NiE

Rodinoimatonta valkokultaa tulee mulle. Rodinoidun sävystä en niin pidä, näyttää platkulta, mutta rodinoimaton on mielestäni tosi kauniin väristä. Paljon tummempaa kuin rodinoitu. Sen lisäksi sormukseen tulevat vaaleanruskeat timantit ovat aika kauniita valkokullan kanssa. Voisin kyllä käyttää myös keltakultaa, vaikka en siitä niin aiemmin pitänytkään ja kaikki muut koruni ovat hopeaa. Ehkä olen kasvanut aikuiseksi, kun se keltakultakin on alkanut viehättää?

Voihan siitä mainita, mutta kyllä nuo myyjät on siihen aika tottuneita. Sulla oli kuitenkin jo kaksi aika isoa tekijää, eli laahukseton ja mielummin olkaimellinen, jotka jo sulkee aika paljon pukuvaihtoehtoja pois. Jo sillä, että valkkaa niistä jäljellejäävistä erinäköisillä päänteillä olevia ja esim. empirelinjaisen, a-linjaisen ja merenneitomallisen niin pystyy sovittamalla näkemään mikä sopii parhaiten tai mikä ei ainakaan näytä hyvältä. Ja kannattaa sovittaa myös jotain sellaista, jota ei voisi kuvitellakaan tai on täysin ennakkoajatusten vastainen. Joskus voi löytyä yllätys ja jos on hyvä myyjä niin se osaa suositella sulle jotain, joka ulkopuolisen silmin näyttäis pukevan sua hyvin, vaikka omissa ajatuksissa olisikin päinvastoin.

Pari-kolme kuukautta. Tuossa ajassa ehtii jo rauhassa pohtimaan ja hautomaan suunnitelmaa ja tekemään siihen sepän kanssa tarvittavia muutoksia yms. Itse valmistamiseen tarvitaan yleensä n. kuukausi tai alle (riippuu täysin "jonosta"). Kannattaa ottaa huomioon, että joulusesonki osuu siihen ennen tammikuuta, eli hyvissä ajoin ennen joulua kannattaa kuitenkin olla sen suunitelman kanssa liikenteessä.

Kuopiossa Juhla-asut Annelessa muistan nähneeni pari erilaista pitsihihallista (toinen saattoi olla tosi pientä ja toinen tosi isoa kokoa, muistaakseni helmikirjaillut hihat), mutta tästä on jo aikaa. Kannattaa soittaa ja kysyä ennen kuin matkustat sinne asti. http://www.juhla-asu.com/ Tampereella on myös tämä ja Cloth House, joissa on valkeita pukuja, mutta en kuollaksenikaan muista että olisiko näissä ollut kyseisenlaista pukua. (Vinkkasinkohan näitä sulle jo tuolla toisessa ketjussa?)

En oikein ennalta tiennyt että onko koekampaus (ja -meikki) varsinaisesti tärkeä(t), mutta päätin silti että ehkä parempi katsoa kuin katua. Näemmä tämä oli varsin hyvä päätös. Kampaaja(/meikkaaja) meni vaihtoon välittömästi koekampauksen jälkeen. Mulla oli mukana kampauksesta pari mielestäni ihan hyvää ideakuvaa, mutta mitään sen kaltaistakaan ei kampaaja saanut aikaiseksi. Loppuvaiheessa koekampausta kun kampaaja oli tehnyt mulle kiharakampauksen (jollaista en halunnut) pyysin muuttamaan sitä sen tyyliseksi, kuin tuomissani ideakuvissa, palmikoimalla pari pientä lettiä kiharoiden sekaan ja punomalla kiharat ja seassa risteilevät letit kimpuksi. Tulee kuulemma liikaa asioita, ei näytä hyvältä. Luovutin. Meikissä oli puhe smoky eye -tyyppisestä kevyestä ja hillitystä meikistä. Toivoin maanläheistä, ehkä ruskeaa silmiin, meikkaaja ehdotti violettia tai harmaata. Pyysin ettei violettia, sillä se on aika vaikea värisävy, mistä meikkaaja oli kyllä lopulta samaa mieltä. Lopputulos oli yhdellä harmaalla luomivärin sävyllä tehty ruma silmämeikki (no joo, toisella harmaalla sävyllä oli rajaus), karmivasti kellertävä ja iholleni liian tumma meikkivoide ja käsittämättömän rumasti ruskealla värillä korostetut kulmakarvat. Huulipunan sävy oli mielestäni mainio, mutta meikkaaja korosti, että voidaan kyllä valita joku toinen, parempi sävykin. Luovutin. Lopullisesti. Katsotaan ensi viikolla, että mitä kampaaja/meikkaaja vol 2 saa aikaiseksi (luojan kiitos sain vielä toisesta kampaamosta ajan). En usko että enää huonommin voi mennä. Pitäis myös keksiä, että miten kerron edelliselle kampaajalle, että en aio tulla enää elokuussa, enkä ehkä enää koskaan takaisin sen käsiteltäväksi. Tuntuu tosi pahalta sanoa että kaikki oli niin kamalaa, etten vaan yksinkertaisesti pysty. Kyllä mä uskon että se ihan oikeasti yritti, mutta nyt ei vaan käyny ihan ehkä tyylit ja kommunikaatio yhteen?

