Hiletin

Morsian
  • Viestit

    45
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Hiletin kaikki viestit

  1. ~ Kirkko varattu, jes! ♥ ~ Kutsuja suunniteltu useampaa eri mallia, tilataan joulukuussa ~ Mekko odottaa, että saan rahat kasaan ja haen sen pois ~ Minulla kengät vihkimiseen (sulhasen siskon vanhat hääkengät) ~ Perhepiiri ajantasalla ja osittain tehtävien tasalla ~ Kakun tekijä buukattu ~ Menu kutakuinkin valmis ~ Askarteluharjoittelut bestmanin ja sulhasen kanssa käynnistetty ~ Kaaso lupautunut joko pitämään puheen juhlassa tai laulamaan vihkimisen jälkeen kirkossa Mitä meille kuuluu? Se hemmetin three piece suit ei enää istu millään miehekkeelle, joten uusiksi meni ja varmaan sitten kalliimman kautta suoraan liikkeestä. Kerrankin meni niinpäin, että ei lihonut vaan laihtui. En kuitenkaan ala tuota pukua muokkailemaan, vaan myyn ja ostan toisen tilalle. Saatiin onneksi haluamamme kirkko varattua, vaikka aika onkin ns. väärä. Olisin halunnut vihkimisen klo 14, mutta meidätpä vihitäänkin jo klo 13... Jottei yllätykset pääsisi tähän loppumaan, niin meillä on myös kaaso raskaana, eli häistä tulee sitten sellaiset päivämuotoiset ilman mökkisaunajatkoja kaveriporukalla.. Oon kuitenkin iloinen kaason raskaudesta ja vauvasta, joka on myös tuleva kummilapseni. Ei saisi ajatella näin, mutta heidän perhemuutokset vaikuttaa yllättävän voimakkaasti meidän häihin. Tunnen syyllisyyttä ja ajattelen olevani bridezilla pään sisällä, mutta yritän olla näyttämättä sitä kenellekkään.
  2. Nosto! Oon omalla kohdallani miettinyt juurikin noita päivittäistavaraliikkeiden tarjoamia kimppuja, mutta miksipä ei voisi haastaa myös paikallista kukkakauppiasta taikomaan joku edullinen mutta kaunis kimppu. Kihlajaisten pöytäkukat ostettiin Lidlistä ja tosi kauniita oli meidän mielestä.
  3. Hopsista! Ylöspäin. Onkos täällä vielä muita Östermuran kaunottaria ja hirviöitä? Hiletin ja prinssi tahtovat Törnävän kirkossa 4.7.2015. Juhlapaikkana tulevan mieheni lapsuudenkoti.
  4. Vaikuttaa kuolleelta aiheelta, mutta onko vielä E-P:n emäntiä? Itse rouviinnun Seinäjoella 4.7.2015! ♥
  5. Suurena haaveena hää"marssiksi" joko mennessä tai tullessa olisi Disneyn Aladdin elokuvasta tuttu A whole new world. Tää on ollut jotenkin lapsuudesta asti säilynyt toive ja mä oon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, jotta toiveeni toteutuu. Myös miekkonen on tästä kipaleesta alkanut pitää. Tähän jo kertaalleen nuotit löysin ja sitten hukkasin.. Saas nähdä mitä meille tästä ehdotuksesta tuumataan..
  6. Tahdomme 4.7.2015 ♥ Done-list: ~ Sulhasen three piece suit ostettu (jo viime vuoden puolella) ~ Juhlapaikka "varattu", parempi sana tähän ehkä tiedossa ~ Sulhasen kengät ostettu ~ Kampaaja & meikki buukattu ~ Kaaso ja bestman ajantasalla ~ Menun "pääruoka" osuus suunniteltuna ~ Teemaa alustavasti tiedossa ~ Morsiusdieetti aloitettu ~ Vieraslista kasassa
  7. Paikka ei vielä varmistunut, mutta yritämme Seinäjoella sijaitsevaa pientä ja kaunista Törnävän kirkkoa vihkipaikaksi 4.7.2015.
