sessan83

Mulla taas on Nybergistä ihan positiiviset kokemukset, kun olen tilaillut työn puolesta kukkasia jokusen kerran. Kivan asiantuntevaa henkilökuntaa, jos sinne soittelee - itse olen ainakin tykännyt. Yksi tuttu suositteli Viherkeidasta siellä Iso-Kristiinan liepeillä, oli saanut sieltä mieleisensä kukat häihinsä suht edullisesti.

Ääks! Selkeästi meillä on samanlainen (hyvä siis! ) maku. Itselleni on tulossa vähän pyöreämpirunkoinen sormus ainoana erona, että vihki saa kaveriksi vielä yksinkertaisen, kapean platinakihlan. Sormuksessasi on oikein kauniit kynnet(?, siis nämä metallijutut jotka pitävät timantin rungossa kiinni).

Itse varmaan käyttäisin vain nuppi- tai hakaneuloja, jos sellaisten käyttäminen on sallittua. Jos pöytäliina lähtee liikkeelle, niin organzat tulevat mukana.

Itse "jokuset" (eli n. kymmenet) akateemiset vuosijuhlat juhlineena suosittelisin lämpimästi stay uppeja. Itse opin ensimmäisten vuosijuhlien aikana jo sen, että jos sinulla on päälläsi vessakopin täydeltä iltapukua sukkahousujen kanssa säätäminen ei tosiaan nappaa! Stay uppien kanssa on niin kätevää, kun ensin keräilee helmat syliinsä ja sitten vain kiskoo alushousut kinttuihin eikä sukkahousuista tarvitse huolehtia. Toisaalta en ole muutoinkaan mikään sukkahousujen ylin ystävä, kun näin pitkälle naiselle sopivia sukkahousuja en ole vielä löytänyt.

Tiinus, voisitko laittaa kuvan nähtäville? Sama muillekin tähän ketjuun postaaville, minä ainakin haluan nähdä! Haluaisin myös kuulla oliko vihkisormuksen päättäminen helppoa vai vaikeaa?

Jee, joku kolmaskin tykkää! Punakultaiset sormukset kuulostavat todella hyvältä, ritarinmorsmaikku ja Aydinia! Jos sellaiset päädytte hankkimaan, haluan nähdä kuvia eli postailkaa tänne! (pliis..!) Suomalainen kultaseos on ollut perinteisesti punaisempaa kuin muualla Euroopassa ja kun äitini esitteli isomummuni kihlasormusta (1930-luvun alusta) minä aivan sulin... siinä on todella kaunis vaaleanpunertava sävy. Ei yhtään sellanen nykyisen keltakullan sävy, mitä nykyisin on myynnissä. Äiti tosin teki selväksi, että vielä muutamaan vuoteen saa tuota sormusta, koska hän haluaa käyttää sitä. Tuleva vihkisormuksenikin on platinaa kuten kihlakin, mutta ehkä sitten oikeaan käteen jotain punakultaista...

Mitenkähän ihmeessä tämä voi olla totta...?! Merkistä kukaan koskaan kuullutkaan ja tuskinpa joku Kärkkäinen myy 25 % Suomen kihloista Hihi, minä mietin täällä ihan samaa! Mieleeni juolahti, että olisiko kyseessä sellainen verstas joka myy esim. Netanttilan ja Hobbyhallin tapaisille yrityksille kulta- ja hopeakoruja? Mutta tuota lukua ihmettelen kyllä - etenkin, kun Suomessahan ei kihlauksia tilastoida mitenkään eivätkä kihlasormukset ole merkittävästi ulkonäöllisesti poikkeavia muista sormuksista (esim. verrattuna Yhdysvalloissa, joissa iso timanttisormus on se ainoa oikea kihla).

