Lua

Olisiko kellään antaa vinkkiä kuopiolaisesta DJ:stä? Ei mielellään ohjelmatoimiston kautta, kun tuppaavat olemaan niiiiiiiin kalliita.

Mulla on muuten TODELLA samanlaisia kokemuksia!!! Pitopalvelut eivät vastaa heille sähköpostitse lähetettyihin tarjouspyyntöihin, ja jos heille soittaa niin käskevät laittaa tarjouspyynnön - sähköpostilla. Meidän rahat ei ilmeisesti kelpaa pitopalveluille, vaikka kyseessä on kuitenkin ihan kohtuullisen kokoiset häät (n. 60 henkilöä)

Oliko kellään tietoa missä paikassa Kuopiossa voisi saada ruiskurusketuksen?

Luulen että siinä kosmetologilla on, joka sijaitsee Puijonkadulla, Anttilasta musiikkikeskuselle päin (vanha puurakennus). Oletko kysynyt sieltä? Googlauksen perusteella saattaisi olla tämä: Kauneushoitola Lyytinen Sirpa Puijonkatu 15, 70100 KUOPIO Tel: 017 364 4797 Jos kysyt tuolta, niin voisitko laittaa vastauksen tähän ketjuun niin mun ei tarvitse erikseen soittaa sinne ?

Miksi maistraatti on hyi? Minä en kuulu kirkkoon enkä jaksa alkaa niin paljon pelleilemään että kävisin rippikoulut ja kirkkoon liittyisin.

Tiedättekö/oletteko kuulleet miten yleistä on että kampaajat antaisivat jotain alennusta/tekisivät jonkun kimppatarjouksen kun meitä on neljä henkeä samassa porukassa?

Tämän ketjun perusteella harkitsen Alex T:tä tai Ilmettä kampaajakseni hääpäivänä. Tiedättekö mahtuuko ko. kampaamoihin yhtä aikaa 4 henkilöä kammattavaksi ja meikattavaksi? Entä tiedättekö miten yleistä on että kampaajat antaisivat jotain alennusta/tekisivät jonkun kimppatarjouksen kun meitä on neljä henkeä samassa porukassa?

Laskin että meillä on 45 vierasta jotka juovat; osa tulee oletettavasti lasten/auton kanssa joten eivät juo juurikaan alkumaljaa enempää. Juhlat alkavat klo 14.00 ja kestävät niin pitkään kuin väki viihtyy - toivottavasti yöhön asti. Tarkoitus on tarjota kuohuviiniä alkumaljoiksi (ja vähän varata ylimääräistä jos joku tykkää juoda) sekä olutta, siideriä, lonkeroa, valko- ja punaviiniä. Tällaisiin pohdintoihin kaipaan oljenkortta: - paljonko ko. määrälle tulisi varata juomaa jotta sitä riittäisi monipuolisesti iltaan asti? Äsken tein laskelman että varaisin jokaiselle aikuiselle yhteensä 8 juomaa (olut/siideri/lonkero) + alkumaljan + valkoviiniä n. 2 lasia ja punkkua n. 1 lasin. Yhteensä siis 12 juomaa/hlö. Onko tämä määrä riittävä juhlan pituuden huomioon ottaen? Kaikkihan eivät tietenkään tuota 12 juomaa juo, mutta yläkanttiin on kai arvioitava ettei mikään juoma lopu kesken. - missä "suhteessa" juomia olisi hyvä varata kun en tiedä vieraiden makumieltymyksiä? Eli siis paljonko voi olettaa tuosta 12 juomasta olueen/siideriin/lonkeroon/puna/valkoviiniin? Valko- ja punaviinin jakauma riippuu toki ruuasta, mutta onko olemassa jotain sääntöä?

Nostelen vähän tätä ketjua josko saataisiin uusia kokemuksia ja mielipiteitä. Laitoin just meiliä lähes kaikille tässä ketjussa mainituille bändeille; osan yhteystiedot oli valitettavasti jo vanhentuneet. Olisi kiva kuulla tuoreita kokemuksia esim. viime kesän häissä soittaneista bändeistä, hinnoista jne.

Hei kerro lisää tästä pursiseuran majasta ! Paljonko on tilavuokra, ja onko netissä jossain kuvia tästä paikasta? Entä missä tämä paikka tarkalleen sijaitsee? Huonosti oli netissä tietoa.

