Fairybride

Paitsi kuvien laatu, tärkeää on mielestäni myös kuvaajan "laatu" eli millainen tyyppi tämä kuvaaja on. Hänhän kuitenkin viettää suurena päivänä paljon aikaa morsiusparin lähettyvillä. Tämän vuoksikin mielummin palkkaan tutun/puolitutun, jonka tiedän olevan hyvä ja samanhenkinen tyyppi. Joissain häissä oli tosi ärsyttävä kuvaaja, joka käski hääparia ja vieraita tekemään kaikkea tyhmää, meidän naisten piti mm- asettua morsiamen ympärille ja "ihastella" sormusta. Itse en tällaisia teeskenneltyjä kuvia kaipaa. Kunhan joku ottaa häissä aitoja tilannekuvia, niin se riittää, potretit otetaan sitten häämatkalla.

Ei-listaa löytyy täältäkin, kuten hääkakku (ja etenkin sen leikkaus, tosin juustokakkuja saattaa tulla), kirkko, maistraatti, morsiamen saattaminen alttarille, morsiamen tai muun ryöstöt, hääauto, lahjalista, hääkarkit, paikkakortit, morsiusparin oma pöytä (ehdottomasti haluamme istua vieraiden kanssa), hääleikit (etenkin kaikki "kuka tuntee morsiusparin parhaiten tai "kuka teillä tekee mitäkin"-leikit), häävalssi (tanssitaan kyllä, mutta salsaa), valssit ja tangot ja muut (häissä soi lattarimusiikki) heittokimppu, lapset, vieraiden normi hääpukeutuminen (kehotetaan pukeutumaan kuin olisivat tulossa iltabileisiin biitsille), riisin heittely (ei heitellä mitään muutakaan meidän päälle, kiitos:) ), viralliset kuvaussessiot, sukulaiset joita ei tule muutenkaan nähtyä, vihkisormukset (yhdet sormukset riittää, ne on niin upeat) Tuo aiempi kakunleikkaus-tarina oli surkuhupaisa... olen miettinyt, että mitä meille sitten tuleekin jälkkäriksi, niin kakun leikkaukselta on vältyttävä. Niinpä jos jotain kakuntapaista tulee, niin jälkkärit saa luvan olla annosteltuina valmiina lautasilla, ettei kukaan keksi ryhtyä tekemään asiasta ohjelmanumeroa. Oli morsiusparin "tätä on oltava" ja "ei" -listat millaisia hyvänsä, häistä tulee varmasti omannäköiset ja parhaat mahdolliset, kun ottaa vain ne jutut omikseen, mitkä hyvältä tuntuvat.

Minulla on kaksi kokemusta aiheesta häävieraan näkökulmasta: 1. Vihkimisen jälkeen hääpari lähti kuvattavaksi, vieraat juhlapaikalle. Juhlapaikassa tarjottiin glögiä ja vieraat seurustelivat keskenään. Harva istui paikallaan (juhlissa puolet olivat italialaisia, joten tunnelma oli vapautunut). Kaasot ja bestmanit tiedottivat, koska hääpari suunnilleen tulisi, joten tiesimme, missä mennään. Hääpari saapui jo n. 30min kuluttua, joten aika meni hujauksessa ja sitten oli onnittelumaljojen vuoro. 2. Vihkimisen jälkeen juhlapaikalle saavuttuamme hääpari saapui sinne myös, mutta pöytiin asetuttuamme lähtivät ulos kuvattaviksi. Kukaan ei tiedottanut asiasta erityisesti eivätkä vieraat tienneet, kauanko aikaa menisi kuvien ottamiseen. Siihen meni kauan, koska hääpari kuvattiin paitsi kaksin, myös eri kokoonpanoissa sukulaistensa ym. kanssa. Mitään juomia tms. ei tarjottu, ennen kuin pitkä kuvaussessio oli ohi. Suurin osa vieraista (myös minä, joka on tuntenut ketään) istui ja odotti. Ja sitä odotustahan kesti. Johtopäätös: Kuvaus vihkimisen jälkeen toimii, kunhan on mietitty, mitä vieraat tekevät sillä aikaa ja kunhan heille kerrotaan, missä mennään. Ei mielestäni haittaa, vaikka varsinaista "ohjelmaa" ei tuona aikana olisi, mutta juotavaa olisi kohteliasta tarjota ja kertoa, että nyt voi halutessa vaikka jaloitella n. puoli tuntia (tai kauanko siihen sitten meneekään). Tai esim. bestman voi luvata ilmoittaa, kun hääpari on tulossa, jolloin vieraat tietävät asettua paikoilleen.