Cloth housessa on joitakin valkoisia, mutta vähemmän. Valikoima varmaan kasvaa kun ovat muuttamassa isompaan liiketilaan elokuussa. (Pakko myös mainita, että kun vein pukuni korjausommeltavaksi, niin kustannukset yllättivät positiivisesti. Mielestäni erittäin edullinen korjausompelu ja ompelijat ovat paikalla ja tekevät itse sovituksen, eli näkevät mitä pitää korjata, toisin kuin käsittääkseni esimerkiksi Morsiusgalleriassa, jossa puvut lähetetään kai ulkopuoliselle ompelijalle.) http://www.juhla-asu.com/ tuolla oli edullisesti rekillinen poistuvia valkoisia morsiuspukuja, kun kävin katselemassa omaa pukuani, mutta en nyt kyllä muista oliko hihallista (vai olkaimellista?). Ja katselemassa kävin tuossa kevättalvella, eli en takaa mitä on jäljellä, mutta kannattanee ainakin soittaa ja kysyä...? Kannattaa varautua siihen, että pukusi joudutaan tilaamaan, sillä hihallisen puvut ovat harvassa, eikä välttämättä ole tarjolla ainakaan juuri sopivaa kokoa kovinkaan monessa myymälässä. Eniten kuitenkin myydään sitä olkaimetonta pukua. Suosittelen myös harkitsemaan, että jos löytyy kriteereihin muutoin sopiva olkaimeton puku, että teettäisit siihen yläosan hihoilla.

Tällä hetkellä eniten pelottaa, että kukaan ei tule meidän juhliin. Kutsut on kohta olleet kuukauden perillä, ja ilmoittautumisia on vanhempien ja sisarusten lisäksi neljä (4). NELJÄ! Ei sillä että kieltäytymisiäkään olisi juuri tullut (vain kaksi), mutta jos kutsuja on lähetetty 100 hengelle, niin aika heikko on tämä ilmoittautumisprosentti. 15.7. on ilmoittautumisissa vika päivä, ja nyt harmittaa että jätin sen niin myöhäksi. Kuukausi enää siitä aikaa häihin. Ehkä saan joitain kavereita (joita ei alunperin pitänyt olla mahdollista kutsua, koska kutsuttuja kertyi jo pelkistä sukulaisista niin runsaasti) vinguttua paikalle, jos vieraiden määrä uhkaa jäädä vähäiseksi.

