*Eve*

Tosiaan, USA:ssa labels (=nimikkeet?) on paljon tärkeämpiä, juurikin tuo naimisissa/naimaton on iso osa ihmisen identiteettiä. Ja yhteiskunnallisesti hyväksytyt roolit mukaanlukien sallitut tekemiset ja ystävät, on paljon sukupuolipainotteisempia. Mun siippa ei onneksi koskaan ole mun miespuolisia kavereita ihmetellyt ja hyväksynyt heidät mun ystäviksi joiden kanssa hengaan kahdestaan ja joiden luona saatan yöpyä, tai he mun luona, ihan samalla tavalla kuin hyvien naispuolisten ystävien kanssa tehdään. Mulla oli tosin jo high schoolissa sillon kun tutustuttiin pari tosi hyvää poikapuolista ystävää, joten ehkä se tottui jo sillon. Siippa ei muutenkaan oo mustasukkaista sorttia, kuten en minäkään. Toi häveliäisyys on musta joskus kyllä huvittavaa, ja se vaatii itseltäkin opettelemista ettei esim. ala vaihtamaan vaatteita in-law -perheen edessä taikka kun on yökylässä jossain marssi tyytyväisenä esim. pikkareissa ja topissa aamulla sängystä vessaan. Meillä kun ei ole vierashuonetta niin tietty mun perheenjäsenet kyläillessään tyytyväisenä vaihtoi olkkarissa vaatteitaan, kun taas siippa itse marssi vessaan oven taakse vaihtamaan paitaa taikka housuja (meidän makkarissa on jonkinsortin ranskalaiset ovet ja pidetään niitä yleensä auki). Mua kyllä nauratti .

^Mä toivon, että jos Ellinora muuttaa takasin jenkkeihin, muuttaisi tänne itärannikolle ja lähelle meitä !!

Hmm, tosi hassua ettei se sanonut mitään noista rokotuksista. Mä nyt mielenkiinnosta kaivoin omat todistuskopsuni esille, ja eipä oo mullakaan rukseja missään kohtaa rotaviruksesta alaspäin. Vaikka mulla on hepatiitti-rokotukset ja Borgströmillä oli niistäkin tieto (vein kv-rokotuskortin mukanani sinne). Noh, toi I-693 taas joka täällä täytettiin, siinä on ruksia ja päivämäärää ja seltystä joka rokotuksen kohdalla. Toivottavasti sun ei Heidi tartte otattaa rokotuksia sitten täällä vaan Borgstromin todistus menee kertaheitolla läpi . Toi koti-ikävä kyllä iskee ihan välttämättä aina välillä, eikä sille voi mitään. Olo on ihan erilainen kun tulee tänne loppuelämäksi, eikä sillä periaatteella että palaa vielä Suomeen. DC:ssa on melko suuri suomalaisyhteisö, mutta ne on melkein kaikki järestään lapsiperheitä jotka on täällä parin vuoden työkomennuksella ja kuten mä oon tainnutkin sanoa (vai oliko se siellä Housewives-ketjussa), niin tuolloin on toki asenne täääääysin erilainen. Ja ne on muutoinkin ihan erilaisessa elämäntilanteessa, eikä pelkkä yhteinen kieli ja sama kotimaa aina riitä että olis tarpeeksi samalla aaltopituudella. Mä kaipaan Suomesta eniten mun kavereita ja työpaikkaa. Perhettäkin kaipaan, varsinkin sillon kun tuntuu tosi yksinäiseltä ja muutenkin epätoivoiselta, mutta eniten kyllä ikävöin mun kavereita ja sitä, että aina oli joku kenen kanssa käydä lenkillä taikka viinittelemässä taikka vaan katsoa telkkaria. Tai ihan vaan joku kenelle soittaa mihin aikaan vaan, vaikkei olis asiaa. Sitä, että oli mahdollista valita mitä tekee, milloin tekee, kenen kanssa tekee. Sitä, että oli koko ajan kauheasti menoja, hyvä työpaikka ja ihana työporukka. Suomenkieltä mulla oli aluks kanssa ikävä, ja sain kauheita raivareita jos joku enkkusana ei heti muistunut mieleen (vaikka noita käy suomenkielelläkin) tai jos joku vitsi ja slangisanonta meni ohi, ja noin kävi varsinkin väsyneenä jolloin on muutenkin valmiiks hermoherkkä. Ruoista mulla on ikävä tietty niitä ruokia, joita ei pysty postittamaan tai ei löydy täältä: valion raejuustoa (täkäläiset maistuu ihan eriltä), tavallista rahkaa (quark tai greek yoghurt ei oo sama), mehukeittoa, maksamakkaraa. Huomasin tosin kesällä kun olin 2kk Suomessa, että mulla oli ikävä täkäläisiä ruokia . Ja ihmisten hymyilyä, ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Parin kaverin kanssa tehtiin kerran Skypellä illanistujaiset, pelattiin trivialia, juoruskeltiin ja juotiin viiniä . Oli tosi hauskaa, mutta aikaeron takia ne tietty meni sitten nukkumaan jolloin mä jäin pienessä viinihumalassa yksin (siippa oli taas poissa kotoa) jo alkuillasta mikä oli todella mälsää. Enivei, kyllä siipalta on vaadittu kärsivällisyyttä että kestää mun ikäväkohtauksia. Me ei myöskään kumpikaan oltais haluttu naimisiin, mutta nyt kun ollaan niin ihan kivaahan se on ja selkeästi täkäläisessä kultuurissa aviopariin suhtaudutaan niin eri tavalla että mun asenne avioinstituution tarpeettomuudesta ei veis täällä kovin pitkälle . Meillä koko alkutaipale on ollu muutenkin vähän erilainen, kun ekat noin 3kk asuttiin lähinnä hotelleissa ympäri maata ja yhteinen asunto saatiin vasta viime vuodenvaihteessa (ja siippahan vasta nyt alotti työt täällä Washingtonin seudulla, eli ollut melkein järestään tähän asti poissa melkein kotoa joka viikko, joskus myös vkonloput). Meillä oli tuolloin auki, että oisko muutto Bostoniin vai Washingtoniin. Washington on siis meille kummallekin yhtä uusi ja tuntematon kaupunki, eikä myöskään siipalla ole täällä kaveriporukkaa jota kautta mä oisin myös voinut saada kavereita. Ihan yhtä vähän ihmisiä me täällä tunnetaan. Onneks täällä asuu siipan äiti ja sisko, joka olikin iso syy miksi tänne päädyttiin. Mulla oli täällä onneks ihmisiä vierailemassa aika paljon viime keväänä mikä helpotti ikävää. Ekaks tuli hyvä ystävä viikoks, sitten isosisko, sitten äiti ja pikkuveli. Äiti oli pari vkoa ja pikkuveli kuukauden. Ja kesänhän mä olin Suomessa. Enivei, mä oisin ehdottoman innoissani myös tunkemaan suomi-tyttöjen juoruilu- ja viinittelymiittiin!!!! Siipalla on tammikuussa työreissu Vegasiin, ja jos en oo löytänyt siihen mennessä fulltime vakiduunia, niin voipi olla että tungen sen reissulle mukaan . Epätoivoinen, Washingtonin ja Bostonin väliä on myös helppo ja halpa lentää, jos haluat jossain välissä rehvailla!!!!

