Anouk

Rouva
  • Content count

    110
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Anouk

  1. Sepiksen uf oli kyllä iso, niiden kotisivujen mukaan (http://www.smedsbyuf.fi/) sinne mahtuu ruokailemaan 170-200. Meilläkin oli aikoinaan pitopalveluna tuo Kolmenkimara (silloin ne tosin toimi Palosaarella). Ruoka oli ihan ok ja hinta tosiaankin kohdallaan, palvelu joustavaa jne. Mutta ehkä eivät ole ihan vaihvimmillaan kattaus ym. esillepanojutuissa. Jos valitsisin paikallisista pitopalveluista uudestaan, ottaisin varmastikin Panini's:in. Niistä mulla on hyvät erittäin kokemukset muista yhteyksistä. Hintataso on tosin kovempi, mutta niin on myös laatu.
  2. Me varattiin Villa 1,5 vuotta ennakkoon ja jännättiin sitten että saadaanko kirkko (järkevään aikaan) samalle päivälle. Mutta hyvin onnistui sekin. Villasta voi saada joitain erikoisempia ajankohtia (esim. juhannus ja huvilakauden päättäjäiset) lyhyelläkin varoitusajalla, mutta esim. heinäkuun lauantait täyttyy aika nopeasti.
  3. Laitoin sulle privaa, morsmaikku29.7
  4. Tämä vaasalaisrouva eksyi vaihteeksi paikalle suosittelemaan omasta kokemuksesta Hartmanin kukkakauppaa, Paschinskyn valokuvaamoa ja Boutique Beatyä. Meille tuotti aikoinaan eniten harmaita hiuksia pitopalvelun löytäminen. Monet vaikutti jotenkin kaavoihin kangistuneilta ja joustamattomilta. Valinta osui sitten Kolmenkimaraan (Palosaarelta) ja he hoitivat homman ihan tyydyttävästi. Myöhempien kokemusten valossa ottaisin nyt kyllä Paninin, mutta häiden alla tykättiin että se oli turhan kallis. Näin jälkiviisaana se lisähinta olisi kyllä kuitenkin kannattanut.
  5. Eikös jenkeissäkin voi valita kirjoittako nimen erillisinä vai viivan kanssa (perustuen jonkin kirjaan/leffaan jossa joku tyyppi testaili tulevan nimensä eri kirjoitusasuja :) Ruotsissa on samoin niin että jos ottaa naimisiinmennessä tuplanimen, niin se on ilman viivaa. Mulla ei ole varmaa tietoa mutta voisin kuvitella että Suomessa ainakin virallisissa yhteyksissä yhdysnimet on aina viivan kanssa.
  6. Me oltais haluttu Cederberg, mutta kun hän oli kerran lomalla meidän häiden aikaan niin valittiin jäljelläolevista sitten Jarkko Willman. Ja ihan hyvä valinta olikin. (Nämä siis Vasa svenska församlingissa)
  7. Aivan. Mä olen ollut vieraana yksissä telttahäissä ja niissä vähän vaivasi ensin se että päivällä oli tosi kuuma (ennenkuin saatiin aikaiseksi "asentaa" seiniä vähän auki) ja sitten myöhemmin yöllä (elokuu) oli jo aika koleaa. Noissa häissä oli teltan lisäksi käytössä onneksi pikkiriikkinen tanssipaviljonki jonne sitten pääsi lämmittelemään. Yksi potentiaalinen ongelma voi myös olla pohja. Että kannattaa miettiä haluaako sinne kyhätä jonkinlaisen lattian vai toimiiko maapohja. Nämä kenen telttahäissä oltiin, oli kovasti tuota pelänneet että mitä jos tulee sadekeli, kun heillä oli pelkkä ruoho/hiekkamaa... Ja vaikka joku lattia olisikin niin varmaan kuraa ajautuu eri lailla telttaan kuin sisälle johonkin rakennukseen. Koristeluista muistan tuolla ainakin että pöydissä oli aika runsaasti kukkia, koivuja taisi olla ainakin teltan ovensuussa ja luulenpa että muuallakin (nurkissa; seinien vierustoilla?), ja myös "jouluvalosarjoja" ja tuikkuja oli käytetty, kun kyseessä oli loppukesän juhlat. Jenkkileffoissa ja -sarjoissahan on aika upeasti koristeltuja telttoja; kilometrikaupalla valosarjoja, kristallikruunuja jne... : Parit muut perhejuhlat ollaan myös vietetty pienemmissä teltoissa ja varsinkin päiväsaikaan ja hyvällä säällä semmoinen on kyllä oikein mukava miljöö.