Bellinasta ei ole kokemusta, mutta uskaltaisin kyllä ostaa ihan käyttämällä omia silmiäni. (Eli edellytyksenä, että sormusta pääsee tutkimaan ihan lähietäisyydeltä. ) Hyvin tutkimalla saattaa saada erinomaisen sormuksen halvallakin, eikä kallis sormus tarkoita sitä etteikö se voisi olla maanantaikappale. Tutki sormuksen painoa. Ontto sormus on epäilyttävän kevyt eikä sellainen välttämättä kestä niin kovaa kulutusta kuin kihla-/vihkisormuksen tulisi, ja jos sormus on tilavuuteensa nähden kovin kevyt on syytä epäillä tätä. Tutki timanttien kimallusta - timanttien tulisi olla täynnä valonvälähdyksiä! Leikkaus on timantin tärkein ominaisuus (väri tai kirkkaus ovat pitkälti harvinaisuustekijöitä eivätkä kauneustekijöitä, jollei kyseessä ole esim. hyvin suuret silmälle näkyvät virheet puhtaudessa tai aivan pissanväriset timantit ) ja timanttien tulisi kimallella kovasti etenkin kultasepän liikkeen kovassa valossa. Kimallusta kannattaa tutkia kultasepän liikkeen valojen lisäksi myös luonnonvalossa ja hajavalossa (vrt. kultaseppien käyttämät spottivalot). Jos timantit ovat vähääkään kuolleen näköisiä ne ovat sitä myös käytössä etenkin, kun sormista tarttuu rasvaa ja ympäristöstä muuta törkyä sormukseen. Etenkin allianssin ollessa kyseessä tutki tarkkaan, miten timantit on istutettu. Ovatko istutukset tasaiset, symmetriset ja tukevan oloiset joka suunnasta? Tämä vaikuttaa siihen, etteivät timantit tipu sormuksesta. Luota silmiisi, äläkä anna myyjän kääntää päätäsi, jos sormus ei mielestäsi ole kokonaisuutena hyvä. Lopetan saarnani tähän, toivottavasti tästä on edes vähän apua. Tsemppiä sormuksen metsästykseen!

Näyttävät suuret ruusut saattavat hyvinkin maksaa tuon 7e/kpl. Voit toki kysyä floristiltasi minkälaiseen hintaan tulisi vastaavat asetelmat, mutta halvemmalla lajikkeella. Tai vaihtaa floristia, jos nykyinen ei suostu edes suosittelemaan muuta vaihtoehtoa. Minusta on vähän outoa, jos sinulle on suoraan täräytetty, että budjetti ei riitä sillä ammattitaitoinen ihminen ehdottaisi silloin jotain samantyyppistä, mutta budjettiin sopivaa...

Suoraan sulhasen suusta: "Jos se olis nätimpi tai erikoisempi, niin ottaisin." Itse olen "Jokula" ja mies on "Jokunen" eli hyvin tavallisen malliset ja huomiotaherättämättömät sukunimet on meillä molemmilla, vaikka nimet itsessään eivät kuulukaan Suomen yleisimpiin. Pidän ajatuksesta oman sukunimen pitämisestä, mutta kun en ole tämän neljännesvuosisadan aikana vieläkään oppinut oikein pitämään sukunimestäni (ja kirjoitan sen kokoajan väärin ). Varmaan päädyn itse vaihtamaan omani tai ottamaan kaksoisnimen. Sulho ei oleta, että minä vaihdan nimeäni, koska hänestä olisi epäreilua olettaa minulta sellasta mitä hän itse ei ole tekemässä.

Hyvä, jos tuosta oli iloa! Itsekin pidän kovasti tuosta satiinipinnasta - sehän vain kertoo sormuksen olleen käytössä. Sormuksen ulkonäköön pystyy parhaiten vaikuttamaan putsaamalla sen, mitä siis en tehnyt ennen tuon kuvan ottamista. Eniten tuon pinnan ulkonäköön vaikuttaa, jos siihen on käsistä irronnut rasvaa ja siihen tepsii ihan tiskiaineella peseminen. Ja jos spesiaalitilaisuuteen ollaan jo matkalla ja tuo pääsi unohtumaan, niin totesin joskus mokkanahkahanskojen olevan uskomattoman hyviä tuossa kiillottamisessa. Myös platinan patinan (hih!) kiillottamisen pitäisi olla ihan pikkujuttu kultasepälle - eipä kaiverruttaminenkaan tuntunut olevan ongelma, vaikka platina onkin kultaa kovempaa, Mohsin asteikolla 4-4,5 seosmetallista riippuen (http://www.amfed.org/t_mohs.htm). Itse tuumasin, että sormus menee kiillotukseen ennen kuin saa vihkisormuksen kaverikseen, ettei sormusten välillä olisi niin isoa eroa ulkonäössä.