Mulla tais kestää reilu neljä kuukautta AOS-papereiden lähetyksestä siihen että sain Green Cardin - me saatiin RFE mun rokotuksista mutta meitä ei haastateltu. Mr. Borgström Eirassa ei ollut merkannut mitään vesirokon kohdalle, joten USCIS mielestä multa puuttui kyseinen rokote (vaikka toki olen siis sen sairastanut). Kävin siis lääkärissä siirrättämässä Suomesta saadun todistuksen tiedot täkäläiselle kaavakkeelle, maksu tais olla jotain about $50 ja lähin lääkäri löytyi onneksi kilsan päästä kotoa. Ottakaahan varuilta siis vielä kopsu siitä lääkäritodistuskopsusta ennen kuin lähetätte paperit AOS-hakemuksen mukana . Mä olen tainnut laittaa laukkuihin aina vain destination-osoitteen...ja spostin sekä puhelinnumeron. Mutta tosiaan Mrs. Cat sullahan on destinationosoite sama kuin homeosoite joten ei huolta !!!! Mä olen kantanu ylimääräisiä laukkuja KLM:llä sekä Icelandairilla. Icelandairilla toinen laukku on ilmainen, ja KLM:llä se muistaakseni oli jotain €75. Mutta mun ei ole tarvinnut noilla reissuilla vaihtaa USA:n puolella lentoa... lentoyhtiöt rahastaa nykyään niin kaikesta, että varmaan joutuis maksaa uudelleen ylimääräsestä laukustakin.

^^eli mikäli muuttaisi USA:sta Suomeen, on USA:n ajokortti voimassa eikä tarvitse ajaa Suomen ajokorttia (tai saa sen vain esittämällä USA:n kortin)? Turistina saa tosiaan amerikkalainen korttinsa kanssa sen 3kk EU-maissa ajaa, kuten EU-kortilla USA:ssakin 3kk.

