Siilikissa

Kas, nythän nää hääkauhuskenaariot alkaa näköjään esiiintyä joka yö... Viime yönä meen hääpaikka oli joku antiikkinen iso ja sekava talo, mulla oli päällä sinertävä (inhoon sinistä!) barokkityylinen puku. Noin 5 minuuttia ennen h-hetkeä ihmettelin kun isäntää ei näy missään. Vieraat siis jo paikalla jne. Hiukan myöhemmin miehen esimies (on siis oikeasti tulossa paikalle, kertoi mies eilen) totes mulle hiukan niinku sivumennen että "X lähti Ruotsiin työkeikalle". Minä tietysti raivarit siihen ja sit tää esimies vaan totes et no pidetään nää kemut kuitenki, kyllähän te naimisiin ehditte myöhemminki. Lisäks isäntä ilmoitti haluavansa ihan kauheen rumat kalvosinnapit huomenlahjakseen (nämä siis jo ostettu, varmaan kaiverrettukin). Vielä reilut kolme viikkoa. Näkee nyt sitten alkaako konttori sulaa jos nää painajaiset vaan jatkuu.

Lisää painajaisia havaittu viime yönä: Oltiin nukuttu siipan kanssa pommiin, eikä ehditty mihinkään kampaajalle tms. Äitini oli sopinut mun kampauksen tutun kampaajan kanssa ja yhdessä olivat ideoineet semmoisen ihme päähökötyksen, jossa hiuksista tehtiin sydämenmuotoisia nutturoita pään päälle (alle viikko sitten siis kerroin mammalle ettei meen hääpaikan koristuksiin tai muihin laiteta yhtään sydäntä...) En meinannut edes päästä suihkuun, lopulta oltiin jossain kaupungin torin reunalla sijaitsevassa asunnossa, jonka parvekkeella oli suihku. Sinne mä sit pääsin, mut siihenkin tuli koko ajan jotain keskeytystä. Aloin katsella kelloa, se näytti yli kolmea, jolloin hääpäivänä ollaan (toivottavasti!) oikeasti poistumassa valokuvasta hääpaikalle. Sitten heräsin - ja yllättäen oltiin tavallaan nukuttu pommiin...

Itselläni on vielä "varsinaiset" polttarit (näin on ainakin kerrottu) vielä edessä, mutta eilen koin kyllä niin mahtavan yllärin ettei mitään rajaa... Oltiin siis suunniteltu siipan kanssa yhteistä vapaapäivää ihan normisti siivoamisen, kaupassakäynnin ja illalla kaveriporukalla grillailun merkeissä. Ihmettelin kyllä hiukan, kun isäntä hoputteli mua suihkuun, "että ehditään sit kaupassakäynnin jälkeen vielä olla ihan rauhassa kotona ennen sinne kavereille lähtemistä". Epäilys heräsi siinä vaiheessa, kun isäntä lähti viemään roskapussia ulos puhelin kourassa. Aattelin jo, että kohta kaasot paukkaa ovesta sisälle ja lähden viettämään polttareita. Ylläri oli ehkä vielä suurempi, kun ovesta ilmestyikin anoppi kahden siskonsa ja miehen serkun vaimon kanssa. Mulle ilmoitettiin heti, että nyt tapahtuu morsiamen ryöstö ja että mukaan ei tarvitsisi ottaa mitään vermeitä eikä edes meikata loppuun "kun se mihin mennään on niin metsässä". Sain juuri ja juuri tärisevin käsin laitettua ripsarit naamalle ja sitten pakkauduttiin autoon. Ehdin jo panikoida, että mennään golfaamaan (miehen perhe siis harrastaa golfia ja muakin on yritetty lajin pariin houkutella), mutta mentiinkin sitten golfradan klubiravintolaan syömään. Syömisen jälkeen nautittiin vielä siiderit ravintolan terassilla ja sit lähdettiin takaisin keskustaan. Luulin jo hetken, että mut viedään thaihierontaan, koska auto parkattiin hyvin lähelle tällaista hieromalaitosta. Onneksi kuitenkin mut vietiin sitten kulman taakse kauneushoitolaan, missä pääsin nauttimaan jalkahoidosta ja jalkojen kuumakivihieronnasta. Lopuksi sain vielä lahjapussukan, mistä löytyi kyniä, rintaneula ja pieni värssykirja mulle ja isännälle. Ja sitten mut kyydittiin sinne kavereiden luokse grillailemaan. Oli vähän äärihieno ylläri, en tosiaan osannut aavistaa mitään etukäteen (paitsi ihan just sillon ennen kun tultiin hakemaan). Oon oikeesti äärettömän kiitollinen, että pääsen osaksi sukua, jossa on noin ihanaisia naisia!

