OnervaK

Rouva
  • Viestit

    2651
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän OnervaK kaikki viestit

  1. Tätä sukunimiasiaa on täällä käsitelty jo monissa ketjuissa, mutta juuri tältä kantilta ei taida olla vielä omaa ketjua. Eli onko täällä muita, jotka suunnittelevat ottavansa / ovat ottaneet yhdysnimen, vaikka molemmat sukunimet ovat nen-päätteisiä? Jos toimin näin, oma tuleva sukunimeni tulee olemaan muotoa XXXXXXXXNEN-XXXXXNEN. Eli tuleehan siitä pitkä ja sitä myötä epäkäytännöllinen ja vähän hassukin, mutta en olekaan valitsemassa sukunimeäni esteettisyyden perusteella. En haluaisi luopua kokonaan omasta nimestäni, mutta haluaisin yhteisen (edes osittain) nimen miehen ja mahdollisten tulevien lasten kanssa. (En pidä itsestäänselvänä, että lapsille tulee automaattisesti miehen sukunimi, mutta tähän ratkaisuun me tod.näk. tulevaisuudessa päädymme.) Niin, ja mies ei halua ottaa minun sukunimeäni, kuten jo pariin muuhun nimiketjuun kirjoittelin. Te jotka olette ottaneet nen-nen -yhdysnimen, millaista kommenttia olette muilta saaneet ja onko nimen käyttö ollut kauhean epäkäytännöllistä? Kun olen ystävilleni puhunut, että harkitsen tätä vaihtoehtoa, niin enpä ole tainnut saada yhtään positiivista kommenttia. Lähinnä sellaisia, että "kyllähän se tosi hassulta kuulostaa" ja että "kaikki, joilla on kaksoisnimi, ovat sanoneet, että ei sitä todellisuudessa tule käytettyä kuin toista niistä". Niin, kyllä se vähän hassulta kuulostaakin (ainakin aluksi), mutta kun kysymys onkin identiteetistä eikä estetiikasta. (OnervaK täällä meuhkaa yksikseen. :)
  2. Kyllä Helsingin maistraatti vihkii virka-ajan ja -paikan ulkopuolella. Niinkuin ymmärtääkseni nykyisin kaikki muutkin maistraatit. Tämä ketju on perustettu ennen lakimuutosta, jolloin tosiaan ei ollut velvollisuutta vihkiä virka-ajan ulkopuolella. En jaksa nyt kaivaa tietoa siitä, milloin lakimuutos tuli voimaan, tieto löytynee täältä, jos jotakuta kiinnostaa. Nykyisin siis periaatteessa kaikista maistraateista saa vihkijän virka-ajan ja -paikan ulkopuolelle, maksaa 200 euroa & matkakulut. Toki voi olla suosittuina vihkipäivinä niin, että vuorossa olevalla vihkijällä on jo kaikki ajat täynnä tai muuta vastaavaa ja silloin täältä löytyvät vinkit käräjäoikeuksista jne voivat olla tarpeen.
  3. Roomassahan taitaa olla kaksi lentokenttää. Toiselle kentälle kulkemisista en tiedä mitään, mutta Fiumicinoon ainakin oli kätevä mennä ja tulla junalla. Eikä se metro kyllä ainakaan sinne kentälle asti yllä, mutta Terminin asemalla voi sitten kätevästi junasta (Leonardo express) vaihtaa metroon, jos on tarvis. Tuolta Fiumicinosta kulkee sekä tuo Leonardo että jotain hitaampia junia, kannattaa valita juna sen mukaan, mihin päin Roomaa on menossa, sillä hitaat pysähtyvät ymmärtääkseni eri asemilla eivätkä mene Terminiin. Junien myöhästelystä en tiedä, mutta ainakin meille tuo Leonardo oli kätevä. Niitä meni muistaakseni puolen tunnin välein eli jos ei jätä kentälle menoa ihan viime tippaan niin uskon, että tuolla on hyvä mennä.
