sensaatio

Morsian
  • Content count

    54
  • Joined

  • Last visited

About sensaatio

  • Rank
    Juniori
  • Birthday 12/01/92

Contact Methods

  • Website URL
    http://puukengat.com/

Profile Information

  • Gender
    Female

Recent Profile Visitors

816 profile views
  1. Tämä epäonnistunut leikki/ohjelmanumero ei ole kyllä häistä vaan sulhasen isäpuolen vanhempien 50-vuotishääpäiviltä, kun rouvan kaksoissisko perheineen oli järjestänyt jonkinsortin yhteislaulunumeron lauluun liittyvällä "leikillä" jotka menivät minulta vähän ohi kun hollanti ei sentään niin hyvin vielä suju No, joka tapauksessa laulu leikkeineen kesti 8 säkeistön verran, ja oli katsojille aikamoista kidutusta, koska laulajat olivat täysin väärässä rytmissä, sekosivat sanoissa (sen verran jopa minä pystyin seuraamaan) ja yleisö lähinnä lipsynkkasi säälistä Täytyykin käskeä sulhasta muistuttamaan hollantilaisia vieraita sitten lähempänä häitä siitä, että emme halua mitään yllätyslauluja...
  2. Itse olen vielä vähän kahden vaiheilla... toisaalta haluaisin hääpäivänä nähdä sulhasen ilmeen kun astun esiin täydessä tällingissä, mutta kun sulhasella on aina hyviä mielipiteitä pukeutumisestani yleensäkin, ja hän on aika lailla korvaamaton vaateostoksilla makutuomarina, sillä hän kertoo totuuden, niin hyvässä kuin pahassa (kuinkakohan monta kertaa olen käskenyt hänen mennä istumaan jonnekin tuolille niin kuin muutkin miehet) Muutenkin menemme maistraattiin yhdessä, ja hän näkee puvun jo silloin... ja vaikka hankkisinkin toisen puvun avioliiton siunausta varten, aiomme kävellä alttarille yhdessä, kun kerta naimisissa olemme, eli hän näkee puvun joka tapauksessa ennen kuin edes astumme sisään kirkon ovista... Eli todennäköisesti mies näkee puvun etukäteen, ihan jo senkin takia että en pystyisi olemaan esittelemättä pukua hänelle
  3. Vintage-mekko tai, edes vintage-tyylinen, olisi kyllä toiveissa, eikä välttämättä edes perinteisenä valkoisena versiona. Paljetti- ja pitsi-ihanuudet 20- ja 30-luvuilta olisivat täydellisiä, tosin 30-luvun mekot voisivat olla kirkkoon hiukan liian avoselkäisiä Yksi vaihtoehto voisi mahdollisesti olla äidin vanhan hääpuvun muokkaaminen, mutta kun mekko on 90-luvun alkupuolelta, pitkillä puhvihihoilla, pitsillä, satiinilla, napeilla JA helmillä Kaunis puku, mutta 90-luvun alusta ei ole kulunut vielä tarpeeksi pitkää aikaa, että se näyttäisi tyylikkäältä tänä päivänä, enkä tiedä haluaisiko äiti pukua muokattavan aivan niin paljoa... Onneksi tässä on vielä aikaa pohtia tätä mekkoasiaa, tarvittaessa voisin pyytää äidinäitiä tekemään puvun häälahjana, tekihän hän äitinikin puvun
  4. Sulhanen toivoisi minun ottavan yhdysnimen jostain ihmeellisestä syystä, luultavasti koska Alankomaissa naiset joko pitävät oman tyttönimensä tai ottavat yhdysnimen. Käsittääkseni siellä tyttönimestä luopuminen ei ole edes mahdollista Itse en kuitenkaan yhdysnimeä halua, ihan sen takia, että minusta yhdysnimi tyttönimelläni ja mieheni nimellä olisi aivan mahdottoman hölmön kuuloinen, ja mahdoton äännettävä sekä Suomessa että Alankomaissa (Suomessa ei hollantilainen nimi onnistuisi ja Alankomaissa minun tyttönimeni on mahdoton) eli haluan ottaa vain sulhasen sukunimen, on sitten ainakin yksi maankolkka, jossa se osataan ääntää