Itserakkaasti lainaan nyt omaa tekstiäni muutaman kuukauden takaa, sillä päädyin ostamaan netistä toisenkin sormuksen itselleni. Alla siis kuva kihlasta ja eilen saapuneesta sormuksesta yhdessä niille, joita kiinnostaa platinan kulumisen vaikutus verrattuna täysin uuteen ja kiillotettuun. Vasemmalla siis uudenuutukainen rengas ja oikealla jo tovin sormessa pyörinyt kihla. Kuten kuvasta näkyy, platina muuttuu ajan kanssa tuollaiseksi utuisen satiinipintaiseksi enkä ole kokenut sitä ongelmaksi. Naarmuja tulee kaikkeen metalliin, joka on niinkin kovalla koetuksella kuin sormukset. Isoja naarmuja tuohon ei ole tullut, vaikka sitä kaltoin onkin kohdeltu (sormessa ihan koko ajan). Väri ei muutu käytön myötä, joten ei ole samalla lailla näkyvissä kuin esim. valkokullan kohdalla. Ei harmita vähääkään, että aikanaan tuli panostettua kihlan materiaaliin ja samoin olen tekemässä myös vihkisormuksen kohdalla. Päätän mainospuheeni tähän. Toivottavasti tästä vertailusta on hyötyä jollekulle. Edit. muokattu kuvaa. Ihan todella raivostuttavaa tämä toimivan kuvan laittaminen...

*

Löydät sympatiaa täältä! Itselläni on vähän samantapainen ongelma, koska sormusmakuni on selkeästi aika näyttävä noin suomalaiseen makuun. Sanoisin, että ota se joka nyt tuntuu täydelliseltä. Itse tuumasin, että jos joskus tuntuu ettei vihkisormuksen design enää tunnu omalta voi sen solitairen timantin irroittaa ja teettää uuden sormuksen, vaikkapa jonkin hääpäivän kunniaksi. Vaikka vihkisormus on mielestäni merkittävä symboli sitoutumisesta, se on kuitenkin vain symboli, koru, jota saa muokata tai jonka voi korvata joskus toisella korulla.

Löysin ehkä unelmavihkini. Tämä sormus on riittävän matala profiililtaan, joten sopisi kihlan rinnalle vaikka korkeaistutuksinen solitaire onkin. Sääli vain, että budjetti näillä näkymin paukkuu, jos tuon ostamme. Ja hei, tarjoushyasinttini (0,99€) kukkii!

Aikanaan pikkuveljen rippijuhlissa meillä oli limenvihreä teemavärinä ja muistaakseni koristeluina oli limenvärisistä pöytäkynttilöistä muutamat asetelmat. Lautasliinat olivat limenväriset ja äitini oli jostain onnistunut hankkimaan kahvipöytään limenvärisiä neilikoita komeana kimppuna! Morsiamen kengät voisivat esim. olla teemaväriset ja samoin kaaso(jen) mekot tai vaikkapa vyötärölle nauhat tuossa värissä. Myös paperitavaraan väritys on kohtuullisen helppo toteuttaa. Juhlatilan muusta koristelusta: limenväriset kaitaliinat ja jos siihen aikaan sattuvat koivunlehdet olemaan hiirenkorvalla niin niistä saisi kivan suomalaista ja teemaväriin sopivaa koristusta tilaan. Tässä muutamia ideoita kehiteltäviksi!

Korkeamman mallisia istutuksia löytynee kohtuullisen helposti, kunhan vain jaksaa etsiskellä. Mutta jos mielessäsi on epäsymmetrinen sormus jossa keskuskivi ei ole sormuksen rungon kanssa samalla kohtaa, niin melkein suosittelisin esim. tutkimaa Etsyä, josta löytyy erikoisempiakin koruja ja ihmisiä tekemään noita. Tietysti sormuksien teettäminenkin on vaihtoehto. Ottakaa valmistajiin kotimaassa tai ulkomailla yhteyttä - he ovat usein halukkaita tekemään joko kokonaan uusia malleja tai muokkaamaan jo olemassa olevia asiakkaan mieltymysten mukaisiksi.

Kiva kuulla noin positiivinen arvio Viherkeitaasta, Lenore! Ulkoapäin katsottuna tuo on sen verran epäedustava, etten olisi aivan ensimmäisenä sinne lähtenyt kyselemään, mutta pitänee käydä. Etenkin kun budjetti ja oma asiantuntemus on varsin rajallinen, niin asiantunteva palvelu ja suorat vastaukset rahaa koskeviin kysymyksiin otetaan innolla vastaan.

