Hallakaisla

Joo, kihla lähti uusittavaksi. Alkuperäinen oli 4 mm puolipyöreä "peruskihla", ja kun vihkiksi on tulossa 1,5 mm siro solitaire, niin ei sitten millään olisi istunut siihen kaveriksi. Alunperin ajattelin pitää vain vihkin, mutta sitten harakka alkoi kaivata lisää kimaltavia kiviä ja nyt kihlasta teetetään 1,5 mm puoliallianssi.

Minulla opinnot loppusuoralla, syksyksi jää vain gradu ja lopputentit. Mies valmistunut ja töissä neljättä vuotta. Vuokra-asunto, mutta häihin mennessä tarkoitus ostaa oma. Koira, ei jälkikasvua, mutta mielellään muutaman vuoden sisään olisi. Yhdessä ollaan oltu reilu kymmenen vuotta, saman katon alla häihin mennessä melkein kuusi vuotta.

Meillä Sastamalassa pe klo 15 - su klo 12, 1100 e. Omat tavarat vietävä pois, siivous kuuluu hintaan.

Hmm, minulla siitä onnellinen tilanne, että siskoni tekee minulle puvun, jolloin saan alusta saakka istuvan mekon - olen lyhyt, erityisesti ylävartalosta, joten valmispuvut ovat aina auttamatta selästä liian pitkiä ja tekevät vyötärölle ruman vekin. Pääsen siis varsin edullisesti mekkopuolella, mutta jos näin ei olisi ollut... Toisaalta tuntuisi tyhmältä tuhlata kauheasti mekkoon, mitä pitää kerran, mutta toisaalta mekko on minulle yksi juhlan tärkeimmistä osista ja olisi varmasti harmittanut, jos olisin joutunut "tyytymään" mekkooni. Sovitin yhtä aivan ihanaa 1300 e:n mekkoa, minkä olisin varmaan ostanut, jos ostopukua olisin lähtenyt hankkimaan. Eli sanotaan sitten vaikka tuo 1300 e kipurajaksi. Aikauhee

En nyt ole ihan varma, mitä kaikkea tuo design pitää sisällään, mutta eikö listalle löytyisi myös jotain vähän edullisempia vaihtoehtoja? Kyllä ne Pentikin kipotkin maksaa, eli eikö jotain samanhintaista voisi laittaa listalle? Ja useinhan ihmiset hankkivat lahjoja myös isommalla porukalla, jolloin kalliimpikin hankinta onnistuu. Ehdottaisin siis, että laitat listalle toivomiasi esineitä - ehkä ei ihan hirveän montaa tosi kallista, mutta vaikka niin, että muutamia kolminumeroisen hinnan tavaroita, sitten jonkin verran noin satasen tavaroita ja vielä joitakin noin viidenkympin juttuja, ehkä pari jotain parinkympin tavaraa. Jos olisin itse menossa vieraaksi, niin ehkä tuntuisi vähän ahneelta, jos lahjalistalla olisi vain ja ainoastaan useiden satojen eurojen tavaroita, mutta ei kummastuttaisi yhtään, jos niitä olisi edullisempien vaihtoehtojen seassa. Tietysti tämäkin riippuu siitä, mikä on kutsuttujen varallisuustilanne ylipäätään - meidän taloudessa tällä hetkellä yksi työssäkäyvä ja yksi opiskelija ja häälahjan suuruus meiltä voisi olla ehkä 40-100 e riippuen siitä, miten läheisen ihmisen häät kyseessä.

Ei välttämättä osu juuri Sannulille, mutta laitanpa tähän jos joku muukin suunnittelee häämatkaansa huhtikuulle. Silloin on nimittäin paras aika matkustaa Japaniin: sää on parhaimmillaan ja kirsikkapuut kukkivat. Ja toinen säiden puolesta ihana kohde keväällä olisi Florida - ja huhtikuussa kun ei sielläpäin ole lomia, niin esimerkiksi Orlandon teemapuistoissa pitäisi olla kaikkein väljintä. Nämä olisi olleet meidän unelmakohteet nro. 1 ja 2, mutta elokuu ei ole ihan yhtä otollinen matkustusaika...

Ei ole varsinaisia kihlajaiskuvia, ei tullut silloin aikanaan mieleenkään, köyhiä opiskelijoita kun oltiin (no, minä olen kyllä edelleen ) Viime syksynä kuitenkin otatettiin hääkuvaajallamme "kihlajaiskuvat", käytetään niistä yhtä save the datena ja muita sitten ihan kotona kehyksissä, sekä varmaan hääjuhlaan johonkin esille. Tykkäsin myös, että näin päästiin tapaamaan kuvaaja ennen hääpäivää ja saatiin vähän tuntumaa hänen kuvaustyyliinsä.