  8. HOP! Nosto. Aihe itselle pikku hiljaa päivä päivältä ajankohtaisempi. En valitettavasti itse omaa vielä minkäänlaista kokemusta Seinäjoen kukkakaupoista, siltä olen kotoisin muualta.
  9. OT lörpötys, jotta minua olisi mahdollisesti helpompi ymmärtää: Olen hieman päivänmäärä neuroottinen ja kerään mm. listaa tuttavista, joilla on syntymäpäivä 9. pnä jotakin kuukautta, kuten minulla. Tämä on lähtöisin siitä, että sekä äitini että toinen isoäideistäni on syntynyt myös 9. päivä. Sattumalta myös tuleva aviomieheni on syntynyt 9. päivä, mutta 5 kuukautta minua aiemmin. Tämän kerroin, jotta teidän olisi helpompi ymmärtää, miksi seuraavaksi kirjoittamani on mielestäni niin hienoa! Olin ajatellut ripillepääsystäni lähtien, että haluan samalle päivälle myös häät. Noh, rippipäivä oli aikoinaan 5.7. ja tänä vuonnahan se olisi ollut lauantai. 5.7.2014 kuullosti mahtavalta varsinkin sitten, kun kuulin että myös mieheni rippipäivä on ollut tuo samainen 5.7. Sattuipa niin ikävästi, että eräät toiset meille tärkeän henkilön juhlat ovat juurikin 5.7.2014, joten päätimme kunnioittaa häntä ja siirtää omia häitämme reippaasti eteenpäin. Hääpäiväksemme valikoitui lopulta 4.7.2015. Eilen olin innoissani, kun tajusin, että eihän tehty muuta kuin vaihdettiin ekan ja vipan numeron paikkaa! Tässä siis lopulta perustelu, miksi juuri tuo maaginen 4.7.2015 ♥: - Miekkonen tuli kimpsuineen ja kampsuineen niskahierontaan ja yökylään 4.2.2013, sille tielle jäi, poloinen. ♥ - 4.4.2013 saimme kuulla, että saamme nykyisen asuntomme. - 4.6.2013 tuli kosinta turvetyömaalla 110-90 Fiatin kopissa - Kaaso-siskoni on silloin täysi-ikäinen ja pääse meidän kanssa jatkoille, hih - Tykkään numerosta 4 jotenkin enemmän kuin muista numeroista.
  10. Meillä tulevana hääautona ensimmäinen yhteinen autohankintamme, nykyinen entisöintiprojekti. Tähän tulee uppoamaan iso osa budjetista, mutta on varmasti sulholle (ja minullekkin) sen arvoista. 190E mersu vuosimallia -83. Olisi tarkoitus heittää kaara alkuperäiseen olemukseensa tämän kesän ja syksyn aikana ja vaihtaa väri hopeasta mintun vihreään viimeistään ensi kesän alkupuolella. Siitä tulee niiiiiiin hieno!
  11. Mercedes-Benz 190E, vuosimallia -83. Rakas ja ihana ensimmäinen yhteinen automme. Tällä hetkellä entisöintiprojektina. Laittelen kuvia, kun saadaan beibiä edes vähän siihen suuntaan mitä siitä on tulossa.
  12. Meillä luultavimmin tulee olemaan niin päin, että naimisiin ensin ja lapset sitten, ellei jotain suurta ja ihmeellistä tapahdu. Minulla on ongelmia munasarjojen kanssa ja tuttavalta kuulin, että aika nihkeästi saa apua avoparit lapsettomuuteen näillä leveysasteilla. Muutenkin miellän omat lapseni avioliittoon syntyviksi mieluummin, sillä oma äitini ja isäni eivät koskaan olleet edes kihloissa ja erosivat minun ollessani 1½-vuotias, samaa en halua omille lapsilleni. En oleta avioliiton takaavan ikuista onnea, mutta sen eteen varmasti tekisi enemmän töitä kuin seurustelusuhteen. En myöskään sano, että elämäni on ollut hirveää, mutta en koskaan ole oppinut tuntemaan "oikeaa" isääni ja ongelmia kuitenkin tullut siitä, että minulla on hänen sukunimensä, mutta äidilläni ei. Mieheni ja minä menemme naimisiin kerran elämässä, ainakin haluamme uskoa ja toivoa niin. Jos kuitenkin nyt toteaisin olevani raskaana, hyppisin riemusta ja miettisin häitä sitten kun niille aikaa jäisi.