  4. Meillä sormusvalat tuli tahdotko-kysymysten jälkeen, mutta vihkijä ei siinä välissä sanonut sitä "totean teidät aviopuolisoiksi" -kohtaa, vaan julisti sitten sormustenvaihdon jälkeen vasta. Siinä kysymysten jälkeen ja ennen sormusvaloja vihkijä sanoi jotain siihen tyyliin, että " vaihtakaa liittonne merkiksi sormuksia" tms. Virallisen kaavan perään vihkijä luki vielä yhden valitsemamme tekstinpätkän ja lopuksi oli laulua. Ainakin meidän vihkijä suositteli niin, että jos tulee jotain ekstroja (sormusvalan lisäksi), ne tulisivat loppuun, koska virallinen kaava on niin lyhyt, että hänen mukaansa sitä ei kannattanut katkaista.
  5. Oma vihkimisemme suoritettiin juhlapaikalla, mutta yhdessä vihkimisessä olen ollut vieraana maistraatin tiloissa, joten vastaan siltä pohjalta. Vihkihuoneessa oli muistaakseni toisella sivustalla muutama tuoli, en muista lukumäärää. Vieraat voivat kyllä mielestäni hyvin seisoa vihkimisen ajan, koska sehän ei kestä kovin pitkään. Kovin pitkää "käytävää" siihen ei saa, koska huone ei ole mitenkään iso, mutta voihan niitä vieraita pyytää ryhmittymään siihen niin, että pieni käytävä jäisi keskelle. Odotushuoneita on kai kaksi, mutta koska vihkimisiä voi olla useita peräkkäin, saattaa toisessa huoneessa olla jo seuraavaa tai edellistä porukkaa odottelemassa. Tosin lauantai ei taida olla mitenkään suosittu päivä maistraattivihkimisille. On siellä myös aula, jossa on pari sohvaa ja pöytä ja tuoleja, joten jos sattuisi niin, että toinen odotushuone on muiden käytössä, niin voittehan sopia niin, että sinä odotat piilossa siellä toisessa odotushuoneessa ja sulhanen & muu hääväki aulassa. Heidän pitäisi sitten ryhmittäytyä sinne vihkihuoneeseen ja kaason tai jonkun muun sitten tulla kertomaan sulle, milloin voit tulla. Muuten, luulen, että jos haluatte musiikkia, niin teillä pitää olla oma soitin. Mutta en ole ihan varma tästä. Niille jotka miettivät, että lukeeko vihkijä muutakin kuin vain sen virallisen kaavan: ymmärtääkseni riippuu vihkijästä. Meidän vihkijä luki muutakin, mutta täältä olen lukenut, että esim. Oljemark ei suostuisi muuta tekstiä lukemaan. Tosin kyllähän silloinkin kai joku muu voi jotain siellä lukea, vaikka vihkijä ei suostuisikaan.
  6. Hm, mä en oikein pidä tuosta ajatuksesta, että identiteetti (tässä nimiasiassakaan) määriteltäisiin vain tuon isä-aviomies -akselin kautta...
  7. Koska tämä vanha aloittamani ketju täältä vielä löytyi, niin tulinpa raportoimaan, että tosiaan minusta tuli nen-nen -niminen rouva. Katsotaan, miten nimi käytännössä tulee mukana kulkemaan. Vielä en oikein osaa sanoa, kun en ole virallisia papereita vaihtanut. (Vissiin pitäs alkaa hoitamaan sitäkin asiaa...) Pankkikorttikin on vielä vanhalla nimellä, joten ei vielä ole tarvinnut miettiä, mitä kuitteihin kirjoittaisi. ;D
  8. Mulla oli kimppu vaan siinä pöydällä, kun sille varattu maljakko oli liian kevyt eikä olisi kimpun kanssa pysynyt pystyssä.
  9. Täältä jostain olen tainnut lukea joidenkin käyttäneen vihkiryijyä. Siis jos olen oikein ymmärtänyt niin vihkipari seisoo toimituksen ajan sen päällä. Sellainenhan olisi sitten helppo nostaa pois ennen tanssia. Jotain pitkävartisia kukkia tai oksia isoihin astioihin (esim. maitotonkkiin) vähän rajaamaan sitä tilaa, missä te seisotte. Kaksikin astiaa voisi minimissään jo riittää.