Täällä on kyllä joka ikiselle asialle sertifikaatti ja lisenssi. Mun kaveri täällä kävi kauneudenhoitokoulun, ja kävi VA ja DC kokeessa. Jos ne muuttaa parikyt mailia Marylandin puolelle, sen pitää käydä uudessa kokeessa jos haluaa tehdä kosmetologin töitä sitten sielläkin. Tai jos vaikka sattuis löytää työpaikan MD:n puolelta. Kauheeta rahastusta, voi taivas. Sairaanhoitajana on varmasti monet luvat ja säännöt ja kokeet ja rahastukset, jotta voi laillisesti tehdä töitä. Ja tosiaan, noi oikeusjutut on pelottavia. Joka osavaltiossa on eri ajokorttisäännöt. DC:ssä mun ei tarvinnut tehdä edes ajokoetta, kun Suomen ajokortti oli voimassa, Virginiassa taas olis pitänyt käytä lyhyessä ajokokeessakin teoriakokeen lisäksi. Epätoivoinen, oisko sun Suomen ajokortti voimassa vielä siinä vaiheessa kun olisit täällä anomassa täkäläistä ajokorttia? Amerikkalaisella kortilla saa Euroopassa ajaa turistina sen 3kk, sama homma kun EU kortilla saa täällä sen 3kk. Ajokorttia ei kannata käydä DMV:ltä hakemassa ennen kuin on GC kourassa, koska pitää olla todiste siitä että on maassa (toistaiseksi) pysyvästi. Mä kävin täkäläisessä DMV:ssä AOS NOA1 kourassa, ja sain 6kk voimassa olevan ajokortin piiiiiiitkän väännön jälkeen. Eivät tienneet mitä laittaisivat ajokortin voimassaoloksi, siks en meinannu koko korttia saada vaikka DMV:n saitillakin lukee että NOA statuksesta riittää - voi morjes. Enivei piti sitten käydä muuttamassa kortin voimassaoloa kun sain sen GC:n. Ja tietty joka muutoskerrasta pitää maksaa. Juu hullunlehmäntauti rajottaa heti verenluovutusta, joten matkailut 90-luvulla (ja oisko 80-luvun puolellakin) UK:ssa sulkee melko helposti pois luovutuksen sekä Suomessa että täällä. Veressä eläviä ja veren kautta tarttuvia viruksiahan näillä kielloilla vältetään - siis sellaisia, joita normaalisti ei esiinny kyseisellä alueella. Suomessa mä en taas tietty saa luovuttaa enää koska oon ollut liikaa USA:ssa. DC Metro -alueella muistaakseni muutama tyyppi kuoli tänäkin vuonna hyttysten kautta leviävään West Nile -virukseen - onneks hyttyset ei oikein tykkää musta, heh .

^Mä olen Veripalvelussa ohjaamassa erittyyppisiin plasma- ja verenluovutuksiin tulevia ihmisiä. Täällähän useimmat verenluovutukset on mobiileja, mutta Punaisen Ristin kansallisen pääkonttorin yhteydessä on melko suuri verenluovutuskeskus, jossa mä olen käynyt. Kiva että on vakituinen paikka missä käydä ja jossa on osa vakituista työyhteisöä . Tuolla käy ihmisisä tosi erilaisissa luovutuksissa, joka syöpähoidoissa, ja tehdään malariatutkimusta. Mä olen oppinut todella paljon siellä ja on ihanaa, että tekee jotain ihmisten hyväksi. Suomessa kävin vakituiseen luovuttamassa verta ja kuuluin luuydinluovutusrekisteriin, mutta täällä en saa luovuttaa verta koska olen asunut Euroopassa yli 5 vuotta. Mä katoin aikoinaan netistä läpi noita erilaisia paikkoja aika paljon, mutta päädyin sitten tohon veripalveluun koska se on mun sydäntäni lähinnä ja koska olin jo käynyt siellä tyrkyttämässä vertani. Tässä linkki mistä mä plarasin volunteertöitä: volunteermatch.org . Mä katsoin myös noita eläinsuojeluyhdistyksiä, mutta niihin on usein aikamoinen tunku kun eläinlääkäriopiskelijat haluavat niihin harjoittelemaan. Eikä munkaan luonto ehkä kestäis sitä loppuviimeksi... Penny käy hevostalleilla vapaaehtoistöissä, joten jos hevoset on sun juttu niin Penny voi varmasti olla avuksi . Aika paljon täällä olis hommia soppakeittiöissä ja kodittomien apuhommissa, ja olisin myös halunnut jonnekin Salvation Armyn pisteeseen mutta niitä kun ei ole täällä keskusta-alueella metron varrella.

