Aikanani tämä viestiketjun aloitin, niin voisin nyt varmaan vähän omia tuntemuksia jälleen tuoda esiin. Nyt olen elellyt uudella sukunimelläni reilut 2 vuotta ja olen kyllä sisäistänyt sen täysin. Tyttönimeni tuntuu jotenkin vieraalta nyt. Toisaalta minulle ei alun alkaenkaan nimenmuutos ollut kriisin paikka mutta kyllähän se ihan alkuun oli vähän outoa. Luulen kyllä, että ystävilleni ja tuttavilleni oli vaikeampi mieltää minut alkuun avionimellä eikä tyttönimellä. Mutta nämähän ovat jokaisin ihan omia päätöksiä ja jokainen tehköön valintansa sen mukaan mikä oikeammalta tuntuu. Ja voihan sen sukunimen sitten joskus vaihtaa, jos tuntuu siltä. Itse olen kyllä kokenut, varsinkin nyt kun tuota jälkikasvuakin on, mukavalta, että meillä kaikilla on yhteinen sukunimi.