  10. Tai sitten "rosvojen" (kommandopipoa yms.) toteuttama ryöstö ja sulho etsimään jotakin johtolankoja ja ratkomaan jotain visaisia "pähkinöitä" (esim. joku mystinen lunnasvaatimus rosvoilta), jotta morsian löytyy.
  11. Huhuu, MrsS tai muut viime aikoina Kuubassa käyneet! Tuoreita kokemuksia kaipailen edelleen.
  12. Kuuba harkinnassa häämatkakohteeksi eli tuoreita kokemuksia kaipailisin. Tänä talvena siellä käyneet, pistäkääpä kokemuksenne jakoon! Etenkin hintataso Havannassa kiinnostaa. Paljonko suunnilleen pariskunnalta menee rahaa esim. viikossa ruokaan, liikkumiseen & huvitteluun? Rahauudistuksesta olisin myös kiinnostunut, mitäs se käytännössä tarkoittikaan? En ole oikein perillä tästä, mutta hämärästi muistan jotain rahanvaihtoon/dollareihin ??? liittyvästä muutoksesta syksyllä lehdestä lukeneeni.
  13. Onkohan tämä lunnaidenkeruuperinne jossakin päin Suomea enemmän kaytössä kuin muualla? Kun en itse ole nimittäin ollut yksissäkään häissä, joissa rahaa olisi kerätty ja kuitenkin olen elämäni aikana vissiin 9 häissä ollut. Minusta tuo keruu on kyllä mautonta ja silloin ihan törkeää, jos käydään vielä kuuluttelemaan, että ei tullut tarpeeksi rahaa tai te ette laittaneet ollenkaan! Ja tosiaan ilman käteistä saatetaan mekin olla liikkeellä, kun pankkikortit on keksitty. Morsiamen ryöstö on kyllä osassa näistä häistä ollut, mutta sulho on saanut morsiamensa takaisin jonkun tehtävän (runon, laulun tms.) suorittamisen jälkeen. Ja noista huutokauppajutuista en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Mielestäni tosi mauton tapa kerätä rahaa! Ninni.R:lle piti vielä sanomani, tuo pikkutavaroiden yms. vaatiminen on minusta taas ihan hyvä idea. Menee sinne tehtävä-kategoriaan.
  14. Caramel, varmaa vastausta ei voi antaa, koska kukinta-ajankohtaan vaikuttaa niin paljon tulevan kesän sää. Mutta muistelisin, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla yleensä saa luvan kanssa käydä keräämässä niitä vasta reilusti elokuun puolella (jos jollakin on tarkempaa muistikuvaa ja olen väärässä, niin korjatkaa). Eli eiköhän elokuu ole se varmin kuukausi, jolloin auringonkukkia on luonnosta (pelloilta) saatavilla.
  15. Loves, kyseessä on varmaan nikkeliallergia. Hopeaseoksessa on kai yleensä jonkin verran nikkeliä, mutta en tiedä onko aina. Osaako joku asiaan perehtyneempi vastata tähän? Ymmärtääkseni kuitenkin on erilaatuisia hopeaseoksia, joten kaikissa ei ole ainakaan niin paljon tuota nikkeliä. Eikä hopeakoru ole automaattisesti yhtäkuin halpiskoru. Monet halpiskoruthan ei ole mitään hopeaa, vaikka hopean värisiä ovatkin. Stringien korut eivät ainakaan, mutta et varmaan niin ajatellutkaan.
  16. Varmaankin tämä perinne naimisiinmenosta morsiamen kotipaikkakunnalla on muuttunut sitä mukaa, kun naimisiinmenon keski-ikä on kohonnut ja ihmisten liikkuvuus lisääntynyt. Kun ihmiset lähtevät kotikaupungistaan muualle esim. opiskelemaan ja usein jäävät niin sanotusti sille tielleen ja ovat häiden tullessa ajankohtaisiksi asuneet ko. paikkakunnalla jo kauan, voi tuntua oudolta / hassulta / muuten vaan monimutkaiselta tms. lähteä järjestämään häitä entiselle kotipaikkakunnalle. Tämä ainakin on tilanne meillä. Vastasin polliin "asuinpaikkakuntamme". Olen itse asunut jo yli 13 vuotta poissa "kotipaikkakunnaltani" (siis lapsuusajan kotipaikkakunnalta) ja vaikka vanhempani siellä edelleen asuvat, tuntuisi omituiselta järjestää häät siellä. Asuinpaikkakuntamme on myös kotipaikkani jo nykyisin, on ollut sitä jo kauan. Ja koska olemme sulhon kanssa eri paikkakunnilta kotoisin, on tämä myös se "yhteinen" paikkamme. Tosin, jos nyt oikeasti saamme jonkin ihmeellisen aktiivisuuden puuskan ja alamme vielä järjestämään häitä tulevalle kesälle, voi olla, että otamme sopivan paikan mistä vaan pääkaupunkiseudulta, kuntarajoista viis.
