Joppis

Aikanani tämä viestiketjun aloitin, niin voisin nyt varmaan vähän omia tuntemuksia jälleen tuoda esiin. Nyt olen elellyt uudella sukunimelläni reilut 2 vuotta ja olen kyllä sisäistänyt sen täysin. Tyttönimeni tuntuu jotenkin vieraalta nyt. Toisaalta minulle ei alun alkaenkaan nimenmuutos ollut kriisin paikka mutta kyllähän se ihan alkuun oli vähän outoa. Luulen kyllä, että ystävilleni ja tuttavilleni oli vaikeampi mieltää minut alkuun avionimellä eikä tyttönimellä. Mutta nämähän ovat jokaisin ihan omia päätöksiä ja jokainen tehköön valintansa sen mukaan mikä oikeammalta tuntuu. Ja voihan sen sukunimen sitten joskus vaihtaa, jos tuntuu siltä. Itse olen kyllä kokenut, varsinkin nyt kun tuota jälkikasvuakin on, mukavalta, että meillä kaikilla on yhteinen sukunimi.

Meidät vihitiin Vanhassa kirkossa 28.5.2005. Meteliä en ainakaan minä mitenkään huomannut. Alttarilta lähdettiin suoraan kävelemään sisääntulo-ovia kohti. Siellä on erittäin pieni Morsiushuone, jonne päästiin piiloon. Bestman ja morsiusneidot ohjasivat vieraat sivuovista ulos. Tuo Morsiushuone on siis vain pieni tila, kun kirkkoon tullaan sisään niin se on vasemalla puolella ja urkuparvelle portaat oikealla puolella.

Meillä pappi kehoitti suutelemaan sanoen miehelleni: No nyt saat ensimmäiset kerran suudella vaimoasi! Ja mehän moiskautettiin kunnon pusu siihen. Jotkut kuvat siitä hetkestä on kyllä hassun kivan näköisiä.

Paolan kysymykseen minulla ei ole vastausta mutta suosittelen Harri Luomaa, jos lähtee jotain tiettyä pappia pyytämään. Hän vihki meidät eilen ja oli erittäin mukava. Puhe oli juuri meille tehty ja siinä oli kivasti ripoteltuna mitä olimme hänelle meistä kertoneet. Useampikin vieraista kysyi oliko pappi meille ennestään tuttu, kun kuulosti kuulemma siltä mutta emme siis olleet pappia ennen näitä hääjuttuja tavanneet.

Itse en lähtisi vertailemaan sitä mitä pukuun on investoinut ja mitä sormukseen sillä häissä on niin paljon muutakin missä säästää. Jokaisella tietysti on oma makunsa mutta minä ainakin saan haluamani sormuksen. Hintaa sille tulee 450 euroa, jota pidän kohtuullisena. Mitään isoa timanttia ei tule, koska en pidä sellaisista. Sormus tulee minulle jokapäiväiseen käyttöön enkä kyllä halua mitään tuhansien eurojen korua päivittäin mukanani kantaa. Mutta siinä olen kyllä samaa mieltä, että halpaa ja huonoa ei kannata lähteä ostamaan. Ainakaan jos meinaan lopun elämäänsä sitä kantaa.

Tuosta hiljaisuus ennen tahdon sanomista, sanoin Sulholle, että saa olla 100% varma, että jos yrittää moista niin tätä tyttö lähtee alttarilta kävelemään. Ei auta selitellä, että kaverit lupas kossupulloja tms...

Tulevan mieheni sukunimi on nen-päätteinen tosin harvinaisempi kuin minun sukunimeni. Mutta sillä nyt ei todellakana ole väliä sillä jokatapauksessa olisin ottanut miehen sukunimen. Minulla on ollut jo pitkään, siis paljon ennen kuin mieheni tapasin, ajatuksena, että jos joskus menen naimisiin, otan miehen sukunimen. Poikkeuksena olisi kuitenkin ollut, jos miehen sukunimi oli ihan hirveä. En ole koskaan kokenut sitä millään tavalla hankalaksi, että jossain päin Suomea on täyskaimoja. Joskus jopa huvittavia sellaiset jutut. Minun identiteettini ja omanarvontuntoni ovat jossain ihan muualla kuin nimessäni.