Vaativa saa kohtuuden nimissä olla joo... maksettuja ammatihenkilöitä (pitopalvelu, floristi jne.) kohtaan. Ystävät on eri asia. He eivät ole mitään ilmaista työvoimaa jota kohtaan esitetään vaatimuksia ja kiristetään tuolla "tärkein päivä"- jutulla. En nyt halua loukata ketään, mut olisi kiva kuulla minkä ikäisiltä nää kokemukset ja "saa olla vaativa"- purkaukset tulee? Oon vasta vähän aikaa sitten ryöminyt tuolta alakerrasta tänne yläkertaan, ja oon vilpittömästi hämilläni siitä että ihan oikeessa elämässä sattuu näitä välien katkeamisia häiden vuoksi....?? Onhan hääpäivä elämän tärkein päivä; sille hääparille. Muille se on varmasti myös tärkeä, mutta vähän eri mittakaavassa. Mä en näe että hääpäivän järjestäminen olisi niin ylivoimaisen suuri urakka työn ja opiskelujen ohella, etten siihen pystyisi ilman suurta porukkaa. Mulle jos yksikin ystävä alkaa ruikuttaa vaatimuksia sillä kuluneella perusteella että "no kun tää on meidän elämän tärkein päivä" niin jätän häät väliin. Ei oo tarvinnut vielä yksiäkään jättää välistä, ilmeisesti tuntevat minut hyvin . MUOKS: tuosta oman työn tekemisestä polttareissa ajattelen että ehkä kaaso on ajatellut että se olisi hyvä vitsi, ja että morsian saisi siitä jotain irti että saa ikäänkuin pilailla oman työnsä kustannuksella. Viedäänhän polttareissa moni sairaanhoitajakin hoitsu-asussa kaupungille esim. myymään "rokotteita" tms.

^Kyllä musta kuulostaa että kaasollasi on saattanut olla jokin hätä/vialla (masennusta, parisuhdeongelmia, taloudellisia ongelmia?) häiden aikaan, eikä ole voinut/halunnut puhua sinulle. Ehkä hän on ajatellut ettei halua lisätä stressiäsi häiden lähestyessä. Ottaisin nyt rohkeasti yhteyttä kaasoon ja avaisin keskusteluyhteyden. En usko että rahan tarjoaminen polttareita varten olisi mennyt ainakaan multa läpi; vähän hassuahan se on jos morsian maksaa (ja suunnittelee) omat polttarinsa. Olisihan siinä tilanteessa - kun tiesit kaason rahattomuuden - voinut sanoa että et halua kalliita polttareita. Anyway, toivotaan että saatte vielä välinne kuntoon. Harmillista jos pitkä ystävyys loppuu noin.

Joo samaa mieltä että jos pettyy omiin häihinsä, niin ei siinä auta kaasoja syytellä. Vaikka kaasot/bestman jotain ohjelmaa järjestäisikin, niin kyllä se vaan on hääparin vastuussa koordinoida päivän kulku ja sisältö. Ellette sitten palkkaa hääsuunnittelijaa jota voi syyttää kaikista pettymyksistä. Jotenkin näiltä pettyneiltä morsiamilta toivoisi hääpäivän ja polttareiden suhteen jotain kohtuullisuutta. Ainakin Vieras_Ei omalla- nimimerkillä kirjoittaneen morsiamen polttareihin oli mielestäni panostettu paljonkin. Muistattehan että suurin osa kaasoista käy nykypäivänä vaativassakin töissä, ja heillä on mahdollisesti perhettä/lapsia? Vaikka kuinka olisi toisen kaaso, niin ei toisen ihmisen häät voi olla oman elämän keskipiste. Itsestäni ainakin tiedän että mulla ei olisi oman vaativan työni, opiskelun ja harrastusten ohessa resursseja järjestää mitään ultimate- polttareita. Kannattaa muistaa myös että monella ihmisellä taloudellinen tilanne asettaa tiukatkin rajoitukset polttareiden järjestämiseen. Pienellä porukalla tulee jo varsin kalliiksi kustantaa laskuvarjohyppyjä, seinäkiipeilyä, baari- iltaa jne. Varsinkin kun tietää että häätkin on tulossa ja ne vaativat mahdollisesti suurempaakin panostusta pukeutumiseen, lahjaan jne. Itse olen järjestänyt tämän polttari/kaasoasian mielestäni varsin mainiolla ratkaisulla. Mulle ei tule kumpiakaan .

