Annas kun

Rouva
  • Content count

    408
  • Joined

  • Last visited

About Annas kun

  • Rank
    Vakkari
  • Birthday 09/22/88

Contact Methods

  • Website URL
    http://antaudunytkunvielavoit.blogspot.fi/

Profile Information

  • Gender
    Female

Recent Profile Visitors

509 profile views
  1. Ei kyse oo siitä etteikö hän osaa, mutta nyt kai sattui huono päivä tai jotain. Kuka tietää. Mutta ne ei vastanneet laadultaan sitä mitä kuvittelin saavani koska kyseessä ei ollut satasen kuvaaja.
  2. Kyllä omalla tavallani myönnän että se johtuu ihmisistä. Jos ajattelisin näitä irrallisina, niin ei se pelkkä hääpäivä ole "pahin" joten vieraiden jäykistely nyt oli ja meni, mitä sitten. Mutta kun katsoo koko päivää kokonaisuutena niin se vieraiden sellaisena oleminen vaikuttaa myös. Mutta esimerkiksi kaaso pyysi että saisi osallistua korttikuvioihin. Lähetin hänelle tarvikepaketin kun piti keksiä SE malli mitä lähdettäisi toteuttamaan. Tein siitä kivaa ja hauskaa, laitoin pikkupurtavaa mukaan ja aikaa oli vaikka kuinka. Lopulta kun reilu 3kk myöhemmin kävin heillä, niin purtavat olivat kadonneet mutta ensimmäistäkään paperinpalaa ei oltu käytetty. Ja tuolla tapaamisella meidän piti pitää sellainen suunnitteluhetki, mutta ei pidetty. 15min ennen kun lähdettiin pois useamman päivän vierailulta, niin raapaistiin yksi korttimalli kasaan. Puvun osto oli hänelle vaikeaa (minä halusin sen ostaa, muttei hän saanut päätettyä millaisen haluaa), ja kun mekko löytyi (jonka minä löysin hänelle) niin sitten ei osannut päättää väriä ja senkin minä sitten päätin. Sisko teki hienoa työtä kimpun kanssa vaikka hermoille se odotus kävikin. Hänet onneksi tunsin ja hän sanoi heti suoraan että se syntyy sit viimeisinä päivinä pakkotilanteessa kun luovuus yhtäkkiä kukkii satasella, että olenko valmis. Olen. Mutta koska mun sieluni on sellainen, etten siedä mitään viime tipassa tekemistä, niin olihan se tuskaa, turha sitä on valehdella. Samalla luovuuden kukkimisella oli myös meidän paikkakortit, ja totta puhuakseni pelkäsin ehtiikö hän tehdä kaikkea. Luotin, pelkäsin mutta kaikki onnistui siltä osin. Mies vitkutteli päätöksiä ja lupaili tyhjiä. Lopulta mies ja bestman keksi salatehtäviä häitä edeltävän yön kun ei mies ollut voinut 6kk:n aikana tehdä elettäkään niiden suuntaan. Kaason piti kirjoittaa ne sitten puhtaaksi sillä aikaa kun mä olen laittautumassa, mutta hän korjaili omaa asuaan sillä aikaa. Eli salatehtävät kirjoitettiin sitten n. klo 16 eli ruuan jälkeen (vieraathan lähti jo klo 19 maissa..) Äiti on äiti, mutta kun se kerran sanoi että voi vahtia lapset ja hoitaa ne loppuun saakka "koska kyllähän teidän pitää saada teidän päivää juhlia", mutta kuitenkin kotiin päästyämme (jo klo 23 illalla) hän ei ollut laittanut niitä ipanoita valmiiksi tai nukkumaanpäin muutenkaan. Kun mä seisoin puku päällä meidän keittiössä ja vaan mietin mitä helvettiä, niin hän sitten otti lonkeron kaapista ja sanoi että ehkä on ansainnut tämän tän