Mielestäni käsin tehdyn hopeasormuksen hinta ei ole vertailukelpoinen, jos olet hakemassa kultaista tai jotain muusta materiaalista tehtyä sormusta. Hopeasormukset on käsin tehtynä aika hervottoman kalliita, koska siinä se työn osuus on niin iso osa hintaa. Monet mieltävät hopean halvaksi materiaaliksi, kun hopeasormuksia saa timanttisilta kympillä, mutta käsin tehtynä ne vaan on aivan h-lvetin kalliita, koska materiaali on yllättävän vaikeaa työstää ja vaatii paljon viimeistelyä. Olen myös kuullut, että jotkut sepät hinnoittelevat hopeatyöt "yli", sen takia etteivät halua sellaisia tehdä (täsmennän että en tarkoita että Korus olisi tässä tapauksessa välttämättä niin tehnyt). Kulta vaatii tietyissä työvaiheissa vähemmän vaivaa, vaikka onkin reilusti kalliimpaa. Juuri tuossa pari päivää sitten kävelin Koruksen ikkunan ohi, ja ikkunassa oli kultaisia sormuksia timanteilla/erilaisilla kivillä myös paljolti alle tuhannen euron. Toki oli kalliimpiakin. Kyse on nyt vaan siitä, että mitä haluat. Jos haluat järeimmän sormuksen ja isoimmat timantit budjetilla 500 euroa, niin sitten ei kannata mennä edes käymään (varmaan mihinkään missä tehdään sormuksia käsityönä). Nuo Kruunu ja New York ei ole ihan simppeleimmästä päästä ja pienimmillä kivillä, mutta uskoisin että niitäkin pystyy muokkaamaan ja hiomaan suunnitelmaa uusiksi niin, että valmistettaisiinkin kapeampi/pienemmillä kivillä/vähemmän kiviä, niin hinta voi muuttua reilustikin. Oletusarvoisesti Koruksen sivuilla sormuksissa näyttäisi myös olevan Top Wesselton -timantit, mutta Wesselton on usein huomattavasti edullisempi ja silminnähtävää eroa TW-laatuiseen ei ole. Noissa on oikeasti todella monta asiaa, jotka vaikuttavat hintaan, joten pointtini on että jonkun toisen saama tarjous täysin erityylisestä HOPEAsormuksesta ei vaan yksinkertaisesti ole syy, jolla kannattaa jättää oma tarjous kysymättä. Uskoisin että positiivisella asenteella ja mielenkiinnolla kannattaa tehdä pikapyörähdys liikkeeseen. Mieti vaikka se tiukka budjetti valmiiksi ja katso ensin ikkunasta esillä olevia vaihtoehtoja ja hintoja (siellä oli muistakseni mm. New York esillä, en muista tarkkaa hintaa) ja mene sitten kysymään että mitä tällä rahalla saa. Tämä pätee myös muihin liikkeisiin, ei niitä kannata pelätä tai ajatella että tuhlaisi jonkun aikaa. Sitä varten ne sepät siellä on, että ne kertoo ihmisille mitä maksaa tehdä koruja, joita ihmiset haluaa tilata.

Pyöreitä en ole monestikaan nähnyt, mutta olisiko kompromissina ihan vaan hopeiset neliskulmaiset kalvosinnapit (näitä pitäisi löytyä lähes jokaisesta kultaliikkeestä tai ainakin olla tilattavissa), joihin kaiverruttaisit nimikirjaimet? Hopeisiin sileisiin nappeihin sopisi aivan mainiosti vaikkapa käsinkaiverrettu monogrammi (koukeiroinen tai simppeli). Toinen vaihtoehto on tosiaan teettäminen. Jos ei omalta paikkakunnalta löydy seppää, niin etänäkin voi varmasti teettää, kun malli on noin simppeli.

Osan tulostin koululla ilmaiseksi kertyneillä tulostustilin rahoilla hintaan kuuluvalle paksummalle paperille (koulu tarjoaa siis tulostusrahaa 5e/lukukausi, mutta ei oo tullu paljon tulosteltua), osa tilattiin painettuna (oman suunnitelman mukaisesti, kaveri auttoi painokelpoiseen muotoon saattamisessa) ja osa tulostettiin ihan kotitulostimella. Painosta 52kpl x 2 erilaista painettua korttia puhtaaksileikattuna (postikorttikoko) valkoiselle kartongille - 55 euroa Kirjekuoria, valkoisia 100 kpl (näitä riittää näemmä myös kiitoksiin) - n. 7 euroa Mulperipaperi, 20 arkkia A4 - yhteensä noin 10 euroa postimerkit - n. 35 euroa Kuoriin tulostettiin osoitteet ja koristeet (kun ei sopivia kuoria valmiina löytynyt) ja nuo mulperipaperiset osat tulostettiin myös kotona. Vähän reiluun sataseen siis jäätiin, sisältäen postituksen, kutsuja lähetimme viitisenkymmentä (ja teimme pari ylimääräistä). Mielestäni ihan kohtuullinen hinta. Kuvia kutsuista löytyy päikystäni

