miinin

Meillä oli marjakermakakku. Miehen ehdoton vaatimus, hän ei moussekakuista tai muista pidä. Hyvää oli ja maistui vieraillekin.

Kiitti Roslin! Hyvä, jos tekstistä on jollekulle hyötyä - meille se sopi loistavasti, olemme toistemme parhaita ystäviä. Oli muutenkin pakko päästä purkautumaan vihkimisestä, se oli niin ihana ja onnistunut. Harmittavan usein tulee edelleen vastaan ajattelutapa, jonka mukaan vihkimismuodon uskonnollisuus (kirkko vai siviili) määrittää automaattisesti sen miten koruton tai panostettu seremonia on. Sehän riippuu vihkiparin mieltymyksistä.

Meillä kuusi vuotta (!) hyvin palvelleista kihlasormuksista tuli myös vihkisormuksia eli yhdet sormukset.

Meillä oli patonkeja sekä juustoja ja erilaisia levitteitä. Myös makkaraa pystyi grillaamaan ja sipsejä oli karkkibuffetin ohessa. Yli jäi mutta kyllä maistuikin.

Yhdeksän kutsutuista ei ilmoittautunut, yksi ilmoittautunut vieras jätti tulematta (oikeastaan kaksi mutta tämän toisen tilalle tulikin yllättäen hänen veljensä, mikä aiheutti pientä säätöä - hänelle ei luonnollisesti ollut paikkakorttia, paikka kuitenkin) ja yksi avec saatiin tietoon vasta edeltävänä iltana. Tämä kyseinen kutsuttu ei ollut kertonut ilmoittautuessaan miehelle, että tuo seuralaisen - saimme ohimennen sen tietoomme häiden aattona, joten ylimääräistä paikkakorttia väsäämään ja istumajärjestystä rukkaamaan sitten jouduimme. Paikkakortista sitten tuli erilainen kuin muut mutta mitä voi odottaakaan...

Me teimme kaason ja miehen kanssa häihimme jokaiselle vieraalle origamikukan. Kukkia oli kahdenlaisia: liljoja ja kusudamoja. Lisäksi kukkia oli myös karkkibuffetissa, noutopöydässä ja yleensä koristeena. Oli onnistunut juttu, vaikka väsäämistä riitti. Emme olisi hommaan kuitenkaan ryhtyneet, ellei askartelu olisi ollut myös mukavaa puuhastelua ja yhdessäoloaikaa. Jaoimme työn useammalle eri ajankohdalle, joten urakka ei siinäkään mielessä ollut liian suuri. En osaa linkittämisiä tai kuvien lisäämistä (vielä) mutta netistä löytyy googlettamalla hyvin ohjeita, jos on kiinnostunut.

Ainakin se miten hyvin jaksoin kahden tunnin yöunilla, ottaen huomioon myös sen, että edeltävänäkään yönä en saanut nukutuksi kuin neljä tuntia. Maha ei reistaillut ollenkaan! Tätä jännitin, sillä mulla on ollut niin kauan kuin muistan stressimaha. Päivän aikana tuli kaikenlaisia yllätyksiä ja sumplimisia mutta en hermoillut - olin todella rentoutunut ja osasin nauttia, asiat järjestyivät kyllä.