Mahtavaa, paljon onnea Heidille onnistuneesta viisumihaastiksesta!! Pahin on nyt sitten takana ! Mullakin on täkäläinen(kin) ajokortti, mutta mä välttelen ajamista kuin ruttoa . Mä en kerta kaikkiaan uskalla ajaa tässä liikenteessä ennen kun on pakko, kun pitäis olla silmät selässäkin (muiden yhtä) huonojen kuskien (kuin minä) takia, ja samalla tietty navigoida. Ellei sitten satu tuntemaan reitin läpikotasin. DC onkin muistaakseni USA:n TOP5:ssä joko ruuhkien taikka onnettomuuksien kanssa. Ellei ois ollu muuten molemmat... Joka tapauksessa, mulla on nykyään fillari jolla poljen 3mi suunta töihin, ja me asutaan metron varrella joten onneksi mä pärjään ilman autoilua. Mulla on kaiken lisäks täysin olemattomat taskuunparkkeerauskyvyt, ja koska me katuparkkeerataan, niin autolla ajelu tyssää viimeistään siihen. Ja jos ei tyssää mulla on miljoona lisää tekosyytä takataskussa . Upstate NY:ssa kun oltiin vielä niin ajelin aika paljon, koska muuten oisin ollut täysin vankilassa. Sitä liikennettä siellä ei tosin voi edes verrata tähän kaaokseen.. Mä olen varma että sun on helppo löytää töitä restonomin papereilla hotelli- ja ravintola-alalta Heidi. Ja varsinkin kun sulla on vielä täkäläistä työkokemusta sieltä harjottelupaikasta! Hotelleissa vielä arvostetaan kansainvälisyyttä ihan eri tavalla kuin monella muulla alalla. DC on siitä hyvä alue, että täällä on paljon työpaikkoja, mutta kyllä täällä sitten on niitä hakijoitakin kun tänne muuttaa jatkuvasti lisää korkeasti koulutettua porukkaa töiden perässä. Mä sain melko nopeasti ekan työpaikan, mutta mun rima oli myös todella matalalla. Mä olen siis osa-aikaisena tutkimusassistenttina non-profit -organisaatiossa, ja työnkuva on tooooooodella simppeli. Vaatimuksena tais olla että joko college-tutkinto taikka sellainen työn alla, mutta ei työkokemusta. Mulla on siis maisterin tutkinto ja olin Suomessa IT-alalla managerina reilu kolme vuotta. Sain haastattelukutsun myös toiseen paikkaan jota hain, joka olis ollut osa-aikanen office admin / front desk assistant, mutta en mennyt kuin olin jo saanut tuon toisen paikan. Täällä siis ei myöskään oikein tunneta käsitettä ylikoulutettu ... Lisäksi käyn vapaaehtoistöissä Punaisella Ristillä ja se on ollut tosi tosi mukavaa. Se auttoi ehdottomasti pääsemään arjen syrjään kiinni kun ei vielä ollut työlupaa.

Ei ole mitään erityistä :-). Jos oikein muistan niin täytin koneessa sen tullilapun enkä muuta, ja menin samaan jonoon kuin ennenkin (toinen jono oli US Citizens). Mä en tosin ole varma että oisko mun pitänyt edes sitä tullilappua täyttää, mutta pistin siihen kuitenkin tuliaiskarkit, reissarit ja karjalanpiirakat. Kaikenkaikkiaan siis ei mitään ihmeellistä .

^Heidi, siis ei ne tietenkään voi tollasten pikkuvirheiden takia alkaa hylkäämään hakemusta! Voi ei anteeks kauheesti, ei ollut tarkotus saada sua säikkymään! Lähinnä siis ehkä jotain suuremppa "huolimattomuusvirhettä" tarkotin, esim. passi ei olekaan voimassa vähintään 6kk viisumin myöntämisestä tms., käsittääkseni kun se oli yks vaatimuksista.. Tyhmästi valkkasin sanani, sorry :-( Mutta joo, noi asuinpaikkavuodet ja muut, en usko että niitä kiinnostaa ne oikeesti yhtään. Ota se päivitetty paperi vaan haastatteluun mukaan niin se varmasti kelpaa. Jos sua asia häiritsee, niin voithan sä toki pistää mailia konsulaattiian ja kysyä asiasta? Mahtavaa saada lisää suomi-amerikka -pareja tänne - harmi tosin kun kukaan teistä ei asu täällä mun huudeilla. Vaikka täällä onkin suomalaisia kohtuullisen paljon, niin suurin osa aika klikkiytyineitä omissa porukoissaan, melkein kaikki kun on tulleet tänne muutaman vuoden työkomennukselle. Tilanne on kuitenkin aika eri kun sillon kun koko perhe lähtee yhdessä määräaikaselle ulkomaanreissulle ja on tiedossa että palataan vielä Suomeen, kun sillon kun lähtee yksin ja loppuelämäksi.

