glenniV

Hei! Onko täällä niitä, jotka lopulta matkustivat Cascais/Estoriliin? Olen etsinyt paljon tietoa paikoista ja tullut siihen tulokseen, että Cascais olisi parempi vaihtoehto kahdelle kaverukselle kuin Estoril. Osaisitteko kertoa paikasta lisää tietoa?

Mä olen myös pitänyt äidilleni polttarit. Tällaisissa tapauksissa on kiva, kun voi hieman "narrata" toista, kun tuntee toisen sen verran hyvin, että tietää morsiamen nauttivan päivästä tuttujen kera. Siinä on kiva yllättää oma äiti tai muu läheinen vanhempi sukulainen. Siinä täytyy tosiaankin enemmän miettiä morsiamen ajatuksia, kuin jos olisi pelkkä kaveri kyseessä. Kukaan ei järjestä omalle äidillensä polttareita kenenkään muun makuun kuin äidinsä.

Viimeisten viikkojen kohdalla, kun kiire alkoi tulla, niin ehkä hössöttäminenkin alkoi. Kun kaikki alkoi olla melkein valmista, tuli sellainen olo, että "olemmeko ihan hulluja, kun yhden päivän takia nähdään tällainen vaiva". Itse päivä oli kyllä aivan mahtava ja varmasti yksi elämäni parhaimmista päivistä, joten ei kai se hössöttäminen ihan turhaa ollut.

Näitähän oli monta, mutta listataan nyt muutama iho-kananlihalle-hetki.. - Kävely alttarille isäni kanssa (se oli aivan ihanaa, siis ihan übersupermegahienoa) - Tenorin laulana Romanssi kirkossa (tässä kohtaa nekin, jotka eivät itke joutuivat nieleskelemään) Aah.. - Syödessäni katsoin edessäni avautuvaa huonetta ja ihmisiä. Pöytien takana järvi kimmelsi auringon paistaessa ja keltaiset puunlehdet huojuivat tuulessa. Se muisto pysyy ikuisesti sydämessäni. (Lauantaina piti sataa koko päivän, mutta vain aamulla satoi ja loppu päivä oli kauniin puolipilvistä) - Tanssimisen aikainen tunnelma, kun suurin osa porukasta tuli joraamaan ja näki kaikkien ilmeistä, kuinka nauttivat. Päivää vielä odotteleville: Suosittelen toistamaan jo paljon ennen häitä itselleen, että välillä kannattaa vain pysähtyä ja tallentaa näkymä muistiin. Näin minäkin tein ja mielessä on niin paljon ihania olotiloja ja näkymiä muistellessani päivää. Päivä on lyhyt ja jännityksen takia voi keskittyminen jäädä vähemmälle.

Mä olen nyt esitellyt itseäni uudella nimellä 2 viikkoa ja tuntuu kuin käyttäisin jonkun toisen henkilöllisyyttä ja alkaa aina hirmuisesti naurattaa. Kun nopeasti pistää spostia, niin samassa postissa voi olla molemmat sukunimet.. Siinä on muilla ihmettelemistä. Tuntuu ehkä hieman haikealta, mutta ehkä eniten kuitenkin oudolta. Varsinkin, kun uusi nimiyhdistelmä ei kuulosta omaan korvaani edes kovin hyvältä.

Me otimme kummatkin sen perjantaina vapaaksi. Olihan se viikko ihan hirveää härdelliä, mutta en haluaisi käyttää yhtä lomaviikkoa häiden järjestelyyn. Ennemmin jää yhdellä työviikolla unet hieman vähemmäksi ja lepäilen yhden lomaviikon rauhassa, kuin käytän lomaviikon siihen kaupassa juoksemiseen.

Todella tyytyväisiä.

Olimme hotellissa yötä miehen kanssa ja kummatkin nukuimme kuin tukit n. 7 h.

Meillä oli 9 lasta. 4 näistä oli yli 10-vuotiaita ja kaksi alle 2-vuotiasta ja loput siinä 5-9 välissä. Lapsille oli laitettu pöytä saliin, jossa saivat piirrellä. Meillä oli myös Angrybirds-peli, jossa lapsilla meni kivasti aika. Lapset myös tanssivat meidän kanssa, enkä vihkimisen aikana kuullut mitään ongelmia/itkua. Lapset olivat ihania ja tekivät päivästä vielä spesiaalimman.

