Sooda

Meillä oli koirat mukana juhlissa, mutta ei hääkuvissa meillä tosin oli juhlat sellaiset, että koirat vaan nautti mukana olosta. Vapaana sai olla koko päivän, oli paljon paijailijoita, herkkuja, pallon heittäjiä ja nurmikkoa. Meidän koirat tosin on niin överi hienoja tyyppejä kun eivät pidä ääntä eivätkä häiritse ketään. Meni hyvin

Me lähdetään häämatkalle vajaa 3 viikkoa häiden jälkeen en olis kyllä heti jaksanutkaan. Eka viikko häiden jälkeen meni yliväsyneenä ja nukahdellen milloin mihinkin, ei oltais osattu nauttia reissusta. Matkalle lähdetään siis reilun viikon päästä. Ollaan viikko Azoreilla (tästä pääsee niin näppärästi sinne)!

Päivähän oli mitä upein ja ihanin paniikki, stressi ja hajoilu oli aamulla tipotiessään vaikka vielä edellisenä yönä olin hajoillut juhlapaikalla, että aika ei riitä!! Meidät vihittiin keskellä katua kaupungintalon ja tuomarin toimiston välissä sekös originaalia. Mies puhui vihkitilaisuudessa kauniisti itkettäen kaikkia. Eihän me silti luonnollisesti kommelluksitta selvitty eli aikataulut mätti pahemman kerran ja oltiin edellisen illan sijaan kotona vasta vihkiaamuna klo 8. Nukuttiin pari hassua tuntia yön aikana talolla, jossa pidimme juhlat. Kampaaja saapui 1 tunti ja 45 minuuttia MYÖHÄSSÄ. Mies hukkasi sormuksen ennen vihkipaikalle lähtöä ja etsinnän vuoksi myöhästyttiin tyylikkäästi omista häistämme 20 minuuttia sen lisäksi mä unohdin morsiuskimppuni kotiin siinä vaiheessa kun vihmisen jälkeen haettiin koirat ja tavarat autoon ja lähdettiin 100km päähän juhlapaikalle...käytin siis tyttären pientä kimppua kuvissa unohdin heittää kimpun ja unohdettiin myös sukkanauhan heitto + kallis kakku oli pettymys ulkonäkönsä puolesta, mutta päivä oli aivan ihana meidän näköinen, luonnollinen ja hyvin erilainen!! Mun päikyssä on kuvia jos kiinnostaa nyt uskaltaa jo nauraa

Annoin miehelleni huomenlahjaksi 60 sivuisen kirjan, johon olin kirjoittanut hänelle kirjeen, liittänyt 36 boudoir-kuvaa (kävin kuvissa kk ennen häitä) ja lähes jokaisella aukeamalla oli myös jotain kirjoitusta...fraasi, runo tai oma kirjoitukseni kirja oli tyylikäs ulkoa ja sisältä ja mies ihastui siihen valtavasti! Tekstit ja kuvat tekivät vaikutuksen ja ilmoitti sen olevan lempikirjansa nyt Itse sain lahjaksi miehen alusta loppuun itse tekemän pitkään haaveilemani 2,7 metriä pitkän surflaudan. Juuri mun omilla väreillä mies antoi lahjansa juhlassa ja itse täysin yllärinä omani hänelle hotellissa yöllä!! Toimi väsymyksestä huolimatta

