Marge_ja_Jorge

kulzi: Ohutta kihlasormusta ostaessa kannattaa ainakin pitää mielessä, että sitä tullaan käyttämään joka päivä niin arjessa kuin juhlassakin. Sormukset saattavat jäädä kiinni tai kolhiintua, jolloin olisi hyvä, että sormuksessa olisi riittävästi massaa kestämään rasitukset. Jos sormus on tosiaan tosi ohut, niin se tuskin on kovinkaan kestävä. Tuleeko sulhollekin sama kihla? Mies on ehkä stereotyyppisesti varomattomampi sormuksen kanssa ja jättää sen sormeen tehdessään fyysisiäkin askareita. Pätee ainakin meihin, vaikken minä mikään Remontti-Reiska todellakaan ole. Mitä tulee hinta/laatu -suhteeseen, niin siitä on asiantuntijankaan vaikea sanoa mitään näkemättä itse sormusta. Itse veikkaisin maallikkona, että sormukset ovat halvat juuri siksi, että ne ovat niin ohuet - ehkä jopa liian ohuet sormuksen malliin nähden niiden kestoa ajatellen (yleinen tapa tuoda sormuksen hintaa alas). Harkitkaa omaa suhdettanne kihlasormukseen. Miten tärkeää kihlautumisen yhteydessä hankittujen sormusten kestäminen on teille? Ohut sormus tuskin kestää ehjänä niin pitkään, kuin moni pari toivoisi. Sormuksen rakenteen kestävyys on ylipäänsä mielestäni asia, joka hyvän kultasepän pitää ottaa puheeksi asiakkaan kanssa. -Jorge

Kultamarketista meille jäi vähän epäilyttävä maku suuhun, kun myyjillä ei näyttänyt olevan minkäänlaista käsitystä valkokultansa koostumuksesta. Epäilin halvan valkokultasormuksen olevan nikkelivalkokultaa ja tiedustellessani sen koostumuksesta myyjä sanoi sen olevan kultaa ja 'rodniumia'. Inhimillinen virhehän se oli, myyjä vain sekoitti valkokullan väriä parantavan rodinoimisen valkokullan varsinaiseen seosaineeseen, mutta kyllä minä odottaisin kultasepänliikkeen myyjän muistavan valkokullan perusteet, kun minä erikseen kysyn, että kumpaa tässä valkokullassa on? Palladiumia vai nikkeliä? Halvan hinnan vuoksi epäilin erittäin vahvasti, että valkokulta oli nikkelivalkokultaa. (nikkelivalkokullan myyminen palladiumvalkokultana on todella yleistä, TUKES:n testissä 10 sormusta kymmenestä osoittautui testeissä nikkelivalkokullaksi, vaikka niistä yhdeksän oli myyty palladiumvalkokultana ja yhdestä myyjä oli ollut epätietoinen) lähde: http://www.tukes.fi/julkaisut/tukeskatsaus2_03.pdf Eli aika pieni juttu, mutta sieltäkin jäi sellainen olo, etten näe kaikkia kortteja vaan liike pelaa omaan pussiinsa minun kustannuksellani. Alennusten suuruus epäilytti myös ja katsomamme sormukset olivat mielestäni pääsääntöisesti liian heikkotekoisia vihkisormukseksi, joka kulkee sormessa jokaikinen päivä loppuelämän ajan. Tällä kaikella en halua kuitenkaan ryöstää ihmisiä hyvistä kokemuksistaan. Tietenkin näiden tarjouspaikkojenkin kanssa voi tehdä kauppoja, joihin asiakas on tyytyväinen. Turhan usein niissä vain taitaa ikävä kyllä olla kysymys siitä, että asiakas ei osaa arvioida lopputulosta riittävän ammatitaitoisesti. Minä en sitten ole todellakaan mikään kultasepänalan asiantuntija. Ostimme viime vuonna sormukset ja sen sählingin yhteydessä lueskelin netistä tietoa aiheesta + kuuntelin Iiron juttuja. Tuli vain silloin sellainen olo, että oli ensimmäisellä ostokierroksella ollut ihan pihalla aiheesta, eikä tilanteen korjaamiseen olisi vaadittu kuin muutaman nettilähteen tutkiminen ajatuksen kanssa sekä uskallusta olla vaativa asiakas. Tässä pari hyvää linkkiä: http://www.tukes.fi/jalometallituotteet/es...llituotteet.pdf http://www.timantit.com/ -Jorge

