Liljankukkanen

En aio heittää kimppuani, sillä häihin on näillä näkymin tulossa vain muutama naimaton nainen. En tiedä vielä, aionko kuivattaa kimppua.

Päivitystä vuodentakaiseen, en tosiaan heittänyt kimppuani, mutta kuivatussuunnitelmat eivät onnistuneet, sillä kimppu alkoi kuivuessaan lemuta aivan kamalalta Kaihomielin heitin sen sitten kompostiin..

Tunsin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaikki vieraat. Mieheni erästä sukulaista en ollut aikaisemmin nähnyt, en myöskään muutamia serkkujen puolisoita. Miehelle vieraita henkilöitä olikin juhlissa vähän enemmän, sillä hän ei ollut nähnyt minun puolen sukulaisia. Tässä vuosien aikana ei ole ollut mitään juhlia tai tapahtumia, joissa mies olisi tätini, setäni ym. ehtinyt nähdä, mutta miestä ei onneksi haitannut, että vieraampiakin henkilöitä kutsuttiin. Nytpähän sitten pääsivät vihdoin tutustumaan!   

Meillä vihkiminen oli klo 15 ja viimeiset vieraat poistuivat juhlapaikalta klo 23. Tuon kauempaa en olisi itsekään jaksanut juhlia!

Meillä tarjottiin kotikaljaa, Pommaccia, maitoa ja vettä.

Meidän häissä bändinä oli Pasi Kivimäki & N.Y.T. -bändi, joka ylitti kaikki odotuksemme. Solistilla oli upea ääni, soittajat olivat erinomaisia ja bändin toiminta hyvin ammattitaitoista. He kokosivat soitetut setit meidän toivekappaleistamme ja soittivat sujuvasti kaikkea Elviksestä Stevie Wonderiin.

Me kättelimme juhlapaikalla vieraat miehen ja minun vanhempien kanssa.

Vessassa käyminen onnistui hienosti, vaikka puvussani oli melko muhkea helma ja laahus. Nappasin vain koko tyllikasan syliini. Asiaa tosin helpotti se, että minulla oli polvisukat, joten ei tarvinnut sählätä sukkisten kanssa.

Rahoilla maksettiin bändi, meidän pieni häämatka sekä ostettiin meille uusi televisio. Näiden jälkeen rahaa jäi vielä säästöön, ja siellä aiotaan ne pitääkin jemmassa pahan päivän varalle.

Hymyilin hieman koko matkan

Olin ennen häitä aivan varma, etten pystyisi rentoutumaan ja olisin kuin rautakangen niellyt koko päivän. Vastoin kaikkia oletuksia, osasin olla hyvin hetkessä läsnä enkä stressannut juhlan kulusta, keskityin nauttimaan hetkestä. Olinkin sitten hymyileväinen ja rento ja luotin siihen, että äitini tarvittaessa opastaa pitopalvelua ym.

Me valittiin vihkimiseen virsi numero 240. Tästä laulettiin säkeistöt 1-3 ja 5. Valittiin tämä kauniiden sanojensa vuoksi.

Poistuessa meillä soitettiin Bachin preludi c-duurissa.

Meidän iltapalalla tarjottiin ruoalta ylijääneitä salaatteja, paahtopaistia, kasvispihvejä, punajuuri-vuohenjuustovuokaa, lihapullia, sämpylöitä ja ruisleipää levitteineen sekä kahvilta ylijääneitä pikkuleipiä.

Meidän isoin häätöppäys oli se, että meidän häävalssi meni pipariksi, mikä harmittaa ainakin vielä näin parin päivän jälkeen. Olimme käyneet tanssikurssilla ja tanssimme hyvin ja sujuvasti, mutta sulhoa jännitti niin kovasti vieraiden edessä tanssiminen, ettei valssista tullut yhtään mitään. Oman vaikeutensa toi vielä minun muhkeahelmainen pukuni. Kuiskin koko ajan sulhon korvaan ohjeita, mutta niistä ei ollut apua, kun ressu oli aivan lamaantunut jännityksestä. Nyt toivonkin, etten näytä valokuvissa ja videolla kovin kireältä, kun kieltämättä hetkellisesti alkoi hermostuttaa, kun tanssitaitoinen sulho ei tiennyt, kummalla jalalla aloittaa valssi..