Käyttävät käsittääkseni lähinnä 750-kultaa, joka varmasti nostaa vähän hintatasoa, mutta laatuun nähden ei käsittääkseni mitenkään erityisen kallis paikka. Työn jälki on kuitenkin takuuvarmasti laadukasta ja hienoa. Kannattaa ainakin käydä pyytämässä tarjous ihan rohkeasti hintoja miettimättä, tai jos sulla on joku tiukka budjetti, niin keskustella että pystyykö suunnitelmaa muuttelemaan siihen suuntaan että mahtuisi budjettiin.

Meille ei näillä näkymin tule istumajärjestystä. Olen käynyt yhteensä kuusissa häissä, ja niistä yksissä on ollut istumajärjestys. Yksissä olin tosin niin pieni, etten muista oliko vai ei, mutta luullakseni ei. Ja aina on ilman vaivaantumisia onnistuttu istumaan. Vieraita on odotettavissa ehkä n. 80 ja tilaa varataan niin että kaikille riittää. Ennen pöytiin siirtymistä aion mainita, että istumajärjestystä ei ole määritelty, mutta että vältettäisiin perisuomalaisia yhden penkin hajurakoja ja huomioidaan "lapselliset" perheet, etteivät joudu toisistaan eroon istumaan. Uskon että tällä pärjätään kyllä hyvin. Mikäli tästä nyt lähempänä häitä tulee jotain puhetta ja muut on sitä mieltä, että tarvitsisi istumajärjestystä tehdä, niin voin suostua korkeintaan siihen, että on merkitty pöytä, johon istuu x kappaletta valittuja henkilöitä, mutta saavat arpoa omat paikkansa ihan miten tahtovat.

Useammassakin postissa on ollut tulostetut ja huomiovärein korostetut ohjeet siitä, että jos tarraa tai kirjoitettua numero ykköstä/priorityä ei kuoressa ole, ei se myöskään välttämättä kulje ykkösluokassa. Toisaalta, ykkösluokan ja kakkosluokan ero on yksi vaivainen päivä, eli kakkosluokan kirjeet menee parissa päivässä perille, niin eipä silläkään niin kovin ole merkitystä. Noh, yhtä kaikki, kakkosluokan merkit oli mielestäni ne kauneimmat ja samalla vältyin siltä priority-säätämiseltä.

Niin siis samanhintaiset kuin itellasta omalla kuvalla tilatut merkit? En minä ainakaan muita Now and Foreveriltä löytänyt. Normaalit ykkösluokan postimerkit maksaa juuri muuttuneen uuden hinnaston mukaan 0,85 euroa kappale. Meidän kutsut lähti kakkosluokan merkeillä, koska en halunnut liimailla niitä rumia priority-tarroja. Jälkeenpäin tulin vasta ajatelleeksi, että kun osoitteet tulostettiin suoraan kuoriin, niin olis siinä samalla tulostunut myös se priority jollain kauniimmalla fontilla. Mutta siis tuonne aiemmin linkittelemäni merkit, eli elämän keväät liimailin kuoriin.

Häihimme tuleva Souper mainitsi että ainakin menuumme kuuluvat lihat ovat lähitiloilta tilattuja. Pitopalvelu on muutenkin vaikuttanut erittäin yhteistyökykyiseltä, joten voisin kuvitella että luomukin onnistuisi. Kannattaa ainakin kysyä!

Krysanttirissalla tuollaista saa tehdyksi, eli olisiko kuvioinnin nimi siis krysanttirissaus. Myös raepunsselilla saa pieniä yksittäisiä "palloja" aikaan, mutta pidemmän suoran ja tasaisen rivin tekoon se krysanttirissa on kyllä parempi. Tässä vielä raepunsselilla tehtyä kuviointia kaiverruksen seassa (kuva japedesign.com) : Krysanttirissalla kuviointi pitäisi onnistua palladiumsormukseenkin, mikäli siinä on jonkunlainen kulma reunassa. Ihan sileään pintaan voi olla vähän onnetonta ruveta rissaamaan, mutta kulmaan/viisteen reunaan pitäisi onnistua, mikäli sepältä rissa löytyy. Rissoja on eri kokoisia, joten kannattaa varmistaa sepältä että minkänäköistä (/-kokoista) riviä hänen on mahdollista tehdä.