Samaa mieltä. En siis väitä että pitkä seurustelu ennen avioliittoa takaa mitään. Väitän että se eliminoi tiettyjä riskejä.

Mulla on menossa 3 pidempi suhde ja jokaisessa on ollut alkuhuuma. Ajan myötä sitä oppii tuntemaan toista. On ihan eri olla ihmisen kanssa, jonka on tuntenut muutaman kuukauden, vuoden tai kaksi vuotta. Allekirjoitan. Tuo "alkuhuumahan" on ihan parisuhteoppaissa ja esim. Väestöliitossa tunnustettu tosiasia. Väestöliitto kertoo alkuhuumasta parisuhteen vaiheissa näin (nimellä rakastuminen): Rakastumisen tilaa leimaa hyvin vahvasti tietynlainen tapa nähdä toinen. Rakastettu nähdään vahvasti positiivisessa valossa ja häneen suuntautuvat odotukset ovat myönteisiä: olet ihana. Toinen on kuin valkokangas, johon voi heijastaa omia mielikuviaan ihannekumppanistaan ja tähän ihannekumppaniin on helppo olla myös rakastunut. Ihmisellä on perustarve luoda pysyviä kiintymyssuhteita, tarve luoda läheisyyttä, liittyä. Tunne yhteen kuulumisesta poistaa yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteen. Voisi ajatella, että rakastuminen on luontoäidin temppu, jolla se saa ihmiset menemään yhteen, jatkamaan lajia ja luomaan edellytykset parisuhteen syntymiselle ja sitä kautta uusien kehityshaasteiden kohtaamiselle. Toimiva parisuhde on hyvä paikka kasvaa ja kehittyä. Rakastumisvaihe kestää aikansa eikä ”huuman haihtuminen” ole suinkaan merkki väärästä valinnasta. Se on merkki siitä, että suhde on siirtymässä uuteen vaiheeseen. Mä olen vahvasti sitä mieltä että naimisiin voi mennä ja jotkut meneekin liian pian. Mä haluan ensin nähdä ja kokea sen vaiheen, kun alkuhuuma väistyy. Se voi olla kuitenkin tosi vahvakin muutos parisuhteessa. Väestöliitto kuvaa vaihetta näin: Itsenäistymisen aikana ruusunpunaiset sävyt saattavat vaihtua tummanpuhuviksi. Ne puolet, joita ei ole voinut hyväksyä itsessään, voidaan heijastaa toiseen ja taistella niitä vastaan toisessa. Kun rakastumisvaihe edusti läheisyyttä ja yhteenkuulumista, itsenäistymisvaihe edustaa erillisyyttä, tilaa itselle tärkeille asioille. Tässä vaiheessa tuntuu syntyvän taistelua näennäisesti vähäpätöisistä asioista. Pahimmillaan joudutaan jumiutuneeseen suhteeseen, jota hallitsee epätoivoinen taistelu. Tähän olemassaolon taisteluun ei aina näytä löytyvän ratkaisua ja lopputuloksena voi olla pysyvä katkeruus, eläminen suhteessa, jossa on tunnetasolla erottu toisistaan, tai sitten suhteen päättyminen. MUOKS: taustatietona että olemme mieheni kanssa olleet yhdessä nyt neljä vuotta. Alkuhuumassa olisin ollut hyvinkin valmis menemään naimisiin - ja pian. Onneksi järki voitti, ja nyt vasta alkaa tuntua että tunnemme toisemme todella ja voimme sitoutua avioliittoon.

Kyllähän noin saa toimia eikä mielestäni kukaan ole sitä kritisoinut. Täällä kritisoitiin sitä että jos haluaa että kaikki menee oman käsikirjoituksen mukaan ja mies ei sitten osaakaan toimia niin kuin morsian on odottanut/ajatellut niin on aika härskiä vetää siitä herneitä nenukkiin. MUOKS: viittaan tällä esim. Puhuitteko etukäteen millaista kosintaa ET halua- ketjun vaatimuksiin (ks. esim. ko. ketjun eka viesti). Kosinta itsessään on varmasti kosijalle iso juttu, saatikka sitten jos siitä tulee nurinaa että se on tehty "väärin".

Soot niin mun idoli. Oikeasti. Mä kanssa komppaan Rasmusta tässä ketjussa .

