Lootuskukka

Syön nyt sanani tuolta hieman ylempänä olevasta ilmoituksestani. Kaarinalainen olen edelleen ja Turku-ketjussa pysyttelen tiiviisti, mutta kirkko ja päivä vaihtuivat. Uusi päivä on vanhaa yhtä aiemmin ja kirkko vaihtui Katariinasta Martinkirkoksi. Siellä kun on paremmat penkit ja paremmat urut

Jaa niin... Mielle piti myös vastaamani... Hankala tilanne sinänsä, itse olisin kyllä hiukan kallellani sinne suuntaan, että kihlapari pitää kutsua. Toisaalta tietysti joku seurusteleva pari saattaisi olla kihlapariakin "vakiintuneempi"... Ehkä pitäisin siviilisäätyä ja sormuksia selvempänä kriteerinä sitä, onko kyseessä avopari vai vain seurusteleva pari. Tai tiedä häntä. Ei taida minusta apua olla :-[ Mm. tuosta syystä me päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että pariskunnat kutsutaan kokonaisina ja yksinäistenkin kohdalla varaudutaan aveciin. Vedämme tiukemman rajan vieraslistaan, jotta ei tarvitse erottaa pariskuntia (varsinkin, kun kyseessä on uudenvuodenaatto). Itse kun en mielelläni menisi häihin (en läheisimpienikään) ilman omaa sulhastani. Mutta riippuu varmasti paljon ystäväpiirin meiningistä ja tosiaan tuosta häiden ajankohdastakin. Yksi kesäinen lauantai-ilta erossa tuskin tuntuu niin pahalta kuin esim. justiinsa uudenvuodenaatto tai juhannus erillään.

Täällähän on hyviä vinkkejä tulevia tilanteita varten... Onhan niistä häistä jo kyseltykin, vaikka ajankohta ei ole kuin lähimpien tiedossa. Kysymykseen: "No koskas te meette naimisiin?" vastaan yleensä rehellisesti, että ensi talvena. Täytyy kyllä lähempänä hääpäivää kehittää ehkä pidempi selitys, sitten kun alkaa olla ilmeistä, ettei kutsua ole tullut... Tuo "lähipiiriin" vetoaminen kuulostaa hyvältä ja pitää meidän häiden kohdalla paikkansa. Jos joku ei ymmärrä, se on sitten hänen oma ongelmansa. Meidän häihin ilmottautu ensimmäinen halukas vieras jo kauan ennen hääpäivän päättämistä... Oli meidän kihlauksesta kuultuaan todennut yhelle meiän tutulle, että toivottavasti hänet kutsutaan sitten häihin. Ainoa linkki meillä yhteisen tuttavan lisäksi kyseiseen ihmiseen on, että tämä tytsykkä opiskeli aikanaan sulhoni kanssa samassa koulussa ja yritti huonolla menestyksellä iskeä tulevaa miestäni usean vuoden ajan... Joten pitääpä ihmetellä, miksi hän meidän häihimme hinkuisi :-?

Eräs tuttavani kertoi vastaavan tapauksen omista häistään parikymmentä vuotta sitten...Heillä tosin kyseessä oli ihan avioliittoon vihkiminen eikä pelkkä siunaus. He olivat lähteneet loppumarssin soidessa kävelemään alttarilta kohti ulko-ovea, kun penkistä pomppasi valveutunut sukulaismies heidän peräänsä huutelemaan, että seis seis, takasin, te ette ole oikeasti naimisissa! Siinä oli käynyt niin, että pappi-parka oli unohtanut kaavasta ratkaisevat tahdon-kysymykset, joita ilman vihkiminen ei ilmeisesti ole laillinen... Mutta sepä oli jäänyt jännittyneeltä hääpariltakin huomaamatta. No, hääpari palasi alttarille tahtomaan ja poistui uudelleen - nyt virallisesti vihittyinä. Ja vihittyinä ovat pysyneetkin, ei tuottanut moka ainakaan epäonnea.

Meillä myös todennäköisesti vasta vihkimisen jälkeen, vaikka omat sukulaiseni ovatkin sitä kovin kauhistelleet... Ohjelmaa olisi tarkoitus varata odottelun ajaksi, totta kai. Kauankos kuvauksessa normaalisti menee? Rivien välistä olen ollut lukevinani, että 1,5 - 2 tuntia on jo poikkeus.. :-? ?

Näin meillä: sulho kosi romanttisesti romanttisella paikalla kahden kesken ja pujotti sormuksen sormeen. Seuraavana päivän jouduin lähtemään Helsinkiin, mut meni matka aika mukavasti kavereille soitellessa ja pilvissä leijaillessa Ei varsinaisesti julkaistu kihlausta missään, minä tietysti innoissani ilmoittelin heti kaikille lähimmille ja kaukaisempien suhteen seurasimme mielenkiinnolla puskaradion toimintaa ;D Muutaman viikon päästä pidettiin mun vanhempien luona kihlajaiset lähisuvuille ja kavereille, ja kihlamatkallekin lähdettiin vähän myöhemmin, tosin se matka olisi ollut joka tapauksessa. Mutta oli ihanaa reissata kihlaparina!