  8. Juhlapaikka oli meillä paljon ennen. Niissä kun oli meillä vähemmän valinnanvaraa (käytännössä oltiin lähinnä yhdestä tietystä paikasta kiinnostuneita), kirkkoja taas oli useampiakin varteenotettavia. Käytänön tasolla myös meidän juhlapaikka on sen verran suosittu että niiden varauskalenteri täyttyy tosi aikaisin (vuosi etukäteen ei välttämättä olisi riittänyt), kun taas kirkkoaikoja sai ruveta kyselemään vasta puoli vuotta ennakkoon. Olihan siinä vähän jännäämistä että saadaanko kirkkoaikaa oikealle päivälle, mutta onnistuihan se ja vielä mieluisimmasta kirkosta ja toiseksi mieluisimpaan kellonaikaan.
  9. Täällä olis yks rouvashenkilö.
  10. BT:lta löytyy aika pitkä lista http://www.brollopstorget.se/Festen/svenska_sanger.php Itse oon viimeksi kuullut ruotsinkielisistä mm. Kärleken förde oss samman ja Där björkarna susa. Jälkimmäinenhän on Merikannon, mutta Ruotsissakin tunnettu.
  11. Sama juttu. Esim pitopalvelun kanssa tuli tiettyä häslinkiä, oli äänentoisto-ongelmaa sun muuta pientä. Semmoista mitä oltiin muka yritetty tsekata mutta mikä ei sitten ihan satasella toiminutkaan niinkuin oltiin ajateltu. Ja jotkut asiat joita oli miettinyt vaikka kuinka, ei sitten todelliuudessa onnistuneetkaan ihan yhtä "mahtavasti" kuin ennakkoon kuvitteli; esim. jotkut koristelut. Toisaalta enemmän tuli kyllä positiivisia yllätyksiä, eli esim. ohjelmanumeroita joista me ei ennakkoon tiedetty. Yksi mitä ennakkoon ei ollenkaan pystynyt kuvittelemaan oli kumminkin se tunne mikä oli koko päivän. Se siitä kokonaisuudesta jotenkin kuitenkin jäi päällimmäisenä muistiin.
  12. Meillä oli lähinnä musiikkiesityksiä ja snapsi- sun muita yhteislauluja (molemmilla kielillä) ennakkoon suunniteltuna ohjelmana. Seremoniamestarit ja bm selosti käytännön asiat sun muut "juttelut" molemmilla kielillä. Se osa ohjelmasta johon me ei itse vaikutettu, eli puheet ja yksi leikki, sujui sitten kaksikielisesti niiden osalta jotka osasi molempia kieliä; jotkut sitten puhui sitä omaa kieltään pelkästään. Molemmat kielet oli kuitenkin varmaan käytännössä yhtä paljon edustettuna, vaikka osa jutuista epäilemättä menikin osalta vierailsta "ohi".
  13. Meillä pappi puhui vuorotellen, siis ilman että olisi kääntänyt saman jutun, vaan pätkä yhdellä ja toinen pätkä toisella. Pappi oli päättänyt tmän marssijärjestyksen ihan itse. Ihan tarkkaan en muista mikä osa oli milläkin kielellä (puhe taisi olla suomeksi ja raamatunkohta ruotsiksi ehkä), mutta kysymykset oli meille kummallekin omalla äidinkielellä, samoin sormusvalan minä sanoin suomeksi ja mies ruotsiksi. Näin jälkeenpäin se tosin tuntui vähän hassulta valinnalta kuitenkin, koska enhän muutenkaan juuri puhuttele miestäni suomeksi. Kävi ihan mielessä että ymmärtääkö se nyt edes joka sanan mitä sille sanon! Eli sen tekisin ehkä erilailla, kun siinä kuitenkin suunnataan sitä sanomista toisillemme, eikä niinkään muulle seurakunnalle.