Yksissä häissä oli nimenomaan tää anoppien ryöstö, muistelisin että hääpari ainakin piirsi omasta anopistaan kuvan ja jotain muutakin tehtävää heille annettiin jotta anopit saatiin takaisin, en vaan kuollaksenikaan muista mitä se oli... Varmaan riippuu hiukan hääparistakin millaisia tehtäviä voi teettää, itse voisin kuvitella että jommankumman tai molempien harrastukseen/työhön liittyvä tekeminen voisi olla hauska. Tai sitten niin, että morsiamen/sulhasen pitää osoittaa kelpoisuus miniäksi/vävyksi suorittamalla jotain sellaista missä oma anoppi on hyvä. (Esim. kutominen, laulaminen, piirtäminen, jne.) Tiedä sitten kuinka hyvin näitä voi tehdä yhdessä, riippuu taas varmaan ihmisistä.

Meille luultavasti tulee äitini ehdottama KOHT NAIRAA -teksti, toteutus on vielä miettimättä. Jos siis saan sulhon ylipuhuttua, ei ihan heti lämmennyt valtavasti tuolle idealle... Meillä siis autolla tapahtuu vain siirtyminen valokuvaamosta hääpaikalle, vihkiminen tapahtuu siis juhlapaikalla niin ei tule juuri autoiltua. Mitään sen ihmeempiä koristekrääsiä ei siis aleta autoon väsäilemään.

Itse ajattelin esivalikoida kimpun heittoon kelpaavat häävieraamme ja pyytää heiltä kirjallisen hakemuksen hääkimpun heittoon osallistumiseen. Hakemusten perusteella suoritan ensimmäisen haastattelukierroksen puhelimitse, tämä siis muutamaa viikkoa ennen häitä. Hääpäivänä jatkoon päässeet kimpunnappaajat suorittavat kirjallisen monivalintatestin, josta viimeiselle, suulliselle haastattelukierrokselle valikoituu 10-15% alkuperäisten hakijoiden määrästä. Toiselle kierrokselle päässeiden tulee hääpäivänä toimittaa allekirjoittaneelle lääkärintodistus terveydentilastaan, suositus kahdelta täysi-ikäiseltä henkilöltä sekä todistus siitä, etteivät he ole edeltävien kolmen kuukauden aikana napanneet hääkimppua missään häissä. Lisäksi jokaisen toiselle kierrokselle osallistuvan hakijan on oltava vähintään 18-vuotias ja kyettävä esittämään todistus siitä, etteivät he ole kimpunheittohetkellä naimisissa tai kihloissa, niin että vihkipäivä olisi päätetty. Aiemmin naimisissa olleet eivät voi osallistua, paitsi jos hakija pystyy esittämään vähintään 5 täysi-ikäisen henkilön todistaman dokumentin syistä, miksi hänen pitäisi voida kimpunheittoon osallistua. Tasa-arvolain mukaan myös miespuoliset hakijat on hyväksyttävä, sukupuolikiintiö on miehille 20% kimpunheittoon valituista henkilöistä.

Onko kellään tietoa, löytyykö Porista sellaista jalkahoitopaikkaa, mihin pääsisi useampi henkilö kerralla? Ajattelin siis kaasoja pyydellä mun kanssa hoidattamaan koipia häitä edeltävällä viikolla. Jos joltain löytyy tietoa, niin laittakaahan ilmiantaen!