Hymyilin kovasti. Jännitystä auttoi morsiustyttöjen tsemppaaminen ennen aloitusta (5 ja 7-vuotiaat, eivätkä tunteneet toisiaan) ja ne olivat niin suloisia kävelleessään meidän edellä.

Juhlat on juhlittu Nokian Ankkurissa. Paikka oli meidän n. 60 hlölle todella tilava. Meillä tuotti tuo istumajärjestys hieman päänvaivaa, joten siksi me jouduimme hieman puurtamaan saadaksemme pöytäjärjestyksen toimimaan. Kaikki toimi hyvin ja tunnelmavalaistus oli ihana. Laitoimme takkaan isoja kynttilöitä, ja oli todella kaunis. Ainoa miinuspuoli on paikan akustiikka. Se ei voi olla huono asia, että ihmiset keskustelivat ja heillä näytti olevan mukavaa heti alusta alkaen, mutta itseäni ehkä vähän häiritsi se melkoinen puheensorina. Olimme tehneet taustamusiikkia moneksi tunniksi, mutta musiikki ei kuulunut ollenkaan, eikä sitä tietenkään viitsitty laittaa kovemmallekaan.

Beatwave soitti 22.9 häissämme ja en voi muuta kuin kehua. Heidän soittamansa musiikki sopi täydellisesti meidän porukalle. Beatwave aloitti näillä perusvalsseilla ym. ja jatkoi siitä sitten pikku hiljaa bilebiiseihin. Meillä ei ollut kovinkaan isoa porukkaa iltaa viettämässä (n. 40), mutta minä ja tyttökaverini saimme aivan älyttömän hyvät bileet aikaiseksi loppuillasta. Kaikki kehuivat bändiä jälkikäteen. Ja Prodigyn Breathe sai kaikki tanssimaan vimmatusti. Ja vielä jälkikäteen.. Mietimme miehen kanssa häidemme palveluntarjoajia ja itse ainakin päädyin siihen, että ilman Beatwavea ei näissä häissä olisi ollut yhtä hauskaa.

Meillä sama juttu kuin Chantellella ja Pähkinäisellä. Vastaus on siis, servetit pöytään. Se on oikeasti inhottavaa ottaa kaikki tavarat kerralla tai joutua hakemaan toisen kerran kaikkia tykötarpeita.

Meillä alkumaljat kuoharia, ruoan kanssa viinit + hanaolut, kahvin kanssa konjakki ja likööri. Kahvin jälkeen hieman ennen klo 8 tulee muut miedot juomat ja booli esille. Meille tulee vain muutama lapsi ja vieraskööri koostuu lähinnä kavereista ja litrahuulisukulaisista. Haluamme tarjota heille riittävästi juotavaa, mutta siten, ettei kaikki sammu kahvin jälkeen.

Ammattilaisen tekemä, koska en jaksa ostaa tarpeeksi hyviä tuotteita, enkä halua ressata meikkini valumista ym.

MisMis: Voin osittain samaistua ajatuksiisi, koska itsekään en välttämättä olisi halunnut isoa juhlaa, vain lähiperhe ravintolan kabinettiin syömään ja hieman taustamusiikkia taustalle, niin hyvä olisi ollut. En itsekään pidä huomion keskipisteenä olosta, joten kyllä sitä hieman jännittää, osaako päivästä vain nauttia. Jos päädytte kuitenkin pitämään perinteisen hääjuhlan, niin pitäkää ne narut ja päätökset omissa kätösissänne. Me maksetaan itse häämme ja olemme aikatauluttaneet/tehneet ohjelman itse. Muut toteuttaa sen sitten. Mä kokisin erittäin ahdistavana sen, että en tiedä, mitä on tulossa. Mitä, jos aikaistaisitte naimisiinmenoa, ettekä järjestäisi juhlia. Juhlat voi järjestää myöhemminkin. Jo se, että olisitte jo olleet naimisissa esim. vuoden tekevät hääjuhlasta rennomman ja vähemmän häämäisen. Myöhemmin juhlan järjestäminenkin voi tuntua erittäin oikealta ja mieluisalta. Tehkää rohkeasti siten kuin itse haluatte!