Minulla on myös herkästi tippa linssissä, kun liikutun. Nuorempana se vähän hävetti, mutta nykyään olen ylpeä tunneherkkyydestäni, se on rikkaus. Joten jos itku tulee, niin tulkoon! Miksi sitä pitäisi kaikin keinoin yrittää estää. Mielummin tekee etukäteen sen ajatustyön, että hyväksyy tilanteen sellaisena kuin se tulee. Vedenkestävät silmämeikit on hyvä olla ja nenäliina käden ulottuvilla. Sitten vaan heittäytymään tärkeään hetkeen, tuli itku tai ei.

Me aiomme otattaa hääkuvat häämatkalla Karibialla, jonne suuntaamme pari päivää häiden jälkeen. Ruskettuneina, levänneinä ja hienoissa maisemissa sekä valaistuksessa luulisi tulevan parhaat potretit. Häissä tietysti tilannekuvia, mutta poseeraukset jääköön biitsille.

Vaikka olen aika hyvä meikkaamaan itsekin, menen ehdottomasti ammattilaisen meikattavaksi. Ihan jo se tuotteiden määrä, mitä heillä on, on vaikuttava... ihosta saa upean ja virheettömän, kun meikkiin laitetaan kaikenmaailman varjostus- korostus- häivytys ym tuotteita - ja silti lopputulos on luonnollinen. Haluan upean, melko vahvan silmämeikin myös ja sen tulee pysyä varisematta, joten ammattilaisen tekemä pohja on tarpeen. Olen ollut Stockmannilla meikattavana muutaman kerran. Siellä meikin saa periaatteessa maksutta, kun ostaa kaksi tai kolme tuotetta (riippuu minkä tuotemerkin meikit valitsee). Niinpä olen ajoittanut tarvitsemieni tuotteiden hankinnan meikkaukseen ja saanut meikin "ilmaiseksi". Meikit ovat olleet aina todella onnistuneita ja ne on tehty huolella (aikaa niihin on parhaimmillaan käytetty kaksi tuntia..!). Systeemi on mielestäni todella kätevä ja edullinen. Meikin lisäksi saa hankittua esim. meikkaajan käyttämän huulikiillon, jota voi sitten illan mittaan lisäillä. Ja tosiaan ei tarvitse maksaa kuin niistä parista/kolmesta meikistä. Kävimme Stockalla myös, kun olin ystäväni kaasona -hänelle tehtiin siis häämeikki ja minulle kaasonmeikki. Samaan aikaan oli Hullut Päivät, joten vilinää riitti, mutta se ei meitä haitannut. Ja meikkaus-alue oli kuitenkin rajattu, joten saimme istua rauhassa meikattavana. Morsiamelle ostimme koemeikin polttareiden yhteydessä, joten hänen meikkinsä oli etukäteen suunniteltu. Ripsiväriä lukuunottamatta hän oli tyytyväinen (häämeikkaus-päivänä mukana oli oma ripsiväri ja lisäksi irtoripsitupsuja). Haluaisin Stockan meikin omana hääpäivänänikin, mutta toisaalta olisi ihanaa saada meikkaaja kotiin - varsinkin kun olemme meillä kaasojen kanssa häiden aaton ja sitä seuraavan yön ja aamun. Saisimme sitten jokaiselle meikin samalla kertaa tarvitsematta lähteä kotoa. Pitääpä kysäistä, voiko Stockalta tilata meikkaajan kotiin.

Hääpaikan (Agroksenmäen holvikellari) varasimme 1 vuosi ja 3kk aikaisemmin. Tunkua ei syksylle ollut, mutta paikka oli niin ihana, että hyvähän se oli varata hyvissä ajoin. Meidät myös vihitään juhlapaikassa, joten vihkimispaikkaa ei tarvinnut erikseen varata. Vihkijä on varattu Espoon maistraatista, mutta vasta muutama kuukausi ennen häitä varmistuu, kuka vihkijä tulee olemaan.

Ehdottaisin asian ottamista esille rehellisesti ystäväsi kanssa. Kerro, että sinulle on tärkeää, että hän osallistuisi häihin, mutta et valitettavasti halua hänen miestään sinne. Riskinä on, että hän loukkaantuu, mutta näin voi käydä myös, jos et kutsu häntä lainkaan. Sinulla on toki oikeus valita häävieraasi. Toivottavasti ystäväsi kunnioittaa ratkaisuasi ja tulee häihin ja päättää, että tämä on nyt sellainen asia josta ei kannata loukkaantua. Ehkä näin käy ainakin pienen sulattelun jälkeen. Tsemppiä!