Pahoittelut munkin puolesta asianajajatasteluista, babyhanna. Tosi ärsyttävää touhua tomonen. Ja onneks olkoon haastattelukutsusta, Heidi! Ja tosiaan wautsi, tosi nopeesti tuli tuli kutsu. Sä ehdit just ja just hakea sen sun lääkärintodistuksen . Haastattelua on aika turha jännittää, se on ihan läpihuutohomma. Tai siis turha (pelko)jännittää sitä että saako viisumin vai ei, koska kyllä sen saa varmasti (ellei papereissa oo joku huolimattomuusvirhe tms.). Mä menin mun haastatteluun superväsyneenä ja jopa inan verran krapulaisena (vkonloppuna oli työpaikan läksärit ja kasa kaikkia pippaloita ja haastattelu oli maanantaina), ja olin ihan hikinen kun olin kammennut mun iiiiison ja painavan matkalaukun ne viis kerrosta ylös (hissi oli rikki). Mut tietty sitä jännittää kun se on jännä kokemus! Samasta syystä mä olisin halunnut että meidät olis haastateltu GC-anomusvaiheessa ja olin aika pettynyt kun ne hyppäs meidän haastattelun yli... Tyhmää sinänsä harmitella tommosta koska haastattelu ois venyttänyt GC:n saantia muutamalla lisäviikolla, mut oishan se ollut tosi hauska ja mielenkiintonen kokemus!! Ootteko te muuten nähneet sitä vanhaa leffaa Green Card, missä Gerard Depardieu menee oliko se Andy McDowellin kanssa naimisiin jotta saa GC:n? Mä näin sen joskus aikaa sitten ja muistan siitä vielä sen haastattelukohtauksen. Pitäs varmaan kattoo kyseinen leffa uusiks

^mä en muista yhtään tuliko kutsu sähköpostitse vai etanapostilla.. jotenkin olis mielikuva että mailitse. Kyllä ne antaa tarpeeks varotusaikaa, eli ei ne sitä buukkaa seuraavalle päivälle :-) Mulla muistaakseni haastattelu meni noin kolmen viikon päähän siitä kun lähettivät kutsun. Siinä kutsussa on sitten paikka missä haastattelu pidetään, veikkaisin Kaisaniemeä vaikka postit kaikki lähetetäänkin Kaivariin.

Onnittelut, Miss S! Se erossaolo on todella raskasta, mutta peesaan Pabea siinä, että tuona aikana oppii paljon luottamusta. Toisesta oppii todella paljon kun kirjoittaa päivittäin sähköposteja ja juttelee skypessä. Mekin käytiin Euroopassa paljon viettämässä pitkiä viikonloppuja silloin, kun kumpikaan ei pystynyt olla töistä poissa kokonaista viikkoa (tai pitempään). Oli helpompi ja nopeampi (ja halvempi!!) kummankin lentää esim. Lontooseen tai Amsterdamiin kun toisen kotikaupunkiin asti. Lista I-129F -dokkareista löytyy VisaJourney.com -saitilta, kannattaa siellä käydä tarkistamassa mitä pitää lähettää - mäkään en yhtään enää muista noita. Heidi, tervetuloa! Siinä Packet3 -listassa pitäis olla tarkat tiedot mitä sä tarvitset haastatteluun, mukaanlukien pitääkö papereiden olla notarisoituja vai apostillella vai riittääkö tavallinen kopsu. Jos sä olet epävarma, niin pistä konsulaattiin sähköpostia - ne on avuliaita ja vastaa yleensä ihan päivässä-parissa. Mulla ois mielikuva että pitäis olla certified, mutta nyt en oo ihan varma... Minnepäin teillä on suunnitelmissa muuttaa, Heidi ja Miss S?