  5. Suomalais-hollantilaisten häiden suunnittelua voi seurata hääpäikystäni ja blogistani, linkit löytyvät allekirjoituksesta
  6. Itse aloittelin omaa blogiani tänään, hääjuhla elokuussa 2013 http://puukenkahaat.wordpress.com/
  7. Me puhutaan sulhaseni kanssa pääasiassa englantia, mutta hollanti sujuu minulta jo kohtuu hyvin, ja herra opettelee suomea parhaansa mukaan, vaikka eniten hän taitaa käyttää kirosanoja ja muita vähemmän kauniita termejä Vanhempani puhuvat molemmat ihan hyvin englantia, tosin äitini ihan periaatteesta puhuu suomea (fiksu äiti!) ja nuorimmat sisarukseni eivät englantia puhu vielä lainkaan, joten sulhaseni pääsee heidän kanssaan harjoittelemaan hiukan soveliaampaa suomen kieltä Oma kielipääni on sen verran hyvä, että olen hollantia oppinut ihan itsenäisesti kuuntelemalla ja lukemalla. Puhekin sujuu, tosin helpoiten oman hollannikkaani kanssa, muiden seurassa ujostelen ja turvaudun englantiin. Häiden olisi tarkoitus olla kaksikieliset, tosin maistraatissa varmaan hoidetaan asiat englanniksi, mikä ei minua ainakaan häiritse, englanti on kuitenkin meillä ollut se riitely- ja keskustelukieli, eli aina kun on kyse jostain vakavammasta kuin "voi että sä oot niin söpö ja ihana" vaihdetaan englantiin... Kirkossa tosin haluaisin vetää suomeksi ja hollanniksi
  8. Itsellä tulee olemaan joko lasit, tai sitten mennään puolisokeana (toisessa silmässä -1,5 ja toisessa -3,5) mutta olin tuossa ennen uusien lasien hankintaa sellaiset puolitoista vuotta ilman laseja ja piilareita, ja hyvin pärjäsin törmäilemättä seiniin vaikka kaduilla ei kyllä tunnistanut ihmisiä ja päänsäryistäkin kärsin paljon useammin kuin nyt lasien kanssa. Nykyiset lasini ovat kuitenkin kohtuullisen retrot/hipsterit ja näyttävät ja sopivat omaan tyyliini erinomaisesti. Meikkaustyyliänikään en ole ruvennut muuttamaan lasien takia. Piilareita en kuitenkaan rupea hankkimaan, ainakaan näillä näkymin. Tässä on muuten pari esimerkkiä siitä kuinka lasit sopivat todella kauniisti ja juhlavasti hääpukuun: http://ruffledblog.c...owling-wedding/ http://ruffledblog.c...-wedding-ideas/
  9. Meillä on tämänhetkinen elämäntilanne sellainen, että itse kirjoitin nyt syksyllä ylioppilaaksi ja keväällä tässä olisi tarkoitus tehdä töitä ja hakea opiskelemaan. Sulhanen opiskelee toista vuotta omia opintojaan kotimaassaan Hollannissa, mutta on ensi lukuvuodeksi tulossa työharjoitteluun ja vaihtoon Suomeen, jolloin asumme yhdessä, ja menemme maistraatissa naimisiin. Ensi vuoden kesänä sitten avioliiton siunaus ja häät, jonka jälkeen mies lähtee syyslukukaudeksi takaisin Hollantiin... eli sinänsä aika erikoinen elämäntilanne, mutta ollaan oltu kihloissa jo päälle vuosi niin todettiin, että ei tämä ole nyt sen huonompi tilanne suunnitella häitä kuin mikään muukaan kun ei koskaan tiedä mitä se tulevaisuus tuo tullessaan
