*Eve*

Nagoon, harmi että saitte RFE. Toivottavasti se on tosiaan joku simppeli juttu jonka saatte äkkiä korjattua. Yleensähän tuo tarkoittaa myös sitä, että kun olette saaneet RFE-paperit lähetettyä niin sitten tuleekin heti perään NOA2 . Hanna, mä sain aikoinaan varattua Borgströmiltä ajan ihan muutamien päivien päähän, joten säkin saattaisit saada lääkärikäynnin hoidettua ennen lentoa jos soitat sinne pian ja kysyt. Näin sulla olis kaikki melko valmiina haastattelua varten kun tulet matkalta takaisin Suomeen. Aika hassua, meillä kun kävi ihan sama homma silloin. NOA2 piti tulla vasta parin kuukauden päästä niin viikkoa ennen mun lentoa tänne kahdeksi kuukaudeksi se NOA2 sitten yllättäen tuli. Me tehtiin niin, että en vaihtanut lentopäiviä vaan olin sen koko 2kk täällä Jussin luona, mutta tosiaan ehdin juuri käydä lääkärissä ennen matkaa niin lääkärintodistus odotti mua valmiiksi kun tulin takaisin Suomeen. Musta se oli ihan hyvä että ehdittiin asua yhdessä ja viettämään myös tavallista arkea yhdessä enemmän ennen lopullista muuttoa, mä kun tein töitä etänä Suomeen ja Jussi tietty kävi normaalisti töissä.

Jep, voit rauhassa matkustaa ESTAlla vielä naimisiinmenon jälkeenkin, se ei ole kiellettyä. Kannattaa kuitenkin valmistautua hyvin mahdollisiin kuulusteluihin, ja ottaa mukaan aina paljon todisteita siitä että varmasti olet palaamassa vielä Suomeen. Vuokrasoppari, todistus yliopiston kirjoilla olosta, kirje työnantajalta ja muut vastaavat ovat hyviä todisteita (paluulipun lisäksi tietty). Kannattaa käydä VisaJourneyssä tutkimassa guideja ja muita juttuja noista viisumeista sitten kun se teillä alkaa olla ajankohtaista. Kannattaa kuitenkin valmistautua siihen, että prosessissa menee ainakin 6kk, luultavasti kauemmin. Teillä olis varmaan kyseessä CR-1 -viisumi, jota anotaan kun on ollut alle kaks vuotta naimisissa. Ja valmistaudu henkisesti siihen, että sitten kun alat ottaa viisumiasioista selvää niin tuut varmaan järkyttymään, se kun on kaukana yksinkertaisesta hommasta ja kallistakin vielä. Mut kun ottaa askel kerrallaan niin siitäkin paperisodasta selviää hengissä .

^Jennira, voitte tehdä noin ihan hyvin, se on täysin laillista kerran tulet takaisin Suomeen 3kk sisällä. Kannattaa ottaa matkalle mukaan todisteita siteistä Suomeen kaiken varalta, jotta jos alkavat rajalla kuulustelemaan niin pystyt vakuuttamaan kuulustelijat siitä, ettet ole suunnittelemassa Yhdysvaltoihin jäämistä tällä reissulla. Erityisesti, jos olet menossa pitemmäksi aikaa kuin pariksi viikoksi, ja mukana on häämekkoa tms. (mikäli tarkistavat matkatavarat). Onnittelut tulevista häistä!

Hanny, mulla ei ainakaan ole muita vinkkejä lääkärikäynnille. Paitsi että muista ottaa KELA-kortti mukaan, saat hieman alennusta. Morsian-statuksessa voi mennä muutamia viikkoja, mutta toivottavasti pääset pian mukaan ryhmäpäikkyyn! Nyt kun tuo uusi ketju on perustettu viisumikeskustelulle (kiitos MiaMaria!), niin tulethan sinne kertomaan kokemukset lääkärikäynnistä .

Mun hakiessa se oli yli 12 kk. Muistan erityisen hyvin koska se oli mielestäni hieman sekavasti selitetty, joten varmistin asian sähköpostitse Suurlähetystöltä.

^Ellinora, näin mäkin olen ymmärtänyt. Lisäksi käsittääkseni tuota K3-viisumia ei enää ole käytännössä olemassa ollenkaan (tai sitten sitä parhaillaan ollaan poistamassa käytöstä), vaan naimisissa olevien anomukset menevät joko CR1- tai IR1 -kategoriaan.