Heips, tässä se vihkijän häissämme lukema teksti. Sori, että on mustattuna, en saanut normaaliksi. Miinin ja Ukkokulta, te olette päättäneet rakastaa toisianne. Se on paljon enemmän kuin se, että te rakastatte toisianne. Rakkaus on ihana tunne, se kantaa koko elämää. Tunteet kuitenkin ovat ailahtelevaisia. Se, että te tahdotte solmia avioliiton, osoittaa, että tuntemanne rakkauden lisäksi te myös tahdotte yrittää rakastaa silloinkin, kun se on vaikeaa. Ihmiselämässä tulee vastaan vaikeuksia mutta niinä hetkinä teillä on tukena toisenne. Joskus toinen rakastaa vähemmän, joskus toinen. Avioliitto on turvananne silloin. Rakkaus, kunnioitus ja ystävyys kantavat teitä yhteisen elämänne päivinä. Vaikka joku näistä kolmesta voi vähentyä, pyrkikää pitämään niiden yhteispaino samana. Rakastamalla ja kunnioittamalla toisianne sekä olemalla ystäviä keskenänne, te solmitte tiukimman liiton, jonka voi solmia. Rakkaus ei kuitenkaan ole kerralla valmis. Sitä on hoidettava, se tarvitsee aikaa ja työtä kasvaakseen. Muistakaa siis ruokkia rakkautta. Pienillä sanoilla, asioilla, teoilla. Tähän tarvitaan mielikuvitusta, virikkeitä mutta ennen kaikkea tahtoa. Muistakaa myös rakastaa ja kunnioittaa itseänne, sillä itsenne te tuotte suhteeseenne. Te olette yksi ja te olette kaksi. Yhdessä te voitte kohdata elämän, kumpikin omana itsenänne. Te voitte kasvaa ja muuttua, katsoa eri suuntiin, nähdä eri asioita – mutta jos te haluatte rakastaa toisianne, kunnioittaa toisianne ja olla ystäviä keskenänne, teillä on yhteinen tie elämässä. Sydämessänne te tiedätte jo olevanne pari. Tänä päivänä te haluatte vahvistaa suhteenne avioliitoksi. Sitten tuli virallista kaavaa: Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin. Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä....

Siis mun kimppu oli 20 euroa edullisempi kuin oli puhetta ja aivan ihana! 40 euroa oli tämä kaunis ruusuja, gerberan, hortensiaa(?) ja vihreitä juttuja kuten poimulehden kukkia sisältävä kaunotar. Saiko tässä ketjussa mainostaa - voin lämpimästi suositella Mestarin kukkaa Jyväskylässä.

Heitin oman kimppuni tai itse asiassa mieheni heitti kimppuni ja minä sukkanauhan. Rakas ystäväni, joka sai kimpun oli ikionnellinen. Hän on ollut avomiehensä kanssa yhdessä vielä meitäkin pidempään, 10 vuotta! Toivon todella, että hänen miehensä nyt innostuisi ja saisimme juhlia seuraavaksi heidän häitään.

