huldra

Meillä ilmeisesti näin, MUTTA mun tekisi oikeastaa mieli pyytää ystävääni kaasoksi. Pienissä juhlissa vaan ei ole juuri tekemistä, eikä me varmaan edes tavattaisi ennen häitä, joten en oikein tajua mitä tekemistä keksisin kaasolle. Luulen että ystäväni ilahtuisi, ja jotenkin se olisi kiva juttu meidän välille. :-?

Mun isä on suomenruotsalainen, ja kaipa minäkin ihan pikkuisen, vaikka kielen opinkin vasta koulussa. Sitten kävi niin että muutin Norjaan ja nyt on sitten häät tulossa norjalaisen miehen kanssa. Naimisiin mennään Suomen ja suomen virallisilla kielillä. Itseasiassa kaikki mun elämän suuret juhlat on juhlittu kaksikielisesti, koska onhan mun lapsuuden perhe ollut kaksikielinen, kun isä kerran on sitä. Samalla tavalla mun perhe on nyt norjalais-suomalainen, kun meitä on kumpaakin sorttia tässä perheessä edustettuna.

Mä olen ihan ihmeissäni tämän lahja jupakan suhteen. Mulla ei oikein ole mitään toiveita. Ei toki laiteta listaa tai tilinnumeroa kutsuun, mutta kyselijöille pitäisi olla joku vastaus antaa. Komplikaatioita tulee lisää kun häitä vietetään Suomessa, mutta ei asuta siellä, joten lahjat pitää vielä kuljettaa kotiin (ja suuri osa vieraista joutuu kuljettamaan ne ensin Suomeen). Mies sanoi, ettei voi kavereiltaan pyytää rahaa, koska se ei ole meidän kotimaassa kohteliasta, joten se sitten pitää unohtaa tyystin. Kivointa olisi tietty, että ihmiset keksivät itse lahjat, mutta varmaan moni haluaisi vinkkejä. Koriste-esineistä meillä ei kyllä ole puutetta.. Leivänpaahtimia ( :-?) mä en pelkää, en ymmärrä miten se voisi olla jotenkin yleinen häälahja, ja kyllä lähes vieraista on meillä käynyt kotona.

Kaksi sukunimeä ilman väliviivaa ei ole YHDYSnimi, vaan välinimi ja sukunimi. Välinimet eivät kai varsinaisesti kuulu suomalaiseen nimikäytäntöön, enkä tiedä voiko sellainen Suomessa saada. Ne ovat kuitenkin varsin yleisiä esim Usassa ja vaikkapa Ruotsissa, joten taatusti niitä suomalaisiltakin löytyy (ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta ja Suomessa asuvilta ulkomaan kansalaisilta jne). Välinimi käyttääntyy kuin ylimääräinen etunimi, eikä siis ole sukunimen osa, kun yhdysnimen kaksi osaa.

Meille tulee ilmeisesti vihkiminen pe ja juhlat la. Mä mietin enempi näitä käytännön juttuja. Milloin valokuvaus? Pitääkö käydä kampaajalla molempina päivinä?

Tästä varmaan johtunee väärin käsitys.

Minä sain tänään tällaisen vastauksen Kirsi Holopiselta, eli aikalailla eri hinnoittelu kuin noissa aiemmissa on tullut esille. Kaipaan tuoreita kokemuksia! Kuvat paikasta olisivat todella hyvä juttu, koska emme muualla asuvina pääse itse paikan päälle. Onko liian suuri 50 hengelle + stäkällä bändille?

Meilläkin tämä on mietinnässä. Ikävä jos asiakaspalvelu on vähän sitä sun tätä, kun me ei asuta siellä, niin ei kauheesti voida hoitaa asioita. Miten ruoka? Sen pitäisi olla ensiluokkaista, menyn joustaa.

Kyllä meidän ehdottomasti on löydettävä henkikirjoittaja, jolta onnistuu noilla kielillä. Yhdellä kielellä ei tule häitä.

Laittakaa ihmeessä kuvia! Mua ei korkokenkiin saa, ja monissa balleriinoissa tulee ongelmaksi se, että mulla on aika kapea kantapää, eikä kengät sen takia pysy jalassa.

Muakin kiinnostaa nämä jutut, kun me tarvittaisiin suomeksi ja ruotsiksi (tai oikeastaan norjaksi, mutta eipä taida onnistua).

Onko tietoa löytyykö heiltä hyvin ruotsia taitavaa vihkijää? Siis kaksikielistä seremoniaa tarvittaisiin täällä.

Saako Bangkokista pellavaa?

Mulla on yksi vanha juhlamekko joka sopii malliltaan mun vartalolle aivan täydellisesti. Osaisikohan ompelija tehdä vastaavan mekon hieman juhlavampana sen mallin perusteella?

Mä varmaan pidän omani, vaikka joskus saataisiin aikaiseksi mennä naimisiinkin. Se nyt vaan on mun nimi, en mä sitä osaa ruveta muuttamaan. Mun nimi ei ole mitenkään helppo Suomessa eikä maailmalla, miehen olisi helpompi. Kumpikaan ei ole erityisen kiva, tai tyhmä. Olisi tavallaan tosi kivaa ja kätevää ottaa miehen nimi, mutta se nyt vaan ei tunnu mun jutulta.