Suurkiitos MiaMarialla vaivannäöstä! Tässä muistiin vielä linkki sinne vanhaan ketjuun: http://www.naimisiin.info/yhteiso/topic/16969-ohjeita-usan-viisumeiden-hakuun-k-1-kihlattu/

Juu Borgström oli kyllä erikoinen pappa, ja paperit se täytti totella ylimalkaisesti (hence RFE rokotuksista). Muutoin musta Eiran lääkärikeskus oli tosi hyvä ja nopea ja ystävällinen paikka käydä, mulle se oli myös helppo mennä kun asuin siinä melko nurkilla silloin. Mä silloin löysin netistä aika paljon huonoja arvosteluita Erkki-Pekka Helteestä, ja kun soitin Helteelle niin puhelimessa sain siitä myös hieman epäystävällisen vaikutelman. Tietty se lisäksi, että olisin joutunut näkemään aivan mielettömästi vaivaa rokotustodistusten eteen mikäli olisin mennyt Helteelle, kun taas Eirassa se rokotuskortti kelpasi hyvin todisteeksi rokotuksista. Mun kaveri kävi Helteellä viisumilääkärintarkastuksessa Australiaa varten, ja sanoi että se meni ihan hyvin, mutta että sillä on tosi erikoinen huumorintajua ja että joku olisi voinut ottaa jotkut asiat hieman loukkaavana. Oli kuulemma todella myös perusteellinen - päinvastoin kun Borgström joka tyyliin vaan kysyi, että oletko terve . Varmista, että lääkäri kirjoittaa vesirokon kohdalle että olet sen sairastanut. Mulla tuli juurikin tuosta se RFE... Borgström jätti suurimman osan rokotuskaavakkeesta tyhjäksi, mikä ei tosiaankaan ole tarkoitus.

Nagoon, USCIS saitilta löytyy lista, googlaamalla löytyi tämä eli tässä alustava listaus (käsittääkseni lista saattaa kuitenkin vaihdella hieman, ja riippuu CDC:stä): MumpsMeaslesRubellaPolioTetanus and Diphtheria ToxoidsPertussisHaemophilus influenzae type BHepatitis BAny other vaccine-preventable diseases recommended by the Advisory Committee for Immunization Practices Eiraan tai Hakaniemeen kannattaa toki yrittää soittaa ja kysyä, jos he voisivat auttaa rajaamaan rokotuslistaa. Verikokeet ja röntgenit otetaan lääkärikäynnillä, joten valmistautumiseksi riittää selvittää rokotukset. Yleisesti kannattaa katsoa, että aiemmat perusrokotukset on voimassa, kuten vaikka jäykkäkouristus. Tsemppiä odotukseen!!

Juu, kuten siihen listaan laitoinkin (ja konsulaatin listassa lukee), syntymätodistuksessa pitää olla vanhempien nimet, syntymäajat ja -paikat - eli ymmärtääkseni koska siinä on enemmän tietoja ja näin ollen se on hieman pitempi kuin "perusversio", niin sitä sanotaan pitkäksi versioksi. Vaikka tosiaan eihän se mikään pitkä ole, kuten Penny sanoikin niin apostille vie sen toisen sivun. Jos sulla ei siinä ole vanhempien tietoja, niin maistraatista saa helposti tilattua uuden apostillen kera (niitä kannattaa ottaa saman tien muutama extra varmuudeksi).

Vaikuttais siltä, että se syntymätodistus varvitaan vain hakijalta eli sulta, koska packet3:ssa on erikseen mainittu, että Affidavit of Support + todisteet tarvitaan US kihlatulta mutta ei mainintaa erikseen syntymätodistuksesta. Niin ja kihlatun nimeä ei mainita itse DS-156k kaavakkeessakaan. Jos sä Hanna haluat ja tulee tarvetta, niin pistä mulle yksärillä sun maili ja mä voin pistää nuo skannatut kopsut sulle liitteinä (niitä ei näköjään saanut tänne pistettyä, liian isoja) - ne on enkuksi joten sä voit myös lähettää ne M:lle todisteeksi jos haluat Mutta siis mä en tosiaan tiedä jos noi ohjeet on muuttuneet tässä välissä.