Kulta Ropoa en voi kyllä suositella. Kuten en muitakaan vastaavantyylisiä kultasepänliikkeitä, esim. PatHen tiedustelemaa Kultamarkettia. Nyrkkisääntönä sanoisin, että jos liike mainostaa alennusmyyntiä, kannattaa olla varuillaan. Kulta Ropo on tehnyt tästä taidetta ja pitää lähes koko vuoden alennusmyyntiä vaihtaen vain kampanjan nimeä. Alennusmyynnin hinnat ovat todellisuudessa ne liikkeen todelliset hinnat. Kullan ja jalokivien hinta pysyy suhteellisen vakaana ja jos liike saa jompaa kumpaa halvemmalla, kannattaa miettiä että miksi se on saatu halvemmalla? Ostettu iso erä? Ostettu suoraan tuottajalta? Ei pidä todennäköisesti paikkaansa vaan tavara on saatu halvalla siksi, että se on huonompilaatuista. Tuntuu todella inhottavalta kirjoitella tällaista ketjuun, jossa ihmiset ovat innoissaan sormuksistaan. Eikä niissä olekaan välttämättä mitään vikaa, mutta esim. Kulta Ropo on niin epäilyttävä liike, etten ostaisi sieltä yhtään mitään, varsinkaan jos korussa on jalokiviä. Meillä kävi aikoinaan vähän huonosti vaikka olimme nimenomaan valinneet liikkeen, joka ei mainosta alennusmyyntejä ja on toiminut vuosikymmeniä - J.I. Wahlbergin. Sormus oli työn laadultaan heikohko ja kivet laadultaan poranteräkamaa, vaikka ne oli myyty meille Wesselton VS -luokkaisina. Teimme sen, mitä suosittelen kaikille Kulta Rovosta tai jostain muusta Hämeenkadun alennusmyyntiliikkeestä sormuksensa ostaneelle - kävimme tutkituttamassa sormuksen Suokolla. Iiro oli tuttu foorumilta ja vaikutti avuliaalta. Hän katsoi sormusta ilman veloitusta ja totesi meidän tulleen törkeästi huijatuiksi. Kauppa purettiin Wahlbergin kanssa pitkän keskustelun jälkeen ja saimme rahat käteisenä kouraan - kuittia asiasta ei tehty ja omistaja luovutti vasta siinä vaiheessa, kun olimme lähtemässä liikeestä sormuksen kanssa. Sormuksista on vaikea nähdä, ovatko ne laadukkaita ja moni on varmasti tyytyväinen hyvään hintaan saatuun sormukseensa. Alan ihmisten on helppo myydä asiakkaille huonompaa laatua kuin sopimuksessa lukee, koska ostajalta puuttuu lähes poikkeuksetta ammattitaito arvioida lopputulosta. Ja vaikka käry kävisikin, jostain syystä kultasepänalalla siitä ei seuraa mitään. Nikkelivalkokultaa voidaan myydä palladiumvalkokultana ja "pikee"-timantteja wesseltoneina ilman, että seurauksena olisi muuta kuin satunnaiset suuttuneet asiakkaat. Sormusta kantaa loppuelämänsä sormessaan. Sen kanssa ei kannata säästellä liikaa, eikä kannata alistua epärehellisten liikkeiden mielivaltaan. Tarkistuttakaa sormuksenne, älkääkä antako liikkeen pitää sormusta säilössä hääpäivän aattoon asti, koska sen tarkoituksena on estää teitä tutkimasta sitä liian tarkasti. Kysykää mitä tarjousliikkeen sormus maksaisi laatuliikkeessä ja miettikää mistä hintaero johtuu? Aina sitä hintaeroa ei edes ole. Suokon tekemänä sormuksemme oli yhtä halpa kuin Wahlbergin susikappale. Itse ketjun aiheeseen vastaus on luonnollisesti Suokko. Ainakin viime vuonna ainoa paikka, jossa sormukseen tulevia kiviä sai katsoa itse laitteilla ja ainoa paikka, jossa tunsi ettei myyjä käytä asiantuntemustaan omaksi edukseen asiakkaan kustannuksella. Suokko ei ole varmasti ainoa luotettava kultasepänliike Tampereella, mutta meidän kokemuspohjallamme se on ainoa, jota voimme suositella. -Jorge (jota ärsyttää viimevuotinen sormusepisodi tekstin määrästä päätellen näköjään vieläkin aika paljon)

