Casa

Nyt vuotta ennen jännittää häätanssi ja itkuherkkyyteni. Tanssimisesta kaikki hokee että kun aletaan harjoitteleen, niin se menee kuin vettä vaan, mutta saas nähdä.

Se alkuhuuma En ollut ikinä kiinnostunut kenestäkään - aina mies alkoi jossain vaiheessa ärsyttää, tai ei klikannut alkuunkaan. Kunnes tämä sulho ilmestyi eteeni. Ihastuin korviani myöten ja ekan tapaamisen jälkeen jo julistin ystävälleni että tää oli se oikea. Ja niinhän se olikin. Oltiin 24/7 yhdessä eikä toisen naama alkanut ärsyttää, vaan heti oli sellainen kotoinen fiilis. Alkuhuuman jälkeenkin suhde jatkui ja nyt voi kaiholla muistella niitä tunteita ja hetkiä... Mieheni on minulle Se Oikea, koska... ... hän saa minut nauramaan. Tää on niin klisee, mutta nauretaan aina ihan kippurassa ja elämä on 80% pelkkää naurua. Voisko oikeesti olla paremmin? ... hän on uskollinen. Kuten minäkin. ... tykkää hellitellä ja halia! ... pitää huolta meidän rahoista. ... on komea! Pitkä, tummat piirteet ja söpö (inhoaa tätä sanavalintaa, haha)! On vaan mailman paras mies minulle!

Jos on epävarma keille kutsu on osoitettu, on parempi varmistaa asia ilmoittautumisen yhteydessä. Ja jos koko perhe (siis vanhemmat lapsineen) on kutsuttu, niin kutsuun on merkitty Matti ja Maija Meikäläinen perheineen tai Matti ja Maija Meikäläinen + perhe.

Me tavattiin abiristeilyllä. Oltiin eri lukioista, minä sitten "villinä sinkkuna" menin juttelemaan söpölle pojalle laivan baarissa. Juttua riitti ja päädyttiin sitten yhdessä "jatkoille" erääseen hyttiin, josta minä hipsin lopulta omaan hyttiin nukkumaan. Ei törmätty enää, eikä vaihdettu numeroita. Olin ihan palasina jo kotimatkalla ja totesin luokkatoverilleni että tuo oli minun unelmamieheni enkä enää ikinä tapaa sitä. Mies sitten kuitenkin hankki meseosoitteeni (tuohon aikaan ei vielä facebook ollut mitenkään tunnettu/suosittu), joltain tutun tutulta ja juteltiin paljon siellä, ja toki satuttiin "sattumalta" samoihin baareihin aina viikonloppuisin. Kerran minä sitten päätinkin jäädä kotiin pänttäämään pääsykokeisiin, oli mies onkinut tuolta luokkatoveriltani puhelinnumeroa, kun olivat sattuneet törmäämään ja laittoi viestiä. Sen jälkeen viestiteltiin ja lopulta MINUN piti pyytää miestä ensitreffeille. Mentiin lenkittämään koiraani (onhan se nyt heti selvitettävä tykkääkö mies koirista vai ei, koska minullahan niitä tulee olemaan AINA ) ja lenkki kesti ja kesti (yhteensä 2,5h). Kun mies vihdoin lähti, laittoi hän heti kotoa viestiä että oli kivaa, nähdään pian uudestaan! Ja niin nähtiin, heti seuraavana päivänä! Siitä lähtien ollaan oltu erottamattomat. Seurustelun aloituspäivä on meillä vähän epäselvä. Minä pohdin pääni puhki (hei, olin 19 vuotias, se kuuluu ikään... ) ollaanko me nyt yhdessä vai ei... Lopulta sitten kysyin mieheltä ja tämä vastasi että oli luullut meidän jo seurustelleen, jonkin aikaakin jopa. Sama se, ei me koskaan olla mitään vuosipäiviä vietelty... Tällainen teinitarina meillä. Nyt neljä vuotta myöhemmin on hääpäivä päätetty.

Tampereella. Molempien opiskelupaikkakunta, ja ensimmäinen yhteinen osoite. Halutaan myös hääkuvat Tampereella, koska minun valmistuttuani joudumme muuttamaan pk-seudulle töideni takia. Jää muistot "hurjasta nuoruudesta".