Onkohan tämä oikea ketju..? Mutta tässä vihkiseremoniamme sisältöä: Tulomusiikkina Hans Zimmerin Chevaliers de Sangreal, jota musiikkimies häivytti saapuessamme vihkijän eteen. Kävelimme juhlapaikan päärakennuksen molemmilta puolin talon takana vihkikatoksella järven rannassa istuvien ihmisten luokse. Kun saavutimme toisemme, otimme toisiamme kädestä kiinni ja kävelimme käsi kädessä yhdessä loppumatkan. Kun astuimme portaat ylös sisälle vihkikatokseen, herkistyin valtavasti nähdessäni rakkaiden ihmisten kasvot, etenkin oma äitini itki myös jo siinä vaiheessa. Olimme "piilotelleet" päärakennuksen nurkkahuoneessa vihkiseremonian tulomusiikin kajahtamiseen asti, joten ihmiset näkivät meidät vasta tässä vaiheessa. Paitsi kaaso ja miehen tytär, jotka olivat mukana, kun kävimme vihkimisen läpi vihkijän kanssa puoli tuntia ennen H-hetkeä. EDIT4. Siis kaasohan näki mut aamusta asti, oltiin yhdessä kampaajalla ja puki minut, mutta anyway. Seremonia oli todella kaunis. Vieraskirjaan on kirjoitettu, että ensimmäinen kerta, kun itkin häissä liikutuksesta/vuodatimme onnenkyyneleitä kanssanne/valat ja puheet hienoja ym.. Mutta homma eteni näin: Aluksi notaari toivotti kaikki tervetulleiksi ja kaaso lausui Anna-Mari Kaskisen Minä sinua rakastan-runon. Sitten vihkijä luki hänelle mailaamani tekstin rakkaudesta ja rakastamisesta. Muokkasin sen täällä foorumilla julkaistuista teksteistä ja sulho/ei kun mies tykkäsi, joten lähetin sen. Jos jotakuta kiinnostaa, niin postaan sen tänne. Seuraavaksi tuli virallinen kaava julistamiseen asti. Vuorossa olivat vihkivalamme. Suosittelen lämpimästi! En olisi ikinä uskonut kuinka kauniisti mieheni oli kirjoittanut minusta. Herkistyin jo oman valani lausumisen aikana, ääni meinasi loppua viimeisen lauseen kohdalla mutta mieheni vala minulle sai parkumaan. Kuulemma oikeastaan kaikilla murtuivat padot valojemme aikana. Sitten oli sormusten vaihdon vuoro. Miehen tytär antoi sormukset. En meinannut saada pujotettua sormusta miehelleni mutta tämä vain kevensi tunnelmaa. Lopussa oli virallista kaavaa, "olette keskenänne yhdenvertaiset.." ja "voitte suudella toisianne" Pussattiin oikein kunnolla, mies oli "pihdannut" multa pari päivää sanoen, että "ei ennen vihkimistä pussata". Meidän suudelmastamme aloitti laulamaan palkkaamamme sisarusduo. Oli todella kaunista! Aivan upea esitys. Lopuksi kaaso ohjeisti ihmiset katoksen ulkopuolelle nurmikolle ja hän miehen tyttären kanssa jakoi korista kaikille kauraa. Sitä sitten saimme onnentoivotusten saattelemana niskaamme oikein kunnolla astellessamme sisarusduon esittämän Walking in the air-kappaleen tahdissa katoksesta ja kävelimme päärakennuksen aulaan ottamaan vieraat vastaan. Onneksi ilmat suosivat, niin saimme vihkimisen ulkona, kuten haaveilimme. Kuulin joiltakin vierailta, että joutsenpariskunta oli tullut uiskentelemaan vihkiseremonian loppupuolella aivan siihen katoksen viereen. Siinä oli järvi vieressä. Aika lupaava enne, jos sellaisiin uskoisi! Voi, kun olisin itsekin nähnyt joutsenet. Mutta kaiken kaikkiaan todella onnistunut, aivan ihana vihkiminen. EDIT10. Pidettiin muuten toisiamme käsistä kiinni koko vihkimisen ajan! Annoin kukkapuskan kaasolle.

Tsemppiä teille tietä raivanneille! En tiedä olisiko asenneilmasto muuttunut myönteisempään suuntaan mutta minä en saanut närkästyneitä kommentteja. Kyllä minulta, ja pelkästään minulta - ei myös mieheltäni, kysyttiin, että mikä sukunimeni on tästä lähtien. Mutta hei, sentään ihan vaan uteliaana kysyttiin, ei oletettu. Jotakin muuttunut parissa vuodessa..? Olenkin innokkaasti viljellyt Rouva Omanimeä häiden jälkeen, rouva ja mun sukunimi sointuvat kyllä täydellisesti yhteen.

Saimme todella ihania häälahjoja, vaikka emme edes mitään odottaneet. Miehen tytär oli tehnyt scrapbooking(?)-tyylisen kuvakirjan meistä, joka oli juhlassa näytillä ja jota olen joka ilta selaillut. Todella hieno! Siinä on esimerkiksi otsikko Eläinystävä ja kuva miehestä sukutilan kissa sylissään ja minusta Australiassa otettu kuva valtavan käärmeen vieressä. Lopussa on sellaisia otsikoita kuin ystävät, puolisot ja Vuodet kuluvat mutta rakkaus kestää ja halikuvia meistä vuosien varrelta - olemme tosiaan olleet yhdessä jo seitsemän vuotta. Aivan mahtava on myös kuusivuotiaan veljenpoikani meille tekemä kehystetty piirrustus.