Ihan totta. Toivottavasti säilyneet hotellit eivät joudu konkurssiin ihmisten vaihtaessa määränpäätä. Toisaalta, jos olisin itse suunnitellut matkaa alueelle, voisi katastrofi olla liikaa mielessä.

Oli todella haikeaa, koska vähän haikeaa olisi ollut vähättelyä. Uusi nimi on hienompi ja on kiva olla saman niminen. Jos lapsia tulee, en halua olla eri niminen niiden kanssa. Mutta. Parasta olisi ollut jos ei olisi tarvinnut tehdä päätöstä suuntaan eikä toiseen. En vielä koe nimeäni omakseni. Ja kun melkein päivittäin kuulen sanottavan entisen sukunimeni joka tutulla on, säpsähdän ja kuvittelen hetken että mulle puhutaan. Ei ole kauaakaan, kun esittelin itseni puhelimessa vanhalla nimellä. Vaihdosta kuitenkin kohta puoli vuotta. (En soittele paljoa virallisia puheluita)

Tällaisella pohjalla minä niitä olen tehnyt: 3 munaa 3 dl sokeria 1,5 dl maitoa 150 g sulatettua rasvaa 4,5 dl vehnäjauhoja 1,5 rkl kaakaota 3 tl leivinjauhetta 1,5 tl vaniljasokeria Vatkaa munat ja sokeri. Lisää maito, rasva ja toisiinsa sekoitetut kuivat aineet vaikka puuhaarukalla käännellen. Itse lisään aineet vuorotellen erissä. Paistetaan noin 175-200 -asteisessa uunissa kypsäksi. Päälle viestissä #8 mainittu kuorrutus eli: 100 g rasvaa sulatetttuna 2 dl sokeria 1 rkl kaakaota 4 rkl kylmää kahvia Kuumennetaan, muttei anneta kiehua. - 'Jorge'

Ei mullekaan kahta väriä! Vaikka timantit tosiaan säihkyy paremmin valkokultasormuksessa. Eri materiaalit on mulle liian suuri ongelma, en oo vielä käyttänyt sormusten saamisen jälkeen yhtäkään hopeakorua käsissä ja vaan kerran kaulassa. Mulla siis sormukset keltakultaa.

Minä olen tehnyt kuorutuksen aina ihan tavallisesta sokerista seuraavasti: 100g rasvaa 2 dl sokeria 1 rkl kaakaota 4 rkl kylmää kahvia Onhan se tosiaan rakeisempaa koostumukseltaan kuin tomusokerikuorrutus, mutta kun ohje periytyy lapsuudesta asti, sitä on pitänyt vain mokkapaloihin kuuluvana juttuna. Tämä kuorrutus jähmettyy ainakin ihan hyvin, kunhan pohja on ehtinyt jäähtyä hetken aikaa. Liian kuuma pohja imee kuorrutusta itseensä. Pitääpä kokeilla tuota tomusokeria joskus. - 'Jorge'

En todellakaan menisi solariumiin tai aurinkoon ilman yläosaa. Bikineistä ulos jäävä rintojen alue ei mulla käytännössä ees rusketu, vaan punertuu. Mutta jos iho on ruskettuvaa laatua, ei se varmaan oo niin herkkää solariumille. Tässä nyt vaan mielipide ihmiseltä, joka ei tod. näk. tule koskaan menemään solariumiin eikä grillaa muutenkaan. Mitään faktaa en osaa esittää tueksi, itsesuojeluvaiston varassa vaan.

