus-version. Muistelen, ettei ensimmäinen omakaan tuotos ollut mikään maailman huippu.

Tulppaaneista ihan tavallisia kimppuja sitoneena voin kertoa, että jo n. 20 tulppaanista tulee melko paksulti varsia. Veikkaan että ainakin tuon ensimmäisen kuvan kimppu on tehty osittain katkaistuin varsin eli varret on katkaistu ja tilalle on laitettu rautalankaa ja päällystetty kukkateipillä. Tuossa ensimmäisessä kuvassa varret on muutenkin aika lailla peitetty tuolla nauhalla, joten rautalankoja ei huomaa. Kimppuun voi tehdä myös ns. feikkivarret, että kimppu on siis koottu noista katkaistuin varsin tehdyistä kukista ja sitten lisätty nuo varret erikseen kun on sidottu kimppua kiinni. Tuo toinen kimppu näyttää siltä, että se olisi mahdollisesti tehty ihan omin varsin, ruusujen varret kun tosiaan on ohuemmat. Jos tätä miettii hinnan kannalta, niin en oikeastaan osaa sanoa, kumpi tulisi kalliimmaksi. Jos noista tulppaaneista alkaa katkaistuin varsin tekemään, toki menee enemmän aikaa ja käsityötä, mutta toisaalta taas ruusut ovat usein huomattavasti kalliimpia kukkia kuin tulppaanit. Mietit tuon käsilenkin laittamista ja uskoisin kyllä, että se on mahdollista. Ei ehkä niin käytetty ratkaisu, mutta varmasti asiantunteva floristi pystyy sellaisen toteuttamaan.

^ En tiiä noista torimyyjistä, mutta itse kyllä ehkä ennemmin tilaisin kukkakaupasta. Todennäköisesti saa mitä haluaa tai ainakin floristi osaa sanoa, onko haluttuja kukkia saatavilla. Kukkakaupassa luultavasti myös tietävät enemmän niiden kukkien sitomisesta, ellet sitten itse ajatellut sitä tehdä. Eustomaa on kyllä saatavilla ympäri vuoden, hinta tosin voi hieman vaihdella.

Ensimmäinen kihlaus molemmille. Kihlauksesta tosin on aikaa jo kolme ja puoli vuotta, eikä naimisiin oo vieläkään päästy. Tarkoitus olisi kyllä mennä, sen takia noita sormuksia aikanaan vaihdettiin ja sitä ne minulle edustavat.

^Tuolta postin nettikaupasta on myös tosi kätevä tilata, jos tarvitsee isomman määrän postimerkkejä. Jos tilaa yli 27e:lla, ei tule toimituskulujakaan ja ne tuodaan ihan omaan postilaatikkoon/-luukkuun.

Joskus muita askarteluhommia varten värjäilin hallaharsoa vihreällä kalligrafia-musteella. Ainakin se tarttui varsin hyvin, mutta lopputuloksesta kyllä tuli läikikäs. Omassa projektissani se ei haitannut, mutta tietenkin isommissa jutuissa se voi olla huono juttu. Kangasvärien tarttuvuudesta en taas osaa sanoa. Hallaharsohan on jotain keinokuitua ja siihen ei välttämättä tartu kangasvärit helposti. Mutta suosittelisin kyllä kokeilemaan vaikka pienemmällä palalla aluksi jos vaikka on jotain muuta värjäämässä.

^En sattunut katsomaan tuota jaksoa, mutta voisikohan olla alppipiikkiputki? Tuota näkee melko usein värjättynä valkoiseksi tai hopeiseksi ja kaikenlaisilla kimalteilla.

Onpa hienoja kuvia leimasimissa! Saako kysyä, että mistä ostit ne? Ja eihän se huono juttu oo, jos vähän ajoissa alkaa valmistautua.

^ Kannattaa kysellä vaikka ihan kukkakaupoistakin, monet kukkakaupat tekee myös silkkikukista kimppuja ja asetelmia.

En oo kertonut, mutta on se varmaan huomannut kun täällä oon pyörinyt.

Riippuu kovasti siitä, kuinka läheisistä kavereista on kyse. Yleisesti ottaen mielestäni 50 euroa ja siitä suuntaan tai toiseen on sopivasti. Eli läheisemmälle kaverille vähän enempi, etäisemmälle vähempi.