Ei minusta kaksi kimaltavaa sormusta sulje toisiaan pois. Enemmän on enemmän ja itse ainakin tykkän kaikesta mikä kiiltää. Suosittelen vain tarkistamaan, että sormusten rungot ovat samantyyppiset (pyöreä/flakka) niin sopivat paremmin yhteen. Toinen asia on tuo linkittämiesi safiirisormusten kivien istutusten mataluus. Jos sinua ei häiritse, että sormusten väliin jää rako niin asia ok, mutta monia häiritsee, joten suosittelen miettimään jo etukäteen häiritseekö se sinua. Mikäli tuntuu, että tuo häiritsee, niin joko kihlaa muokataan (jos valitset esim. jonkun noista diamondstoren sormuksista) tai sellaisen vihkin valitsemista, joka istuu kihlan kanssa aivan kiinni.

Meitä ei olla vihkimässä kirkossa, koska kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Eli vaihtoehdot ovat maistraatti tai juhlapaikalla vihkiminen. Sen sijaan syitä kirkkovihkimiselle keksin useitakin, vaikka itse tuntisin pilkkaavani jumalaan uskovien uskoa, jos minut siellä vihittäisiin. Kirkot itsessään ovat usein kauniita ja näyttäviä ympäristöjä ja ovatkin arkkitehtuurinsa puolesta suunniteltuja hiljentämään väki pyhien toimitusten äärelle. Positiivisena puolena kirkkovihkimisessä on toki myös se, että kyseessä on aina jumalanpalvelus, joten lisäpituutta ja arvokkuutta vihkimiseen voi saada lisää tällä tavoin. Tämä on mielestäni merkittävä tekijä, koska negatiivisena puolena siviilivihkimisessä ovat erot vihkijöiden välillä - toiset eivät suostu kuin pitämään sen kaksiminuuttisen pakollisen kaavan. Myös jotkut kommentit sukulaisilta ovat selvittäneet sitä, kuinka merkityksellisenä kirkkovihkimistä pidetään eli toisin sanoen olen jopa kuullut sanottavan ettei siviilivihkiminen tai juhlapaikalla tapahtuva vihkiminen olisi "oikea" vihkiminen, joka on mielestäni vähintäänkin törkeä aliarviointia toisen tärkeää päivää kohtaan.

Ehdottomasti tilatut kutsukortit tulossa, koska sulhanen kieltäytyi jo askartelemasta ja morsian itsekin tietää omien hermojensa palavan totaalisesti moisen näperryksen vuoksi. Kaikki kunnia heille, jotka jaksavat askarrella kutsunsa itse! Sulho kylläkin laitetaan töihin, kun osaa kerran käyttää Photoshoppia hyvin. Eli suunnitelmissa on siis suunnitella itse kortit ja painattaa ne vain jossain. Tyyli on näillä näkymin enemmän amerikkaisten StD-korttien tapainen kuin perinteisten kutsujen, koska uskomme noiden olevan enemmän meidän näköisiämme. Uskon näiden sopivan suunnittelemiimme rentoihin häihin. Muutamat karkeat visuaaliset suunnitelmat näistä on jo tehty ja paino(kelvottomia)tekstejä on suunniteltu.

Olen haaveillut sinisistä ja valkoisista hortensioista, mutta mitä enemmän noista näen kuvia sitä enemmän alan olla sitä mieltä, että mikä hyvänsä noista olisi ihana. Miksi päättäminen on niin hankalaa? Haaveilu on melkein hauskempaa.

*

Keskustelimme eilen miehen kanssa tuosta siviilivihkimisasiasta. Meille ainoa epäselvä juttu on enää se käydäänkö vihittävinä vai hankitaanko vihkijä juhlapaikalle. Varsinainen keskustelun aihe oli siis se valtava itkun ja hampaiden kiristyksen määrä, joka alkaa sillä sekunnilla kun kerrotaan ettei mennä kirkossa naimisiin. Vaikka äitini onkin ainoa varsinaisesti uskovainen tuosta porukasta, mutta en hämmästyisi, vaikka hän olisi ainut joka ottaa asian sellaisena kuin se on. Taidamme luottaa koko häiden järjestelyissä yllätysmomentin tuomaan sekaannukseen, niin kummatkaan appivanhemmat eivät pääse sotkemaan hommia (niin vihkimisen kuin muunkin suhteen). Itseasiassa eilen jäin pohdiskelemaan sitä millainen elämän suurten tapahtumien monopoli kirkolla on: ristiäiset, rippijuhlat (aikuistuminen), häät, hautajaiset, vaikka huomattava osa suomalaisista ei astu jalallaan kirkkoon muutoin.