Coordinator

Me kävimme tilaamassa miehelle kultasepältä uuden sormuksen ensi elokuussa koittavan 10-vuotishääpäivän kunniaksi. Alkuperäistä sormusta oli ensin pienennetty, mutta siitä tuli hiukan liiankin pieni. Koska tarve oli suurentaa sormusta, päätimme samalla teettää kokonaan uuden, näyttävämmän sormuksen. Mies saa nyt entisen 4-millisen sormuksensa tilalle 5,5 millisen, joka on tehty sulattamalla vanhan sormuksen kulta ja lisäämällä tarvittava määrä uutta kultaa. Aika kalliiksihan tämä tuli kun vertaa samankokoisen sormuksen hintaan kultaliikkeen rivimallistossa, mutta nyt alkuperäinen sormus tunnearvoineen on mukana uudessa ja onhan sepän tekemä sormus kuitenkin uniikki kappale.

Tässä on hieno, mutta kallis hanaviinin tarjoiluastia:

Vihkikaavassahan kysytään, että tahdotko ottaa n.n.:n aviopuolisoksesi ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti. Mä ainakin tahdoin ja tahdon edelleen rakastaa miestäni aina kuolemaan asti. Tahtominen ei ole sama asia kuin se, että vannotaan ja luvataan liiton kestävän kuolemaan asti.

Tequilan ruoista vielä.. "Ala carte" -paikoissa (allasravintola illalla = pihvipaikka ja rantaravintola illalla = meksikolainen) oli mun mielestä ankea massa-pikasyöttölä-meininki. Olin kuvitellut (naiiviuttani) että ala carte tarkoittaa, että saa valita pitkältä listalta mieleistään syötävää. Mutta siellä olikin muistaakseni viisi-kuusi pääruokavaihtoehtoa, ja alkuruoka sekä jälkiruoka olivat kaikille samat. Mielestäni on vähän hämäävää kutsua tuollaista ala carteksi. Lisäksi ruoat tarjoiltiin niin nopeaan tahtiin, että tuli sellainen tunne, että parempi mitä nopeammin poistumme ko. ravintolasta. Minusta siitä oli juhlatunnelma kaukana. Mehän emme olleet varsinaisesti häämatkalla, mutta jos olisimme olleet, niin pettymys ravintoloihin olisi ollut vielä suurempi. Tosiaan vaikea sanoa, kuinka paljon ruokapettymykseni johtui alkuraskauden oudosta olotilasta ja kuinka paljon siitä oli ns. oikeutettua. Esimerkiksi työkaverini, joka parhaillaan lomailee Tequilassa toista kertaa, pitää Tequilan ruokia ihan fantastisina. Ja meillkään mies ei huomannut buffan haisevan pahalta ja ihmetteli kovasti minun reaktiotani (lähes nenääni pidellen kävin aina hakemassa ruokaa sieltä, mikä ei suoranaisesti kiihottanut ruokahalua...).

Olenkohan minä todellinen harvinaisuus, kun mun mielestä Riu Tequilan ruoat ei olleet kauhean hyviä? Ihan OK olivat siis, mutta ei mitään kovin kehumisen arvoista. Toisaalta, olin raskaana ja hyvin alkuvaiheessa (rv 7) ja kaikenlaista ällötystä ja öllötystä tuli vähän milloin mistäkin. Jotenkin jäi vaan sellainen mutu-tuntuma, että ilman raskauttakaan en olisi osannut pitää Tequilaa minään ruokaparatiisina. Kaikissa ruokapaikoissa oli melko luotaantyöntävä massameininki, ja lisäksi mun mielestä siellä isossa buffassa haisi pahalle. Onneksi terassillakin sai syödä :-) Mies kyllä tykkäsi Tequilan ruokatarjonnasta. Itse sain parhaan ruokani italialaisessa ravintolassa Carmenin keskustassa (pasta carbonaraa...).

Ei vaan kaason ja bestmanin pitää lähtökohtaisesti olettaa, että morsiuspari ei halua vihkimistilaisuuteen mitään pelleilyjä! Itse olisin ainakin järkyttynyt kovasti, jos joku olisi "hupaillut" meidän elämämme ainoassa vihkimisessä ilman, että meitä on varoitettu (ja että olisimme voineet pyytää unohtamaan tällaisen idean kokonaan).

Kyllä, me käymme töissä muualla. Tilan pellot ovat vuokraviljelyssä, ja lyhennämme lainaa ihan kuukausittain. Tilan tuotot (peltojen vuokra) menevät lähinnä ylläpitokustannuksiin. Tätä en halua tarkemmin eritellä.