  13. Miehekkeen kotipaikkakunta ja nykyinen asuinpaikkakuntamme toimii kauniina miljöönä sekä vihkimiselle että juhlalle. Tämä on kuitenkin se meidän lintukoto ja paikka, josta yhteinen polkumme alkoi! edit:// Sanamuoto toimivat -> toimii
  14. Ollaan save-the-date tyyliin mainittu niille, joiden haluamme ehdottomasti vastaavan kutsuun myönteisesti. Perhepiiriimme kuuluu paljon menevää sakkia, joilla on oma elämä isolla o:lla ja e:llä, joten lienee parasta ilmoitella aikomuksistaan ajoissa. Juhlan aiomme pitää mieheni vanhempien puutarhassa, joten heille sekä kaasolle ja bestmanille silloin tällöin höpöttelen kaikenlaista, mutta heille tottakai suotakoon myös se oma elämä. Joudun hivenen itseäni hillitä, etten huutaisi koko maailmalle ilosta "Minä menen naimisiin!".
  15. Aivan ihana idea ja varmasti kaunis ohjelmanumero. Itselleni ongelmaksi muodostuu isäsuhteeni. Nimestäni ihan mielelläni luovun ja miksei siitä olisi voinut ohjelmaakin kehittää, mutta emme voi olla varmoja saapuuko tämä isäni ja hänen puolen suku häihimme, vaikka tottakai heidät aidosti toivotamme tervetulleeksi. Minulla on (biologisen) isäni sukunimi ollut viimeiset 20 vuotta (kastettiin äitini tyttönimen mukaan, mutta isukki vaatimalla vaati minut omiin nimiinsä). Olin 1½-vuotias vanhempieni seurustelusuhteen mennessä lopullisesti poikki. 2½-vuotis pikkuminä ja äiti muutimme äidin kanssa uuteen kotiin äidin silloisen aviomiehen luo. Olen kasvanut äitini, pikkusiskojeni ja heidän isänsä kanssa, jotka eivät todellakaan koskaan ole olleet mitään puolikkaita vaan tätä miestä olen kutsunut iskäksi ja siskot on siskoja, onhan meillä sama äiti. Lisäksi iskän vanhemmat ja veli avovaimoineen sekä muu suku ovat tulleet minulle paljon läheisemmiksi kuin yksikään bio-isukin puolelta, joten tällainen isälle pidetty puhe olisi varma tapa osoittaa suurta moukkamaisuutta ja kiittämättömyyttä kaikkia niitä vuosia kohtaan, joina he ovat pitäneet minua perheenään yhtälailla kuin siskojanikin. Jos jollakulla on idea, kuinka tämän voisin tehdä enempi humoristisesti, niin otan sen erittäin mieluusti vastaan.
  16. Sulhasen tummapuku (liivi, takki ja housut). Se oli edullinen ja loistava löytö, opiskelijabudjetillemme täydellinen.
  17. Laitoin pieneen sormusrasiaan rannekorun ja pieneksi taitellun runomuotoisen kirjeen, johon olin englanniksi (kaasoni suosikki kieli) kirjoitellut kaikenlaisia toivomuksia ja kysymyksiä hänelle. Lopussa vielä kirjoitin "I have my man, but I still need my girl. Will you be my bridesmaid?". Siskoni oli aivan ällikällä lyöty, eikä ensin osannut sanoa mitään, mutta lupautui kuitenkin pestiin. Edit:// Vastaus oli jotakuinkin "Eiköhän tää oo ollut jo aikoja sitten sovittu. Tottakai tuun sun kaasoksi".