^Listaus omista packet3-papereista (suomennettuna ja tiivistettynä): 1) passi (voimassaolon pitää olla minimissään 6kk eteenpäin viisumin myöntämisestä) 2) sertifioitu syntymätodistuskopio jokaiselta hakemuksessa nimetyltä henkilöltä. Syntymätodistuksessa pitää olla myös vanhempien nimet, syntymäajat ja syntymäpäivämäärät (Suomessa siis virkatodistuksen pitkä muoto maistraatista) 3) jos syntymätodistusta ei ole saatavilla niin tässä listataan vaihtoehtoiset todistukset, kuten esim. kastetodistus, todistus sairaalasta tai koulusta. 4) hakijan rikosrekisteriote kaikista maista joissa on viettänyt yli 12kk sen jälkeen kun on täyttänyt 16 5) mahdolliset oikeudenkäynti- ja vankilassaolotodistukset 6) jos käynyt armeijan, siitä todistus 7) valokuvat, 5 kappaletta, 2 by 2 inches, värillisiä 8) avioliittotodistukset: sertifioitu avioliittotodistus ja sertifioitu avioerotodistus taikka kuolintodistus jos leskeytynyt 9) affidavit of support I-134 + todisteet 10) lääkärintodistus 11) todisteet parisuhteesta 12) käännökset: sertifioitu käännös kaikista papereista jotka eivät ole suomeksi taikka enkuksi (noi voi kääntää ja sertifioida itse) 13) viisumin anomusmaksun suorituksesta kuitti (sillon eli 2011 elokuussa oli $350 tai 245€) Eli tarviit kihlatulta Affidavit of Support + todisteet, ja sertifioitu syntymätodistus (en nyt muista, mutta eiköhän siihen anomuspaperiin tuu kihlatunkin nimi? tästä en nyt oo ihan varma, kannattaa varmistaa). Lisäksi packet3:ssa on mukana pari kaavaketta: itse hakemus DS-156(K) ja DS-230 I (biographic data part 1), sekä ohjeet lääkärintodistusta varten. Toivottavasti näillä pääset alkuun! Nämä ohjeet on tosiaan kesältä 2011, mutta tuskinpa nuo ihan kauheasti on muuttuneet.

Mä tein aikoinaan tarjouspyynnön jollekin rahtiyritykselle. Muistaakseni tarjous sisälsi pienimmän rahtikoon mitä heillä oli tarjolla (en muista minkä kokoinen se nyt oli, mutta sinne ois mahtunut huonekalujakin), tavaroiden pakkaamisen rahtilaatikoihin ja haku mun luota, sekä toimitus pääteosoitteeseen ja purku rahtilaatikosta. Tarjous oli muistaakseni jotain noin 2000€ kieppeillä, repesin nauramaan kun sain sen kun jotenkin se oli musta niin järjettömän suuri summa. Ja kun mullakin oli tarkoituksena rahdata lähinnä astioita, vaatteita ja kirjoja sun muuta pientä sälää, ei siis huonekaluja, joten pieninkinkin rahtikoko oli mulle hieman suuri. Eikö nykyään saa enää matkustaa jos K1-hakemus on sisällä? Mä kävin täällä muistaakseni kolme kertaa sen jälkeen kun kun oltiin laitettu anomus vetämään, viimesellä kerralla olin kaks kuukautta. Paljon onnea ja tsemppiä prosessiin, Nagoon! Pidetään peukut pystyssä

Tervetuloa, ja onneksi olkoon An-chan! Joo, kyllä näissä jutuissa rahaa (ja kärsivällisyyttä) saa kiitettävästi palamaan, mutta hyvä että te olette ajoissa liikenteessä. Ja sitten pitää kysyä perinteinen, eli minnepäin sun olis tarkoitus muuttaa?

Hieno juttu mrs. Cat! Tervetuloa kotiin . Ja vielä juuri sopivasti hieman ennen joulua!!!

Tuli mieleen, että mitenköhän Epätoivoisella menee Bostonissa? Toivottavasti kaikki on hyvin!

Todella mahtavaa, onnittelut MiaMaria!!!!!!!!! Ja suurkiitos että aikoinaan aloitit tämän ketjun, siitä on ollut ainakin allekirjoittaneelle paljon apua .

Aa tuli muuten mieleen, että kannattaa tarkistaa ne jatkuvan matkavakuutuksen ehdot. Mullakin oli sellanen kotivakuutuksen yhteydessä, mutta muistaakseni siinä oli joku rajoitus matkan kestolle - esim. että kattoi vain korkeintaan 2 viikon reissut. Joku juttu siinä enivei muistaakseni oli...

Ea tiedoksi, mikäli kerkiät naimisiin ennen tammikuun 13. ja haluat saman tein uuden passin: Portable passport machine in Seattle Washington January 13th 2013

Niinhän se olikin, Washingtoniin .