^ Sama juttu, mutta luultavasti tämä viikonloppu oli ainoa mahdollisuus, niin ei voi mitään. Mä olen vähän tylsä ihminen, mutta mielelläni tietäisin jopa ohjelman etukäteen, koska muuten mä ehkä hieman ressaan päivän ohjelmaa enkä pysty kunnolla nauttimaan edes siitä mukavasta ohjelmasta. En ole mikään ulospäinsuuntaunut tai sosiaalinen tapaus, niin epäilen, että joudun kuitenkin tekemään jotain sellaista, mitä en haluaisi. Mun mielestä, jos morsian melko perinteinen, niin kannattaa yrittää pitää salaisuutena, mutta jos toinen tekee muutenkin asiat hieman eri tavalla, niin ihan hyvin voi hieman tiedustella, haluaako toinen tietää vai ei. Eniten mua ärsyttää ne, jotka ovat sitä mieltä, että polttarien nyt vain kuuluu olla salaisuus ja polttareissa kuuluu tehdä sitä ja sitä.. perinteet tai se, että jotain pitää tehdä, koska aina on tehty niin, vain ärsyttää mua todella paljon.

Kiitos vinkeistä! Me (tai siis minä) tosiaan ehkä mietimme asiaa hieman liikaa, mutta jotenkin haluaisin saada kuvaajasta (ammattikuvaaja) kaiken irti. Meillä on monia järkkärillä varustettuja vieraita, jotka tykkää kuvata ja joista kuka tahansa olisi voinut näpsäistä nämä pönötetään-seinän-edessä-kuvat. Sisätilat eivät ole kovinkaan isot, mutta pieni tanssilattia löytyy. Rivimuodostelma on ehkä mielestäni pahin, joten ehkä lähdemme vielä miettimään esim. sellaisia kuvia, joissa minä istuisin tuolilla keskellä, mieheni minun takana (esim. kädet olkapäilläni, ja muu kuvattava porukka reunoilla vieressä. Vieraatkin voisi sijoittaa hieman limittäin eli pariskunta ei olisi vierekkäin vaan toinen edessä ja toinen hieman takana. Lapset taas edessä, enemmän minun vierellä. Tämä olisi helppo myös ohjata. Entä, haluatteko, että vieraspotrettikuvat on kaukaa otettuja (ihmiset näkyvät varpaista päähän ja hieman taustaakin) vai läheltä otettuja (esim.puolivartalokuvia)? Kumpi on kuvauksellisempaa? Itse mietin, että jos tausta ja ympäristö ei ole niin kuvauksellinen (siis mikään ylellinen juhlasali), niin haluaisin läheltä otettuja kuvia. Läheltä otetut kuvat näyttävät mielestäni myös vähemmän pönöttäviltä.

^ Vaikka montaa mieltä olenkin näistä asioista, niin kyllä minunkin mielestä polttarisuunnittelijoiden tulisi hieman kysellä miehen tulevalta vaimolta, mikä olisi sopivaa ja muutenkin kertoa, mitä tulee tapahtumaan. Jos miehellä esim. lapsia ym. niin kyllä tulevan vaimon pitää olla tietoinen siitä, mihin miestä viedään (esim. hotellin nimi olemassa ym.). Mulla onneksi miehen sisko oli myös mukana suunnittelemassa ja olemassa myös järjen äänenä, joten en huolehtinut siksi asiasta kovinkaan paljon. Kuulin kyllä, kuinka hulluja ideoita porukat olivat ideoineet ja oli myös sellaisia, missä ihan oikeasti voi käydä huonostikin.