Me olimme kärsimättömiä ja avasimme lahjat päivän päätteeksi vieraiden poistuttua

Pääsin nukkumaan vasta puoli viideltä aamulla ja olinkin aivan rättiväsynyt, joten nukuin hyvin sikeästi ne vähät tunnit, jotka ehdin.

Meillä oli myös pappi sanonut että sormuksen pujotuksen jälkeen on pusun vuoro, vaikka hän ei siitä ääneen sanokaan. Me sitten täpinöissämme unohdimme pusun, ja käännyimme katsomaan pappia kohti. Pappi sitten hieman nyökkäili päätä ja tajusimme että jotain unohtui. Hoidimme sitten pusunkin vielä, ja oli ihan hauska kevennys tunnelmaan kun yleisökin huomasi että unohdimme sen.

Hih, meille kävi vähän samalla lailla! Unohdimme täysin, milloin saamme suudella, ja sormuksen pujottamisen jälkeen käännyimme jo hieman pappia kohden, jolloin hän sitten pienellä nyökkäyksellä osoitti, että olisi pusun aika! En ole ihan varma, huomasiko kukaan muu sitä, että sormuksen laittamisen ja pusun välillä oli pientä viivettä.

Minä en itkenyt, kuten ei sulhokaan. Emme oikein ole onnesta itkeviä ihmisiä, meillä onnellisuus näkyi niin, että vain hymyilimme leveästi koko päivän.

Minun puvussani oli melko pitkä, muhkea tyllihelma laahuksineen. Tyllin ansiosta puvun kanssa oli helppoa liikkua, ja vieraatkin huomaavaisesti olivat sotkematta helmojani. Laahuksettoman puvun kanssa oleminen olisi varmasti ollut helpompaa, tanssimisesta ei tahtonut tulla laahuksen kanssa oikein mitään, vaikka rannelenkki olikin. Puku oli kuitenkin niin upean näköinen laahuksen kanssa, etten raaskinut nostaa laahusta ylös napilla, vaan annoin sen olla koko päivän alas laskettuna.

Meillä oli iltapala, kun bändi oli lopettanut soittamisen. Ruoka oli neljän jälkeen ja iltapala puoli kymmeneltä. Iltapalapöytään nostettiin esille lämpimiä ruokia (mm. punajuurilaatikkoa, porsaanleikettä, kasvispihvejä), kylmiä salaatteja, leipiä sekä pikkuleipiä. Vieraat hakivat iltapalaa santsikierroksenkin, eli kaiken tanssimisen jälkeen vierailla taisi olla jo nälkä.

^ Oi, tosi kaunis sormus!

Tämä suudelmankestävyys on hakusissa minullakin! Huulikiiltoja on tullut kokeiltua elämän varrella monenlaisia, mutta vielä en ole löytänyt yhtäkään, joka ei tahrisi miestä.. Vähän ikävän näköistä, jos alttarilta poistuttaessa sulhon huulet on tahriintuneet kiillosta. Huulipunia en jotenkin osaa käyttää, nudenvärisillä huulet näyttää siskonmakkaroilta ja kirkkaampia vasta vierastankin.. Olisikohan sävytetty huulirasva hyvä idea?

Nostelen vanhaa ketjua suosittelemalla Stockmannilta saatavia Lehcaresor Rachel -puuteripapereita, joilla on kaiken lisäksi enemmän kuin erinomainen hinta-laatusuhde.

^ Haha, onneksi ei sentään Täällä meidän vihkimispaikkakunnalla on tosin vähän sitä vikaa..

^ En ole menossa Tampereella naimisiin, vaikka täällä asunkin Mutta tässä kuitenkin Pirkanmaalla vietetään siis häitä.