Liljankukkanen

^ Minulla on muutama serkku, joiden kanssa en tosiaan ole ollut tekemisissä moneen vuoteen. Tuohon samaan perheeseen kuuluu serkkuja, jotka toki tunnistavat minut. Kutsutaan koko perhe, joten silloin kutsutaan myös nämä kaukaisemmiksi jääneet serkut Kutsutaan aika lavealla kädellä sukulaisia, sillä läheisiä ystäviä meillä kummallakaan ei ole. Kuitenkin halutaan, ettei juhlat typisty ihan tyngiksi kemuiksi. 

Kiitti tuhannesti ideoista! Enköhän näiden avulla saa jalostettua tekstiä eteenpäin painokuntoon!

Meillähän on itse asiassa sellainen tilanne, että molempien vanhemmat maksavat viulut... En tosin sen vuoksi haluaisi vanhempien nimiä kutsuun (vieraiden kannaltahan se on aivan samantekevää, kuka on maksanut mitäkin), vaan minulla on juurikin sama pointti kuin Rouvaksi_2015:lla. Eli monet sukulaiseni eivät ole nähneet minua vuosiin ja ainakaan äkkiseltään en luota siihen, että joku kaukainen serkkupoika osaa yhdistää nimeäni yhtään mihinkään, mutta jos mukana on myös vanhempien nimet, niin alkaa jo raksuttaa!

Ollaan mietitty kutsuihin jotakuinkin seuraavanlaista tekstiä:

Olette sydämellisesti tervetulleita todistamaan, kun rakkautemme sinetöidään avioliitoksi 12. heinäkuuta 2014 klo 15.00 XXX:n kirkossa.

Vihkimisen jälkeen juhlitaan XXX:ssa osoitteessa XXX aina illan hämärtymiseen asti.

Auton voitte jättää XXX:n parkkialueelle. Musiikista vastaa XXX.

Ilmoitattehan ystävällisesti "Liljankukkaselle" (puh.nro / s-posti) tai "sulholle" (puh.nro / s-posti) 9. kesäkuuta 2014 mennessä, jos ette pääse juhlistamaan kanssamme tätä ikimuistoista päivää.

Tervetuloa!

Haluaisimme kuitenkin vanhempiemme nimet kutsuun mukaan myös, mutta miten ne saisi ympättyä tuohon mukaan? Voisikohan vanhempien nimet laittaa aivan loppuun, vaikka kutsussa puhutaankin me-muodossa? Vai pitäisikö vaan vaihtaa tekstiä? Kaikenlaiset ideat ovat tervetulleita!

Muok. Poistin kysymykseni, ei enää ajankohtaista

Onkohan kenelläkään kokemusta Erkki Malmbergistä (Hämeenkyrön kirkkoherra) tai Esko Mattilasta (Ikaalisten kirkkoherra) ?

Hääpainajaisten näkeminen alkoi jo viime syksynä, kun häihin oli vielä miltei vuosi aikaa. Näen painajaisia aika harvakseltaan, ja useimmiten uneni alkaa siten, että olemme unohtaneet lähettää vieraille kutsut! Ja siitä sitten päivä alkaa etenemään katastrofaalisesti..

Olen ajatellut tilata morsiuskimpun täältä Tampereelta, mutta häitä juhlitaan noin 50 km päässä. Kuinkahan kimppu kestää tällaisen matkan? Vai pitäisiköhän yrittää löytää hyvä kukkakauppa lähempää? 

Kimpussa käytetään varmaan liljoja, ruusuja ja neilikoita, nuo ovat ainakin lempikukkani.

Mä olen kyllä kieltämättä aikamoinen lörpöttelijä, jos joku kysyy häistä jotain Oma-aloitteisesti en vaikkapa töissä tai kavereiden kesken häistä puhu, mutta jos minulta kysytään jotain, niin auta armias! Vastaan hyvinkin avoimesti sellaisillekin henkilöille, joilla on myöskin häät tulossa. Minua ei haittaa, jos joku matkisi joitakin yksityiskohtia meidän häistä - eihän tämä kuitenkaan ole kilpailu, että kuka järjestää omaperäisimmät ja hienoimmat häät! Ja sitäpaitsi, eipä meille mitään erityisen persoonallisia yksityiskohtia ole tulossakaan Että kerron kyllä kiltisi kysyttäessä

Vanhempien ja siskojen kanssa puhutaan jatkuvasti häistä. He tietävät kaiken puvustani lähtien ja osallistuvat päätöksentekoon hyvinkin aktiivisesti.

Kannattaa ostaa sellaiset kengät, joissa kävely on varmaa ja olo on mukava. Kengät ei kuitenkaan pitkän mekon alta liiemmin näy. Kannattaa myös huomata se, että usein häämekko on muhkeampi kuin esimerkiksi tavallinen iltapuku, joten jos korkkareihin tottumattomalla on liian korkeat korot, kävely on muutenkin epävarmaa, ja sitten tulee kaiken kukkuraksi vielä se mekon helma..