Meen häät oli järkätty mun ala-asteen koulun liikuntasaliin ja jostain syystä olin joutunut jättämään järjestelyt jonkun muun huoleksi. Saapuessani paikalle koko paikka oli täynnä aivan järkyttävää klovninoksennuksen väristä paperisilppukoristelua ja pöydissä oli kertakäyttöpöytäliinat, jotka olivat väriltään sekoitus kultaa ja hopeaa. Sain hirveän raivarin ja paiskoin liinat roskiin. Mulle luvattiin että pöytäliinat vaihdetaan parempiin ja käskettiin mennä laittamaan puku päälle. Harmi vaan, että oikea pukuni oli unohdettu ottaa mukaan ja mulle hankittu mekko oli järkyttävä kasarikermakakku... Seuraavaksi ilmoitettiin, ettei kukaan ehdi laittamaan mun tukkaa (oli unessa ponnarilla ja aivan helvetin likainen) ja meikkikin jäisi tekemättä. Siinä vaiheessa hiivin siivouskomeroon, revin hääpuvun pois päältäni niin että se repeili. Vaihdoin päälleni kulahtaneen t-paidan ja shortsit (wtf? en käytä shortseja juuri ikinä). Menin ilmoittamaan sulholle (joka oli jostain syystä pukeutuneena teeppariin ja verkkareihin), että tämä ei nyt käy ja sulho siihen, että okei, jos ei onnistu niin antaa olla sitten ja että "tää oli tässä, mää lähden ryyppäämään". Yritin selittää ettei meillä oo ees esteettömyystodistusta, ettei koko vihkiminen onnistu ilman sitä, mutta sulho käveli tiehensä. Oli muuten aika härski tunne herätessä. Varsinkin kun isäntä oli tosiaan ollut viihteellä olin nukahtanut ilman häntä. Muutama viikko sitten oltiin taas karattu maistraatissa naimisiin, mulla oli päällä musta minimekko ja nahkarotsi rehvakkailla olkatoppauksilla ja häämatkalle lähdettiin ruotsinpaatille. Tää sentään jakso huvittaa jälkikäteen. Häihin aikaa puolisen vuotta ja nyt jo tällaisia unia. En haluu edes ajatella millaiseksi nuo unikuvat muuttuvat, kun h-hetki lähenee...

Hahaa! Saimme kuin saimmekin myöntävän vastauksen käräjäoikeudesta ja vihkijä on tulossa juhlaamme paikan päälle!

Otimme Porin maistraattiin ensimmäistä kertaa tässä vihkimisasiassa yhteyttä syksyllä 2011, heti kihlautumisen jälkeen. Tarkoitus oli siis saada vihkijä juhlapaikalle Porin keskustan alueelle. Maistraatista kehotettiin ottamaan yhteyttä vasta vuodenvaihteen jälkeen, kun olivat yhdistymässä toisen maistraatin kanssa (tms.) ja oli tulossa jotain muutoksia heidän toimintaansa. Sulho laittoi maistraattiin postia 2.1.2012 ja sai peräti seuraavana päivänä vastauksen, että vihkivät paikan päällä kerran kuussa ja joku oli jo ehtinyt varaamaan vihkipäivän viikkoa meitä myöhemmin. (Otti päähän...) Nyt viime viikolla laitoin sähköpostia käräjäoikeuteen tuosta vihkimisestä paikan päällä, vaikka olinkin toisaalta kuullut, etteivät nuo käräjäoikeudesta kovin mielellään lähde juhlapaikalle vihkimään. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, kun kaksi päivää myöhemmin postiin kilahti vastaus, että vihkijä saadaan paikan päälle, hinta sama kuin maistraatin vihkijällä. Nyt pidämme sitten vain kaikkia sormia ja varpaita pystyssä, ettei mitään yllättävää tapahdu puolen vuoden aikana...

Tuo stompin rintamerkki-idea on vallan loistava! Taidan härskisti ehdottaa sulkille josko kopioisimme sen...