Minä en ymmärrä, miksi naisen suorittama kosinta olisi jotenkin huonompi asia. Itse vaan halusin miehen kosivan, koska vaaleanpunaiset prinsessaunelmat. Täysin yllätyksenä tapahtuva kosinta tosin mielestäni kuuluu lähinnä Hollywood-elokuviin: toki on ihanaa, kun tapa, paikka ja aika tulevat yllärinä, mutta kyllä mielestäni ainakin sen verran on ollut syytä puhua etukäteen, että haluavatko molemmat ylipäätään naimisiin. Ja mielestäni kihlautuminen on sopimus naimisiin menemisestä, eli jos hääpäivä on sovittu, niin ollaan jo kihloissa. Jotenkin tuntuisi hassulta, että oltaisiin sovittu hääpäivä ja sitten mies polvistuisi ja kysyisi, tulenko vaimokseen. Öö, justhan tää viime kuussa sovittiin...? Sormuksen kyllä olettaisin saavani, mutta en ehkä siinä vaiheessa enää "virallista" kosintaa.

Samaa kuin muilla, nätti katsoa ja klassinen, että kestää aikaa. Esimerkiksi äitini ei tykännyt vihkistään enää pitkään aikaan, ja saikin sitten 50-vuotislahjaksi isältä uuden. Myös Pippuripähkinän kommentti uskaltamisesta on hyvä! Minun vihkini on noin 300 e:n hintainen ja olen erittäin tyytyväinen: mitä kalliimpi murikka, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kolahtaisi irti ja vierisi lähimpään kaivoon... Toki sisäinen harakkani välillä huokailee isommille timangeille, varsinkin vintagetyylisissä istutuksissa, mutta oikeasti minun sormukseni on minulle paras, sopivan yksinkertainen ja silti naisellinen.

Ensin naimisiin, sitten lapsia. Ihan järkisyyt tässä taustalla, minulla on häihin mennessä opiskelut vielä vähäsen kesken ja haluan valmistua ennen kuin tulee lapsia. Yliopistonpenkkiä olen kuluttanut sen verran monta vuotta, että alkaa jo riittää, ei siis kiitos enää minkäänlaisia viivytyksiä valmistumiselle. On siellä taustalla jotain tunnepuolenkin juttuja, tykkään tehdä asiat aika perinteisesti. Isoin syy on kuitenkin nuo opinnot. Ja jos olisin valmistunut aikaisemmin, niin oltaisiin menty naimisiinkin jo aikasemmin, eli lapset tulisi sitten kuitenkin avioliittoon - en oikein näe mitään syytä sille, miksi lapset erityisesti pitäisi hankkia avioliiton ulkopuolellakaan. Tietysti voi ajatella, että häät on kalliit ja niihin säästetään, mutta uskaltaisin arvioida, että lapsen pari ensimmäistä elinvuotta tulee kalliimmaksi... (Plus että haluun olla hoikka ja oon maailman laiskin laihduttaan ja raskauskilot ei kuitenkaan häivy ja...)

Meilläkin tuo klo 15, siitä sitten juhlapaikalle noin 15-20 min ajomatka. Ja valokuvaus siinä ennen ruokailua.

Jos meillä olisi tulossa talvihäät, niin varmaan jotain 20-luku/Gatsby-henkeä haettaisiin. Kultaa, mustaa ja joku voimakas korostusväri, vaikka turkoosi. Ja riikinkukon sulkia ja kultaisia helminauhoja koristeiksi. Toinen ihana olisi sitten lämmin ja maanläheinen: paljon vihreitä, ei ehkä havuja, mutta tyyliin muratti ja eukalyptus. Kaakaobaari, glögiä ja kuumaa omenasiideriä. Paljon, paljon kynttilöitä, ehkä juuttikangasta ja pitsiä koristeluun. Voisko saada kahdet häät? (Tai viidet?)

Meillä Knuutilassa juhlat 2016 ja sen verran korjaan, Kylie, että ainakin meidän sopimuksessa määrätään päättymisajaksi 3:00. Ja onko ne ystävän juhlat hirveän iso este? Jos sitten vaikka koristelee eri lailla? Jos paikka kerran miellyttää, niin ehkä miettisin sitä vielä. Vai harmistuisiko ystävä?

Jaa-a, tällä erää hääinfossa ei taida olla pukeutumisesta sanaakaan. Jotenkin kuvittelisin ihmisten tietävän, miten häihin pukeudutaan...? Jos olisi erityisen juhlavat tai rennot häät, niin varmaan täytyisi mainita erikseen, mutta kyllä sukulaiset on lakkiaisiin ja muihinkin osanneet pukeutua, niin kai häihinkin. Ja kaveritkin fiksua porukkaa. Mutta aiheeseen: palkokasveja imisin hengityselimiin, jos joku ilmestyisi paikalle kokovalkoisissa. Myös yksivärinen, kokonaan erittäin vaaleansävyinen saisi varmaan Paheksuvia Silmäyksiä, tietysti ihan tapauksesta riippuen. Mutta luotan että ihmiset osaavat.