Ei voi lisätä jälkikäteen ottamatta kiviä pois. Valoaukkojen poisjättäminen ei ole mielestäni kovinkaan yleistä, vaan on pikemminkin joidenkin seppien tapa tehdä. Kuuleman mukaan esimerkiksi Tarkkasen sormuksissa ei valoaukkoja ole (itse en ole käynyt kyseisen pajan tuotoksia hypistelemässä, joten perustan tän nyt vaan kuulopuheisiin). Tarkempaa syytä sille en tiedä, haluttaisiinko kenties jättää enemmän ehjää tilaa kaiverruksille? Sormessa ollessaan sormuksen valoaukot on joka tapauksessa peitossa, joten ei ne timantit sen paremmin kimalla aukkojen kanssa kuin ilmankaan. Jos sormusta ihaillaan irtaallaan, niin valoaukoilla alkaa jo olla vaikutustakin. Sen sijaan kaikki lika, rasva ja kuona mikä pääsee menemään kivien alle ajan kanssa, ei lähde kovinkaan helposti sieltä tiiviistä väleistä edes ultraäänipesurilla pois, mikäli valoaukkoja ei ole. Valoaukkojen kautta pesuvesi pääsee siis paremmin putsaamaan myös kivet (kivien pohjalla oleva lika voi vaikuttaa myös kiiltoon). Toisaalta jos käytät sormuksen tehneellä sepällä sormuksen myös huollettavana, niin eiköhän seppä osaa ottaa vastuun tekemisistään ja puhdistaa sormuksen niin hyvin kuin pystyy.

Sama vika täällä. Kakkosluokkalaiset sattuivat sitten kouraan, eli elämän kevät -merkit. Ei tullut paljoa säästöä varmastikaan, kun noin 45 kutsua lähetetään yhteensä, mutta merkit on nätit eikä tartte liimailla priority-tarroja tai tuherrella ykkösiä niihin kuoriin.

Kävisköhän semmoinen tekstiiliteippi? Joissakin vaatekaupoissa olen nähnyt ihan semmoisen teippirullan kaksipuolista teippiä, jolla on siis tarkoitus teipata vaate kiinni ihoon, mutta miksipä se ei kiinnittäisi kangasta toiseen kankaaseen. Teipin pitäisi olla sellaista, että ei jätä jälkiä kankaaseen.

Ehkä myös tästä syystä koen ton sanan vanhahtavana ja aika turhana. Millä se todistetaan vaikkapa oikeudessa, että on kihlauduttu? Se kun on niinkin virallinen asia, ettei mihinkään rekisteriin moista merkitä tai kirjata. Avopuolisoudesta jää sentään jonkunlainen merkintä talonkirjoihin tai vuokrasopimukseen ynnämuihin, mutta ei kaikki kihlautuneet asu avoliitossa. Käsittääkseni siis myös avopuolisoa vastaan on oikeus kieltäytyä todistamasta oikeudessa. Samoin kuin muitakin perheenjäseniä tai perheenjäseniksi rinnastettavia vastaan. Miksi se ei voisi olla mielipideasia? Ei kutominen ole mun mielestäni neulomista, vaikka jotkut niin väittääkin ja jossain se sana sitä tarkoittaa. Ei tuima ole mun mielestäni suolatonta, vaikka jotkut niin väittääkin ja jossain se sana sitä tarkoittaa. Enpä tuolle silti mitään voi, joten olkoon sitten niin. Ihmisillä on mielipiteitä. Mulle kihlaus on on vain sana, ja mulle on ihan ok että osalle ihmisistä se tarkoittaa jotain muuta kuin sille toiselle osalle.