Treeni-iloa, H4anski!=) Minulla on selkä- ja niskakivut menneen talven lumia, toivottavasti pian myös sinulla! Kuntosali ja pilates kuulostavat hyvältä yhdistelmältä, muista myös venytykset ja rintakehää avaavat liikkeet. Ja rintsikoista vielä: hyvät liivit ovat mielestäni sellaiset, että ne ovat tukevat jo ilmankin olkaimia, olkaimet sitten tuovat sen viime silauksen (mutta koko tuki ei ole olkainten "varassa"). Pehmeät, leveät olkaimet ovat myös paljon paremmat kuin kapeat ja kovat. Hyvistä liiveistä saa maksaa, mutta se kannattaa.

Minä en suosittele kärsimistä, kyllä morsiamella pitää olla hyvä olla, se säteilee ulospäinkin. Jos päädyt halterneckiin, suosittelen ainakin liivien kanssa "harjoittelua". Hyvä ryhti (pää suorana selkärangan jatkeena ja hartiat paikallaan) ja lihaskunto estää niskakipuja, samoin hieronnat. Vatsatanssin myötä olen itse päässyt niska- ja selkävaivoista ja sen jälkeen on halterneck-liivien käyttökin ollut mukavaa. Mutta varmasti niitä tukevia korsettejakin löytyy ja olkaimetonkin vaihtoehto tulee silloin kyseeseen.

Minulla on sama kuppikoko, joten H4nski, kohtalotovereita löytyy. Löysin upean puvun, jossa on olkaimeton korsetti-yläosa. Puku on kokoa 44 (se oli ainoa kappale tuota pukua) ja ostin sen, vaikka oma kokoni on 36-38. Lähtökohtaisesti liian iso yläosa takaa sen, että rintavarustukselle on riittävästi tilaa. Ompelija sitten kaventaa yläosan sopivaksi. Jos olisin ostanut puvun kokoa 36 tai 38, en usko että yläosa olisi istunut kovin hyvin, kun ympärysmittani on pieni mutta kuppikoko melko suuri. Niinpä kannattaakin miettiä, onko parempi ostaa liian iso puku ja kavennuttaa se sitten. Toisaalta erimallisia pukuja löytyy vaikka kuinka ja asiantuntevat myyjät osaavat varmasti auttaa. Olkaimettomat liivit eivät tule minulla kyseeseen, mutta uskon, että tukeva korsetti toimii puvun kanssa. Se on vielä etsinnässä, mutta ainakin Change-liikkeessä näkyi olevan omaa kokoa myynnissä. Jos tämä ratkaisu ei toimi, ompelutan yläosaani halterneck-yläosan, jolloin voin käyttää sen alla halterneck-liivejä.

Termi "heittokimppu" ällistytti minut jokunen vuosi sitten ystäväni häissä. En ollut aiemmin kuullutkaan asiasta. Mietin, että mitä ihmettä, eihän "pihviä voi syödä ja samalla myös säästää"... Olin ollut siinä uskossa, että se oikea kimppu kuuluu heittää. Näin teen itse, mutta jos kimpun säästäminen on jollekin tärkeä juttu, niin mikäs siinä. Kimpun ja sukkanauhan heitto on häissämme aika lailla ainoa perinteinen juttu, joka toteutamme ja kiinniottajiakin varmasti riittää.

Enpä voi osallistua äänestykseen, sillä kosija olin minä!

Hääteemamme on Karibia, joten tanssi, somistus, häämatka, menu ja kaikki ovat sen mukaisia. Häämatkalle suuntaamme Aruballe heti häiden jälkeen maanantaina (oi ihanuutta!) Pukusi ovat tosi upeita, Sugar Plum Fairy. Mielestäni puvut ovat persoonaltaan erilaisia, vaikka niiden malli onkin melko samanlainen. Varmasti osaat päättää "sen oikean" puvun, kun ajattelet, kumpi kuvastaa enemmän persoonaasi. 1-puvun näen tyylikäänä, ajattomana, sievänä (melkein hieman siveänäkin), 2-puvussa taas on tyylikkyyden lisäksi hauskuutta ja iloisuutta. Uskon, että kun puku on oman persoonan näköinen, siinä viihtyy ja se sopii kantajalleen. Minä valitsisin puvun 2, mutta vain sinä osaat päättää, kumpi puku kuvastaa sinua parhaiten.