Noin 1200e tilavuokra Tampereen keskustassa (tai no, Pyynikillä). Ei kuulu mitään muuta hintaan kuin tila...

Meille on tulossa muutama "tuntematon": veljeni uusi tyttöystävä, miehen serkun uusi kihlattu, minun serkun uusi naisystävä... Mutta meidän häihin on vielä aikaa, joten saatetaan tutustua näihin "uusiin" tai edes nähdä kerran-pari. Ja saattaahan niitä ihan uusia tässä ajassakin ilmestyä.

Minä olin ajoissa Eli yli vuotta aiemmin tuli puku hankittua. Täältä inspiroituneena aloin katsella ja löytyi yksi, joka oli just sitä mistä olin haaveillut (siis ilman konkreettista etsiskelyä). Pohdin jonkin aikaa että oonko ihan hullu, mutta täältä luettuani + kavereiden mielipiteet kuunneltuani kävin sovittamassa ja kotiinhan tuo lähti. Lähempänä häitä muokataan sopivankokoiseksi.

Tietää kyllä ja tietää nimimerkkinikin, koska kirjoittelen samalla nimellä myös eräälle toiselle foorumille. Joskus myös mainitsen jotain täällä kirjoitelluista asioista. Tämä on ihan huippu foorumi ja olen saanut paljon vinkkejä/kokemuksia/ajateltavaa!

Minulta löytyy kaksi kaasoa, jotka ovat kaksi parasta ystävääni. Minulla ei ole sisaria, joten oli ihan luonnollinen valinta valita ystäviä.

Varattiin juhlapaikka tämän kuun alkupuolella. Ja onneksi oltiin ajoissa liikkeellä! Ei saatu just sitä lauantaita mikä alunperin haluttiin, mutta viikkoa aiempi oli vapaana. Otettiin sitten se. Kirkko varataan vasta tasan vuotta aiemmin, eli elokuun ekana päivänä pitää sitä soitella ja varailla... Ei ole kaupungin suosituin, joten sen saamisesta en stressaile.

Me ajattelimme myös näin ja olinkin juuri tulossa tänne kyselemään että mitä mieltä olette! Eli kirkosta juhlapaikalle, vastaanotto ja syömään. Sitten muut jatkakoot syömistä ja juomista ja me mennään kuvaan!

Vastaanpa itselleni: varattiin elokuulle (alustavasti) ja hinnat oli em. mainitut. Varausmaksu pitää maksaa elokuussa (tai jos joku muu haluaa samalle päivälle, niin heti). Loppu maksetaan jälkeenpäin. Oli ihana paikka ja just meille passeli

Me toivotaan että joku ehtisi käydä välissä koiran lenkittämässä. Itse vien aamulla, ja jos joku kirkon jälkeen kävisi nopsaan lenkittämään (kodin ja kirkon välimatka alle viisi minuuttia) ja illalla kun me mennään hääsviittiin niin tänne majoittuvat ihmiset voisivat käyttää iltalenkillä. Tosin, jos kaikki majoittuvat ovat innokkaita juhlijoita ja ajattelivat pyörähtää juhlan jälkeen vielä baarissa, venynee iltalenkitys liian pitkälle... Silloin täytyy palkata joku viemään koira ulos. 4H:sta olen kuullut paljon hyvää. Itse en todellakaan jättäisi koiraa yksin. Sisäsiistille koiralle on mieletön stressi pissata ja ulostaa sisälle. Ensin koira yrittää pidätellä viimeiseen asti ja odottaa omistajaa tulevaksi ja luovuttaessaan sen olo on paljon stressaantuneempi kuin että vieras olisi käynyt sen lenkittämässä! Järki käteen nyt! Pyytäkää vaikka sitä tulevaa lenkittäjää jo aiemmin, että koira pääsee tutustumaan.

Meillä mies maksoi kihlat ja maksaa myös vihkisormukset. Ei ottanut kuuleviin korviinsakaan muita mahdollisuuksia, esim. minä maksaisin puolet/omani.