Olivia: Kyselen tässä vaan taustatietoja. Jos kyseisen sopimuksen mieheni kanssa teemme, ei ole ollenkaan poissuljettua, että käyttäisimme juristia. Sopiihan sitä netissä vähän ennakkotietoa kerätä, ettei ole sitten mahdollisen asiantuntijan puheille mennessään alkuun ihan pihalla.

Kiitos, Muurain! Kyllä sain oikein hyvin selvää :-) Yhdeksi kysymykseksi taitaa jäädä se, kuinka todetaan meillä olleen yhteinen talous. Voi kai riitaisissa eroissa toinen väittää, että olen käyttänyt kaikki rahani pelkästään omiin henkilökohtaisiin menoihini? Ehkä minun pitää säästää tiliotteet viiden vuoden ajan...

Meillä on sellainen tilanne, että mieheni omistaa maatilan, jolla sijaitsee myös yhteinen kotimme. Minä en voi verotuksellisista syistä ryhtyä maatilan toiseksi omistajaksi. Tilan lainaa lyhennetään silti meidän molempien palkkatuloilla. Jos meille tulisi ero, tila ositettaisiin totta kai periaatteessa puoliksiksi meille molemmille. Ainoa mikä minua hieman huolettaa on se, että jos ero olisi riitaisa, ja mieheni vaatisi osituksen kohtuullistamista. Tällöinhän saattaisi olla, että en saisi lainan lyhennykseen käyttämistäni rahoista "riittävästi" itselleni takaisin osituksen yhteydessä. Vaikka tila on avio-oikeuden alaista omaisuutta, pelkään että saattaisin siitä huolimatta jäädä riitaisassa erossa suhteettoman huonoon asemaan. Ositustahan kohtuullistetaan usein esimerkiksi avioliiton lyhyen keston takia. Mikähän tällainen lyhyen keston aikaraja mahtaa olla? Kuinkahan kauan tarvitsee olla naimisissa, että on tuomioistuintenkin edessä oikeutettu osituksessa saamaan puolet maatilasta, jonka arvo vastaa jonkin verran tavallista arvokkaampaa omakotitaloa tontteineen? Varsinainen kysymykseni liittyy osituksen esisopimukseen (tai miksiköhän sellaista asiakirjaa virallisesti kutsutaankaan). Olen saanut netistä lukemieni juttujen perusteella sellaisen käsityksen, että minun ja mieheni olisi avioliiton aikana mahdollista etukäteen tehdä sopimus, jossa määrätään, miten omaisuus ositetaan eron tullessa. Voimmeko me siis sopia vaikka, että jos ero tulee, minä saan yhden kahdeskymmenesosan tilan arvosta jokaista avioliittomme kulunutta vuotta kohti? Eli että minun saamiseni erotilanteessa kasvaisi ajan myötä, niin kuin lainan lyhentämiseen käyttämäni kumulatiivinen rahasummakin? Miten tällainen sopimus tehdään siten, että se on pätevä?

Kolmelle kaasolle ostin kullekin Kultajousesta kaulakorun. Korussa on punaista, joka oli meidän hääväri ja muistuttaa siten heitä tärkeästä kunniatehtävästään. Bestman saa Leathermanin ja termospullon, joihin on kaiverrettu "Matti the Best Man". [nimi muutettu ]

Minäkään en töissä saa joka paikkaan tunnuksia uudella nimellä. Käyttäjätunnus on ainakin yhdessä ohjelmassa vanhan sukunimen johdannainen, ja sitä ei kuulemma muuteta. Uuden sukunimen käyttö kun vaatisi aivan uudet tunnukset. Nyt vähän harmittaa, mutta kohta en varmaan edes muista koko asiaa. Yliopistolla mun nimen vaihtumisesta ei vielä edes tiedetä. Ennen valmistumista, joka on joskus tänä syksynä, mun täytyisi kai nimi sinnekin muuttaa, että tutkintotodistukseen tulee oikea nimi.

Aika vaikea niitä on tässä ruveta luettelemaan. Itse ostaisin kaupasta esim. Finnhits-levyjä tai Suomipop-levyjä, jos haluaa uudempaa musaa. Paula Koivuniemen "Parhaat" tms. levy...

Kaikki vähänkään allergiset: olkaa varovaisia hunajan kanssa! Laitoin yhtenä jouluna varmaan melkein 10 vuotta sitten saunassa kasvoilleni hunajanaamion (siis lähes pelkkää hunajaa, en muista oliko seassa muutakin). En tosiaankaan saanut silkinsileää ja ihanaa ihoa, vaan naama oli pienen hetken kuluttua punainen ja kutiseva. Sisältääkö tuo hunaja sitten esimerkiksi siitepölyä, en tiedä, mutta itse en ainakaan hunajaa enää päälleni sotke.