  18. Minulla kaasona rakas ja aina rinnallani kulkenut pikkusiskoni. Sisareni on avoin, reipas ja hauska, mutta myös auttavainen ja sydämellinen eli käsitteeksi kaaso ja sisko paikallaan. Valinta oli selkeä myös siksi, että kaasoni on kihloissa tulevan mieheni veljen eli bestmanin kanssa. Olin aikeissa pyytää tähän tehtävään kaveriksi ja toiseksi kaasoksi myös parasta ystävääni, mutta hän ilmoitti muuttavansa 200km päähän kuukauden päästä ja häät ovat siis ensi vuonna, joten eipä taida kannattaa hänen osaltaan kaasoilu. Tiedän, että hän olisi varmasti nauttinut siitä pestistä, kun olemme tästä jo aiemmin puhuneet, mutta opiskelut tottakai ykkössijalle kaverin häiden sijaan ja sen ymmärrän hyvin.
  19. Häiden aikaan ollaan 21-vuotiaita. Ystävät ovat valitelleet liiasta "kiirehtimisestä", mutta meille tämä on luonnollinen etenemistahti. Siihen mennessä ollaan oltu yhdessä 2 vuotta ja 5kk.
  20. Loppukesä ja alkusyksy itselläkin. Minulla on järkyttävä siitepöly allergia, joten kevät ja alkukesä eivät tule millään muotoa kysymykseen häiden ajankohtana. Talvi ei sovi meille, ehkä enimmäkseen väen määrän ja budjetin takia.
  21. Olen aloittanut haaveilun jo vuosi sitten (heti kihlautumisen jälkeen). Siskoni, joka toimii kaasona sekä (sulhasen kaksoisveli) bestman ovat olleet kunniatehtävästään tietoisia jo viimeiset puolivuotta. Varsinaisia päätöksiä ja järjestelyjä ollaan aloiteltu "vasta" nyt, kun häihin on aikaa hieman yli 12kk. Joitakin satunnaisia hankintoja olemme tehneet jo aiemmin, näihin lukeutuu mm. sulhasen puku, joka oli yllättävä löytö viime vuoden syyslomalla. Olemme päättäneet kirkon ja vääntäneet kättä juhlapaikasta, mutta mitään emme vielä ole varanneet. Yhteisenä tavoitteena on mahdollisimaan do-it-yourself pitoiset häät. Teemoja ja värejä on selvillä, mutta toteutukseen pitäisi löytää joku järki ja yhteinen sävel. Minun mielestäni on kiire, isännän mielestä rutosti aikaa. Hääautoksi tulevan auton entisöintiä mieheke ja appi aloittelivat eilen ja tänään jatketaan, siihen menee varmasti eniten aikaa, rahaa ja vaivaa.
  22. Olemme tunteneet toisemme pian kolme vuotta. Kihlauduimme neljän kuukauden seurustelun jälkeen ja nyt oltuamme vuoden kihloissa päätimme hääpäivän. Olemme hääpäivään mennessä olleet yhdessä reilut kaksi vuotta ja se tuntuu meille sopivalta ajalta. Emme ole toistemme ensimmäisiä seurustelukumppaneita, mutta ensimmäisiä siinä mielessä, että olemme asuneet yhdessä vain toistemme kanssa. Meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, joihin kuuluu mm. musiikki ja autot. Mieheke valmistunee joulukuussa 2014 ja minun on tavoite valmistua toukokuussa 2015. Siitä eteenpäin on vaikea sanoa millainen taloutemme tulee olemaan, mutta uskon ja toivon opiskelemiemme alojen olevan ns. helposti työllistäviä ja suhteellisen hyviä keskimääräiseltä palkkatasoltaan. Asumme pienkerrostalokaksiossa vuokralla, mutta meillä on haaveena ostaa ja kunnostaa mummonmökki tai rintamamiestalo, mieluusti taajaman ulkopuolelta. Meillä on kolme pientä koiraa ja kaksi kissaa, sekä kaloja. Lapsia emme vielä hanki, yhteinen sukunimi ja oma laihtuminen helpottaisi suuresti asiaa. Rakastuin sinä päivänä, kun häneen tutustuin. Hidasteita oli tiellä, mutta nyt kun olemme toisillemme lupautuneet, olen onnesta soikea. Tästä timantista en ikinä luovu.