Itse olen aloittajan linjoilla. Tuolla toisessa ketjussa aiemmin sainkin risuja niskaan, kun ilmoitin että en oikeastaan ole kihlautunut, vaan mentiin vaan naimisiin. Jokainen tietysti on sitä mieltä mitä on. Lähinnä miehen toiveesta emme järjestäneet kihlajaisia, emme vaihtaneet kihlasormuksia emmekä tehneet koko asiasta minkäänlaista numeroa, kumpikaan ei edes kosinut. Päätimme jonkun aikaa seurusteltuamme ja yhdessä asuttuamme, että menemme joskus naimisiin toistemme kanssa, tämä lähinnä keskusteltiin arkisten asioiden lomassa. Jotenkaan en kuitenkaan osaa tuota kihlautumisena pitää, eikä siitä ole minkäänlaista päivämäärää tai muutakaan jäänyt mieleen. Avioliiton syykin on lähinnä juridinen, kun on tarkoitus ostella yhteistä asuntoa ja kenties perustella perhettä sun muuta tässä lähivuosina. Naimisiin mentiin suhteellisen nopealla aikataululla ja vain ystävien todistaessa käräjäoikeudessa ja kerrottiin vanhemmillekin vasta jälkikäteen. (Hääjuhlat (joissa meillä on vihkiseremonian sijaan sormusten vaihto) on tulossa vasta kesällä, siksi kuljen vielä tittelillä morsian. ) En ole tämän asian suhteen mitenkään vanhanaikainen tai mitään, joten minusta on ihan ok sanoa, ettei ole oikeastaan ollut kihloissa, vaikkei mulla siis mitään kihlautumista vastaankaan ole. Ehkä koko sana on mun mielestä jotenkin kokenut inflaatiota sen takia, että esimerkiksi suvussani on paljon ikikihlautuneita (eivät näytä koskaan niitä häitä järjestävän, takana jo kymmeniä vuosia kihloissa) ja myöskin hyvin nuorena kihlautuneita/eronneita/uudelleenkihlautuneita/eronneita/kihlautuneita jne...

Vähän toiseen suuntaan kysytty, mutta tietääkö kukaan onko olemassa harmaita kukkia, tai saako jotain esim. valkoisia kukkia värjättyä harmaaksi (edes osittain)? Mitä lajikkeita tässä kannattaisi suosia?

Jos tarkoituksena on teettää sormukset, niin jos käytössä on K.A.Rasmussenin 14 karaatin palladiumvalkokulta (kuten suurimmalla osalla kotimaisista sepistä taitaa olla), niin sillä ei ole juurikaan värieroa saman puljun 18 karaatin palladiumvalkokultaan. Juotteetkin on nykyään molempiin todella hyvän värisiä, vaikka joskus taannoin 14 karaatin vk-juote olikin ilmeisesti erittäin keltaista. Eli itse voisin kyllä suositella myös sitä 14 karaattia, jos sormusta siis teettämässä ollaan. Kumpaakaan pitoisuutta ei mielestäni kannata rodinoida, sillä väri on todella kaunis ihan siltänsä. Valmiina ostettujen sormusten rodinoinnin alta taas voi paljastua lähes minkä väristä tahansa valkokultaa. Rodinoinnissa käytettävä syanidi ei jää sormukseen, joten ei se ainakaan lopputuotteena ole mitenkään vaarallinen ihmiselle vaikka sitä sormusta suussaan säilyttäisi. Rodinoinnin turhuudesta olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä.

Kyllä mä ainakin juhlissa suostun kermakakkuakin maistamaan, mutta santsikierrosta en yleensä kyllä tee.

Kermakakkuangstaaja täälläkin, eli ei semmoista. En myöskään ole vielä koskaan syönyt oikeasti hyvää pitopalvelun/konditorian tekemää kakkua, joten kakut leivotaan siis meillä itse. Tai siis luultavasti turvaudun äitin, sisarentyttären ja veljeni vaimon apuun tässä. Moni kakku päältä kaunis mutta äitin reseptillä tulee silti parhaan makuinen, vaikka ei ehkä ulkonäöltä välttämättä vedäkään jonkun kakkutaiteilijan luomukselle vertoja. Alunperin ajattelin että marsipaanilla päällystetty suklaakakku, johon jokin todella raikas täyte (ehkä joku sitrus tai raparperi tai muu), mutta toisaalta juustokakut (tai vastaavat hyydytetyt kakkuset) ovat alkaneet kiinnostaa myös. Niihin vaan tarttis haalia kaikki äitin, anopin ja sisarusten irtopohjavuokat lainaksi, koska ihan pari kakkua ei riitä.