Sylvi

Meidät vihitään juhlapaikalla (jos ei onnistuta saamaan tuomaria tuolloin paikalle, käydään sitten vihkaisemassa aiemmin samalla viikolla), joten matkaa ei tule ollenkaan. Tykätään siitä yksinkertaisuudesta, että tullaan yhteen paikkaan ja lähdetään sieltä samasta pois eikä välissä ole mitään siirtymisiä.

Meillä on suunnitelmissa myös tehdä näitä ruusuja. Värjäsin elintarvikeväreillä ekan erän, äiti värjäsi pari erää vesiväreillä. Kokoamisvaiheessa mun tekniikka oli ainakin ihan surkea ja sain suttua vaan aikaiseksi. Ainakin toinen kaasoista on lupautunut hajoilemaan ruusujen kanssa mun seurana. Äiti teki myös muutamia koevedoksia, jotka ei näyttäneet ruusuilta yhtään, mutta sen verran kivoilta kuitenkin, että häihin asti nekin päätyy. Ja äidin tekniikka oli niin paljon helpompi, että saattaa kaikki kukat sitten näyttää niiltä sen tekemiltä. Mitähän ne eniten muistuttaisi? Ehkä neilikoita.

Me ollaan suunniteltu askartelevamme / ollaan aloitettu askartelemaan: - Maljakoita: Tuunataan narulla mm. tyhjiä purkkeja maljakoiksi - Kukat: Suodatinpapereita värjätään ja tehdään ikuiset kukat (allergikkoja tulossa ja minäkin aivastelen kesällä kaikelle) - Vieraslahjat: Tämä ei ole sinänsä askartelua vaan päätettiin "suvun naisten" kanssa neuloa jokaiselle vieraalle villasukat kun käsityöt on kaikkien sydäntä lähellä, loput lahjoitetaan jonnekin keräykseen - Pöytäkolmiot - Hääpuuhaa: Jotain, mitä tehdä ettei aika käy tylsäksi. Jokaiselle esim. hääbingo tai -nonogrammi täytettäväksi tai jotain muuta Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen päädytään varmaan tilamaan kutsut ja kiitos-kortit netistä.

Meille tulee todennäköisesti kaikille samanlaiset kutsut (jotka todennäköisesti tilataan jostain ja askarrellaan sitten muita juttuja), mutta musta ei olisi lainkaan pöllömpää laittaa erilaisia kutsuja menemään. Jos meillä olisi todella erilaiset mielipiteet kutsujen ulkomuodosta, voitaisiin ihan hyvin tehdä kahdet ja lähettää miehen puolelle miehen mieleiset ja mun puolelle mun mieleiset. Ei sitä varmaan kukaan muu edes tajuaisi, tuskin se häissäkään puheenaiheena olisi. Tai yhtä hyvin voisin laittaa meidän sukulaisille yhdenlaiset ja kavereille toisenlaiset. Tai tehdä kaikista erilaiset.

Saahan sitä humalassa olla jos tykkää. Me ei käytetä alkoholia pahemmin lainkaan, joten tuskin otetaan. Tai mies saattaa muutamia ottaa, mun mielestä limppari on parempaa. Alkoholia kyllä tarjoillaan (meidän piikkiin), jos siitä muut haluavat nauttia. Myönnän kyllä, että ympäri tuiterissa olevat ihmiset eivät ehkä ylipäätään ole omaan mieleeni, mutta turha sitä on lähteä muiden valintoja kritisoimaan. Pääasia on varmaan, että hääpäivästä jää itselle hyvät muistot.

Pitkäaikaisin ystävä ja serkku ovat kaasoina. Mulla on näiden lisäksi vielä läjä muitakin ystäviä, mutta ollaan jotenkin niin samoista piireistä, että näiden valinta ei voi aiheuttaa kenessäkään pahaa verta. Toki valinta olisi muutenkin osunut näihin kahteen ihan muistakin syistä. Ystävä tuntee mut läpikotaisin ja meillä on jonkinasteinen sisaruus ja ollaan sellainen paketti. Serkun kanssa ollaan viime vuosina lähennytty ihan eri tavalla kuin aiemmin ja toki serkku on nähnyt mun koko matkan. Mielettömiä mimmejä.

Tähän mennessä olen ehkä käyttänyt kaasoja kaikukoppeina, kun on pitänyt jotain päättää. Sitten kun on oikeasti aika tehdä jotain, saavat itse miettiä, mitä haluavat tehdä. Yritän mitoittaa hommat niin, että saan puuhat tehtyä itsekin jos heitä ei sillä hetkellä puhuttele. Uskon, että he mielellään tulevat jotain meidän kanssa askartelemaan kun ovat aika näppäriä käsistään.