  23. Ne häät, joissa minun on ollut kunnia loistaa läsnäolollani ovat aina olleet "pari kävelee yhdessä" -lajia. En tullut edes ajatelleeksi tuota saatto mahdollisuutta ennen kuin koukkuunnuin joskus viime vuosikymmenen puolivälissä noihin Satuhäihin ymv. ja siellä tosiaan (kuten joku mainitsi) oli omien havaintojeni mukaan hyvin tavanomaista isukin roolitus seremoniaan. Tuo tekee varmaan olon erityiseksi niin isälle kuin tyttärellekin, kaunis ja ihana traditio. ♥ Oma tilanteeni on hitusen sekava ja tulee vaikeuttamaan mm. istumajärjestystäkin kovalla kädellä. Minulla on biologisen isäni lisäksi kaksi "isänkorviketta", joista toinen on äitini entinen puoliso (menivät naimisiin ollessani 3-vuotias ja olivat yhdessä 15 vuotta eli käytännössä tämä mies kasvatti minut) ja äitini nykyinen kihlattu, josta on tullut mulle läheinen ja vähän sellainen isoveli hahmo nuoren ikänsä johdosta. Joku kirjoitti myös siitä, että kummisetä oli tarjoutunut saattamaan. Tämä olisi vallan mainio idea omallakin kohdallani. Kummisetäni on ollut yksi elämäni tärkeimmistä miehistä ja jonkinlainen malliesimerkki aktiviisuutensa ja luonnonläheisten harrastustensa, sekä loputtoman rauhallisen ja kärsivällisen luonteensa ansiosta. Isoisää olisin varmasti pyytänyt, jos vielä sellainen olisi... Toisaalta sulkku on sitä mieltä, että kivempi olisi mennä kahdestaan sinne alttarille. Ymmärrän yskän, myös hänen perhekuviot on melkein yhtä värikkäät..
  24. Meillä oli suolaisena juustosarvia ja lohivoileipäkakkua (sillä miehekkeen suku on kovia kalaihmisiä ja halusin jotenkin tuoda kalaa tarjoiluihin). Makea puoli oli paholaisenkakku, 2 erilaista hyytelökakkua (jotka korvasivat tavallisen kermakakun), kolmea makua dominokeksejä ja vähäproteeini pitoisia muffineita (eräs vieraista proteiinirajoitteinen). Tarjottavia oli varattu 40hengelle mutta vain reilu 20 ilmestyi lopulta paikalle, syötiin siis voileipäkakkua ruuan tilalta myös seuraavana päivänä ja hyvää oli. Muu tarjottava hävisi kihlajaispäivän aikana parempiin suihin ennen kuin ehdin nimittää kissaa töpöhännäksi. Meillä on tarkoituksena vielä pitää kaveriporukalle "piknik-kihlajaiset". Joku ehdotti nyyttäreitä, mutt mielestäni on liikaa vaadittu vierailta että "Tulkaa meidän kihlajaisiin ja tuokaa itse omat ruokanne".
  25. Ei kai sillä loppupeleissä väliä ole, kukin omaa tahtiaan jne. Miehekkeellä on perheessään ollut melkolailla selkeät kuningasperheen elkeet, sillä hänen vanhemmat sisarukset ovat ikäjärjestyksessä (vanhinta veljeä lukuun ottamatta) kihlautuneet ja mennet naimisiin. Nyt vanhimmankin kihlauduttua olemme itse menneet kihloihin (kosinta 4.6., sormukset haettiin 6.6.). Minä meidän siskoksista vanhimpana kerkesin toki ensimmäiseksi ja tämä ihan sisaruskateuden nimissä (kyllä, olen joskus todella kateellinen ihminen) oli hyvä ratkaisu. Avomieheni ja siskoni poikaystävä ovat kaksoisveljiä ja jo tästä syystä olisi varmasti syntynyt jos jonkinlaista selkkausta mikäli he olisivat ennen meitä pasauttaneet kihloihin tms. Nyt tosin odotellaan heidän yhteen muuton myötä, että koska se kosinta sieltä tulee. )