Pullami

Meillä kävi niin, että sulhon serkku menee samana päivänä naimisiin kun me ja vieläpä samalla paikkakunnalla. Me emme tienneet mitään ennen kuin lähipiiriläinen soitti ja kertoi kuulleensa uutisen. Olimme jo ehtineet pari kuukautta pitää häitämme salaisuutena ( paitsi lähipiiri tiesi) ja ajattelimme yllättää loput. No nytpä ei tarvitse murehtia ketä ei kutsu sulhon puolelta ( eivät muutenkaan ole kovin aktiivisesti yhteydessä), koska ajattelimme kutsua vain läheisimmät ja ne joiden kanssa on muutenkin yhteydessä. Harmittaa vaan muutaman perhekunnan puolesta, että joutuvat valitsemaan kumman häihin tulevat.

Ja ainiin tietenkin, että ruoka on pahaa tai sitä ei riitä. Äiti sanoi heti ensimmäisenä kun häistä ilmoitin että ruokaa tulee olla riittävästi ja hyvää sillä se yleensä muistetaan häistä. :S

Minuakin pelottaa samat asiat kuin muitakin; rahat loppuvat, sulhanen karkaa (vaikka hän on ollut alusta asti mukana ja sitoutuneempi minuun) ja että anoppi aiheuttaa draamaa. Myös pelkään kyllästyväni pukuuni tai päätänki vaihtaa teemaväriä kuukautta ennen hääpäivää. Tämä ei ole kyllä mahdollista sillä olen aina tiennyt mitä haluan jokaisessa elämän alueessa ja muuta ei kelpuuteta ellei se ole välietappi tavoitteeseen.

Minä aloin noin 14 kk aikaisemmin toden teolla suunnittelemaan häitä. Kihloissa ollaan nyt oltu noin kolme vuotta ja sinä aikana ollaan ukon kanssa aina sillon tällöin puhuttu häistä tyyliin "sitten kun mennään naimisiin niin tämä ja tämä ovat besmaneja" tai " häät pidetään sitten joskus tässä ja tässä kirkossa ortodoksisin vihkimineineen". Kesäkuussa sain ukon päättämään yhdessä hääpäivä ja siitä lähtien minä olen touhunnut ja suunnitellut!

Me menemme myös kuvattavaksi vihkimisen jälkeen. Kirkolta juhlapaikalle on noin 8 km ja juhlapaikalla tapahtuu vanhempien kättely (meidät onnitellaan jo kirkossa), jonka jälkeen kaasot ohjaavat vieraat photoboothiin kuvattavaksi ja he saavat myös kirjoittaa lappusille hääparille onnentoivotuksia. (Tästä kokoan myöhemmin itse rauhassa vieraskirjan, kunhan saan kuvat.) Eli siis tavallaan kolme toimintapistettä jonka jälkeen vieraat pääsevät juhlasaliin etsimään paikkansa ja tutustumaan pöytäseurueensa. Kun kaikki ovat istuutuneet niin seremoniamestari saa esitellä illan kulun ja tietenkin hääbingon ohjeet. Toivon tämän toiminnan + vessaramppaamiset täyttävän sen reilun tunnin ajan mitä ollaan kuvattavana. Tietenkin varasuunnitelmana otetaan huiskutustutustumisleikki, jos vielä jääkin aikaa.

Minä kyllä ymmärtäisin, jos joku opiskelija kaveri menisi naimisiin ja kutsuisi vain minut eikä mieheäni (vaikka ollaan asuttu jo 5 vuotta yhdessä), sillä eihän mieheni ole hääparin kanssa ollut yhteydessä (mitä nyt nähnyt minun seurassa/ jossain bileissä ja tietenkin kuullut minun kautta juttuja). Tuskin edes mieheni loukkaantuisi kutsutta jättämisestä. Se on ok, jos hääpari haluaa karsia listaa ja kutsua vain ne joiden kanssa on tekemisissä.

Unenvarjo, teidän koristelut kuullostavat ihan meidän tulevilta koristeluilta! Minä olen myös mieltynyt leveä lauta-ideaan, joka laitetaan keskelle pöytää. Siihen päälle joko näitä tuunattuja kurkku/punajuuripurkkeja tai lasisia maljakoita, johon vettä + kukka + kelluva kynttilä. Tietenkin lautojen tulee olla suoria, etteivät maljakot ja purkit pääse kaatumaan. Tämän lisäksi laitan äidin puutarhasta kellokukkaa makaamaan ja levittymään lautojen päälle sopiviin kohtiin. Kukan varsi tulee olemaan tuunattujen purkkien kansissa, jossa vettä. Testattu on ja pysyi hyvänä muutaman päivän, minkä pitäisi riittää. Istumispaikat merkitään pyöreillä luonnonkivillä, joihin kirjoitan vieraiden nimet.

Vaikka häihin on vielä yli vuosi aikaa, niin tiedän mitä annan miehelleni huomenlahjaksi. Hän rakastaa tähtitiedettä, joten ostan oman tähden netistä ja nimeän sen meidän mukaan. Mukaan tulee todistus ja koordinaatit tähdestä, joten hellu voi kattella sitä sitten kaukoputkellaan. Romanttista mielestäni ja säilyy kauan! 

Olipa mukava lukea muiden reaktioita. Meidän tulevista häistä kerroin ensin siskolle viikko ennen juhannusta ja hän oli ihan tihkua onnesta ja ei meinnaut malttaa olla hiljaa. Juhannuksena menimme molemmat vanhempien luo juhannusta viettämään. Äidille sanoin, että eiköhän avattais juhannuksen kunniaksi kuohari ja kesken kilistelyjen kerroin että häitä juhlitaan ensi kesänä. Olivathan nuo iloisia, mutta äidin ilme nyrpähti kun sanoin, että häät pidetään luterilaisessa kirkossa (olen ortodoksi kuten äitikin, mutta sulho luterilainen). Pienenä yllärinä kerroin kuitenkin ortodoksipapin tulevan suorittamaan vihkimisen, joten iloisena oli jälleen äippä!