Mies maksoi kihlasormukset, yhdessä tosin valittiin ne. Aika tavalliset, hopeiset. Ei kumpikaan oikein välitetä kultaisista. Veikkaan että vihkisormukset myös maksaa mies. Minun rahatilanne on sen verran heikompi, että tuskin voin ainakaan kovin suurella summalla sormusten ostoon osallistua.

En ole koskaan ollut erityisen kiintynyt nykyiseen sukunimeeni. Sen kantajia on Suomessa 13284 ja ulkomailla 632. Ei siis missään määrin harvinainen. Haluan miehen sukunimen, koska haluan että tulevaisuudessa perheellämme on sama nimi. Sillä ei varsinaisesti ole merkitystä, kuinka yleinen tuo sukunimi tulee olemaan. En kuitenkaan katso sitä huonona asiana, että miehen sukunimi on tällä hetkellä käytössä Suomessa 56:lla ihmisellä ja ulkomailla viidellä. Mutta harvinaisuus ei kuitenkaan ole kriteeri sukunimivalinnalle.

Riippuu varmaan hieman koristeen koosta. Itse olen tehnyt kaasolle tarkoitettuja yksittäisiä hiuskukkia. Phalaenopsis-orkidean yksittäisiä kukkia langoitettiin, eli laitettiin niihin rautalankaa vahvikkeeksi ja varreksi ja päälle kukkateippiä. Kampaaja sitten kiinnitti kukat kaason (ja morsiamen) hiuksiin. Yleensä kiinnitykseen käytetään sitten pinnejä. Kannattaa valita kestäviä kukkia. Varmasti myös floristi osaa neuvoa jos käyt kukkakaupasta kukkia tilaamassa.

Lähetettiin minun äidille ja isälle kuvaviestit, joissa oli kädet ja sormukset. Aika pian tuli onnitteluviestejä sitten takaisin. Anoppi ja miehen sukulaiset näkivät sormukset kun olimme seuraavana päivänä miehen kummipojan ristiäisissä. Kaverit ym. sai tiedon sitten Facebookin välityksellä.

Postilaatikon sijainti lahjapöydässä voi tuoda joillekin mieleen, että tarkoitus on nimenomaan kerätä rahaa. Toki se, että vieressä on niitä lappuja ja kyniä sitten painottaa siihen, että oikea tarkoitus on kirjoittaa kivoja viestejä laatikon sisällöksi. Itse varmaankin laittaisin laatikkoon "postia hääparille" tms., eipähän tarvitsisi sitten kenenkään ihmetellä.

Kihlauduttiin reilut kolme vuotta sitten, mutta ei silloin päätetty hääpäivää. Ei olla ihan tarkasti vieläkään päätetty sitä päivää, jolloin maistraattiin ollaan menossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oltaisi koko ajan oltu tosissamme tämän asian kanssa ja naimisiin menossa jossain vaiheessa. Ja aikeissa on ollut naimisiin mennä syyskuussa 2011.

Itse laittaisin edellisenä tai samana päivänä. Vaikka häämatkatiliä pyydettäisiinkin kartuttamaan, niin oletettavasti matka on kuitenkin jo tilattu ja maksettu ennen häitä. En suuttuisi, jos joku päättäisi jättää muistamasta rahallisesti vaikka kutsussa sitä pyydettäisiinkin. En myöskään suuttuisi jos joku ihan välttämättä haluaisi tuoda jotain muuta lahjaksi. Todennäköisesti se "muu" lahja on erikseen mietitty hääparia ajatellen. Ei kai kukaan mene naimisiin pelkästään lahjojen toivossa?

Miehen nimi tulee yhteiseksi nimeksi. En ole koskaan erityisemmin pitänyt omasta nimestäni ja pienen keskustelun päätteeksi tulimme siihen tulokseen, että otamme miehen sukunimen. Harkitsimme myös miehen äidin tyttönimen ottamista yhteiseksi nimeksi, mutta päädyimme kuitenkin pitämään miehen nykyisen sukunimen, koska miestä puhutellaan melko yleisesti pelkällä sukunimellä.

Aika vaikea uskoa, että ravintolalle olisi jotenkin kauhean ongelmallista järjestää tarjoilu alkoholittomana. Eihän kaikissa ravintoloissa välttämättä edes tarjoilla alkoholia muutenkaan. Kannattaa varmasti kysellä ja eiköhän viimeistään raha ratkaise tällaisessa tilanteessa.

Meillä kihlausajaksi tulee n. 3,5 vuotta. Yhdessä ollaan silloin oltu reilut 6 vuotta.