Hei, en löytänyt vastaavaa aihetta, joten ajattelin perustaa uuden aiheen. Nykyään alkaa olla melko yleistä, että dokumentaariseen kuvaukseen liitetään juhlan aikana myös vieraspotrettikuvausta. Voisiko tähän ketjuun koota ideoita vieraspotreteista. Kuvatkin sallittu, jos niitä on jollain lupa julkistaa. Netistä löytää hirmuisen vähän tällaisia kuvia, koska kovinkaan moni ei anna lupaa lisätä kuvaansa yleiseen jakeluun. Tämä kuulostaa nyt hassulta, mutta meillä on ongelmana juhlatilan seinät. Ollaan valittu juhlapaikka huolella, mutta huonon sään sattuessa vieraspotretit otetaan sisätiloissa. Olen ehkäpä hieman pikkutarkka näissä asioissa, mutta en haluaisi hirsiseinää kuvaustaustaksi, koska koen, että kuvat, joissa ihmiset pönöttävät hirsiseinän edessä ei ole sitä, mitä itse haluaisin. Olemme siis miettineet päämme puhki erilaisia ideoita tähän. Mahdollista olisi erilaisten taustojen rakentaminen puulevystä (maalaus, kankaalla pinnoitus ym.). Mielestäni esim. mustan taustan edessä pönöttäminen ei ole yhtä paha asia kuin hirsiseinän. Leveän ikkunan ikkunaverhot olisi helppo vaihtaa esim. joihinkin kivoihin ikkunan peittäviin verhoihin, jolloin saisi ison taustan kuvaamiselle. Voisiko kuvauksen tehdä ihan jollain muulla tavalla kuin seinän tai taustan edessä? Tietysti tämän rekvisiitan pitäisi olla helppo pystyttää ja poistaa, tai vaihtoehtoisesti sellainen, mikä voisi olla esillä koko juhlan ajan. Toinen ongelma, johon olen törmännyt on juuri tuo ihmisten pönötys. Mitä erilaisia vaihtoehtoja olisi tuolle "seisotaan nyt tässä vierekkäin"-mallille?

Mä en myöskään halunnut näperrellä karkkiaskeja, joten meille tuli 6 kpl pakkauksissa olevia Gyulian simpukkasuklaita. Otetaan niistä nuo kelmut pois ja mahdollisesti laitetaan jokin satiininauha ympärille. Jokaiseen pöytään laitetaan tuollainen pakkaus nojaamaan esim. maljakkoa vasten. Meillä on 6 hengen pöytiä, mitkä ovat kylläkin yhdistetty 12-18 hengen pöydiksi, mutta eiköhän ihmiset tajua tuon idean. Ja jos eivät tajua, niin onpahan mulla enemmän syömistä sunnuntaina Jos jaksan niin väkerrän ekäpä jonkin lapun siihen, että 1 per vieras ja ottaa saa.

Etsiessämme bändiä häihin en olisi edes luultavasti vaivautunut pyytämään tarjousta, jos ei jonkin sortin biisilistaa olisi löytynyt nettisivuilta. Nyt, kun bändi on varattu ja hääpäivä lähenee, niin olemme miehen kanssa kummatkin korostaneet listasta ne biisit, joista tykkäämme, esim. kummasta kahdesta humpasta tykkäämme enemmän -tyyppisesti. Samoin olemme listanneet ne biisit, jotka aivan varmasti haluamme kuulla häissämme. Vaikka olemmekin tehneet listaa bändille meidän pitämistä biiseistä ja niistä "pakko soittaa" -biiseistä, olemme kertoneet bändille, että jos katsovat tunnelman tarvitsevan jotain tiettyä biisiä, niin soittaa saa, on se meidän listalla tai ei. Oma näkemyksemme tästä bändin biisilistan laulujen valitsemisesta on, että näin bändi näkee hieman, minkä tyyppisestä musiikista pidämme. Vieraiden viihtyminen ja tunnelma menee tietysti "meidän biisien" edelle.

Päädyimme siihen, että pyydämme yhtä tuttavaa lauantaiaamulle hoitamaan loput hommat. Tämä tuttava ei ole kutsuttu häihin, koska ei varsinaisesti ole juuri meidän tuttava, vaan perheenjäseneni ystävä. Asuu lähellä juhlapaikkaa ja on järjestänyt monet juhlat, joten hänen käsiinsä voin luottaa loput järjestelyt, jos niitä kukkien laittamisen lisäksi vielä jää lauantaille. Asia ei ole vielä varma, mutta tuntuu, että sain mieheni käsittämään, että yhden ihmisen "palkkaaminen" lauantaiaamuksi on kannattava idea. Ihana ajatella, että ehkä miehenikin saa rentoutua hetken ihan yksikseen hotellissa sen aikaa, kun itse olen kampaajalla. Annoin mielikuvia konjakista ja sikarista hotellin baarissa viimeisiä "poikamies"hetkiä vietellen. Ehkä se sai hänetkin haluamaan myös rentoa hääpäivän aamua.