Mun mielestä ne rajat on sovittava parisuhteessa kummankin osapuolen kesken jo ennen avioliiton suunnittelua. Ei mulla ole tarvetta päästä mieheni polttariohjelmaan vaikuttamaan, ja kun rajat on sovittu jo suhteen alussa niin ne pätee myös polttareissa. Jos polttareihin olisi sattunut jotain sellaista ohjelmaa mikä menisi näiden rajojen yli niin luotan että mieheni osaa sellaisesta kieltäytyä ilman että mä olen etukäteen järjestellyt hänen polttariohjelmaansa. Tosin kumpikin meistä taitaa kammota jo ajatustakin perinteistiä "puuhapäivä"- polttareista viimeiseen asti. Mulle vaan pussikaljaa kalliolla niin polttarit on vietetty.

Minusta tämä henkilö vaikuttaisi ilmiselvältä kaasoainekselta ja varmasti myös halukkaalta tehtävään. Kysy vaan rohkeasti !

Joo, tuon ymmärrän täysin ja kannustan todella tekemään jonkun tuollaisen ehdon jotta sitten eron tullessa (toivottavasti sellaista ei kuitenkaan tule!) saa korvauksen kotona tekemästään työstä joka on varmasti helpottanut myös miehen arkea ja elämää.

Juu, siis tämä on mulle ihan selvää. Pohdin tässä nyt asioita muiden ihmisten puolesta, ja esim. juuri sellaisessa tilanteessa jossa toinen osapuoli on huomattavasti varakkaampi. En tiedä olenko outo, mutta mun mielestä jokaisen OMA (=itse maksettu) omaisuus on OMAA. Ja siitä tulisi voida päätää milloin tahansa elämässä ilman että avioliittoa varten pitäisi tehdä dokumentteja jotka turvaavat sinulle oikeuden omistaa kokonaan itse keräämäsi omaisuus. Ymmärrän tietysti että tämä ei ole kovin reilua kotiäitien ym. kannalta, mutta siksipä ne omaisuudet pitää sitten ostohetkellä laittaa yhteisiin nimiin jos on tarkoitus että ne yhteisiä ovat. Mutta tämä nyt ei minua koske ollenkaa, olemme miehen kanssa päättäneet avioehdon tekemisestä jo ennen kun mistään muusta avioliittoon liittyvästä oli päätetty.

Tämä tuntuu minusta oudolta. Eli jos olet "erehtynyt" menemään naimisiin ilman avioehdon tekemistä, niin avioliiton solmimishetkellä menetät tietyn kontrollin omaisuuteesi. Jos toinen osapuoli perääntyykin avioehdon tekemisestä, olet "hänen armoillaan". Eli et voi enää päättää oman omaisuutesi kohtelusta, vaan jos toinen osapuoli päättää erota, niin omaisuutta kohdellaan "yhteisenä". Toki tähänkin kai on olemassa tiettyjä kohtuullistamis- sääntöjä, mutta noin niin kuin periaatteessa.

Ihan mielenkiinnosta kysyn tällaista: onko avioehdon oltava aina molemminpuoleinen, siis että molemmat suostuvat siihen? Siis esimerkiksi jos minä olisin menossa naimisiin hyvin rikkaan miehen kanssa, ja ennen avioliiton solmimista puhuisimme että avioehto tehdään. Emme kuitenkaan ehtisi tehdä avioehtoa ennen vihkimistä. Sitten kun mies ottaisi vihkimisen jälkeen puheeksi avioehdon tekemisen, niin minä voisin kieltäytyä siitä ja silloin ehtoa ei voisi tehdä (ihan nyt selvennyksen vuoksi etten ole mitään tämänkaltaista suunnittelemassa, kunhan kyselen uteliaisuuttani)? Eli siis vaikka omaisuus olisi miehen, niin jos avioehtoa ei olisi avioliiton solmimishetkellä, ja minä kieltäytyisin tekemästä sitä jälkikäteen, niin hän ei voisi mitään vaikka kyse olisi hänen omasta omaisuudestaan ja sen "kohtelusta"? Mies ei voisi yksi määrätä omaisuudesta esim. avioeromme varalta jos olisimme avioon ehtineet mennä?

Tää on varmaan aika sama tilanne jos mieheni viettäis yhtä intensiivisesti aikaansa jossa auto/moottoriurheilu- foorumilla. Samalla tavalla piikittelisin (hyväntahtoisesti) häntä siitä. Harmi ettei sillä ole mitään samankaltaista addiktiota, josta vois aukoa takaisin päätään...

Tietää kyllä ja aukoo päätään aika rankasti aiheesta .