  14. Meillä meni niin että - minä ehdotin mallia ja värivaihtoehtoja (ja hyväksytin ne tytöillä) - toisen työn äiti hankki kaavat ja kankaat (jotka me luvattiin kuitenkin maksaa) - tyttöjen äidit ompeli mekot; ovat molemmat tosi taitavia semmoisessa, kun taas itse en ollenkaan. Loppujen lopuksi appi oliskin sitten hoitanut tuon maksupuolen, niin että meille ei sitten aiheutunutkaan niistä kustannuksia. Mutta idea oli se että me oltaisiin vastattu rahallisista menoista ja tyttöjen äidit työpanoksesta (mekot kun kuitenkin jäi heille mahdollista myöhempääkin käyttöä varten).
  15. Yritän saada hääkutsustamme tehtyä jonkinlaista vähemmän muodollista englanninkielistä versiota. Miltä tämä kuulostaa? Löytyykö virheitä tai muuten parannusehdotuksia? We have the pleasure of inviting you to our wedding in X church on Saturday the 12th of July 2003 at 17.00 o'clock followed by festivities at X Anouk & Sulho r.s.v.p. 18.06.03 (tuleeko tähän "by" 18.06. vai ilman?) (yhteystiedot) Sitten on vielä yksi kysymysmerkki, eli nämä kirkon ja juhlapaikan erisnimet. Asumme siis kaksikielisessä kaupungissa jossa näillä paikoilla on omat nimensä molemmilla kielillä. Muistelisin että jonkun periaatteen mukaan englanniksi (tai ulkomaan kielillä muutenkin) pitäisi puhua paikoista enemmistön kielellä, elikkä meidän tapauksessa suomeksi (siis Vaasa eikä Vasa jne.). Kuitenkin me itse puhumme lähinnä ruotsia, joten tuntuu toisaalta vähän hassulta heittää juttuun mukaan suomenkieliset nimikkeet. Ja jos ajatellaan näitä henkilöitä kenelle englanninkielisen kutsun olen lähettämässä, niin he luultavasti tulevat paikalle ruotsalaisten vieraiden seurassa, joille siis paikannimet on infottu ruotsinkielisinä... Kuinka te laittaisitte paikannimet engl. kutsuun tämmöisessä tapauksessa?? Kiitoksia avusta jo ennakkoon!
  16. Meilläkin puhutaan yllättäen miehen äidinkieltä (ruotsia), joka kyllä on itsellenikin entuudestaan koulu- ja osittain kotikielikin. Ollaan mekin todella monesti kovaa meinattu että minä puhuisin miehelle suomea, jotta oppisi sitä paremmin. (Seurustelun alkuaikoina hän kun ei rimaa hipoen suoritetusta koulusuomesta huolimatta osannut käytännössä puhua suomea paljoakaan.) Mutta suomen puhuminen on vaan tuntunut niin epäluontevalta ja "hitaalta" arkipäiväisissä tilanteessa kun haluaa että toinen heti tajuaa mitä meinaa. Sama juttu mulla on ollut velipuolen kanssa (hänellä on ruotsinkielinen isä ja on aina asunut umpiruotsinkielisessä miljöössä). Jos sille ei heti mennyt perille mitä suomeksi yritin sanoa, niin vaihdoin ruotsiin. Ennen pitkää en sitten edes jaksanut heittää ensin sitä suomenkielisrtä versiota ja varmaan siksi omalta osaltani heikensin sitten veljen suomenkielentaitoja... Näistä asioista on kyllä vähän huono omatunto, mutta mahdolliset lapset meinataan ainakin kasvattaa mahdollisimman tasapuolisen kaksikielisiksi. Koirakin tottelee jo sekä sitt että istu - käskyjä!