Meillä on häihin aikaa nyt vielä tai enää 9 päivää. Olen varma, että tulen hulluksi. Jos selviän kaikesta vitutuksesta ja stressistä hengissä ja mies yhä mut vaimokseen haluaa niin asiat on melko mallillaan. - Parhaista ystävistäni vain yksi pääsee paikalle - Olin vielä 3 vk ennen häitä siinä uskossa, että meillä on noin 60 kutsuvierasta, mutta espanjalaiseen tapaan mies olikin kutsunut lisäksi kaikenmaan vanhoja naapureita ym. joten vierasluku hyppäsi 90 henkilöön. Meinasin seota kun vasta silloin kerrottiin, että pienet häät täällä onkin sama kuin suuret häät Suomessa. Huom! Mä en harrasta ihmisiä, olen sosiaalinen, mut pärjään ilmankin eli ensi reaktio oli oikeasti lähinnä pakokauhu...myös budjetin räjähdyksestä. - Meinattiin jäädä ilman kuvaajaa kun mies oli alkuun tiukasti sitä mieltä, että vieraat kuvaa. Onneksi sain tahtoni läpi. Yksi huoli vähemmän. - Tilasin ajoissa kukkaseppeleen, mutta se olikin liian väritön. Löysin lähikaupungista tekijän ja tilasin häneltä. Epäonnekseni hän on käymässä kotimaassaan ja lähetti 2 kukkaseppelettä siis Prahasta mulle valittavaksi. Paketti on lähetetty 22.5. eikä se ole vieläkään saapunut perille. Jos paketti ei saavu tai ne ei miellytä, joudun lähteä etsimään muuta. - Lähes kaikki tilatut koristeet ym on matkanneet poikkeuksellisen pitkän aikaa. Aiemmin kaikki on tullut nopeasti. - 2 viikkoa ennen häitä kampaaja, jonka oli tarkoitus tehdä hääkampaukseni pilasi hiukseni täysin! En halunnut leikata, mutta kampaaja vaati, että latvoja leikataan koekampauksen yhteydessä. Hiukseni ylettivät vyötärölle ja sanoin, että ihan vähän saa leikata ja näytin 5cm mittaa. Kampaaja leikkasi ihan päin peetä, V-muotoisesti ja 20 SENTTIMETRIÄ! Mun rakkaasta hippitukasta tuli kammottava iso ja lyhyt pehko, jota vihaan koko sydämestäni. Luonnollisesti en anna sen tyypin enää koskea hiuksiini. Löysin uuden kampaajan, mutta en tiedä mitä näille teen. Hippimäinen häämekko ja nyt hiukset, joita en voi sittenkään kihartaa ettei lyhene entisestään. Itsetunto on poissa ja on tosi epämukava olo. - Vajaa 3 vk ennen häitä menin kaupungintalolle kyselemään miten vihkipäivän aikataulutus menee. Olimme varanneet salin ja päivän jo tammikuussa. Selvisi, että edellisenä päivänä käytyjen vaalien vuoksi meillä ei ole vihkijää. Emme voi myöskään käyttää salia, josta ollaan maksettu. Pe ennen meidän häitä päättyy edellisen kaupunginjohtajan kausi ja ma meidän häiden jälkeen alkaa uuden kaupunginjohtajan kausi. Tuon vlopun osalta kukaan ei siis ole päätösvaltainen. Maailman reiluin kaupungin oma tuomari lupasi meidät vihkiä vapaapäivänään. Ongelmana vain paikka. Lain mukaan hän saa vihkiä vain toimistossaan tai kaupungintalolla. Toimistoon mahtuu tasan todistajat meidän lisäksi ja kaupungintaloa emme saa käyttää. Tuomarin ehdotuksesta vihkiminen voitaisiin suorittaa pikkukadulla toimiston ja kaupungintalon välissä. Katu päättyy siihen. Ainut ongelma on, että kadun sulkemisesta ei päätäkkään poliisi vaan kaupungintalo ja päätöstä joutuu odottamaan. Naurattais jos ei itkettäis. Saa nähdä mitä tässä vielä tapahtuu.

Häiden aikaan minä 31 ja mies 32, mutta vielä tämän vuoden puolella muuttuu numerot molemmilla

Ihana aihe Silloin kun tapasin mieheni en todellakaan kuvitellut ensikohtaamisella mitään ihmeitä. Kyllä mä hänet huomasin, mutta lähinnä pohdin, että kuinka niin britin näköinen punapartainen viikinki ei muka puhu sanaakaan englantia. Mies oli rakastunut muhun ensi silmäyksellä mies ei ole ulkoisesti sellainen joka olisi aikoinaan mahtunut mun "miesmakuuni", mutta tutustuessa se miesmakukin tuntui muuttuvan ja hän on kyllä juuri täydellinen ja maailman komein mun silmissäni. Mun miehellä on ihan käsittämättömän suuri sydän. Hän on luonteeltaan rauhallinen, ikuinen optimisti ja hänestä on helppo pitää. Asettaa minut ja perheemme ykköseksi ja puhuu mulle kauniita sanoja joka ikinen päivä. Rakastaa, puhuu, halaa, suutelee, kehuu ja katsoo niin, että vähemmästäkin häkeltyy. Hän on kova tekemään töitä ja on tunnollinen, äärimmäisen tarkka kaikessa mitä tekee. Taiteilija, mutta ei semmoinen stereotyyppinen huitelija. Mun mies on maailman paras ystävä, puoliso ja isähahmo. Meillä on samanlainen huumori ja hauskaa yhdessä. Meillä on intohimoa ja kipinää vielä edelleen samalla tapaa kuin suhteen alkuaikoina. Kiinnostuksen kohteet ja unelmat on samoja. Emme juuri riitele (vaikka mä olenkin ferrariksi luokiteltavan nopea kiihtymään ja hyvin räjähdysherkkä stressaantuneena) ja asiat setvitään aina puhumalla. Voin luottaa mieheeni 100%, kotona on hyvä olla ja joka ikinen ilta huomaan miettiväni, kuinka ihanaa on, että tuo ihminen nukkuu vieressä. Ollaan sielunkumppaneita ja meillä on yksinkertaisesti vaan hyvä olla. En mä ole koskaan kokenut mitään näin seesteistä ja tasavertaista suhdetta. Ex-mieheni oli hallitseva tyranni, joka ohjaili vielä pitkään eronkin jälkeen mun elämää. Suhde oli melkein alusta asti yhtä tappelua, mutta sitä silloin naivina ja nuorena luuli, että se on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Nyt kun on vihdoin löytänyt paikan mihin kuuluu, tajuaa myös miten onnekas sitä on. Vierelläni on nyt ihminen, jonka kanssa tiedän varmasti haluavani olla aina.