Kyllähän ne sitä jonoa skannailee sillä silmällä, että kuka vaikuttaa hermostuneelta ja/tai heidän mielestään jollain tavalla epäilyttävältä. Mäkin olen aina lennellyt verkkaireissa ja meikittä, ja suhteen alkuvaiheessa kävin yleensä laukkua odottaessa naistenhuoneessa vaihtamassa nätimpään vaatekertaan, sipasemassa tukkaa ja pesemässä hampaat. Mä uskon, että matkan kestolla on myös hieman väliä. Multa nimittäin kyseltiin juuri siitä eniten kun olin menossa kahdeksi kuukaudeksi: miten voit olla pois kotimaasta noin pitkän aikaa, missä asut ja miten asunnon käy, mitä teet työksesi ja miten työnantaja laskee olla pois noin kauan, ei sulla noin paljoa lomaa voi olla, jne jne. Ellinoran vinkkasema keino voi hyvinkin helpottaa rajalla. En usko että noissa asioissa on mitään "tee näin niin kaikki menee varmasti hyvin" -neuvoa, vaan säkästä se on paljolti kiinni. Kannattaa varautua pahimpaan ja ottaa kaikenmaailman papereita mukaan varuilta, ja toivoa parasta!

Voi ei, onpa sulla ollut virkaintoinen kaveri siinä tarkastuksessa. Mä tulin kanssa useimmiten juuri Bostoniin kun lensin tänne poikaystävän luokse ja aina meni kuulustelut musta ihan hyvin. Viime kesänä tosin kyseltiin enemmän kun olin tulossa kahdeksi kuukaudeksi ja jouduinkin esittämään muutaman todisteen siitä, että en aio jäädä laittomasti maahan. ESTA:an pistin aina melkoisen rehellisesti ekan yön osoitteen, mutta yleensä pistin poikaystävän osoitteen vaikka ekat pari yötä oltais oltukin hotellissa. Nyt kun sä olet sanonut viime kerralla, että tulet poikaystävän luokse, niin sä et oikein voi seuraavalla visiitillä sanoa että tulossa vain lomalle taikka kavereiden luokse. Kaikki nuo jutut on kuitenkin siellä koneella (käsittääkseni??). Mä sanoin yksinkertaisesti "vacation" tai "visiting friends" kunnes oltiin lähetetty K1. Sen jälkeen mä taisin ehtiä kolmeen kertaan jenkkilään ennen muuttoa ja tuolloin sanoin "visiting fiancé", ja mukana oli aina kopio NOA1.sta ja kirje pomolta jne sälää todisteina. Ota mukaan niin paljon todisteita kuin vaan voit. Läsnäolotodistus koulusta, tiliote pankista näyttää että sulla on rahaa, ne Pennyn mainitsemat puhelinnumerot paperilla varmuudeksi, printti koko menopaluumatkan tiedoista jotta tietävät milloin sulla on paluumatka (muista lennon tiedot ulkoa), ja varmuudeksi voisit taiteilla vielä vanhempiesi kanssa jonkinlaisen vuokratodistuksen taikka kirjeen, jossa vanhempasi lupaavat ja vannovat että olet tulossa takaisin tämä ja tämä päivä ja että asut heidän luonaan. Tuskin on haitaksi, jos osaat kuulustelussa kertoa että olette suunnitelleen hakevanne (esim.) K1-viisumia kun olet saanut opintosi päätökseen. Mitä tahansa, joka vakuuttaa heidät siitä, että et aio jäädä maahan laittomasti. Mutta, kuten sä sanoitkin, niin valehdella ei todellakaan koskaan kannata noissa tilanteissa. Sen lisäksi kannattaa olla turhia selittelemättä (osoittaa hermostuneisuutta) ja vain odottaa että sulta kysytään jotain ja vastata lyhyesti vain esitettyyn kysymykseen. Rajalla mentaliteetti on se, että sä olet syyllinen eli laiton maahanmuuttaja, kunnes pystyt itse itsesi syyttömäksi todistamaan.

Tervetuloa amaria!! Mä en valitettavasti tiedä miten kannattaa menetellä jos tuleva puoliso ei asu USA:ssa, mutta takuuvarmasti VisaJourneyn puolelta löytyy siihenkin neuvoja ja siitä kokemuksia, ja siellä jos kysyy niin varmasti saat apuja. Co-sponsorin te tosiaan ainakin taidatte tarvita. K1:n käsittelyaika sekin vaihtelee aika paljon, mutta yleensä papereiden lähettämisestä NOA2 (eli anomus hyväksytty USA:ssa ja lähetetty edelleen Suomeen haastattelua varten) saamiseen ei tuota kuutta kuukautta kauempaa pitäis mennä. Minne päin teillä on suunnitelmat muuttaa, ainakin aluksi?

^ Kopsu käy, mutta sen pitää olla certified copy. Hokasin äsken että mulla on skannattuna mun Packet3 -paperit kun olin niiden tullessa perille itse USA:ssa. Voin pistää sulle Ea yv:nä ne listat haastattelun dokkarivaatimuksista jos haluat? Tietty ne voi olla muuttuneet tässä vuoden sisällä, mut kai niistä jotain ohjenuoraa saa.