Häät vuoden päästä, mutta tämä mietityttää jo nyt! Mitään koruja en voi kaasoille ostaa, sillä toinen heistä on kultaseppä (ja se, jolta kaikki muut ystäväpiirimme morsiamet ovat tilanneet omille kaasoilleen korut...) ja tuntuisi hassulta antaa hänelle koruja kun hän niitä itse valmistaa. Molemmat ovat myös aika luonnonlapsia, joten hoidot ja kampaaja-lahjakortit eivät välttämättä innosta. Mietin sitten, veisinkö heidät katsomaan esimerkiksi stand-uppia tai antaisin jotain muuta aineetonta.

Kaasot (2) saavat valita kolttunsa itse. Ei tarvitse olla mitenkään teemaväreissä tai mitään muutakaan. Kunhan itse viihtyvät. Ovat tietyllä tapaa hyvin erilaisia juhlapukeutujia (toisaalta myös hirveän samanlaisia), joten säästän meitä kaikkia antamalla vapaat kädet. Voi olla, että esitän toiveen siitä, ettei mekot olisi pitkiä, kun itsekin laitan lyhyen. Kaasot eivät ole ehkä muutenkaan pitkähelmaisen tyylisiä, joten tämä ei tuottane ongelmaa. Ei se kyllä haittaisi, jos toinen (tai molemmat!) löytäisivät täydellisen mekon makuunsa ja se olisikin pitkä.

Kaksi kaasoa ja yksi bestman. Toki mielelläni olisin halunnut miehen pyytävän jotain toistakin ystäväänsä bestmaniksi, jotta menisi "tasan" (koska nillittäjä). Miehen bestman on kyllä kirjaimellisesti niin best, että ollaan sittä epäsuhdassa. Olisihan se kurjaa sille toiselle bestmanille, että hänet on pyydetty vaan, koska "morsian tykkää tasapareista" eikä siksi, että sulhanen on todella näin halunnut.

Pyysin ensimmäisen kaason heti kohta hääpäivän päättämisen jälkeen. Toki meillä oli jo etukäteen sopimus kaasoilusta, joten kysyminen oli sikäli vain ilmoitusasia. Toista kaasoa pyysin ehkä kuukausi tätä myöhemmin. Emme olleet keskustelleet tästä asiasta aiemmin mitenkään, joten halusin kysyä kasvotusten. Oltiin juuri sovittu tapaaminen, joten odottelin sinne asti. Onneksi tämäkin kaaso oli otettu ja innoissaan. Nämä tapahtui siis noin 1,5 vuotta ennen häitä.

En muista tarkkaa hintaa, mutta himppa alta 600 euroa maksetaan hääpaikasta pe-su -ajalta. Ollaan n. 50 kilometriä Helsingistä maalla. Ei mikään erityisen hieno paikka, jopa ehkä vähän sillisalaattisen rähjäinen, mutta siksi juuri meidän "pihajuhliin" sopiva.

Mä olen ilmoittanut jo vuosi tai kaksi sitten, että vaihdan sukunimeni kun uusin passini. Passi pitää uusia ensi kesänä ja jos tuolloin ei olla naimisissa, otan mummoni äidin tyttönimen ja sillä sitten olen. Nyt kävi kuitenkin niin, että mennään ensi vuoden heinäkuussa naimisiin, joten oli avattava uusi sukunimi-keskustelu. Mies tietää, etten aio ottaa hänen sukunimeään ja se on hänelle ok. Nyt mietinnässä täysin uusi sukunimi, joka alkaisi samalla tavulla kuin miehen nykyinen. Jos uusi sukunimi ei mene nimilautakunnassa (vai mikä se on?) läpi, mies pitää omansa ja minä otan sen, mitä alkujaan suunnittelinkin. Mies oli aluksi aika nihkeä vaihtamaan sukunimeä, mutta nyt kyseli jo, koska laitetaan hakemus menemään.

Varattiin viikko sitten juhlapaikka ja häitä vietellään 15.7.17. Hui!

Oikeastaan vain se, ettei kenelläkään ole kivaa. (Toki sekin, jos joku kuolee ennen häitä, mutten aio tätä aktiivisesti miettiä, kun alkaa pelottaa sitten ihan joka hetki.) Olen ollut häissä, joihin on panostettu ajallisesti ja rahallisesti. Hääpaikka oli kaunis ja ruoka todella hyvää. Kaikki muu oli sitten vähän... meh. Kamalaa laittaa paljon rahaa ja vaivaa päivään, joka ei olekaan sitten kuin "ihan kiva".