^Onnittelut, Ea!!!!! Milloin oot lentämässä? Ja minne päin se olikaan kun sä muutat? Mä otin oliko se Ifistä ihan perus matkavakuutuksen. Tavallisessa matkavakuutuksessa tietty pitäis olla paluupäivämäärä, mutta juttelin sellaisen kivan vakuutusneuvojan kanssa puhelimessa joka sanoi, että eihän sitä tartte heille kertoa jos jääkin maahan. Ainoa tietysti, että pitää olla Suomessa vakituinen osoite tuona aikana. Mä siirsin Suomen osoitteeni vanhempieni luokse ja otin kolmen kuukauden matkavakuutuksen. Aika suolanen se hinta muistaakseni oli, ja mä en olis ite koko vakuutusta ottanut ellei vanhemmat ja (nykynen) siippa ois pakottaneet. Olin kuiteskin just ollut koko kesän jenkeissä ilman mitään vakuutusta (ei ollu vaan tullu mieleen sellasta ottaa), matkatavarat tais tosin olla vakuutettu kotivakuutuksen myötä.

Siellä USCIS sivuilla pystyy näkemään oman tapauksen käsittelystatuksenkin sillä numerolla (tai jollain numerolla). Mä muistaakseni kyttäilin niiden saittia aika aktiivisesti (=joka päivä). Edit. Vai muistelenko mä nyt tätä GC-hakemusta... Näkeekö I-129F -anomuksen käsittelystatuksen kanssa tuolta saitilta? tyyliin Initial Review, Approved, jne.?

Ellinora, tosi ihanat Halloween-pippalot teillä näytti olleen. Kiva että mummo lähetti koristeita täältä jenkkilästä asti, ja mun mielestä sä ja sun mies olitte kumpikin oiken lahjakkaasti saaneet niitä kanssa askarreltua. Ja ruoat... oi että näytti herkullisilta!! (ja vitsi mulla tuli just ihan kauhee kurpitsapiirakkahimo .) Epätoivoinen, sun ex-anoppi kuulostaa uskomattoman mahtavalta. Ja Ellinoran taas ihan vaan yksinkertaisen uskomattomalta, siis apua sentään!! Mä täällä nauroin ja puistelin päätäni kuin luin sun kokemuksista, vaikka varmastikaan sua itseäsi ei tuolloin naurattanut. Meikäläisen in-lawseista (voi olla että tulee toistona): mun in-law -perhe on täällä tosi mukava, ja ne oli jo sillonkin tosi tosi rentoja kun me teineinä seurusteltiin. Kun olin poikaystävän (siis nykysen siipan) luona, niin sain mennä hänen huoneeseensa ja saimme myös sulkea oven (iso juttu jenkeissä kun high school -ikäsistä kyse). Mun ekan host-perheen luona me ei saatu olla kuin keittiössä pöydän ääressä tekemässä läksyjä, ja silloinkin piti kummankin vanhemman olla kotona ja keittiössä samaan aikaan. Tokan (ja siis aivan ihanan) perheen luona saatiin mennä mun huoneeseen, mutta äidin piti olla kotona ja ovea ei saanut sulkea. Oon tainnutkin mainita, että anoppi on naimisissa brittimiehen kanssa, joka tuli tänne K1-viisumilla about vuosi ennen mua. Aikamoinen yhteensattuma sekin . Sister-in-law taas on mun parhaita kavereita täällä. Appi on myös todella mukava (ovat siis eronneet vuosia sitten jo), tosin mä olen edelleen hieman epävarma että saanko kutsua häntä etunimellä... Hänelle on kunnioitus ja käytössäännöt todella tärkeitä. Hän on muutaman kerran pyytänyt että kutsuisin häntä Dad, mutta se ei ole mulle luontevaa. Oon siis jatkanu linjalla Mr. Xxx, ja vaikka se tuntuu tosi hullulta, niin "sääntöjen" mukaan näin pitää edetä kunnes toinen sanoo, että kutsu etunimellä. Mä tietty yritän vältellä nimen käyttöä, mutta koska se on epäkohteliasta niin linjalla Mr. Xxx mennään varmaan hamaan hautaan asti . Mun mielestä mun kielitaito on parantunut huimasti sen jälkeen kun tänne muutin. Lähinnä juuri tuon aksentin osalta, ja vitsailun. Nykyään jos mulla ei tule sanaa mieleen, niin ei se tuu mieleen suomeksikaan. Eli totaalinen blackout - tosi hyvä parannus entiseen ... heh. Siippa aluksi nautiskeli kun opetti mulle kaikkia hävyttömyyksiä enkuksi, nyt suurin osa niistäkin (valitettavasti) kuuluu mun sanavarastoon. Edelleen jotkut jutut saattaa mennä multa ohi siipan lemppariohjelmia kattoessa (eli Tosh.O ja Family Guy), mutta lähinnä koska vitsit on niin kulttuurisidonnaisia. Vaikka mullakin oli musta ihan hyvä kielitaito jo ennen muuttoa, ja ennen tätä meidän kolmatta seurustelua, niin juurikin tuo nopeus vitsailussa on tullut vasta tänne muutettua. Ja myös se on nykyään erilaista, että mä osaan nauraa itselleni ja aksentilleni ja mokilleni, enkä pitkään aikaan oo saanut niitä alkukuukausien raivareita. Jos en ole varma kuinka joku sana lausutaan, niin mä kysyn enkä kiukuttele . Yks juttu, mikä edelleen tuottaa mulle ongelmia, on spelling ja se, kun joku tavaa mulle nopeasti nimensä ja se jos multa kysytään miten joku sana tavataan. Jotenkin vokaalien E, A ja I lausuminen enkuksi saa mut vieläkin sekaisin ja pitää keskittyä - muut kirjaimet menee mutta nuo kolme vokaalia... huoh. Noh, katellaan muutamien vuosien kuluttua josko nekin sujuisi . Kiitos suomalaiselle koulusysteemille jossa oppii vieraiden kielien oikeinkirjoitusasut sujuvasti, siippaa jopa pyytää mua välillä tarkistamaan hänen oikeinkirjoitukset . Mullahan oli tosiaan enkku yliopistossa pääaineena, joten siltäkin pohjalta oikeinkirjoitus ja kielioppi on muhun melko syvästi juurtunut, sekä tietty kirjojen lukeminen enkuksi. Meidän vuosikurssi oli Turun Yliopistossa eka, joka sai opiskella amerikan englantia, eikä pakotettu tekemään fonetiikan kursseja brittienkuksi ja -enkusta. Vitsit mä olin tyytyväinen, vaikka tietty meitä haukuttiin "huonommaksi" enkuksi ja että haluttiin tehdä vaan kaikki helpomman kautta . Edit. muokkailin pikaisesti tekstiä pikkasen. Niin ja kirjoitusvirheet korjattu.