Moniko oli laittanut täyspitkän hameen? Nykypituudet hameessa sotii tota vastaan niin paljon, että itse en ainakaan väkisin noudattaisi. T: Marge joka viuhuu arkenakin hame maata viistäen.

Mitä saksalaiset kirjoittavat kiitoskorttiin? Ihanko vain Vielen Dank?? Kortti on itse tekemä ja siihen voisi hyvin kirjoittaa monisanaisemmankin kiitoksen muistamisesta. Ideoita?

Oon yrittänyt muistaa ottaa pois rasvatessa siitä lähtien kun on ollut timantteja. Hieman on hirvittänyt, kun oon vahingossa maalannut sormus sormessa ja ujutellut sitä pois maalitahrojen ohi.

Pionit ystävänkaupalla 20 kpl 17 €. Kielot luonnosta ilmaiseksi. Satiininauhaa saatan tarvita, n. 1 euro. Vieheet tulee kielosta, pioneista riittää morsiusneidoille ja vaikka anopeille jos tahtovat. Summaan vielä kukkateippi jonka hintaa en muista, ja vieheisiin ehkä jotain olemassa olevaa matskua askartelulaatikosta. Pitääkö vielä mainita, että olen erittäin tyytyväinen hintaan.

Onko mitään korttia, josta tulee ongelmia jos ei vaihda tietyssä ajassa? Lähden heti häitten jälkeen kuuden viikon matkalle. Eniten kiinnostaa luottokortti. Voinko käyttää vanhalla nimellä olevaa korttia ihan niin kauan kunnes haen korttia uudella nimellä?

Itse teen myös. Haluan sen verran hillityn meikin, että sitä varten on turha mennä ammattilaiselle. Blascoon luotan vuosien kokemuksella. Pitää vaan löytää mustan tilalle vähän hillitympää. Ois varmaan aika ruveta harjoitteleen, perusjuhlameikkini kun ei sovi keskipäivän auringonpaisteeseen.

Viritelmän pitää olla varmaan helposti irrotettava ja takaisin laitettava. Vessassa käynti ja syöminen esimerkiksi. Halailutkin pitää hoitaa vaan vasemmalla ettei kukat nuhjaannu. Kaasoille ajateltavat on varmaan kompaktimpia, eli käytännöllisiä.

Itselleni haluan kaikki mukaan vihkimiseen. Eli jos laukku odottelee jossain, se ei kävisi lainatuksi. Mäkään en oikein keksi lainattua kun en haluaisi ylimääräisiä koruja, mutta ajattelin ainakin pinnejä nutturaan.

Uutta: puku, kengät, sukkanauha, hiuskoristeet Vanhaa: lantti kenkään Lainattua: pinnejä päähän? Sinistä: pikkuruusu helmoihin tms. Voi ommella myöhemmin vaikka lapsen kastemekkoon. Ja sitten pitää varata myös tyttölapsille ruusuja, ja kuinkahan monta niitä pitäisi olla..... Ihana idea mielestäni, kun haluan helmoihini monta lasta. Varastettua: pari pientä puolijalokiveä kaasolta. Olen jo tunnustanut "rikokseni", kaasosta oli vain hauskaa. Pitää varmaan ommella niille joku pikkupussukka helmaan.

Minua kiinnostaisi tietää saatavuudesta. Ja missä kunnossa tilatut kukat saisi? Voiko olettaa saavansa vähän auenneita kukkia tai nuppuja? Täysin auenneet ei oo mun mielestä enää niin söpöjä.