Uutta: mekko Vanhaa: jaa-a, käykö aiemmin ostetut kengät? Lainattua: yritän löytää jotkut kauniit vintagekorvikset Sinistä: ei sukkanauha, mutta samoilla alueilla liikutaan

Itse aion mennä aika samalla linjalla kuin edellisetkin, eli annan listan ihmisistä, jotka toivoisin mukaan, ja juttuja, mitä ehdottomasti en halua (nolaamista, muiden ihmisten häiriköintiä). Muuten annan vapaat kädet, luotan kyllä, että järjestävät jotain kivaa.

Minä 27 ja sulhanen 28, yhteistä taivalta vähän reilut kymmenen vuotta takana.

Joo, standard-tasoisen huoneen olisi saanut (sekä Sokoksilta että Scandicista) halvemmalla, nuo on kaikki jotain superior-huoneita.

Nanshe, katsoin noitakin joo, mutta Tammerin huone (edullisin meille tarjotuista) maksaa 189 €, kun Scandic Cityssä samantasoinen huone kuohuviiniaamiaisella ja myöhäisellä huoneen luovutuksella olisi 206 €. Pelkästään kuohuviini Sokos Hotelleissa maksaa 20 €/pullo, eli Scandicilla kyllä mennään. Heidän diilinsä on oikein hyvä, eli olen ihan tyytyväinen, jotenkin vaan tosiaan odotin Sokoksilta enemmän, kun ovat kuitenkin Tampereella ainakin niitä hienoimpia hotelleja.

Laitoin Sokos-hotelleihin kyselyä hääyöstä: hääyöpaketteja ei enää ole olemassakaan, eli ei parempaa aamiaista huoneeseen kannettuna, ei myöhäistä uloskirjautumista, ei mitään. Lisäksi [edit]osa heidän tarjoamistaan hinnoista[/edit] (eivät kaikki) olivat useita kymppejä korkeampia kuin samojen huoneiden hinnat S-edulla normaalisti netistä varattuna. Ja nämäkin "erikoishinnat" toteutuisivat vain, jos vieraamme varaisivat vähintään kymmenen huonetta. Pettymys. Iso pettymys. Katse kohti Scandicia ja Cumulusta... Odotin Sokoksilta vähän parempaa.

Tuon edellisen viestini jälkeen olen vaihtanut kertakäyttöpiilareiden satunnaisesta käyttämisestä yötäpäivää-piilareihin. Ja nämä kyllä pesee kertakäyttöiset mennen tullen! Ei tunnu silmissä yhtään miltään ja näiden kanssa voi tosiaan nukkuakin ihan huoletta. Eli näillä mennään! (Laserleikkauksestakin haaveilen, mutta toistaiseksi näkö muuttuu sen verran reipasta tahtia vielä, että turhaa taitaisi olla.)

ihaapa: sulholle asia on todella tärkeä, ja kun omat syyni ovat tosiaan vaan käytännön syitä eikä omaan nimeeni liity mitään kummempia tunneasioita (eikä se ole sulhon nimeä kauniimpikaan), niin halusin tehdä sulholle mieliksi. Kyllähän tuon sitten aikanaan oppii.

Minulla kyllä tulee kestämään ikuisuus, ennen kuin opin käyttämään uutta nimeäni! En ihan kauheasti pidä sulhoni nimestä (epäkäytännöllinenkin!) ja yritin vähän ehdottaa, josko olisimme ottaneet tämän äidin tyttönimen. Tiesin kyllä jo ehdottaessani, ettei tule menemään läpi, sillä sekä sulho että tämän isä kokevat tämänlaiset sukuasiat erittäin tärkeiksi. Identiteettikriisiä en pode, mutta tiedän, että tulee kestämään todella kauan, ennen kuin uuden nimen käyttäminen muuttuu luontevaksi. Ja allekirjoitusta täytyy harjoitella! (Tämänhetkinen allekirjoitukseni on hysteerisen ruma teiniaikainen jäänne, eli laskettakoon positiiviseksi puoleksi että saa kehittää uuden. )

Me tehdään juurikin näin, mutta lähinnä käytännön syistä. Itse haluaisin kirkkohäät (ihan vaan perinteiden takia, ja kirkot ovat juhlavia) mutta mies ei kuulu kirkkoon. Käydään siis vähin äänin maistraatissa viikkoa-paria aikaisemmin ja sitten "varsinaisena" hääpäivänä siunaus ja juhlat. Meille "oikea" hääpäivämme on tämä juhlapäivä, maistraattiin suhtaudumme vähän samalla tavalla kuin vaikka esteiden tutkimiseen, eli virallinen paperiasia, mikä täytyy hoitaa ennen häitä. Ja maistraattiin vielä sen verran hyvissä ajoin, että häämatkalle päästään pikaisesti juhlien jälkeen uudella nimellä.

Yli-innokas morsian täällä moi, sormus ostettiin häämessuilta kaksi ja puoli vuotta ennen häitä.