Hyvä Ellinora, munkin oli tarkoitus tulla tänne muistuttamaan tuosta toisesta linkistä. Kivempi jutella niitänäitä ja avautua tarpeen vaatiessa enemmänkin kirjautumista vaativassa ketjussa, kun tämä toinen näkyy kaikille ja kenelle tahansa. Tosi kivaa kuulla kaikkien kokemuksia ja tuntoja kulttuurieroista ja muutosta ja kaikesta, ihanaa että paikalla on vilkkaita keskustelijoita!

^Tx, ehkä tuo oli kärjistetysti multa kirjoitettu eli menin hieman ääripäähän, mutta en mä tarkoittanut sitä että kenellekään sallitut asiat saneltaisi tai elämää käskemällä rajoitettaisi. Edelleen oon kuitenkin sitä mieltä, että täällä annetaan paljon enemmän arvoa avioliitolle, jolloin tuo naimisissa/naimaton -erottelu tulee tärkeämmäksi. Tämä riippuu toki henkilöstä sekä taustasta, ja vähemmän konservatiivisilla ihmisillä eroa ei niinkään huomaa. Roolijako siis vaimon ja miehen perinteisiin rooleihin on jonkun verran korostetumpaa, jolloin "pojat hakkaa puita ja kiroilee ja tytöt nyplää pitsiä ja laittaa ruoan" -asettelu on täällä mun mielestäni paljon selkeämpää. Toki mun mielipiteisiin vaikuttaa omat taustat, sekä se mitä tunnen ja olen nähnyt tästä valtavasta maasta, joka toki on aika pikkuosa. Mä saatan vaihtaa housut anopin edessä taikka villapaidan. En alusvaatteita toki, enkä tarkoituksellisesti hypi edessä puolialasti, mutta jos nyt olen heillä yötä ja nukun olkkarin sohvalla, niin en mä juokse vessaan lukon taakse vetämään verkkahousuja päälle taikka vaihtamaan päälypaitaa taikka housuja, tai kiskomaan hillitöntä vaatekerrosta päälle jottei kukaan näe kun nousen sängystä. Ja sister-in-lawn edessä olen hyppinyt myös alusvaatteilla, ja hänkin on nyt tottunut siihen että voi itsekin vaihtaa vaatteensa jos olen vieressä. Ehkä mun perhe on sitten tosi höveli, koska minä käyn alasti saunassa siskoni, äitini ja isoäitini kanssa. Pikkuveli ja isä vaihtavat vaatteensa missä sattuvat (meidän maatilan suihkuhuoneessa ei ole pukuhuonetta).