Meillä isäntä on pyydettäessä ottanut kantaa asioihin (häämenu, musiikki, muut tarjottavat, hääjuhlan seremonia, yms) mutta joistakin asioista on todennut suoraan, että luottaa mun makuun ja antanut ihan vapaat kädet. Lähinnä ehkä tuo vieraslista, ruokapuoli ja juomat ovat olleet niitä, mihin sulkilla on ollut eniten sanottavaa. Mutta esim koristelun suhteen mulle on annettu ihan vapaat kädet. Muutenkin isäntä on tuommoinen rento huumormies, joka ei liikoja jaksa stressailla. Meillä minä olen se, jonka pitää ajoissa suunnitella ja tietää ja olla perfektionisti.

Olimme viime kesänä vieraina ystäviemme häissä, joissa istumajärjestys oli tehty sopivan väljästi: pöydät olivat pitkiä ja ohjelmalehtisen yhteydessä oli kuuden hengen ryhmissä niiden henkilöiden nimet, joiden oli tarkoitus ko. pöytään mennä istumaan mihinkin kohtaan. Ei siis yksitellen nimikoituja paikkoja, mutta kuitenkin niin, ettei kukaan joutunut ihan täysin ventovieraan kanssa yksin. Toimi mielestäni erittäin hyvin ja aiomme apinoida saman käytännön omiin juhliimme.

Yllättävää oli lähinnä oman äitini suhtautuminen. Ilmoitimme kihlautumisesta molempien vanhemmille jo etukäteen ja lähinnä ihmetytti ettei äitee vetänyt hirmuista kohtausta asiasta. Olen siis ollut joskus teininä kihloissa (joo-o, tiedän, ei tarvitse edes sanoa...) ja silloin ilmoitusta seurasi kohtalaisen voimakas reaktio äidiltäni. Eikä se reaktio ollut positiivinen... Ehkä sen takia hiukan pelottikin kertoa äidille. Mutta hyvin otti asian ja on nyt ollut innoissaan mukana häävalmisteluissa.

Niin... Sikäli hieman ihmetyttää nämä kommentit, ettei vaihtoehtoja tunnu olevan kuin se, että kaikki tekeminen on ilmaista tai vaihtoehtoisesti polttarit maksavat jokaiselle osallistujalle sen satkun per nuppi. Itse olen ollut kaksia polttareita järkkäämässä (en siis kaasona, vaan morsianten läheisenä ystävänä) ja molemmilla kerroilla kustannukset ovat jääneet noin viiteenkymppiin tai sen alle. Tällä rahalla on kuitenkin toiselle morseimelle kustannettu polttariasu, päähieronta, selkähieronta, piknik, meikkaus ja tukanlaitto sekä ravintolaruokailu. Toisiin kemuihin saatiin myös polttariasu, saunatila, piknik, vesipyssysota (ja ihan ex-tempore), stand-up-koomikko, ruokaa ja juomaa yllin kyllin, musiikkiesitys, jalkahoito, kynsihoito, meikkaus, tukanlaitto ja päälle baari-ilta. Toki osa ohjelmasta on toteutettu ns. omin voimin (tämä tietenkin riippuu porukasta) ja kivaa on ainakin ymmärtääkseni ollut molemmilla. Itse tekeminen on ehkä se avainsana tässäkin. (Enkä väitä että itse tehden esmes ruuat olisivat ilmaisia!) Itse odotan polttareita innolla, molemmat kaasot ovat niistä jo puhuneet ja oletan että polttarit tosiaan järkätään. Muutamia reunaehtoja (ei julkista nakuilua) olen kertonut ja ehkä vinkkejä siihen, mistä tykkäisin esim pukeutumisen suhteen, olen kertonut, mutta muuten lähdetään ihan takki auki. Tulee mitä tulee. Molemmat kaasot ja oikeastaan kaikki kenet paikalle haluaisin tuntevat mut sen verran hyvin etten usko mitään övereitä edes suunniteltavan. Osa osallistujista on opiskelijoita, joten toivon heidät otettavan huomioon budjettia suunniteltaessa. En ainakaan haluaisi kenenkään jäävän pois sen takia, ettei ole varaa.