  10. Minusta on hiukan epäreilua sanoa yleistäen, että nuorena solmitut suhteet ja avioliitot eivät tule kestämään. Ihmisten kypsyydessä kun on eroja ja kypsyys ei niinkään katso ikää vaan elämänkokemusta, ja kyllä nuorikin on voinut kokea suuria asioita elämässään ihan samalla tavalla kuin kolmekymppinenkin. (se nyt on sitten eri asia onko noiden kasvattavien kokemuksien kohtaaminen nuorena hyvä vai huono juttu) Ainoa, mikä itseä mietityttää nopeasti solmituissa liitoissa on se, kuinka hyvin puolisot ovat ehtineet tutustua toisiinsa, monesti kun seurustelun alku- eli "vaaleanpunainen" aika tuntuu menevän pussaillessa, kuten olen kavereideni kohdalla havainnut. Itse menimme sulhaseni kanssa kihloihin 5 kk seurustelun jälkeen, mutta koska kyseessä on kaukosuhde, uskon, että olimme keskustelleet sulhaseni kanssa tulevaisuudesta, arvoista ym. merkittävästä ehkä "normi"paria enemmän. Eli sinänsä omalla kohdallani ei ollut kyse vain ihastumisesta ja vaaleanpunaisista laseista, vaan myös järkisyistä. Sulhaseni hyväksyy minut sellaisena kuin olen, molemmilla on samanlainen käsitys avioliiton merkityksestä ja en usko, että tulen koskaan löytämään ihmistä, joka sopisi minulle paremmin. Täydellisiä ei kumpikaan olla yksinämme, mutta toisillemme olemme täydelliset kaikista kupruista huolimatta. Nyt sitten olemme karkaamassa naimisiin ensi lokakuussa, jolloin taitaa tulla täyteen sellaiset kaksi vuotta ja neljä kuukautta yhdessäoloa. Avioliitto tuskin tulee olemaan aina helppoa, mutta yhdessä selvitään
  11. Meillä on tiedossa hollantilaisen sulhasen kanssa avioliiton siunaus + hääjuhlat todennäköisesti elokuussa 2013 (tarkkaa päivää ei olla vielä päätetty) ja ollaan mietitty kohtuullisen rentoja ja pieniä häitä (kutsulistalla tosin on tällä hetkellä 90 henkeä, mutta joista reilusti yli puolet on hollantilaisia, miehen serkkuja yms. jotka tuskin raahautuvat Suomeen asti eli todennäköisesti vierasmäärä tulee olemaan lähempänä 60 henkeä) koska budjetti on kohtuu pieni. Suomenlinna olisi meistä aivan ihana paikka, ja unelmana olisivat piknik-häät, mutta en sitten tiedä kuinka hyvin niiden järjestäminen onnistuisi noinkin isolle porukalle, ja säät + turistit myös mietityttävät Tiloista ollaan sulhasen kanssa mietitty Ruutikellaria, sillä se on sopivan kokoinen (elleivät nuo kaikki serkut sitten päätä kuitenkin matkustaa Suomeen) ja ruoat voitaisiin valmistaa itse (omat allergiat + ei haluta illallishäitä) ja juomat tuoda itse, mutta toisaalta olemme myös miettineet Upseerikerhoa, kun isäni ja isoisäni tietääkseni kuuluvat kyseiseen kerhoon. Se vain mietityttää, että miten ruokien kanssa onnistuisi noiden allergioiden huomioiminen, kun en kuitenkaan haluaisi lähteä omista hääjuhlistani sairaalareissulle, ja samoin se, että emme halua ruoan kanssa tarjoilla alkoholia, kun emme sulhaseni ole kumpikaan mitään alkoholin ystäviä, toisin kuin pari sukulaista. Olisiko kellään kokemuksia tuosta Upseerikerhon tarjoilusta? Vinkkejä, neuvoja, mielipiteitä ja tietoa otetaan mielellään vastaan