Mullekaan ei ole edes tullut mieleen että tämä ketju koskisi minua, kun mies on aiemmin ollut naimisissa. En ole ikinä ajatellut hänen entisten häidensä pitäisi jotenkin vaikuttaa meidän suunnitelmiin, ehkä siksi ettei mua ole koskaan napannut sellaiset perinteiset sukuhäät, jotka miehen ekat häät oli. Mä olen muuten nähnyt niistä häistä kuvia ja videonkin, mä vaan halusin tietää millaista miehen elämä siihen aikaan oli. En pidä ajatuksesta, että kerran avioliitossaan epäonnistunut ei enää saisi juhlia häitä tällä tai tuolla tavalla, ikään kuin uusi liitto ei olisi kunnollinen.

Ehkä kutsujienkin pitäisi pitää mielessä, ettei ole kovin kiva tulla luokitelluksi epämääräiseksi hyvänpäivän tutuksi, kakkosluokan kaveriksi tai pakkopulla sukulaiseksi. Jos häiden kokoluokasta voidaan avoimesti puhua, niin silloin nekin joita ei kutsuta voivat osallistua häiden odotukseen. Tietenkin jotkut ihmiset aina osaa olla tökeröitä .

Näin minäkin olen ajatellut. Tutuille voi nimenmuutoksesta kertoa, mutta puolituttuja on vaikeampi informoida. Haluan tulla tunnistetuksi, ja yhdistetyksi niihin asioihin, joita olen tehnyt nuorempana. Mulla ei ole mitään erityistä vastaan nen-nen -nimiä. Yhdysnimi kertoo hienolla tavalla ihmisen kuulumisesta kahteen eri viiteryhmään, enkä mä näe mitään syytä miksi nimen välttämättä pitäisi olla tyylikäs. Sinähän sanoit itsekin, että et halua tehdä valintaa estetiikan perusteella.

Mielenkiintoista miten voimakkaasti kodin yhdessä käytettävät tarve-esineet mielletään naisen omaksi harrastukseksi. Joku varmaan sanoo, että miehelle on sama mitkä astiat tai lakanat meillä on, mutta useimmille näistäkin miehistä se on sama niin kauan kun ne on kivat.

Muissa maissa joita tunnen kyllä tuo viivaton käytäntö tarkoittaa sitä että vain jälkimmäinen nimi on sukunimi, ensimmäinen sukunimi taas on välinimi, joka käyttääntyy kuin ylimääräinen etunimi. Väliviivan funktiona on nimenomaan sitoa kaksi sukunimeä yhdeksi. Toki suomessa asuu monia välinimellisiä, joten kannattaa reippaasti kysyä saako suomessa myös ottaa itselleen välinimen. Ranskassa on muistaakseni aika mielikuvitusellinen käytäntö, yhdysnimeen johonkin kohtaan kaksoisväliviiva: --

Norjassa on kanssa aika spesiaali tapaamishalaus. Olen asunut täällä 4,5 v ja nyt alkaa vähitellen olla koreografia hanskassa. Yksi miehen kaveri piti mun kompurointia niin huvittavana ettei uskaltanut ollenkaan tervehtiä mua piitkäään aikaan. Ärsyttävää!! Vitsi on kai se että halataan, muttei kunnolla, ettei vaikuta siltä että yrittää kopeloida toista. Ikävää kuitenkin että tolleen sitten osoitetaan toisen muukalaisuutta. Muutenkin nää halit ja muut kohteliaisuudet on jänniä. Varsinkin alussa oli tosi hankalaa kun ne ei tuntunut missään. Sanoin kiitos, mutta tuntui etten oikeesti sanonut. Tajuaako kukaan ???

Mies on norjalainen ja näyttää olevan enemmän niin että ne ennakkoluulot tai oikeastaan 'muka hyvät vitsit' kohdistuvat minun suomalaisuuteeni....

Mun serkun mies otti vaimonsa nimen päästäkseen eroon oman nimensä kolmesta ä-kirjaimesta. Ukki oli polleena! Monissa kulttuureissa nimen vaihto kuuluu osana elämän vaiheesta toiseen siirtymiseen. Joissain nimi tulee asuinpaikan mukaan, jossain lasten kautta ja meillä sitten sukuun kuulumisen eli isän. Monelle nykynaiselle on kova paikka vaihtaa nimen mukana sukua ja jopa isää. Toisaalta voidaan ajatella että onko se 'oma' isältä saatu nimi sen omempi oikeastaan. Samaan perinteeseen ja kaavaanhan se myös kuuluu. Asun nyt Norjassa ja täällä nimi käytäntö on varsin kirjava. Vanhemmat usein antavat lapselle kaksi sukunimeä, ja molemmilla vanhemmilla saattaa olla lapsuudesta alkaen kaksi sukunimeä niin niitä kyllä valkkaillaan ihan mieltymysten mukaan. Tai sitten periaatteella että yksi kummaltakin. On myös ihan tavallista vaihtaa nimiä naimisiin mennessä, tai olla vaihtamatta. Jos äiti ottaa katsoisnimen niin tämä sitten tavallisesti annetaan myös lapsille. Lainsäädännöllisesti äidin nimi tulee lapsille jos muusta ei ole sovittu. Kuulin muuten yhdestä tulevasta isästä joka vaati lapsille omaa nimeään, koska ei halunnut olla 'ulkopuolinen siittäjä'.