Gordon Youngin A Pompous march.

Anteeksi jo heti alkuun mahdollisesti hyvin epämääräinen ja epäselvä kirjoitus.. Mulla iskee nyt häästressi... ja kovaa.. tai lähinnä vain sen takia, että tuntuu, ettei mua kuunnella. Olemme miehen kanssa luonteeltamme hyvin erilaiset, minä relisti/pessimisti ja mieheni yltiöpositiivinen/perfektionisti (omalla tavallaan). Minä suoriudun asioista todella hyvin, kun asiat on suunniteltu ja tehty hyvissä ajoin. Mieheni tekee kaikki asiat viimetipassa ja tekee parhaimman tuloksen paineen alla (kiroilun ja vit***** saattelemana). Minä taas suoriudun huonosti paineen alla. Realistina (joku voisi kutsua pessimistisyydeksi) koen tarpeelliseksi miettiä, mikä voisi mennä vikaan, joka yleensä tulkitaan meillä negatiivisuutena. Ja siis hääsuunnitteluun... Kyse on siis hääviikonlopusta. Pääsemme perjantaina laittamaan juhlapaikkaa kuntoon. Avaimet saamme n. klo 18. Olen sanonut jo alusta alkaen, että me lähdemme sieltä klo 21 hotellille, jotta ehdimme käydä suihkussa, nauttia olostamme, lakata kynsiä, nyppiä kulmakarvoja, laittaa vaatteet valmiiksi, korut valmiiksi ym.. ymmärtänette "kiireisen" viittauksen illan puuhiin, jotta pääsemme myös nukkumaan ajoissa. Uni ei tule ja haluamme nukkua kuitenkin kunnon yöunet. Mieheni ei siedä omaa väsymystään kovinkaan hyvin. Meillä on apujoukkoja perjantaina, mutta olimme sopineet, että lauantaina kaksi näistä apulaisista on varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Mieheni käy lauantaina katsomassa vielä paikat, mutta hänelle en halua kovinkaan paljon konkreettista tehtävää, koska sinä päivänä ei myöskään sulhasella tule olla kiire/vitutus päällä. Nyt kuulin sivulauseessa, että nämä kaksi apulaista eivät pääsekään lauantaina vasta kuin vihkimiseen (ja tätä ei siis ole kerrottu, vaan tuli sivulauseessa, että voimme auttaa klo 13--> (vihkiminen klo 15). Ihan kuin soittelisimme kuvauksista heille, mitä pitääkin tehdä ym. Nyt siis kaikki, mitä emme ehdi perjantaina tehdä + lauantain kukkien laittamisen, tienviitat, tulivatkin mieheni tehtäväksi. Ja tosiaan, miehelläni on aamupäivällä aikaa pari tuntia tälle kaikelle, koska haluan, että mieheni ehtii oikeasti rauhoittua ennen kuvauksiin lähtemistä. Lue: rauhoittuminen tarkoittaa, että on 1,5 h aikaa käydä suihkussa, auttaa mulle puku päälle syödä, pukeutua ja lähteä kuvauksiin. Ei niin, että tekee tuon kaiken kauheassa hiessä puolessa tunnissa ja kiroaa samalla. Ongelmaahan ei olisi, jos kaikki menisi niin kuin Strömsöössä, että saisimme kaiken laitettua valmiiksi perjantaina 3 h (porukkaa yhteensä 5 kpl + pitopalvelu), mieheni laittaisi lauantaina vain kukat paikoilleen (yhden kukan maljakot + pari heinää ja paksut sormet) ja iskee tienviitat maahan ja lähtee takaisin hotellille. Mutta... kaikki ei mene ikinä niin sulavasti kuin ajatellaan/suunnitellaan. Tähän ongelmaan saan vain vastauksen, "eihän meidän tarvitse kuin laittaa nuo ja nuo, mikä voi mennä vikaan"... Olenko jotenkin vainoharhainen koko asian suhteen, kun epäilen asioiden menevän jollainlailla pieleen, vai kannattaako oikeasti panostaa siihen, että kumpikaan hääparista ei joudu tilanteeseen, jossa hiki virtaa ja kiire on, kun pitäisi pukeutua, mutta oikeasti olla jo matkalla kuvauksiin?