  12. Kaipa se johtui nuoresta iästä (olin 17, melkein 18, sulhaseni 19) ja siitä, että seurustelua, vieläpä kaukosuhteessa ja tavattu netin kautta oli kulunut vain tasan viisi kuukautta, että ihmiset eivät oikein ottaneet kihlaustamme tosissaan. Emme uskaltaneet aluksi kertoa vanhemmilleni, jotka sitten huomasivat vasta sormuksen myötä, ja olivatkin (ehkä syystäkin) loukkaantuneita ettemme kertoneet... se onkin ainoa asia, joka kaduttaa... Ystäväni olivat iloisia puolestani, ehkä hieman ihmeissään kun näin nuorena jo näin vakavasti sitoudutaan, mutta heidän reaktionsa olivat pääasiassa positiivisia. Isovanhempani molemmin puolin sukua olivat innoissaan, mutta tätini, joka on minua vain 9 vuotta vanhempi oli ehkä hiukan shokissa todetessaan "nyt se meni sitten kihloihin ennen mua, mua ei ole kukaan edes kosinut vielä!" Sulhasen perhe sen sijaan.. noh, osa ei vieläkään laske minua perheen jäseneksi, kun taas toiset ovat olleet todella ihania
  13. Me valittiin 12.10.2012, koska se on perjantai, näyttää kivalta sormuksiin kaiverrettuna (12-10-12) ja päivä on tarpeeksi lähellä hollantilaisten syyslomia niin voidaan sitten hollantilaisen herrani kanssa käydä "häämatkalla" kiertämässä hänenkin sukulaisensa läpi sen jälkeen kun ollaan salaa menty naimisiin maistraatissa
  14. Itse kyllä tykkään olla huomion keskipisteenä esiintymislavalla, mutta läheisten ihmisten keskellä en niinkään, tulee aina kamalan vaivautunut olo, ja kun en sitten ole kaikkien sulhasen perheen jäsenien (=anoppi) suosiossa, niin ajatus avioliiton solmimisesta ison yleisön edessä on kohtuullisen pelottava. Sulhanenkaan ei valokeilasta tykkää, joten päätimme karata naimisiin ihan vain joko kahdestaan tai sitten mahdollisesti muutaman läheisen ystävän läsnäollessa, kuvia kun haluamme ja ammattikuvaajaan ei budjetti riitä. Järjestämme sitten avioliiton siunauksen yhteydessä hyvin epäviralliset juhlat, piknikkiä ollaan ajateltu esim. Suomenlinnaan, sopii meidän pikkubudjettiin muutenkin paremmin... se onkin sitten ihan eri asia miten sellaisen organisoi sellaiselle 50 hengelle, joista osa tulee ulkomailta ja joille kyseessä olisi ensi visiitti Suomeen
  15. Hiljaiselta vaikuttaa tämä keskustelu, mutta tässä yksi hollantilaiseen mieheen rakastunut & kihlautunut suomalainen lisää Naimisiin olisi tarkoitus "karata" tämän vuoden lokakuussa, Helsingissä, ja avioliiton siunaus sitten hoidettaisiin juhlineen kesällä 2013 (edelleen pääkaupunkiseudulla), kun mies ei niin monen muun hollantilaisen tapaan kuulu kirkkoon. Olemme molemmat nuoria ja budjetti tulee olemaan todella tiukka, mutta se ei meitä haittaa, kun kumpikaan ei olla isojen häiden perään. Lähinnä mietityttää miten miehen sukulaiset suhtautuvat asiaan, oman perheeni kun tunnen sen verran hyvin, että tiedän etteivät he salahäistä hermostu. Vinkkejä otetaan kernaasti vastaan, etenkin tuon paperihomman suhteen.. Suomen päässä asiat ovat suht. hyvin tiedossa, mutta tuo avioliiton "rekisteröinti" sitten jälkikäteen Hollannissa on vähän epäselvää, myös sulhaselle.