Menin viime lauantaina naimisiin ja täytyy sanoa, että yllätyin omaa reaktiotani. Olin aivan varma, että itken koko vihkitoimituksen ajan.(Yleensä itken toistenkin ihmisten vihkimisissä.) Samaa sanoi mieheni, että hän itkee koko ajan. Mutta kun kirkon ovet aukesivat, meidät molemmat valtasi rauhallinen ja hyvä tunne, että näin se kuuluu ollakin. Pystyin kuuntelemaan kaiken. Papin puheen ja ystäväni kauniin laulun ilman itkemättä, mutta suureella tunteella. Mulla oli kertakaikkisen hyvä olo siellä alttarilla ja samaa sanoi mieheni Joten ei kannata murehtia asiaa etukäteen, ei sitä koskaan tiedä miten siellä edessä reagoi. Ja itkukin kuitenkin kuuluu asiaan , joten antaa itkun tulla jos siltä tuntuu.