KYLLÄ! Herkistely alkoi heti kävellessämme vihkikatokselle, kun näin kaikkien rakkaiden ihmisten kasvot. Tulvimaan rupesi viimeistään vihkivalojemme aikana, enkä todellakaan ollut ainoa - kuulemma käytännöllisesti katsoen kaikki herkistelivät tässä vaiheessa. En saanut pidettyä tervetuliaispuhetta hääjuhlassa loppuun, kun liikutuin niin. Onneksi mies otti ruorin. Kun mies esitti minulle Sua vain yli kaiken mä rakastan, niin itkemisestä ei meinannut tulla loppua. Mutta ei haitannut pätkääkään, läsnä oli läheisiä ja silmissä 38 asteen ripsaria. Ne olivat kaikki onnenkyyneleitä.

Miehen kaveri toi jonkin tosi nätin yksittäisen kukan, oiskohan lilja. Pistettiin yöksi hääpaikan maljakkoon ja kun roudattiin tavarat seuraavana päivänä sieltä, niin otettiin mukaan - kaaso oli fiksu ja säästi sen muovisen vesijutun, joka kukalla oli tullessaan. Nyt se kyseinen kukka sulostuttaa keittiön pöydällä. Kyseinen miehen kaveri on omanlaisensa ja olimme todella mielissämme, että saimme häneltä tällaisen kauniin lahjan.

Upeita hetkiä oli paljon mutta vihkiseremonia palaa jatkuvasti mieleen ja meinaan herkistellä kadulla kävellessäkin. Ehdottomasti koskettavinta olivat vihkivalat, en olisi suoraan sanottuna uskonut kuinka kauniisti mieheni osaa kertoa tunteistaan.

Todella huonosti tuli nukuttua, kaksi tuntia. Meni vielä viime hetken järkkäilyissä myöhään ja sitten en vain saanut nukahdettua, taisi jännittää. Olin sitä edeltävänäkin yönä nukkunut vain neljä tuntia, joten olin hääpäivän aamuna todella väsynyt - voin ihan pahoin. Mutta uskomattoman hyvin jaksoin siitä huolimatta. Taitaa olla aika yleistä, kampaamossa oli toinenkin morsian ja hänellä ihan sama juttu!

Kalevala Korun Kuutar-riipuksen. On kyllä todella mieleinen! Olin positiivisesti yllättynyt, että mieheni muisti, kuinka olen ihaillut Kalevala Koruja.

Seuraavan päivän iltana. Vähän pakko viimeistään silloin, mikäli emme olisi halunneet odottaa kahta viikkoa. Ukkokulta työskentelee toisella paikkakunnalla ja hänen oli lähdettävä takaisin sunnuntai-iltana/yönä, seuraavan kerran hän tulee vasta viikon päästä(viime su siis kahden viikon). Laitoimme nauhoja ja lahjapapereita talteen, ajattelimme liimata hääkansioon muistoksi.

Eka viesti rouvana ja voin todeta, ettei kaduta tippaakaan! Boolitarpeita ja karkkia jäi yli, laskelmat olivat yläkanttiin mutta hyvä, että niin päin, ettei loppunut kesken. Ei harmita yhtään, että ylitin hääpukuni budjetin - sain todella paljon kehuja kyseisestä mekosta, kuinka hyvältä se minun päälläni näytti ja tunsin itseni siinä MORSIAMEKSI, kauniiksi ja olin todella tyytyväinen valintaani. Eikä haitannut edes se, että mekon laahukseen tuli ikuinen muisto perhetutun kengänkorosta, aioin kuitenkin pitää pukuni itselläni, nyt sillä ei ole enää jälleenmyyntiarvoa, vaikka maksoi melkein tonnin. Kyllähän sitä sanotaan, että se on vain yksi päivä mutta ei mikä tahansa päivä, yksi niistä elämän tärkeimmistä. Ei haittaa, vaikka olemme kärvistelleet tiukilla ja säästäneet, joudumme maksamaan osan myös luotolla. Se oli sen arvoista. Niitä muistoja ja ihania tunnelmia, joita hääpäivästämme jäi, ja joissa edelleen elän, ei mikään voi korvata. Oli aivan mahtavaa. EDIT. Ai niin, rahaa on tällä hetkellä mennyt 3055 euroa ja valokuvat, kiitoskortit, ehkä jotain muutakin, ovat vielä tulossa maksettaviksi. Häämatkaa en laske ollenkaan kuluihin mukaan, sen saamme lahjaksi häämatkatilille pistetyistä summista. EDIT2. Niin, vein hääpuvun heti pesulaan mutta asiantuntevalta vaikuttanut täti siellä harmitteli, että kengänjälki tuskin ainakaan kokonaan saadaan pois.