TMMR jo tätä ehdottikin (ja on tätä tässä ketjussa jossain tuolla aiemmin ehdotettu ja ehkä tämä linkkikin jo löytyy, mutta kukapa jaksaisi kahlata läpi kaikki sivut...): http://www.masku.fi/vapaaaika/tilatalueet/maskutalo.phtml Me ollaan varattu tuo Maskutalo uudenvuodenaatoksi, vaihtoehtoina meillä olivat lähinnä nämä tällaiset seuraintalot ym., koska ei haluttu maksaa suunnattomia summia ja haluttiin ehdottomasti oma pitopalvelu. Mielestäni Maskutalo on oman lajinsa parhaimmistoa, siistissä kunnossa, hyvät tuolit ja pöydät jne. Myös pitopalvelumme oli tyytyväinen paikan valintaan, on kuulemma toimiva keittiö + tarjoilutila, ja bändillekin on hyvä esiintymistila lavalla (+taukotilat lavan takana).

Käyn kait minäkin turkulaisesta, vaikka asunkin Kaarinassa ja hääjuhla on Maskussa... Mutta vihkiminen sentään Turuus, Pyhän Katariinan kirkossa (tosin sekin on ennen ollut Kaarinan kirkko ;D) Ai niin juu, 31.12.2006 on hääpäivä

Minulla on hämärä muistikuva, että olisin tätä aihetta joskus jossakin toisessa ketjussa kommentoinutkin, mutta vastaa nyt tähän silläkin uhalla, että toistan itseäni Oma henkilökohtainen mielipiteeni tulevana pappina on, että mieluummin jään kutsua vaille enkä koe sitä epäkohteliaisuutena, vaan helpotuksena. Mahdollisuuksia osallistua juhliin ja tutustua seurakuntalaisiin tarjoutuu papin työssä kosolti muutenkin. Olen pari kertaa ollut viran puolesta minulle tuntemattomien ihmisten hääjuhlissa (en tosin vielä pappina vaan kanttorina), ja vaikka molemmat olivat mukavat häät ja samassa pöydässä istuvien ihmisten kanssa oli mukava rupatella, olo oli silti ulkopuolinen ja vilkuilin vähän väliä kelloa, milloin pääsen tekemään valmisteluja seuraavan päivän töitä varten. Muiden kuin vierustoverien kanssa juhlissa ei ollut edes mahdollisuutta seurustella. Muiden juhlien suhteen tilanne on yleensä toinen, sillä niissä papilla usein on velvollisuuksia, puhe tms. Toki hääjuhlassakin voidaan pappia pyytää muutama sana sanomaan, mutta useimmiten se lienee tarpeetonta. Ja jos pappi ei tunne hääparia, eiköhän hän ole sanottavansa sanonut jo vihkipuheessa. Useimmat papit, joita itse tunnen, ajattelevat samoin: eivät siis ole kovin innostuneita lähtemään vieraiden ihmisten hääjuhliin. Tilanne on tietenkin toinen, jos pappi on hääparille tuttu. Ja joillakin esim. pienemmillä paikkakunnilla saattaa olla sellainen perinne, että pappi kutsutaan. Klaviks, teillä tilanne on kieltämättä hieman kinkkinen, sillä tuntuisi kohteliaalta pyytää pappia jäämään syömään, jos hän kerta on jo hääpaikalla. En usko, että vaikka näin tekisitte, hän ruokailua kauempaa viipyisi. Itse tosin en loukkaantuisi, vaikka suoraan sanoisitte, että ette toivo papin jäävän. Vihkikeskustelussa esim. voitte tuoda esille, että haluatte juhlia vain lähipiirin kanssa. Uskoisin, että useimmat papit ovat tässä suhteessa ymmärtäväisiä ja saattavat olla jopa ilahtuneita, kun pääsevät nopsemmin muiden tehtävien tai perheensä pariin.