päivän päälle. Meitä siis tosiaan tuli kokonaisuudessaan n. 20 henkeä meille "jatkoille" ja mä odotin sitä iltajuhlaa kun pystyisin olee rennommin (lapset on lähellä ja tarvittaessa pääsen niiden luo), mutta ei mun pitänyt joutua heti aloittaa reilun tunnin mittaista arkipäivän rumbaa lasten kanssa ja heittää pukua pois ja.. Ja päälle saada vielä sellaista asennetta jonka luulin pysyvän pois edes sen päivän. Ja vain joitakin mainitakseni niin näin.. Näitä on lisääkin, mutta kun en mä omasta mielestäni näiltäkään osin odottanut mitään mahdotonta! Ihan realistista "voisitko nyt hoitaa oman pukeutumisesi" "voisitko hoitaa meidän lapset nukkumaan" ja "voisitko nyt tehdä edes jotain meidän YHTEISEN päivän eteen". Sitten kun ne kuvatkin meni ihan perseelleen lopulta, niin joo. Sillai kai. Ei ollut edes parinsadan euron kuvaaja. ----- Pitää palata paremmalla ajalla lukemaan teidän tekstit vielä syvemmin, mutta nyt perhe kutsuu jo.
  3. Ei meilläkään liittoon ole toki asia vaikuttanut. Paitsi niin että nyt mies joutuu kestämään uudelleen valokuvaukset, mä kun en ole tyytyväinen meidän kuviinkaan. Se varmaan oli se kaikkein pahin kolaus kun varta vasten valittiin ja syynättiin mieluinen kuvaaja ja hylättiin useampi kun tykättiin eniten tästä. Ja sitten pelkkä kuvien katsominen jo ärsyttää lisää.. Meillä oli vaikeuksia saada ja löytää juhlapaikkaa. No sitten onnisti ihan viime tipassa (oliko 3.5kk ennen häitä) ja paikka oli parempi kuin ne muutama muu. Polttarit oli vähän puolivillaisesti kasaan heitetyt tai siltä se tuntui, koska niissä ei oikein oltu sisäistetty sitä millainen ihminen mä olen. Miehen polttarit oli vähän samaa sarjaa, mut ei se kuitenkaan valita, kuhan mainitsi hitusen turhauttavasta aikataulusta. Kaiken sen näkeminen eri ihmisten kohdalla, että "mä autan sua tässä ja kun tuun niin tehdään tämä" päättyy siihen miten muut seisoo tumput suorina ja katsoo vaan kun sä teet sen. Tai pahimmassa tapauksessa ei edes katso.. Hääpäivä vaan oli ja meni, ei siinä mitään "hienoa" ollut. Mun isä ei tullut vaan peitteli tulemattomuudensa ihan typerillä tekosyillä ja kehtasi soittaa häitä edeltävänä iltana sen lopullisen vastauksensa. Tunnelma ei ollut yhtään sellainen kun haaveiltiin, eikä vieraiden kanssa vietetty aikakaan. Ne olivat tulleet Juhliin, eivätkä "meille kylään", joten käyttäytyminen oli sen mukaista ja se harmittaa myös. Meidän huikeen ihanat kaverit jotka ois omastakin päästä vahingossa saattaneet tuottaa lisämaustetta, niin eivät tietenkään kehdanneet olla omia itsejään. Sen lisäksi vieraat tietenkin lähti jo todella aikaisin (reilun pari tuntia aiemmin kun mitä ajateltiin). Kyseessä toki oli arki-ilta mikä oltiin huomioitu omissa ajatuksissamme ja aikatauluissa myös, mut näköjään sekin sit meni vaan näin. Sen sijaan edellisenä päivänä kun juhlatila laitettiin kuntoon niin olin ihan " ♥♥♥ " ja huokaisin että oikeestiko se päivä on huomenna. Ja se halipulainen tunne kun sullouduttiin illalla vierekkäin