Jos päätyy korkoihin, kenkiin voi laittaa vielä päkiätyynyt estämään jalkojen väsymistä

Itse käytän korkokenkiä lähes päivittäin, mutta ajattelin pelata varman päälle ja ostaa kengät, joissa on maltillinen korko, 10 cm taitaa olla maksimi.

Olisiko kellään tuoreita kokemuksia Tampereen tanssikouluista? Tanssimme häävalssin, ja valssin tanssimisesta on niin armottomasti aikaa, että harjoittelua ja ohjausta kyllä tarvittaisiin! Tanssikurssille menisimme ehkä mieluummin kuin yksityistunneille.

Tampereella toimii myös Painted By Cakes. Yrityksen blogissa näkyy todella kauniita kakkuja, kannattaa Googlettaa!

Air, ei se olekaan heidän asiansa, mutta miehen suku on aika pieni (elossa vajaat parisataa hlö) ja miehen sukulaiset hyvin, hyvin sukurakkaita.. Miehen suvussa kukaan mies ei tietääkseni ikinä ole vaihtanut sukunimeä, ja monet suvun naisetkin ottavat avioituessaan kaksoisnimen tai pitävät tyttönimensä (eli haluavat jättää sen suvun nimen jotenkin edes osaksi sukunimeään). Välit miehen vanhempiin on muutenkin aika jäykät ja varautuneet, niin jos mies ottaisi vielä minun sukunimenkin, niin se olisi vähän kuin tökkäisi ampiaispesää..

Jos anoppi ei osallistu häiden kustantamiseen, niin mielestäni hänellä ei ole mitään sananvaltaa häiden suunnittelun suhteen. Tietysti anopilta ja muilta läheisiltä on mukavaa kuulla mielipiteitä, ideoita ja ajatuksia, mutta niin kauan, kun he eivät ole maksajan roolissa, päätäntävaltakaan ei ole heillä!

Anopilla on omat mielipiteensä ja teillä omanne, ja kun häät ovat kuitenkin teidän ja ainutkertainen hetki, niin minustaa teidän pitäisi toteuttaa häät niin kuin te haluatte. Joskus läheisiltä voi tulla tosi hyviä mielipiteitä ja he voivat ehdottaa jotakin sellaista, mitä ei ole edes tullut ajatelleeksi, mutta Christabelin tapauksessa kuulostaa vain siltä, että anopilla on erilaiset mielipiteet asioista. Ei kannata niistä ottaantua, vaan pitää oma päänsä. Anopillehan voi kaikkeen sanoa, että mietitään, mietitään, ja sitten hiljaisuudessa tehdä ne omat päätökset

Täälläkin anoppi on mm. sitä mieltä, että minun ja sulhon pitäisi vuokrata puvut (ollaan alusta asti haluttu ostaa). Anopin mielestä myös koko häiden järjestäminen on ihan turhaa hössöttämistä..

Meillä mies on miettinyt aivan tosissaan minun sukunimen ottamista. Minä (!) kuitenkin olen ollut koko ajan sitä mieltä, että se ei ole hyvä idea, sillä tiedän miehen sukulaisten loukkaantuvan tuollaisesta aika satavarmasti. Jos miehen sukulaiset olisivat erilaisia, niin naisen sukunimi olisi täällä hyvinkin vahva vaihtoehto

Häihin on pikkaisen yli puoli vuotta aikaa, ja hääjärjestelyiden suurimmat linjat on tehtynä. Paljon on kuitenkin enemmän tai vähemmän pieniä asioita hoitamatta.

Tehtynä:

• Juhlapaikka
• Kirkko
• Pitopalvelu
• Valo-/videokuvaaja
• Hääauto ja kuski
• Kuohuviinilasit alkumaljoja varten sekä karkki-/leivosbuffettia varten ostettuna kauhat, lasiastioita, kerroslautasia ym. ja hääkakun koriste
• Sydänriisit ja pitsipussukat niille ostettuna
• Hääpuku ja vihkisormus ostettuna
• Juhlateltta ostettuna

Tekemättä:

• Menun suunnittelu ja sopiminen pitopalvelun emännän kanssa
• Hääkakun ja leivonnaisten tilaaminen leipomosta
• Valokuvaajan tapaaminen ja palaveri hänen kanssaan
• Papin varaus ja tapaaminen
• Lopullinen vieraslista
• Kutsut: tekstien suunnittelu ja tilaaminen
• Kirkko-ohjelma, menu-taulut ja muut paperituotteet: sunnittelu ja tilaaminen
• Kukat ja morsiuskimppu
• Kampaajan varaus ja koekampaus
• Musiikki kirkkoon
• Soittolista bändille
• Miehen puku ja kengät
• Minun kengät ja alusvaatteet
• Ostamatta kaikenlaista, kuten servetit, vieraskirja, maljakoita kukille.