Seurustelua takana nelisen vuotta (häiden alla sitten viisi, kun vasta 2013 mennään naimisiin), yhteen muutettiin noin vuoden seurustelun jälkeen. Tällä hetkellä molemmat opiskellaan, minä yliopistossa, mies teknillisessä yliopistossa ja opintoja varsinkin mulla vielä paaaljon edessä. Kesätöissä (itse myös joulun aikoihin) ollaan ja sitä kautta saadaan vähän lisärahaa. Häiden kustannuksiin osallistuu myös molempien vanhemmat, vaikka ei sellaista oletettukaan. Yhteinen koira löytyy ja vuokra-asunto kaupungin keskustasta. Tällainen opiskelijaelämäntilanne täällä.

Voi kun mun tuli paha mieli teidän puolesta joiden vanhemmat/appivanhemmat ottivat uutisen ynseästi vastaan! Kyllä naimisiinmeno on aina iloinen uutinen... Meilläkin on molempien vanhemmat eronneet. Minä kerroin ensimmäiseksi isälle, äidille oli tarkoitus kertoa päivää aiemmin, mutta meidän reitit meni sinä päivänä ristiin, eikä nähty. Puhelimessa en halunnut asiaa julistaa. Isä kuitenkin innostui ja oli hyvin otettu kun sai tiedon ensimmäisenä - alkoi heti häslätä raha-asioista ja painotti että kyllä rahat kaivetaan vaikka mistä, että saan (huom. puhui yksikössä, minäkö isän prinsessa? ) unelmieni häät, maksoi mitä maksoi. Alkoi myös heti pohtia hääjuhlapaikkaa ja oli muutenkin yllättävän kiinnostunut. Äiti otti asian rauhallisemmin, kyseli vähän, mutta vaihtoi pian puheenaihetta. Olin pikkuisen ihmeissäni ja annoin pari viikkoa aikaa ennen kuin jatkoin aiheesta. Mutta kun sai "sulateltua" rauhassa ja kerroin uusimmista suunnitelmista, oli äitikin ihan superinnoissaan mukana ja kyselee ja ehdottaa kaikkea. Lähtee minun kanssa tutustumaan kirkkoon (kyseessä siis miehen kaste- ja rippikirkko, itse en ole siellä koskaan vieraillut, kuten ei äitinikään). En ollut paikalla kun mies kertoi anopille (miehen veljen vaimo aavisti asian jostain ja laittoi miehen veljen soittamaan tiedustellakseen asiasta - miehen tuli kiire kertoa äidilleen ettei saa heiltä kuulla) ja oli miehen mukaan iloinen ja kutsui meidät molemmat pian kylään. Aikoo varmaan jättää tarkemmat utelut mun kohdalle? Appiukko oli tuossa pari päivää sitten kylässä ja mies ohimennen mainitsi kahvipöydässä häistä. Ja appi innostui yhtälailla! Alkoi suunnittelemaan juhlapaikkaa, vieraslistaa, juomapuolta ja miten ehtii kyllä sitten tulemaan avuksi häiden alla. Olin yllättynyt koska meillä on aina ollut aika viileät välit mm. välimatkan takia ja appi on muutenkin sellainen yrmy tapaus. Mutta kai sen mielestä poikansa on onnellinen mun kanssa ja onhan häät aina iloinen juhla. Eli tosi hyvin meni meillä ja kaikki oli iloisia. Olen niin onnellinen, varsinkin näitä luettuani...

Meilläkin ollaan tylsiä. Päätoimisia opiskelijoita molemmat, joten ehdoton kesähäiden ajankohta on elokuu (ehtii kesätöissä vielä säästää viime hetken hankintoihin/kriiseihin ...), mahdollinen juhlapaikka määrää sitten onko kyseessä elokuun ensimmäinen vai toinen viikonloppu. Vuosi 2013, että ajoissa ollaan ja toivottavasti saadaan mieleinen päivä.

Meillä menee pääosin niin, että minä suunnittelen ja haaveilen päässäni, kerron miehelle joka joko suostuu tai palauttaa mut maanpinnalle. On se muutaman oman ehdotuksensa antanut ja päätti kirkon, sen missä ripille pääsi. Mutta itse päätökset (varaukset, sopparit yms. viralliset) tehdään loppupeleissä yhdessä! Tai ei ihan kaikki tietenkään, itse päätän hääpukuni, jonka sulho näkee vasta kirkossa. Me myös jaettiin juhlapaikan tuolimäärä suurinpiirtein fifty-fifty ja molemmat saa omin avuin täyttää osansa vieraslistasta. Tai siis minä ja anoppi. Miehellä on valtava suku ja jostain on karsittava, eikä mies itse osaa rajanvetoa tehdä... Minulla mahtuu sopivasti suku+läheisimmät ystävät sovittuun vierasmäärään ja olen oikeastaan todella onnellinen ettei tarvitse ottaa osaa miehen (tulevaan) sukusotaan ....

