Mesimarja

Siis ihanko totta Thaimaasta ei saa vegeruokaa? Me olemme mieheni kanssa molemmat kasvissyöjiä ja suunnittelemme häämatkaa Thaimaahan, mutta jos asia on näin, taitaa matkasta tulla mahdoton. :-/ Edit: Luin vasta viestini kirjoittamisen jälkeen Tipi-linnun kommentin, josta tuli jo vähän valoisampi mieli.

Kaksi ihanaista kaasoa.

Minä jätän oman isäni kutsumatta, koska hän on alkoholisti. :-/ En kutsunut häntä myöskään ylioppilasjuhliini. Että ei ketään ole pakko kutsua, jos hänen käytöksensä pelottaa, vaikka olisi kuinka lähisukua.

Me ollaan ainakin keskusteltu yhdessä BM:n valinnasta, samoin kuin kaasojen, ja samaa mieltä ollaan oltu onneksi molemmista. En ymmärrä, miksei morsian saisi sanoa mielipidettään BM:n valintaan (olettaen, että myös sulhanen saa sanoa mielipiteensä kaason valintaan), sillä BM on kuitenkin monesti vastuussa paljosta ja hän vaikuttaa merkittävästi juhlan onnistumiseen. Me olemme ainakin lähteneet häiden järjestelyyn sillä asenteella, että yhdessä mietitään ja päätetään kaikki, sillä se on meidän molempien juhla, tietenkin.

Minä olin 15 kun menin kihloihin. ;D Ja kyllä, kihlakumppanina on juurikin se sama henkilö, jonka kanssa olen menossa nyt naimisiin. Muoks: Ja kyllä minä ainakin nyt jälkeenpäin ajateltuna tiesin, mihin olin pääni työntämässä. Koimme jo tuolloin mieheni kanssa valtavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tiesimme, ettei suhteemme kaatuisi mihin tahansa pikkuriitoihin. Asuimme silloin jo (epävirallisesti) yhdessä ja olimme muutamassa virallisestikin yhteen, joten olimme jo muutenkin sitoutuneet suhteeseen tietyllä tasolla. Vaikka olemmehan me toki tuosta kasvaneetkin.

Minä en halua pitää omaa nykyistä nimeäni, koska en pidä siitä. En haluaisi miehenkään nimeä, koska ko. nimeä on tosiaan kirjaimellisesti ainoastaan heidän suvullaan, enkä halua samastua kyseiseen sukuun. Miehelleni kävisi kumpi vaihtoehto tahansa, ja hän kommentoi näitä (järkyttäviä! ) äänestystuloksia niin, että löytyypäs tuolta nynneröitä miehiä (ei mitenkään loukkaavasti kuitenkaan). ;D Todennäköisesti päädymme johonkin molemmille uuteen nimeen, mistä sulhon isä saa takuuvarmasti raivarin. :

Meille tulee molemmille vain yhdet sormukset: vihkisormukset. Hups, olinkin vastannut tähän jo aiemmin. :-[ Mutta tulipahan ainakin kaikille selväksi. ;D

Me menemme naimisiin 10.2.2007 , joten talvihäät suunnitteilla täälläkin. Halusimme talvihäät nimenomaan niiden erityisen tunnelmallisuuden vuoksi: ihana juhlia sisällä kynttilöiden tuikkiessa kun ulkona paukkuu pakkanen ja maa on peittynyt lumeen (toivottavasti). Toivoisin häidemme tuovan vieraillekin kauniin ja valoisan päivän talven pimeyden keskelle, ja lisäksi on tietenkin ihanaa saada muistella lämpimin ajatuksin häitämme tulevina hääpäivinä, kun ulkona on kylmää ja pimeää. Ainakaan toistaiseksi emme ole törmänneet minkäänlaisiin vuodenajasta johtuviin käytännön ongelmiin järjestelyissämme, vaikka haaveissa onkin vielä ulkovihkiminenkin. Laitan päälleni pitkähihaisen puvun, mutta niin olisin laittanut kesälläkin, sillä en kovin helpolla luopuisi unelmapukumallistani. Ulkona laitan päälleni viitan, mies luultavasti villakangastakin, ja kengiksi käyvät saappaat. Koristelut eivät tuota päänvaivaa, sillä juhlapaikka on jo itsessään upea ja lisäksi hankkinemme ainoastaan ulos jätkänkynttilöitä ym. ja sisälle kynttilöitä. Koska häät ovat vasta reilun vuoden päästä, emme ole vielä julkistaneet naima-aikeitamme kenellekään. Suunnittelut lähtenevät kunnolla käyntiin kun vuodenvaihteen jälkeen käymme katsastamassa juhlapaikan ja varaamme sen (samoin kuin maistraatin heti kun se on mahdollista), kerromme suunnitelmista äideillemme, pyydämme ystäviä kaasoiksi ja bestmaneiksi ja vierailemme tammikuun häämessuilla. Sitä odotellessa.