Mulla on myös sähköposti(t) tehtynä siis monikossa, sillä jo vuosi sitten tein etunimi.sukunimisukunimi kun luultiin, että saan miehen molemmat sukunimet. Noh, nyt saankin vain ensimmäisen, joten tuo on vähän typerä. Etunimi.sukunimi oli jo käytössä, joten ensin varasin etunimi.sukunimi83, mutta koska mä en oikein tykkää, että syntymävuosi näkyy siinä tai nimimerkeissä tai missään (mitä se kaikille kuuluu) niin varasin myös etunimi.sukunimi1 ihan vaan siks, koska oon eka ja paras ja hahahhaha ja sitä mä oon nyt jo käyttänyt jonkin verran

Me laitettiin paperit helmikuussa ja häät kesäkuussa. Paperit saatiin huhtikuussa eli käsittely vei tarkalleen 2kk, mutta syynä se, että meidät vihitään Espanjassa ja mä oon Suomen kansalainen + näiden käsittelyajat on muutenkin ihan omaa luokkaansa.

Mä otin tän itseasiassa aika isona asiana. Mulle ei tule juhlavaa perinteistä morsiuspukua vaan valkoinen pitkä kesämekko, rantahäistä kun on kyse ja olin juuri sanonut äidilleni, että toivottavasti kukaan ei pukeudu kokovalkoiseen, sillä omani ei ole niin juhlava kuitenkaan, että itsessään erottuisi. Noh, miehen sisko sitten alkoi puhumaan (ONNEKSI), että hänellä on muutama mekkovaihtoehto ja vakavasti harkitsee nyt kahta valkoista ja kyseli millainen yläosa mulla on, että ois vähän erilainen olin kauhuissani enkä saanut sanottua mitään. Seuraavana päivänä olin kiukkuinen kuin ampiainen ja totesin, että asiasta on pakko puhua. Mies epäili, että rantajuhla saattaa innostaa useammankin valitsemaan valkoista!!! Puhuttiin sitten tälle siskolle ja ymmärsi kyllä, mutta hei ihan oikeasti hän oli ajatellut laittaa kokovalkoisen pitkän mekon...kuten mulla Mies ilmoitti myös kaikille muille ja selvisi, ettá tää miehen sisko ei tosiaan ollut ainoa, joka oli meinannut valkoiseen mekkoon pukeutua!!! OIKEESTI? Mä oisin 100% varmasti itkenyt ja luultavasti raivostunut juhlapäivänä. Ei siis sillä, että olisin mikn bridezilla, mutta kun mulla ei tosiaan ole morsiuspukua eikä meidän kutsuissa lukenut pyyntönä, että valkoista päälle. Noh, onni onnettomuudessa kun tuli puheeksi. En ollut ajatellut, että asia ois kovin iso mulle, mutta olipa sittenkin. Tyhmää tai ei.

Mulla on myös hääpäikky ja häät jo 3 viikon kuluttua linkki alla...

Mulle tulee miehen ensimmäinen sukunimi. Nyt sukunimenäni on ex-miehen nimi enkä luonnollisesti sitä halua pitää + tyttönimeni ei nimenä merkitse mitään. Pidän miehen sukunimistä kovasti ja olen ylpeä saadessani kantaa edes ensimmäistä niistä, vaikka se onkin paikallisen perinteen vastaista

Mulla on nyt virallisena sukunimenä ex-miehen sukunimi, josta en suuremmin pidä. Tyttönimi on Suomen yleisimpiä eikä nimenä merkitse oikein enää mitään. Minulle tulee nyt siis miehen ensimmäinen sukunimi eli minusta tulee rouva Delgado paikallisten perinteiden vastaisesti Espanjassa kun nainen ei voi vaihtaa sukunimeään ja tää on nyt herättänyt jo jonkin verran ihmettelyä. Saan siis vaihtaa sukunimeni Suomen viranomaisten kautta. Suomessa näyttäs olevan 17 tuon sukunimen omaavaa tällä hetkellä.

Meillä maksais 4 kerroksinen naked cake, värillisillä kakkupohjilla ja runsailla koristeilla 60 henkilölle 228 euroa, sisältäen koekakun ja täytemaistelun + kuljetuksen ja asettelun 100km päähän juhlapaikalle. Hintaa siis kaikkineen noin 3,8 euroa/henkilö. Se on ilmeisesti ihan kohtuullinen? On ihan äärimmäisen hankala hahmottaa mikä on edullinen ja mikä ei.

Meille avioliitto on tärkeä nimenomaan juridisista syistä. Sen lisäksi, että halutaan virallistaa suhteemme ihan jo rakkaudesta ja siksi, että tuon puolison kanssa nyt vaan tietää haluavansa viettää koko loppuelämänsä, se luo turvaa meille molemmille - etenkin mulle ja lapsille. Asun kuitenkin 4000km päässä suvustani, olen toisen maan kansalainen ja mulla on 2 alaikäistä lasta, jotka eivät viranomaisten silmissä ole puolisolleni mitään, mutta käytännössä hän pitää heitä ominaan ja lapset ovat kasvaneet hänen sukunsa parissa (ei se siis virallista tätä asiaa sen enempää, mutta helpottaa asioita silti). Lisäksi meillä on yhteinen talo.