  17. Jäi vielä yksi juttu äskeisestä viestistä pois. Jos käy niin, että myöhemmin käytännössä yhdysnimen jompi kumpi osa jää käytöstä pois, niin sittenhän se valinta on tapahtunut ajan kanssa itsestään, eikä se minusta ole kovin vakavaa. Voihan silloin muuttaa myös virallisen nimen joko takaisin tyttönimeksi tai miehen sukunimeksi, jos siltä tuntuu.
  18. Kyllä, tulen tekemäänkin siltä kuin itsestäni tuntuu. Halusin / haluan vain keskustella hieman tästäkin aiheesta täällä, niinkuin täällä käydään keskustelua lukemattomista muistakin aiheista. Tuskin kukaan varsinaisia päätöksiä tekee naikkareitten kommenttien perusteella, ainakaan kovin suurista asioista. Itse en ainakaan. Pakko kommentoida vielä myös tuohon isän "pois sulkemiseen". Sana sulkeminen oli jo alkuperäisessä viestissäni lainausmerkeissä ja selittävänä lauseena oli että haluan, että meidän perheessä perheenjäsenet voi yhdistää toisiinsa myös nimestä. Tätä tarkoitusta mielestäni myös yhdysnimi palvelee, vaikka se ei täysin sama muiden nimien kanssa tietty tulisi olemaankaan. En todellakaan tarkoittanut, että yhteenkuuluvuuden tunne, sitoutuneisuus tms. olisi mitenkään kiinni nimestä. Mieheni (tai sulho kai se vielä nyt on) ei todellakaan ole vaatimassa mah. tulevia lapsia nimelleen. On sanonut, että jos pitäisin oman nimeni, kyllä hän hyväksyisi, jos lapsetkin saisivat sen nimen. Mutta kun kysyin, mitä hän toivoisi, vastasi hän jotain tyyliin "olisihan se kiva, jos lapset saisivat hänen nimensä". En todellakaan ole kovin perinteisiin sitoutunut monessakaan asiassa, mutta kyllä minulle sopii, että lapset saisivat isänsä nimen. Jossakin vastauksessa viitattiin ammatillisiin syihin. Tämä painaa hiukan vaa'assa myös omalla kohdallani. Vaikka olenkin vielä opiskelija, olen aiemmin tehnyt opintojeni ohessa oman alani töitä muutaman vuoden ajan. Omalla alallani ei työpaikkoja ole pilvin pimein, joten nimeni on saattanut jäädä joidenkin ihmisten mieleen (siis sellaistenkin, jotka eivät minua varsinaisesti tunne). Ja vaikka tämä saattaa tuntua oljenkorteen takertumiselta, ajattelen, että tälläkin saattaa olla merkitystä, kun valmistumisen jälkeen haen töitä. Tuttu nimi paperissa (vaikka yhdysnimen osana olisikin) saattaa olla se hiuksenhienon eron tekevä seikka, että pääsen esim. haastatteluun jne. Kenties olisin tällaisessa tilanteessa jollekin nimeni perusteella jo konkari omalla alallani enkä ihan uusi kasvo. (Ai pientä epätoivoako havaittavissa... Miten niin? Päälle kolmekymppinen, lapseton ja naimisiin menossa... juuri meidänlaisiamme naisiahan työnantajat innosta piukeana palkkaavat... 8))