  17. Meillä oli eri ikäisiä lapsia häissä lähemmäs parikymmentä ja ihan hyvin meni. Aika paljon vanhemmat kiikuttelivat hääjuhlan aikana pieniä lapsia sisään ja ulos salista (siinä vaiheessa kun paikallaanistuminen alkoi tympiä?). Eli tämmöistä trafiikkia vähän huomasi; mutta ei oikeastaan mitään kiukuttelua tai muuta dramatiikkaa. Eli hyvin hoitivat siis vanhemmat hommansa "ennaltaehkäisevästi". Toinen juttu jonka huomasi oikeastaan vasta jälkikäteen videolta, oli se että jotkut pienimmistä vauvoista itki tai jokelteli musiikkiesitysten aikana kirkossa ja juhlassa. Videota kun katselee, niin se kuulostaa vähän häiritsevältä, mutta itse hääpäivänä en kyllä niin kokenut. Veikkaan että filmaajien mikit vaan sattui olemaan erityisen lähellä vauvoja...
  18. Espritin hopeisen kaulakorun, joka oli just mun tyylinen.
  19. Mä oon tainnut vastatakin johonkin täntyyppiseen kysymykseen tuolla hää-puolella, mutta anyway. Isoin juttu olis kyllä että olisin ottanut eri pitopalvelun ja pöytääntarjoillun 3:n ruokalajin syömiset noutopöydän sijasta. Muuten oon kyllä edelleen aika lailla tyytyväinen.
  20. En sanoisi että alkoholin puuttuminen pilaa tunnelmaa, mutta oman kokemukseni mukaan alkoholihäät ja alkoholittomat häät on vaan tunnelmaltaan kovin erilaisia. Molemmissa on siis hyvä ja huonot puolensa (vapautunut ja iloinen meno vs. ylilyönnit, kalleus; sivistynyt tunnelma vs. jäykkyys jne). Riippuu kyllä ihan vieraista että mitä odottavat; pitkälle yöhön kestävää railakasta juhlimista vai rauhallisempaa yhdessäoloa. Ja onko esim. itselle väliä sillä onko ruuan kanssa tarjolla viiniä vai kotikaljaa jne...Eli kannattaa mitkä asiat on itselle tärkeitä, minkä tyyppisen juhlan haluaa. Mutta jos tuota alkoholin kalleutta pohtii, niin ensi kesää ajatellenhan tilanne on heti jo helpompi kun hinnat kotimaassakin alenee, plus että tuontirajoitukset (taxfree) höllentyy merkittävästi, eli yhdellä reissulla saa tuotua paljon enemmän kuin ennen. Yksi säästövinkki on muuten myös kotiviinin tms. käyttö; semmoinen valmistus kun kuitenkin on ihan laillista. Meillä esim. oli kotitekoista valkoviiniä boolin pohjana.
  21. Meillä oli posliininen hääpari, sellainen aika siron mallinen, siis ei niinkään "söötti" vaan enepi "barbietyylinen" (heh, just mua!). Mies piti kukkakimppua selkänsä takana ja naisella oli kädet miehen kaulan ympärillä, eli siis aika rennon ja lennokkaan oloinen kuitenkin. Ja naisen hääpuku oli olkaimeton ja leveähelmainen kuten mulla; samoin sillä oli kyynärpääpituiset hanskat niinkuin mullakin... (Eiks se yks bridezilla muuten kertonut just jotain samanlaista omasta kakunkoristeestaan? ;D ... No, mulla ei ainakaan kyyneleet valu tässä selittäessä!)
  22. Meillä oli alun perin tarkoitus järjestää jonkinlainen kiitosjuhla mökillä kaikille niille jotka jotenkin vähän "isommin" oli mukana järjelstelyissä (kaaso, bm, seremonaimestarit, muusikot...). Aikatauluja ei vaan millään saatu sopimaan, niin jäi kiittäminen sitten tällaisten materialististen lahjuksien varaan. Näille erikoisavustajille jaettiin sitten juhlasta jääneitä oluita ja siidereitä. Kaasolle ja bestmanille tuotiin lisäksi häämatkalta pieniä muistoja (likööriä, herkkuja) ja lisäksi aiotaan teettää heille suurennokset sellaisesta valokuvaajan otamasta kuvasta, missä me ollaan neljästään.