Kaksi hyvää vaihtoehtoa, joissa kummassakin on puolensa En usko mihinkään "se tuo huonoa onnea" -juttuihin enkä siihenkään, että olisi olemassa joku "näin pitäisi" tämän asian suhteen. Jokainen tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu Tällaisia mietteitä pyörii omassa päässä: TOISAALTA olisi ihana nukkua edeltävä yö yhdessä ja yhdessä herätä yhteiseen suureen päivään, jakaa jännitys ja muu alusta alkaen. Lisäksi minä kontrollifriikkinä pystyisin varmistamaan, että sulhanen muistaa kaikki, mitä pitääkin ja että hänellä on kravatti suorassa jne. Kuvauskin olisi kieltämättä kätevämpi vieraiden takia ennen vihkimistä, siihen voisi varata vähän reilummin aikaakin. Niin, ja meikit ja kampauksetkin olisi todennäköisemmin vielä paremmassa tällingissä vasta laitettuina. Tämä olisi siis ehdottomasti käytännön syistä sujuvampi ja järkevämpi vaihtoehto. TOISAALTA kyllä se vaan olisi niiiin ihanaa, perinteistä ja kutkuttavaa seistä kirkon ovella isän kanssa ja nähdä sulhanen ensimmäisen kerran sinä päivänä vasta siellä alttarilla odottamassa. Ja tietää, että hän näkee minut hääpuvussa vasta silloin, häiden alkaessa. Hankalampi ja varsinkin kuvauksen suhteen huonompi vaihtoehto tämä, mutta... Kumma kyllä, kun on omat häät kyseessä tällaisen käytännöllisen ja järjestelmällisenkin ihmisen järki saapi väistyä tunnesyitten eeltä ja niinpä me tapaamme sulhasen kanssa vasta alttarilla. Kaikesta huolimatta ;D Sitä en kyllä yhtään epäile, ettemmekö kasvata puhelinlaskua hääpäivän aamuna melkoisesti, sillä todennäköisesti minä soittelen vähän väliä sulhaselle muistuttaakseni milloin mistäkin ja purkaakseni omaa jännitystäni. Toivottavasti operaattorimme ymmärtäisi laittaa k.o. päivälle jonkin "puhu eurolla koko vuorokausi" -tarjouksen :

Meinasin ensteks vastata, että TUNNEN, mutta enpä tunnekaan : Pienehköt häät tulossa ja vain lähimmät kutsutaan, mutta huomasinpas juuri, että listalle on pujahtanut ainakin kaksi vierasta, joita en ole koskaan tavannut: serkkuni tuore tyttöystävä ja sitten sulhasen puolelta myös yksi tyttöystävä. Ja jos pappi puolisoineen tulee, niin sitä puolisoa en todennäköisesti ole aiemmin nähnyt. Kerkiää kyllä tilanne muuttumaan kumpaankin suuntaan, ehdin mahdollisesti tavata noita potentiaalisia tuntemattomia ja toisaalta vieraslistallamme on muutama sinkkuihminen, jotka saattavat hyvinkin pariutua...

Minä olen toistaiseksi nähnyt ainoat painajaiset omista häistäni joskus vuosia sitten, ennen kuin seurustelin tulevan mieheni kanssa. Yleensä niissä rakkaat sukulaiseni olivat järjestäneet avioliittoni: etsineet "sopivan" sulhasen, jonkun omasta mielestäni aivan kauhean hääpuvun, varanneet väärän kirkon ja sen sellaista. Yhdestä unesta on jäänyt mieleen, miten hääjärjestelyjen keskellä sukuni sisusti minulle ja tulevalle puolisolleni omaa kotiakin - olin niellyt kiltisti minulle valitun aviomiehen, hääpuvun, kirkon ja muut, mutta sukuni valitseman olohuoneen maton kohdalla aloin sitten kirkua täyttä kurkkua, että tuota mattoa minä en huoli ;D Njaa, taisi noissa unissa purkautu ihan muuta angstit kuin häästressi : Nyt oikeasti ja itse valitsemani miehen kanssa suunnitteilla oleviin häihin on vissiin sen verran aikaa (8 kk), että niistä en vielä ole unia nähnyt. Sen sijaan katselen toistuvasti painajaisia ystäväni tulevista häistä, jotka ovat 5 kk ennen omiani. Omituista sikäli, että en ole kaaso eikä minulla muutenkaan ole mitään velvollisuuksia kyseisissä häissä... ???

Riinu, olemme myös harkitsemassa Pyhän Katariinan kirkkoa, koska se on sulhaseni suvun vihkikirkko ja itsekin siitä tykkään muuten, mutta tuon saarnatuolin olen tosiaan huomannut. Mihin sijoititte morsiamen vanhemmat istumaan? Jos oikein muistan saarnatuoli olisi justiinsa heidän paikallaan tai ainakin jotenkin siinä edessä...

Jännitti minuakin, ja välillä vähän pelottikin. Ollaan oltu vajaa vuosi nyt kihloissa ja häitä järjestellään, toki tulee joskus sellasia hetkiä, että ajatuksiin eksyy epävarmuuden poikanen. Elämä on kuitenkin arvaamatona, mitä jos toinen muuttuu ja selvitäänkö me, jos eteen tulee sitä ja tätä ja tuota... Tuppaan nimittäin itse murehtimaan etukäteen sellaisiakin, mitä ei voi eikä kannata surra ennen kuin kohdalle sattuvat - jos sattuvat :-[ Niissä tilanteissa jotenkin lohduttaa aina se ajatus, että rakastan omaa tulevaa miestäni ja hänen kanssaan on tuttua ja turvallista olla, tuli mitä tuli Ja vaikka pelottaisi ja jännittäisi, kyllä kihlaus on aivan ihana asia