Itse olen aina pitänyt rahan pyytämistä lahjaksi mauttomana. Mutta sitten ymmärsimme, ettemme oikeastaan tarvitse mitään. Asunto on just rempattu ja niihin muutamaan (ylihintaiseen) koriste-esineeseen voi ihan yhtä hyvin itsekin säästellä, jos ne alkavat tarpeellisilta ja must-have-jutuilta vaikuttaa. Olemme molemmat yliopisto-opiskelijoita ja näin ollen myös osa vieraista opiskelee, osa ympäri Suomea ja pari ulkomailla. Meille on tärkeintä että he saapuvat paikalle, oli lahjaa tai ei. Lahjatilille saa laittaa rahaa tai olla laittamatta, eikä kukaan ns. näe onko meitä muistettu vai ei. Harvalla opiskelijalla on laittaa (ainakaan paljoa) rahaa, jos joutuu muutenkin matkustamaan pitkän matkan juhlapaikalle. Eli matkalahjatili avataan näille ja kutsuun muotoillaan "jos kuitenkin haluatte meitä muistaa...".

Äitini asuu toiseksi lähimmässä omakotitalossa Makasiinilta. Muutamia kesäisiä lauantai-iltoja olen äidin kotitalon pihalla vietellyt grillaillen ja jäänyt yöksi, ja voin näiden parin illan perusteella kertoa että eipä juhlijat ole juuri lähiasukkaista välittäneet vaan soittaneet musiikkia pitkälle aamuyöhön. Eli luultavasti ei lähin talokaan herkästi ole valittanut, äitini ei koskaan. Tällainen välihuomio, kun pisti ketju silmään.

Täällä kaivattaisiin kokemuksia Messukylän vanhasta kirkosta! Kuinka pian pitää alkaa varailemaan että saa sen itselleen kesäksi 2013? Kuinka monta vierasta paikalle mahtuu? Olisin enemmän kuin iloinen kuulemaan kirkoissa vihityistä pareista, miten meni juhla, oliko kylmä yms. Edit. vierasmäärään löytyikin vastaus keskustelusta ... huolimaton, minäkö

Pirkanmaan musiikkiopisto kiinnostaisi täälläkin. Ja joku jo kirjoitti että paikkaa on varattu kesäksi 2013 Pitää itsekin siis ryhtyä toimiin, että saisi paikan varailtua meillekin! Oletteko päässeet helposti paikkaan tutustumaan? Monenko hengen häät tulossa? Oliko tänäkin vuonna käytäntönä maksaa heti varausmaksu? Ilmeisesti nyt tulisi varausmaksuksi 400e? Ihan kohtuullinen hinta. Valvoja maksetaan sitten jälkeenpäin?

Olisi kyllä kovin hieno, mutta kesähäät suunnitteilla meillä. Ja vierailla useilla pieniä lapsia, niin jotain vähemmän fiiniä haussa.

En ihan koko ketjua jaksanut kahlata läpi (ja osa alkaakin olemaan melkoisen vanhentunutta tietoa) joten kyselenpä samantien itse. Haluaisin tietää lisää Tampereella olevista juhlapaikoista, joihin mahtuisi 50-60 vierasta. Toivon hääjuhlastamme tulevan intiimi ja tiivis, joten kovin isoa tilaa en halua. Ahlman oli ykkösvaihtoehtoni, mutta nettisivuja tutkittuani ainoa meille soveltuva tila on ilmeisesti Juhlasali, jonka lattia oli kuin lukion liikkasalista... Muita vaihtoehtoja en edes ollut ajatellut ja nyt kun vihdoinkin paikan valitseminen tulee ajankohtaiseksi olen ihan helisemässä... Kokemuksia Ahlmanista? Kannattaakohan edes soitella ja kysyä katsomaan pääsyä, jos jo nettisivujen perusteella tuntuu ettei sovi meille... Onko luonnossa kivemman näköinen?