^ Kaikki ei aidosti muista. Voin kuvitella, ettei esimerkiksi hyvä ystäväni muista ilmoittaa erityisruokavaliostaan, koska me molemmat tiedämme se varsin hyvin. Toisaalta itse tiedän, että olen kova ajattelemaan oman laatikkoni sisällä enkä välttämättä sitten muistakaan sitä kun pitää pitopalvelulle ilmoittaa jos tuijottelen vain ilmoittautumislistassa lukevia huomioita. Toinen siis olettaa, että kyllähän se toinen nyt tietää ja tietääkin, mutta aina ei vaan aivot toimi.

Meidän epävirallisiin häihin on vielä yli vuosi aikaa, mutta isäni ilmoitti laittavansa tumman puvun (vaikkei sulhanenkaan laita edes kravattia). Hikoilkoon siinä sitten Me laitetaan kutsuun info pukukoodista (olisko smart casual?) ja kukin tulkoon sellaisissa kuteissa, missä haluaa iltaa viettää. Jos joku tahtoo tulla täydessä tällingissä, tulkoon. Verkkareita en kyllä ihan ymmärrä, mutta farkut ja kauluspaita olis jo tosi hyvä.

^ Vastaus tulee varmaan ihan liian myöhään, mutta mulla on ainakin ollut viikon (ja yleensä vielä pidempäänkin) ripset ihan tosi hyvät. Kyllähän sieltä yksittäisiä tipahteli kun ripsi tuli tiensä päähän, mutta sille ei vaan voi mitään. Ehkä vasta kahden viikon kohdalla mulla alkoi näkyä, mistä kohtaa ripsiä on lähtenyt.

Meikkaan itse. Tykkään siitä, että meikki tehdään tietyllä tavalla ja on verrattain helpompaa tehdä se itse kuin selittää toiselle tarkat speksit. Omasta mielestäni meikkaan hyvin ja nyt kävin jo ostamassa vähän parempaa meikkipurnukkaa tämän kesän juhlahumuihin ja myyjä vakuutteli, että tuotteet ovat niin riittoisia, että kestävät omiin häihin ensi vuoteen asti (lähinnä siis korostusvärit, silmämeikin pohjustusvoide ym.). Voi kyllä olla, että käyn uuden satsinkin ostamassa ennen sitä, en tiedä kun ei ollut tämä meikkilinja ennestään tuttu.

Mä meinaan myös tehdä itselleni kukattoman kimpun. Samaan konkurssiin meinasin tehdä myös kaikki juhlapaikan kukat kukattomiksi. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka ovat taitavia käsistään ja auttavat mielellään. Itsekin hirveän mielelläni teen ja tykkäänkin, mutta jostain syystä mun tuotokset näyttää usein aika kamalilta. Olen nyt tovin katsellut suodatinruusujen ohjevideoita ja alan luottaa siihen, että sen mäkin voisin saada näyttämään hyvältä.

Eikö Pohjolanhovi ole enää toiminnassa? m. Viisi sanaa kysymyksessä ja silti kirjoitusvirheitä...

Meillä nyt ei ole häistä tietoakaan. Jos sellaiset joskus sattuu tulemaan ja omistan nykyisen autoni, haluaisin käyttää sitä hääautona. Kyseessä on pieni hatchback Ford Ka, joka sattuu olemaan punainen. Kaikki aina vitsailevat, kuinka se näyttää leppäkertulta ja aika ajoin kysellään, missä ne pisteet oikein viipyy. Jos menisin naimisiin nyt, laittaisin autoon mustat pilkut ja ensimmäinen ajomatka avioparina taitettaisiin leppäkerttu-autolla.

*

Kahta vanhinta ystävääni pyysin kaasoilemaan ja molemmat suostuivat. Toisen kaasona olin itse viime vuonna ja silloinkin meitä oli kaksi. Tuolloin olin itse kaaso ja toinen oli apukaasona (isompi vastuu mulla ja apukaaso autteli tosi kivasti aina kun multa loppu rahkeet). Tää oli tosi toimiva ratkaisu tuolloin. Molemmat ystävistä ovat ihan "pää"kaasoja ja koitan jakaa tehtäviä tasapuolisesti niin, ettei kumpikaan joudu työleirille.

Mun isä. Jäyhänä miehenä ei halua pitää mitään puheita, joten tarjoutui itse kohottamaan maljan ja toivottamaan kaikki tervetulleiksi. Tämä oli mun mielestä paljon enemmän, mitä olin ajatellut isän suostuvan puhumaan, joten otin tarjouksen hyvin iloisena vastaan.