  23. Meillä tuo päivä oli sekä romanttinen että käytännönläheinen. Me nautiskeltiin aamupäivä kaikessa rauhassa vielä hääyö-sviitillä ja iltapäivällä tavattiin paikkakunnalle jääneitä, muualla asuvia perheenjäseniä ennen kuin lähtivät kotimatkalle. Muuten päivä kului sellaisissa juhlapaikalta kotiin tuotujen tavaroiden roudaus- ja järjestelytunnelmissa. Illalla nautittiin vielä hääyönä juomatta jäänyt shampanja masikoiden kera. Lueskeltiin siinä samalla kortteja, kansioita, ohjelmalehtiä ja ihmeteltiin sitä edellistä päivää, vieläkin ihan kyyneleet silmissä!
  24. Ragazza, Ei tullut sakkoja! Ei me edes tiedetty ettei sinne saisi varpaitaan pistää. Tehtiin vaan kuten kaikki muutkin ihmiset jotka istui siinä reunalla jalat vedessä... Maassa maan tavalla, niinkuin... tai sillä tavalla kuin muutkin turistit. : Pima, Me oltiin Roomassa 3 päivää ja sen jälkeen viikko Sorrentossa, eli tuolla samalla suunnalla kuin Ischia (paitsi mantereen puolella). Voin suositella; oli huimat näköalat korkeilta kallionjyrkänteiltä Napolinlahdelle, kivoja shoppailukujia ja tyylikästä italialaista tunnelmaa sopivassa suhteessa, mutta rannat oli pääosin maksullisia (ja kalliita). Meillä oli onneksi ihana hotelli, jossa oli kaksi uima-allasta, niin ettei tarvinnut joka päivä maksaa noita korkeita rantamaksuja. Ischia taitaisi siinä mielessä olla tuommoisen löhöilyn ja nautiskelun kannalta parempi. Tuolla seudulla on kyllä paljon mielenkiintoisia kohteita, niinkuin Capri, Pompeiji, Positano, Ravello jne. jonne Sorrentosta käsin oli helppo retkeillä, miksei Ischialtakin.
  25. Mekin vietettiin osa häämatkastamme Roomassa (heinäkuun loppuvaiheilla) ja olihan siellä kyllä kuumaa. Kyllä me vaan silti jotenkin jaksettiin kävellä nähtävyyksille, kun vaan vettä oli pullossa ja jos kadun varjoisampaa puolta kulki. Fontana di Trevissä oli ihana myös vilvoitella varpaita kävelyn lomassa! 8) Iltaisin kun aurinko oli laskenut oli taas aivan ihanan leutoa ja tunnelmallista kun monumentit ja suihkulähteet oli iltavalaistuksessa. Suosikkipaikkoja, mihin kerittiin tutustua, oli Colosseum (sulhon must-juttu) ja Pietarinkirkko, jonka katolle ja edelleen ylös kupoliin kannattaa ehdottomasti kiivetä! Oli just sopivan extreme-kokemus tämmöiselle korkeanpaikankammoiselle kuin meikkis! Piazza del Popolon yläpuolelta löytyi myös kiva puisto (Pincio), jossa sai sopivasti vilvoitella ja hengähtää isojen puiden varjossa, suihkulähteiden solinaa kuunnellen. Sieltä oli ihan kivat näköalatkin. Yleisesti ottaen tykättiin kyllä että Rooma oli romanttinen ja nähtävyyksiltään monipuolinen. Ostosmahdollisuudet (alennusmyynnit!) ja ruoka oli myös ehdottomia plussia. Miinuspuolella oli sitten korkeahko hintataso, tuo kuumuus (onneksi päästiin itse vielä rantakohteeseen loppulomaksi) ja vähän ärsytti myös iltasaikaan liikkuvat ruusu- ym. kaupustelijat.