Mielestäni nykypäivän etikettivirheitä ovat juurikin vierailla nuo paljaat olkapäät ja muuten avonaiset/pikkuruiset mekkoset kirkossa. Lisäksi vieraiden pitäisi välttää kokovalkoisiin tai -mustiin pukeutumista. Hääjuhlissa myös smokki on etikettivirhe, enkä voi sille mitään, että minusta myös se, että vieras tulee juhliin lyhyessä mekossa ilman ohuita 15 den. ihonvärisiä sukkahousuja. Vaikka olisi kuuma kesäpäivä, niin tämä on minusta ehdoton ei.

Kutsuja saa tilattua myös WeddingPaperDivas -sivustolta, MakeaDesignilta (he suunnittelevat, painatus itse), Now & Foreverilta sekä Vistaprintiltä  Itse en ole vielä osannut päättää, mistä kutsut tilaan. WeddingPaperDivasilta odottelen kutsunäytteitä, sivustolta saa nyt kahdeksan näytettä ilmaiseksi ja ne tuodaan kulutta kotiovelle  Myös Now & Foreverilta saa tilattua ilmaisnäytteitä.

Minäkin muuttelen mieltäni vähän turhan herkästi.. Kirkko, juhlapaikka, bändi ja valokuvaaja ovat jo vaihtuneet kertaalleen, samaten itse päivämääräkin  Pukuasiassakin tuuliviireilin niin, että ensin katsoin valmispukua, sitten olin jo kovalla tohinalla teettämässä pukua, kunnes lopulta ostinkin valmispuvun. Puhumattakaan sitten pienistä detaljeista! Häälehdistä, netin syövereiltä, tältä foorumilta jne. saa niin paljon ihania ideoita, että haluaisin järjestää monta erilaista juhlaa ja toteuttaa kaikki! Etenkin ulkomaisilla hääsivustoilla on niin ihania juttuja, että oksat pois.

Meillä oli tarkoitus lähettää Save the date -kortit, mutta luovuttiin lopulta ajatuksesta, koska kutsuttavien joukossa on paljon keski-ikäisiä ja vanhempaa väkeä, jotka eivät välttämättä olisi edes ymmärtäneet, mitä koko Save the date -kortti tarkoittaa. Omat vanhemmatkaan eivät olleet ikinä kuulleet tuollaisesta, ei edes sulho, joten päädyttiin siihen, että lähetetään sitten kutsut vain hyvissä ajoin. Save the date -kortit on vielä Suomessa niin tuore tapa, etteivät ole vakiintunut käytäntö.

Käväisin viime viikolla Tyynelässä, liike oli muuttanut Ojakadulta isompiin tiloihin Itsenäisyydenkadun varrelle. En ollut varannut aikaa, mutta aamupäivällä liike oli tyhjä ja minut otettiin ystävällisesti vastaan. Sain asiallisen rentoa palvelua. Ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli juurikin se, ettei kuvia saanut ottaa. Jos kokeilee monia pukuja, niin on tosi vaikea muistaa niistä mitään ilman valokuvia (etenkin, kun Tyynelän omista puvuista ei netistäkään löydy kuvia).

MimiCassandra, miljöökuvat ehtii ottamaan ennen vihkimistä, jos ei halua odotuttaa vieraita   Me tehdään näin, kuvaamiseen on varattu 2 tuntia.

Nyt on puku ostettu, häihin aikaa kahdeksan kuukautta 

Sovitin reilut parikymmentä pukua, kunnes tärppäsi! 

Meillekään ei ole tulossa bestmania (eikä kaasoakaan sen puoleen) ja uskon, että pärjäämme vallan mainiosti ilmankin! Miehellä ei ole niin läheisiä ystäviä, että haluaisi heidät bestmanin rooliin, ja veljenkin kanssa on etäiset välit. Enpä usko, että häitä ei voisi juhlia kunnialla ilman bestmania. Itse koen, että bestmaniksi nimittäminen on vain yksi tapa delegoida tehtäviä ja eräänlainen "kunnianosoitus" ystävyydelle/veljeydelle/sukulaisuudelle.

Me emme ole aikoneet laittaa kutsuihin pukukoodia, mutta tätä ketjua lukiessa alkaa tämä päätös pikku hiljaa epäilyttää..   Luulin, että kaikilla olisi sen verran maalaisjärkeä ja tilannetajua, etteivät ihan juhlavassa iltapuvussa lähtisi häihin (ellei kutsussa nimenomaan mainita pukukoodia, joka vaatii pitkän iltapuvun) ainakaan kesällä. Mielestäni talvihäissä iltapuku vieraalla vielä menettelee, kunhan ei ole ihan överijuhlava prinsessamekko.. Toisaalta uskon, että meidän sukulaiset osaa pukeutua sopivasti, mutta..