Jei, äiti on lomalla ja lupasi leipoa kahvipöytään tiikerikakut. Helpottaa huomattavasti, sillä mulla on huomiseksi vielä karjalanpiirakoiden vääntämistä (en ole siinä hommassa ekspertti) sekä iltapalatarjottavien tekemistä. Yksin joudun kaiken lisäksi leipoilemaan, sillä sulho on eri paikkakunnalla töissä. Ihmiset ovat hurjia. En odottanut mitään lahjoja mutta kyllä meitä muistetaan. Sellaisetkin ihmiset , joita ei ole kutsuttu mutta ovat kuulleet äidiltäni häistä, ovat kiikuttaneet äidille (raha)kirjekuoren tuotavaksi meille. Hurjaa. Kivaa. Meillä on häiden lisäksi muutto ja kaikenlaista rahanmenoa, joten tulee todella tarpeeseen.

Ei vitsi, niin kuin ei kaikenlaista stressattavaa olisi jo tarpeeksi, niin alkoi jännittämään meidän juhlapaikka. Hoitavatko homman kunnialla. Palvelu on nimittäin ollut aika nihkeätä. Rupesi ihan tosissaan hermostuttamaan, että sujuuko itse hääpäivä hyvin. Jotenkin toisella kädellä hoitavat.

Aika perinteiselle linjalle tuli lähdettyä kaason lahjan kanssa, Kalevala Korua. Miekka olisi ollut enemmän hänen tyyliään mutta niitä ei ainakaan kauhean halvalla löydy.

Viiniä vai ei, tämä on kovasti mietinnän alla, kun häihin on kolme viikkoa aikaa. Sulhasella on ollut järjestelyjen alusta asti vankka näkemys, jotta alkoholia ei häissämme tarjota. Hän ei ole absolutisti, joskus saattaa juoda saunalonkeron.. mutta hänen mielestään alkoholi ei juhliin kuulu kuin korkeintaan onnittelumaljana, joka sekin on kyllä meillä alkoholiton. Olen keskustelujen jälkeen saanut luvan miedon boolin tarjoamiseen tanssimisen yhteydessä. Saan myös ostaa viiniä ruuan kanssa mutta hän ei alkoholien kustannuksiin ymmärrettävästi osallistu. Minulla olisi varaa tarjota ruokaviineiksi jotain Frontera-tasoa, onko se kelvollista vai jätänkö suosiolla viinit pois ruualta?

Kovasti mietin, että tuleeko noutopöydän kanssa viiniä vai ei. Sulhanen on sanonut, että hän ei aio osallistua kustannuksiin, jos haluan tarjota alkoholia häissämme. Boolin hän ehkä vielä ymmärtää mutta viiniä ruokajuomana ei. Katselin tuossa viinien hintoja ja minulla olisi varaa tarjota jotain Frontera-tasoa. Onko Frontera ihan kelvollista vai pitäisikö vaan suosiolla jättää viinit pois ruokajuomista ja keskittyä booliin? Tiedän, että paikalla on ainakin sulhasen puolelta ihmisiä, jotka eivät viinejä kaipaa, toisaalta minun puoleltani taas heitä, jotka sitä mielellään ottaisivat.