Mä olen myös miettinyt tätä itkuasiaa. Mun itkuiita-kohtauksen aiheuttaa muiden itkeminen. Ja meidän suvun naiset on kaikki itkijöitä, joka ei auta omaa tilannettani mitenkään. Me ollaankin päätetty, että puheita ei pidetä. Jos äitini pitäisi puheen niin itkisin varmasti jo heti ensi sanoista eli ei kiitos. Oma itkemiseni ei todellakaan ole nättiä vaan sellaista "tukehdun-paraikaa-räkääni" -tyyppistä. Joku vielä luulee, että morsian sai kohtauksen, kun yritän kyynelparven välistä saada vähän happea... Yritän käyttää myös tuota pappiintuijottamis-vinkkiä häissä, eli katsotaan, miten onnistuu. P.S. Vuosia sitten itkin miehen sukulaisen hautajaisissa enemmän kuin esimerkiksi leski tai koko lähisuku yhteensä, näin vakavaa tasoa tää herkistelyni on. Tuleva appikin silloin kysyi, että olenko ihan kunnossa, oli siis oikeasti tosi huolestunut. Vaan ei sille mitään voi - kun se alkaa, sitä ei voi lopettaa...