Me emme ole vielä naimisissa, mutta haluan ottaa miehen sukunimen, koska se on miljoonakertaisesti kauniimpi kuin minun sukunimeni ja jopa sopii etunimeeni paremmin. Nimi on myös erittäin harvinainen, mikä on mielestäni kiva juttu.

Tee kuten sinusta parhaalta tuntuu! En ymmärrä, miten joku voi loukkaantua siitä, että toisten häissä noudatetaan hääparin mukaisia tapoja, kun häntä itseään ei kuitenkaan vaadita niitä noudattamaan. Ei sinun ja sulhosi tarvitse juhlia häitänne muiden mielen mukaan, teidänhän päivänne se on!

Meille tulee molemmille vain vihkisormukset, kihlat heivataan jonnekin.

Hääpäikystä löytyy pari seremoniaversiota, lopullista emme ole vielä saaneet aikaiseksi.

Juuri näin. Miksi ihmeessä se, että nainen ottaa miehen sukunimen, on jonkinlainen oletusarvo?

Mekin tehdään radikaalisti: anopin hääkutsu tipahtaa sitten postilaatikosta kun muidenkin vieraiden, samoin sulkin isän ;D. Ainoa, kelle kerrotaan on mun äiti, ja hänellekin vaan siksi, että auttaa sitten järjestelyissä. Mä en todellakaan aio kuunnella sulhasen vanhempien ohjeita siitä, kuinka meidän pitäisi järjestää meidän naimiset, vaan suunnittelemme kaiken kahdestaan, ihan niin kuin me halutaan .

Mesimarja tunnustaa turkulaisuutensa ;D. En kylläkään ole alkuperäinen turkulainen, vaan tämä on minun ja mieheni opiskelukaupunki.

Mulla on oikestaan vain neljä asiaa, joihin haluan panostaa rahallisesti hyvin mielin: 1. Juhlapaikka ruokineen 2. Meidän puvut 3. Meidän sormukset 4. Valokuvaus Nuo ovatkin sitten samalla ne isoimmat rahareiät. Itse olen päätynyt tähän mennessä seuraaviin säästöratkaisuihin: ~ teen puvun itse / äiti tekee puvun, jos vain mahdollista ~ ei bändiä juhlapaikalle, CD-soitin hoitakoon musiikkipuolen ~ askartelen kutsut ja kiitoskortitkin (digikuvista) itse ~ meikkaan ja teen juhlakampauksen itse ~ meille ei tule hääautoa ~ "tyydymme" hääyönä tavalliseen hotellihuoneeseen, joka on meille ihan tarpeeksi luksusta tavalliseen arkeen nähden ~ serkkuni (floristi) saa väsätä hääkimpun ~ käytämme riisipussien sijasta tähtisadetikkuja (talvihäät)

Juu, olen minäkin tuon Voxin jutun lukenut. Minunkin hääpäikkärissä on kättenliittämisseremonia, jota me aiomme käyttää. Teemme ainakin näillä näkymin niin, että käymme päivällä maistraatissa menemässä virallisesti naimisiin, ja illalla pidetään hääjuhla, jossa suoritetaan kättenliittämisseremonia. Papittaren osaa saa toimittaa joku läheinen wiccaystävä.

Meille tulee kyllä minun uskontoni mukainen siunaus, juhlapaikalla suoritettavan kättenliittämisseremonian yhteydessä. Ja olen pakana myöskin .

Tämä on aivan totta. Kristittyjä hääpareja tosiaan suositaan, ja käytännössä ollaan jumituttu jonnekkin nelkytluvulle. Toivottavasti asiaan on tulossa parannusta.

Meille tulee hyvin paljon pakanallisia elementtejä häihin, sekä myöhemmin erillisenä tilaisuutena juuri tuo wiccalainen kättenliittämisseremonia, josta CeriInTheMist mainitsi. Muita pakananaikkareita? Olisi kiva ideoida yhdessä, vaikka meidän häihin onkin vielä aikaa...

Sama kysymys pyörii minunkin mielessäni. En pelkää sitä, etteikö juhlista voisi tulla hauskoja ilman alkoholia, vaan sitä, että ihmisten kummeksuva asennoituminen alkoholittomuutta kohtaan pilaa muuten hyvän tunnelman . Meillä myös lähisuvussa alkoholiongelmaisia, joiden en haluaisi pilaavan suurta päiväämme tökeröllä kännikäytöksellään ja pahimmassa tapauksessa riidanhakuisuudessaan (kaiken lisäksi näiden alkkisten ex-puolisot ovat tulossa samoihin juhliin...). Tällä hetkellä suunnitelmissa on tarjota alkoholittomat tervetuliaismaljat, ja ruoan kanssa kotikaljaa ja mahdollisesti tuttavien valmistamaa viiniä (meidän hääviiniä, jonka pullottaisimme koristeellisiin pulloihin ja tekisimme itse etiketit).