Itse leikkautin hiukseni puolivahingossa häiden jälkeen lyhyemmäksi. Olin häitä varten kasvattanut hiuksiani ja pidennyksetkin oli laitettu, että sain haluamani kampauksen, ja tietysti väriäkin oli pidettävä yllä että se olisi parhaimmillaan hääpäivänä..tuntui niiiin vapauttavalta poistattaa pidennykset, että innostuin ja leikkautin vähän lyhyemmäksi saman tien. Värjäsin myös hiukseni tummaksi, ja ah kuinka mukavaa oli! Vaihtelu virkistää, en kokenut että tällä olisi niinkään ollut yhteyttä rouviintumisen kanssa, kuin häiden eteen nähdyn vaivan kanssa.

Mun on nyt kyllä pakko vähäsen taivastella, vaikkakin tästä varmaan joku palkokasvit kitusiinsa kiskaiseekin ja/tai saan saarnan siitä, kuinka ihmisiä on erilaisia... Luin ketjun alusta asti enkä voi kun ihmetellä ihmisten lukutaidon/käytöstapojen puutetta ja röyhkeyttä, mutta mitä ihmettä on kanssasisaret ajatelleet kun eivät ole asiattomien ilmoittautumisen yhteydessä selkokielellä selventäneet keille se kutsu olikaan osoitettu ja että saiko niitä naperoita ottaa mukaan? Ja sekin ihmetyttää, että jos tietää ettei itsestä/puolisosta/anopista/kaasosta ole sanomaan niinkin yksinkertaista sanaa kuin EI, niin olisikohan ilmoittautumisen voinut antaa jonkun sanavalmiimman vastuulle? Niinkuin aiemmin jo mainitsin, ymmärrän kyllä että ihmisiä on monenlaisia, toiset on rohkeampia ja toiset ujompia kun pitäisi sanoa asioita suoraan, eikä siinä ole mitään väärää, mutta näissä tilanteissa kun puhutaan pahimmillaan/parhaimmillaan 50€ kustannuksista per vieras niin mielestäni olisi syytä ottaa siihen puhelimen päähän semmonen tyyppi jolla on kanttia sanoa että ei, naapurin Mirkku ja hänen lapsosensa Tahvo ja Taavetti eivät kuulu vieraslistalle, syystä että..... Itsellä kutsut lähtevät kevään mittaan kunhan saadaan vieraslista hiottua lopulliseen muotoonsa, ja olemmekin nyt jo sopineet, että ilmoittautumisten vastaanottamisen hoitaa erittäin sanavalmis ja ennenkaikkea puolueeton ystäväni. Itselläni ei ole ongelmaa sanoa asioita suoraan, eikä sulhanenkaan kakkoseksi jää, mutta ajattelimme, että on mukavampi silti tälläisten ylimääräisten pyrkijöiden kohdalla että ilmoitusten vastaanottaja on ns. puolueeton (ei siis kuulu kummankaan sukuun), jolloin vältytään suuremmilta sukuriidoilta eikä ystäväni piittaa, jos jommankumman täti vetäisee hernemaissipaprikat nenään. Toki jos joku oikein hankalaksi heittäytyy niin voi sitten soitella mulle tai sulhaselle... Helpottipa taas kun sai sanottua. Toivottavasti kaikilla kuitenkin asiat ja vieraat järjestyy!

itse ajattelin tälläistä: ohje täällä. saa nähdä kuinka meidän käy...

*

Meillä taas molempien suvut sekä kaverit ns. odottivat jo kihlausta, joten olivat vaan puhtaasti onnellisia meidän puolesta, mikä tuntuikin tosi kivalta! Kuitenkin pitkäaikainen, todella hyvä ystäväni oli hiljattain eronnut omasta pitkästä suhteestaan, joten hänen kommenttinsa oli lähinnä "onnea, vaikka ymmärrät varmaan etten nyt voi iloita puolestanne. kohtalon ivaa." MITÄ?? Mun mieleni kyllä pahoittui tuosta kommentista, vaikkakin ymmärsin hänen tilannettaan...lisäksi samainen ystävä oli kuullut mieheltäni, että häät tanssitaan ensi kesänä, jota hän minulle sitten suureen ääneen päivitteli ja naureskeli koko ajatukselle, "meetteks te muka oikeesti naimisiin?!". Olin aina kuvitellut tämän ystäväni seisovan suurena päivänäni kaasona alttarilla kanssani, mutta valitsin aivan toiset kaasot enkä ole kertonut ko. ystävälle häistä sanallakaan. Katsotaan sitten mitä tapahtuu, kun kutsu kolahtaa postilaatikosta... (muoks kirotusvire )