autoon puvun kera ja lähdettiin ajamaan kotiinpäin oli huikea. Siihen ne kaikki sitten jäikin. Tultiin siis meille kotiin jatkoille n. 20 hengen voimin. Kotona odotti lapset jotka ei olleetkaan nukkumassa ja meidän äiti joka oli pari tuntia aiemmin lähtenyt niiden kanssa meille "laittaa niitä nukkumaan". Sen sijaan jouduinkin itse heittämään hääpukuni heti nurkkaan ja lähtee pesee lasten hampaat, peittelemään ne ja imettää vielä pienimmän unille jne. Ai että miten silmiä jo kuumottaa taas. Tästä tilanteesta mä olen vaan niin Vihainen. Se ilta ois voinut saada arvoisensa lopun ja pelastaa koko päivän, mut ei.. Äitin piti sitten taas heittäytyä sellaiseksi kun äiti vaan on.
  4. Olo tuntuu ihan hylkiötä kun lueskelee keskusteluja joissa kaikilla on ollut mielettömän ihanaa ja upeaa. Eikö oikeasti kenelläkään muulla ole samanlaisia tuntemuksia että "no siinähän se meni"? Melkein itkettää koko päivä. Mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut, mutta kun tuntuu että jokainen asia häissä meni jotenkin pieleen. Vaikka kuinka hyvin oli suunniteltu ja pähkäilty ja toteutettu, niin päälimmäisenä tunteena on vaan aikamoinen pettymys. Kaikki meni "vähän sinne päin". Ei kukaan ultimaattisen täydellistä päivää varmasti saakkaan, mutta kun niitä asioita vaan kertyy monen monta samalle päivälle, sekä häitä ennen ja niiden jälkeen, niin kokonaisolo koko häistä on vaan ihan pannukakku. Tähän ei nyt mikään kliseinen ainakin saitte toisenne auta, koska oltaisi me saatu toisemme maistraatissakin paljon vähemmällä rahalla. Nyt kuitenkin laitettiin meidän oma elämä tiukille ja järjestettiin häät. Äh. En pysty edes järjestämään ajatuksiani kun harmittaa ja ärsyttää niin paljon.
  5. Mulla on tekeillä tollainen budjetti Ei oo viel jaksanut valmiiksi saattaa.
  6. Eiköhän tää oo enemmän mun pään sisäinen juttu, mutta vaikeahan tästä on yli päästä. - Polttarit oli.. Noh.. Sellaiset. - Häävieraat ei olleet omia itsejään ja tuntuivat ihan oudoille siksi. Puuttui se sellainen Hieno Fiilis mitä noiden kanssa saisi normaalisti aikaan. - Lahjoissa oli niiiiiin paljon tilaa mielikuvitukselle (pyydettiin siis esim. talkoovoimaa, puhelinapua autoasioissa jne), ja sitä ei käytetty vaikka mä/me oltiin ihan varmoja että ne ois olleet hitti. - Oma iskä joka ei tullut ja käytti ihan tosi typeriä lauseita kiertääkseen koko asian. Myös vielä kuukausi jälkeenpäin kun näin sen Helsingissä kyläillessä. - Koko päivä meni ihan ohi. Tuhlattiin rahaa ja meidän sekä vieraiden aikaa hienoon päivään mistä ei edes muisteta mitään. - Valokuvaaja oli ihan mieletön ja kuvatkin pääsääntöisesti oikein mahtavia, mutta ei sitten kuitenkaan sellaisia kun mä halusin. - Äitin möläytykset matkan varrella. Joo. Siinäpä nyt sitten jotain.
  7. Mä olen yrittänyt toipua hääahdistuksesta ja koko häärumban pettymyksestä, mut aika heikosti näyttää onnistuvan. Joka puolella on vaan niin isoa pinkkiä hattaraa ja kaikkea. Noh. Saatiin me sentään toisemme, eikä kukaan kuollut matkalla tai mitään oikeesti järisyttävän suuria. Mutta tuntuu ettei mikään mennyt niinkuin piti.