^Eiran lääkärikeskuksessa kelpasi myös mun ikuisuuden vanha vauvana saatu rokotuskortti, joten varmasti YTHS:n rokotustodistukset kelpaavat, no worries! Mun kirjanmerkeistä löytyi näköjään vielä tää linkki Helsingin lääkäritietoihin (kandee varmistaa ettei ole vanhentunut vaikka onkin vaan reilun vuoden vanha dokkari). Sä voit ihan hyvin soittaa sinne jo nytkin jos haluat ja kysyä mitä vaativat ja mitä maksaa jne jne, saa siitä ainakin hieman mielerauhaa jollei muuta . Hauskaa viikonloppua myös sinne Suomeen!

Kyllä sä nyt voit niitä alkaa keräilemään jo kasaan haastattelua varten. Virkatodistuksissa pitää olla leima, eli notarisoituja, ja niitä kannattaa ottaa saman tein muutamia ylimääräsiä varoiksi. Ne saa enkuksi tilattua maistraatista, ja pyydä niistä pitkä muoto eli se, missä on myös vanhempien tiedot. Kun saat tiedon että olette saaneet NOA2, niin mun mielestä lekurin voi varata hetimiten. Siellä voisit käydä periaatteessa jo nyt valmiiksikin, jos haluat. Sitten pitää vaan muistaa että lääkärintodistus on voimassa 12kk, joten AOS kannattaa sitten hakea sen 12kk sisällä jottei tartte mennä uudelleen USA:ssa lääkäriin. Lääkärissä kandee käydä Eiran lääkärikeskuksessa. Ne ottaa siellä samalla reissulla keuhkoröntgenit, ja uskoisin että saisit siellä samalla tarvittavat rokotuksetkin, jos tarviit mitään ylimääräsiä. Rokotustodistukset vaan sinne mukaan, ja jos sä joudut ne soittamaan vanhoista terveyskeskuksista, niin se kandee jo nyt tehdä. Sieltä Eirasta annetaan ohjeet kun sinne soittaa ja kertoo minkälaisen ajan, mitä varten ja kenelle sen tarvitsee, ne on tosi kivoja muutenkin . Lääkärikäynnillä muista pyytää itsellesi kopio todistuksesta, ja varmista kun lääkäri täyttää papereita, että pistää joka rokotuksen kohdalla jotain tietoa (milloin otettu, tai jos sitä ei ole niin miksi). Käynnistä saa pikkasen kela-korvauksiakin, joten kelakortti mukaan . Sä olet jo voiton puolella!

Tervetuloa joukkoon, _Ea_! Kuten Pennykin sanoi, laita RFE-vastaukseen ihan vaan se, mitä pyydetään. Mun käsittääkseni ne aika tarkasti siihen sen laittaa. Mulla tuli rokotuksista tällä puolella AOS-vaiheessa RFE, sen jälkeen kun sain paperit lähetettyä perille niin homma eteni tosi haipakkaan. Mun käsittääkseni se, että on saanut RFE:n tarkottaa, että sun paperikasa on nyt käsittelyssä ja hyväksyntäleima pamahtaa kuhan pyydetyt paperit ehtii perille ja on kunnossa - joten en usko että menee enää kauaa sulla! Oletko sä muuten käynyt lukemassa VisaJourney.com -saittia? Siellä on kaikki mahdollinen ja mahdoton, ja tarpeellinen ja tarpeeton tieto . Ja juu, minnepäin olet muuttamassa? Mäkin toki heti utelen .

Kiitos tarkasta selvityksestä MiaMaria! Kuulostaa siltä että ihan nappiin meni, vaikka sua olikin siunattu noilla pahan onnen numeroilla.. huh! Hmm, mun piti kyllä googlaa toi Kuka on kirjoittanut Itsenäisyysjulistuksen, en tiennyt. Tai varmaan joskus kuullut (ehkä), mutta ei siltikään kauheesti kolkuttanut "Ai niin joo" -kelloja. Hyvä että sait helpomman pään kyssärit . Onpas en nyt tarkkoja papereiden kanssa, herrajesta! Mutta, ei kai sitä mitään muuta sais USCIS:lta enää odottaakaan. Enivei, onneks olkoon, kohta pääset vannomaan sitten valaa! Aika hurjaa