Hups, anteeksi, kun nyt luin noita aikaisempia viestejä niin huomasin, että omani ei tähän ketjuun olisi "kuulunutkaan". Mutta haluan toivottaa onnea teille, jotka kadutte ekan pukunne hankintaa. Kuten joku sanoikin, niin kyllä puvun voi varmasti myydä (etenkin käyttämättömänä), mutta kannattaa varmaan myös tiedustella mahdollisuutta palauttaa se liikkeeseen (vaikka vähän tulisi takkiin)? Tai kaupitella ystävälle/tutulle, joka on menossa naimisiin (kannattaa pitää kuvaa puvusta mukana, koska ei ikinä tiedä milloin tulee mahdollisuus vilauttaa sitä jollekin morsiamelle). Kokoa on ainakin pienemmäksi päin helppoa muuttaa useimmissa puvuissa. Tsemppiä ja pois turhat morkkikset! =)

Minulla on tavallaan myös kaksi pukua, mutta suunnitellusti ja hyvästä syystä. Varsinaisen hääpukuni löysin ensi sovituksella. Se on väärää kokoa (liian iso), mutta kavennutan sen kesän aikana. Koko-asia on vain plussaa, yläosan korsetin saa ompelijalla juuri oikein istuvaksi. Pukuni on pitkä eikä sovellu häätanssin esittämiseen (joka tulee olemaan show-salsaa nostoineen ja pyörityksineen), joten häätanssiin hankin toisen (lyhyen) puvun. Siskoni todennäköisesti tekee tanssipukuni. Koska lähdemme häämatkalle Karibialle ja varmaankin otatamme siellä hääkuvat, otan tämän lyhyen tanssi-hääpukuni mukaan. Tulen siis olemaan hääkuvissa tässä puvussa, joten kai minäkin sitten olen "kahden puvun morsian".

Pukuni maksoi 500€ (poistohinta, edellisen kauden puku, owh 1000€). Oli iloinen yllätys, että puvun sai niinkin edullisesti. Tämä samainen puku oli viime kesänä liikkeen ikkunassa ja ihailin sitä aina ohittaessani liikkeen. En uskonut sitä olevan enää valikoimassa, mutta siellähän se oli- se ainoa kappale, joka odottaa nyt syksyyn korjausompelua (vaatii kavennuksen). Pukuun kuuluva kukkakoriste (kuvassa) maksoi erikseen 40€.

Päätin pyytää kaasokseni kahta siskoani ja kahta ystävää -heitä on siis kaikkiaan neljä (tämän inspiroimana mieheni pyytää vastaavasti neljä bestmania). En kertakaikkiaan näistä tärkeistä ihmisistä voinut jättää ketään pois ja kukapa sen sanoo, montako on "oikea" määrä. =) Meillä tulee varmasti olemaan hauskaa yhdessä, kun suunnittelemme häitä ja kaasoilla taas kivaa ideoida keskenään polttareita. Mihinkään työhön (tarjoilu/siivous tms) tai muihin ikäviin hommiin en kaasojani laittaisi, nämäkin suunnitteluihin liittyvät vähät hommat kun jakaa usean kaason kesken, ei kukaan rasitu ja näin mahdollistamme häiden suunnittelusta kaikille iloisen projektin.

Aiomme ostaa kaasojen pukuja varten kankaat (samaa kangasta kaikille) ja niistä saa jokainen kaaso ommella/ompeluttaa (mieleisensä mallin mukaisen) pukunsa meidän piikkiin. Koska haluan tätä samaa väriä kaikille, tuntuisi hölmöltä vaatia kaasoja maksamaan itse pukunsa. Meikit ja kampaukset menee jokaisen omaan piikkiin (yksi kaasoista on kampaaja, joten voi olla että hän laittaa muidenkin hiukset). Mielestäni aika selkeä raja menee juuri siinä, mitä itse "vaatii" (se tulee myös itse maksaa). Ja tottakai keksin jotkut kivat kaasonlahjat muistoksi. Kaikki neljä ihanaa kaasoani tulee minun luokseni häiden aattona yöksi, joten mies saa lähteä bestmaneineen hotelliin. Saadaan sitten tyttöjen kanssa saunoa, juoda samppanjaa ja fiilistellä rauhassa.

Pakko varoittaa, että valkaisua ei saisi koskaan tehdä ilman hammaslääkärillä käyntiä ja hampaiden tarkistusta. Jos hampaissa on hammaskiveä, ei valkaisua saa tehdä vaan hampaat tulisi ensin puhdistaa. Oma hammaslääkärini on sanonut, että ainoa tehokas valkaisu on hammaslääkärin tekemä (esim. ultraääni), jota voi sitten tehostaa ja ylläpitää liuskoilla (ja mahdollisesti myös tahnoilla). Ultralla tehtävä valkaisu voi kuitenkin olla kivulias ja jättää hampaat kipeästi vihloviksi jopa viikoiksi, joten kannattaa teettää se hyvissä ajoin ennen häitä.

Koska häämme ovat ennen kaikkea hyvät bileet, ajattelimme hankkia jokaiselle vieraalle jonkun pikkupullon (salmaria, ouzoa jne...) pöytään (vieraan mieltymysten mukaan), samalla saavat heti kurkunkostuketta saapuessaan Ehkä koristelemme pikkupullot jollain tavoin tai sitten teemme näihin nimilaput, jolloin ne toimivat myös "paikkakortteina".