  8. Mulla oli vanhat tuunatut korkkarit jalassa koska "käyttäydyin" niiden kanssa paremmin kun ilman. Siis oli jotenkin erilainen fiilis kulkea niissä kuin ilman niitä. Mutta aina joskus näkyvästikin potkaisin kengät jalasta pois ja menin sukkasiltaan. Mullakin siis oli pitkät helmat, mutta olisin sen saman tehnyt ihan ilman sitäkin
  9. laitettu jo aikaa sitten mutta ei näköjään oo tää viesti lähtenyt tästä ruudusta Itse asiassa aika terapeuttista toi blogin täyttäminen vaikka sen tekee näin jälkeenpäin Oli kuitenkin niin paljon "mahtavia ideoita" ettei kaikesta voinut puhua silleen ääneen kun halusi. Ihan eniten haluaisin äkkiä ne kuvaajan kuvat jotta saisin esiteltyä sen mun puvun. Vaikka en tahtonut millään saada puettua sitä kunnolla. Joku siinä kinnasi vastaan rajusti eikä millään keksitty että mihin suuntaan sitä olisi pitänyt liikuttaa että se olisi asettunut paremmin. Yritettiin löysyttää ja kiristää ja laskea alemmas ja nostaa ja..
  10. En ole vielä hääpäiväkertomusta virallisesti julkaissut, koska haluan sinne ne kuvaajan ihan oikeat kuvat. Eli virallinen versio tulee ensi viikolla Mutta voin heittää sulle YV:n jos tahdot missä pääset tutustuu päivään hieman sekavahkolla tekstillä ja kännykkäkameroiden siivellä
  11. Hieno homma Mä olen tässä viime päivinä kiireellä koittanut täyttää blogia kaikesta menneestä suunnittelusta mitä meillä touhuttiin On jotenkin kiva saada "ees jotain päätökseen" viimein kun KAIKKI jäi auki ja oli taas varsinaista hätä häsläystä juuri ennen häitä, kun ei mitään saanut valmiiksi tai niinkun alunperin halusi. Niin jää edes muille jotenkin "ehjempi kuva"
  12. Osaatko laittaa mulle sen kuvan josta haluat reunat pois? Heitä YV:llä niin mä lähetän sulle takaisin sellaisen jossa on läpinäkyvä tausta
  13. Kannatti eilen mainita niistä kuvista koska niitähän alkoi heti tulla maistiaisina Pikkuisen oli hienoja! Nyt toivotaan että ensi viikon alkuun tulee muistitikku kotiin koska haluaisin jo tiistaina esitellä niitä Mutta veikkaan että mun tuurilla ne on keskiviikkona täällä..
  14. Kauhea kutina ois purkautua kaikesta hääjutusta, mutta jotenkin noi kuvaajan kuvat pidättelee mua Kärsimättömiä ollaan tän odotuksen kanssa. Ajattelin mielessäni että päivittäisin blogiin kaikki ne muut jutut jotka jäi hääkiireessä kertomatta, mutta en pysty keskittyy niihinkään kun kuvaajan kuvia ei ole että saisin kertoa meidän päivästä oikein kuvien kanssa Pitäis vaan yrittää, koska koko ajan mieli harhailee vielä hääjärjestelyihin. Itse päivähän meni ihan ohi. En muista mitään muuta kun sen mitä aikataulujen mukaankin piti tapahtua. Siksikin ne kuvaajan kuvat ois korvaamattomat..
  15. Kävin vain kerran päivän aikana vessassa puvun kanssa Se onnistui oikein hyvin vannealushametta hyväksi käyttäen, sekä pytylle nurinpäin istuen (lähinnä puvun laahuksen vuoksi). En ottanut kaasoa lainkaan mukaan