Tervetuloa Nagoon! Mä peesaan Pabea, eli tosiaan aikamoinen paperisota on edessä, ja se odottelu on rankkaa. Mutta todellakin sen arvoista . Niinkuin Pabe sanoi, vaihtoehtoina on K1-viisumi, jolla pääset USA:han mennäksesi siellä naimisiin 3 kuukauden sisällä, ja naimisiinmenon jälkeen haette AoS eli oleskelulupaa, jotta saat matkustaa vapaasti ja hakea töitä. Tämän vaihtoehdon kohdalla joudutte siis USA:ssa pistämään vielä kasan papereita vetämään ennen kuin saat oleskeluluvan, ja näin ollen menee käsittääkseni pitempään että voit ryhtyä työnhakuun jne. (ja oliskohan että tää viisumi tulee myös näin ollen kalliimmaksi? en ole varma). Hyvänä puolena on se, ettei tarvitse heti olla erossa tuoreesta siipasta . Toinen on tuo K3 tai CR1 (K3-viisumilla haetaan vasta USA:ssa oleskelulupaa, CR1-viisumilla saat sen heti, mutta viisumia haetaan molemmissa perheperustein koska olet naimisissa USA:n kansalaisen kanssa). Mulla tosin on mielikuva, että K3-viisumia ei enää myönnettäisi, että tätä nykyä jos on naimisissa on ainoa vaihtoehto CR1... Noh, en ole ihan varma tästä. Enivei, tällä viisumilla menette naimisiin joko Suomessa tai USA:ssa, mutta naimisiinmenon jälkeen palaatte omiin maihinne ja sitten ryhdytte viisuminhakuprosessiin. Tällä viisumilla on se hyvä puoli, että sillä saat heti oleskeluluvan, joten voit ryhtyä työnhakuun heti kun saavut USA:han, ja muutenkin asioiden hoito helpottuu huomattavasti uudessa kotimaassa oleskeluluvan eli laillisen maahanmuuttajastatuksen myötä. Eroja näillä kahdella ei käsittelyaikojen suhteen käsittääkseni paljoa ole, tai ne vaihtelevat koko ajan joten etukäteen on vaikea arvioida kumpi olisi loppujen lopuksi nopeampi reitti. Valitettavasti en minäkään osaa tuohon lapsiasiaan sanoa mitään, mutta kuten Pabekin sanoi, kannattaa tiedonhaku aloittaa VisaJourney -sivustolta. Sieltä löytyy tietoa myös siitä, minkälainen viisumi lapsellesi pitää hakea, ja riittävätkö miehesi vuositulot teidän kummankin sponsorointiin vai tarvitsetteko co-sponsorin. Valitettavasti sinun tulosi ja säästösi eivät tähän vaikuta ollenkaan. VJ:ssä on todella selkeästi kerrottu kaikki mahdollinen tieto näistä viisumivaihtoehdoista, siellä on myös kattavat listat tarvittavista dokumenteista. Sieltä voi myös kysyä neuvoa, jos tulee eteen jokin ongelma taikka ei ymmärrä jotain kohtaa prosessissa. Sun kannattaa luultavasti aloittaa VJ:n viisumivertailusta, niin toivottavasti saat hieman selvyyttä tähän informaatiotulvaan. Tsemppiä viisumiprosessiin!!! Ai niin juu, ja tietty pitä heti myös kysyä että minnepäin USA:ta tulet muuttamaan?

Jee, onnea Juha Pekka!! Nyt on se vaikein etappi takana ja uusi elämä ihan nurkan takana !!

^Juu sama täällä, rokotetta ei ole annettu koska vesirokko on sairastettu, mutta koska tieto puuttui papereista niin piti käydä täällä lekurilla. Se näki tosin suoraan naamasta (=vesirokonarvista) että olen sen sairastanut, joten ei tarttenut tehdä testiä.

Onnittelut MiaMaria!!!!! Varmastikin suuri osa tosta kahdesta tunnista menee papereiden täyttämisiin ja odotteluihin. Oliko se nyt niin, että toi koe on suullinen, jokainen testataan erikseen henkilökohtaisesti? Juha Pekka, pahottelut jos tuntuu että mä maalaan piruja seinille... Itellä vaan otti pattiin niin kovin että sain RFE sen takia, ettei Borgström ollut pistänyt mitään varicella-rokotuksen kohdalle, ja jouduin käymään täällä lääkärissä. Helposti se onneks loppujen lopuks meni, mut silti ärsytti kun se oli ihan turhan takia. Mä kun olin Suomessa käynyt ottaa hyvissä ajoin kaikki mahdolliset rokotukset jotta sitten lääkärikäynti menis näpsäkästi ilman piikkejä ja pääsis koko anomushässäkässä nopeesti eteenpäin. Sulla on varmaan ne paperit ihan kunnossa, Pabellahan se Borgströmiltä saatu todistuksen kopsu meni AOS-papereissa ongelmitta läpi.