  19. En niinkään kaivannut kommentteja yleisesti yhdysnimistä vaan erityisesti nen-nen -päätteisistä yhdysnimistä. Mutta kommentoin nyt kuitenkin ingenjoor sinun vastaukseesi :En ymmärrä ollenkaan lausettasi "yleensä äidin nimi ei siirry lapsille, joten, miksi hangoitella periaatteesta vastaan". Hangoitella mitä vastaan? Miksi kaksoisnimen ottaminen on sinun mielestäsi tätä hangoittelua, mutta oman nimen pitäminen "jokaisen oikeus ja mahdollisuus"? Onhan yhdysnimen ottaminenkin jokaisen oikeus ja mahdollisuus. Omalla kohdallani kyse on ennenkaikkea omasta identiteetistäni. Olen ajatellut tätä nimiasiaa mahdollisten tulevien lasten kannalta niin, että he saisivat isänsä sukunimen, jotta isää ei ikään kuin "suljettaisi" pois. Tällä en nyt tarkoita, että kaikki vanhemmat ja lapset, joilla on eri sukunimet eivät tuntisi yhteenkuuluvuutta. Haluaisin vain omassa perheessämme, että kaikki olisivat jo nimestä yhdistettävissä toisiinsa ja koska en kuitenkaan haluaisi luopua omasta nimestäni (eikä sulhokaan), ei tällä logiikalla jää muuta vaihtoehtoa kuin yhdysnimi. Ja kuten jo ensimmäisestä viestistä tulee ilmi, en päätä nimiasiaa nimen kauneuden (tai harvinaisuuden) perusteella. Tosin meillä molemmilla sattuu olemaan tavalliset ja yleiset nimet (voi ehkä jo päätellä tuosta nen-nen -asiasta ). Oma sukunimeni on harvinaisempi kuin sulhon, mutta ei todellakaan mikään harvinainen.
  20. Vaikka itse vastasin, että ei todellakaan ole, niin minusta tuntuu, että ajatus tossun alla olemisesta kyllä vielä elää ja voi hyvin. Vähän tuohon tapaan sulhoni perusteli, miksei halua ottaa minun nimeäni. Ei siis niin, että sitten olisi minun tossun alla, vaan, että muut (kai lähinnä hänen sukulaisensa) ajattelisivat hänen sitten olevan...
  21. Heh, vastasin tuon "miehen ego ei kestäsi", kun ei pehmeämpääkään vaihtoehtoa löytynyt. Nimittäin kysyin kyllä mieheltä, että ottaisiko hän minun sukunimeni, mutta ei innostunut ajatuksesta. Ja vaikka ei ihan siitä ehkä olekaan kysymys, että ego ei kestäisi, niin jostain perinteen tuomasta painolastista kuitenkin... Itse nyt pähkäilen sitten mahdollisen kaksoisnimen kanssa.
  22. Tarkentava kysymys: mitkä paperit ovat teidän mielestänne niitä epävirallisempia eli niitä, joihin voi virallisen nimen (eli siis sen yhdysnimen) sijaan laittaa vain vanhan oman nimen allekirjoitukseksi? Kysyn tätä siksi, että jos otan yhdysnimen, tulee siitä niin pitkä, että varmaan houkuttaa allekirjoittaa vain omalla vanhalla nimellä, mutta periaatteessahan se ei sitten enää olisi se oikea nimi.
  23. Ei valitettavasti ole kuvia, mutta olen tässä juuri joulun aikaan miettinyt itse, että jos häät olisivat talvella, saattaisin päätyä valkoisiin amarylliksiin. On mielestäni tosi kaunis ja näyttävä kukka, etenkin juuri yllämainittuna valtikkakimppuna. Ninni-, vaikka itselleni amarylliksista tuleekin jouluinen tunnelma, niin ei kai mikään estä käyttämästä niitä kesälläkin. Punaisista tulee ehkä enempi tuo joulutunnelma kuin valkoisista.
  24. Jeesh, olis reteetä töräyttää pyörällä sulho kuskina ja morsian kyydissä hääpuku hulmuten... vaikkei meidän pyörä harrikka olekaan, eikä vihkiminen tule tapahtumaan kirkossa vaan juhlapaikalla... Eli hankalaa olis minnekään vihkimisen jälkeen ajella, mutta olishan se näyttävä "sisääntulokin". *rupee suunnittelemaan intoa puhkuen*