Minitikru

Me lähdemme parin viikon päästä Firenzeen häämatkalle. Tulen vaikka sen jälkeen tänne kertomaan paikasta

Hääpukuni oli lyhyt ja valkoinen. Ei meitä kylläkään kirkossa vihitty, vaan maistraatissa. Mutta kuitenkin heti sen jälkeen oli juhlat niin voinen vastata Pukuani kehuttiin erittäin onnistuneeksi ja minulle sopivaksi, ei kukaan vaikuttanut pitkän perään kaipailevan. Vielä kiitoskortteja jaettasakin pukua muisteltiin ihaillen

Avattiin tavaralahjat ja käytiin kortit läpi. Laskettiin rahalahjojen yhteissumma ja ainakin todettiin että niillä häämatkalle pääsee, ei taidettu kuitenkaan heti seuraavana päivänä kohdetta päättää Ja ostettiin uusi auto Meidän vanha uskollinen Nissan hajosi häitä edeltävänä iltana, onneksi heti sen jälkeen kun kaikki tarpeellinen oli tehty. Häistämme lähdettyään isäpuoleni oli käynyt toteamassa auton kytkinvialliseksi, ja autolla oli ikää niin paljon että turhaa korjata. Häitä seuraavana päivänä soitti että löysi meille uuden auton. Lähdin siitä sitten mukaan (mies nukkui vielä :D) ja kaupat tuli. Niinpä löytyy autokin edelleen. Sekin vielä että sähköpostistani luin että olin päässyt opiskelemaan Miehestä oli tieto jo aiemmin. Ei nyt ihan häitä seuraava päivä ollut, mutta melkein heti niiden jälkeen saatiin myös tieto tästä nykyisestä asunnosta, että opiskelija-asuntosäätiöllä on tämä tarjota. Piti siis asuntoa vaihtaa kun vaihtui paikkakuntakin.

Ei tarvinnut käyttää pesulassa Puku on nyt kaapissa tallessa

Sain hääkuvat kansioon 2 viikkoa häiden jälkeen

Vihkimisen aikana itkin hieman, olin kyllä odottanutkin tekeväni niin

Vaikka naimisiinmenosta on alle kaksi viikkoa, voin silti sanoa ettei kaduta enkä varmaan tule katumaankaan. Kertaakaan en ole vanhaa nimeä vahingossa sanonut tai kirjoittanut mihinkään

Rahalahjat otettiin talteen heti juhlapaikalla. Tavaralahjoja ei tullut paljoa, avattiin ne paketit seuraavana päivänä

Helposti, kun en jännittänyt ollenkaan

Käytetään ne häämatkaan.

Lasketaan yhdessäoloaika siitä kun seurustelu alkoi. Ennen naimisiinmenoa ehdittiin se melkein 6,5 vuotta olla yhdessä, olisi vähän tyhmää pyyhkäistä noin monta vuotta pois laskuista Naimisissaoloajan voi sitten ilmoittaa erikseen, tyylillä x vuotta yhdessä josta y vuotta naimisissa.

Nukuin melko hyvin. Nukahdin joskus yhdentoista jälkeen ja herätys oli 7.00. Pari kertaa heräsin, mutta se johtui siitä että meidän makkarissa oli kauhean kuuma. Jos ei olisi ollut niin kuuma, en varmaan olisi heräillyt kertaakaan. Yleensä olen hieman väsynyt jos herään kesken unien, mutta hääpäivänä en ollut yhtään väsynyt Kun päivä alkoi 7.00, se päättyi seuraavan vuorokauden puolella joskus viiden jälkeen aamulla

Emme tiedä paljonko meni, ei olla laskettu summaa, ja läheskään kaikista kuluista ei ole olemassakaan kirjanpitoa. Joku hämärä aavistus on, mutta varmaksi osaan vain sanoa että nelinumeroinen summa. Ja ei kaduta mysteerisumman menettäminen yhtään, meillä oli juuri semmoiset häät kun haluttiinkin

Kuohuviinipulloja oli 11, vieraita oli 60. Alkumaljoihin meni 9,5 pulloa. 1,5 pulloa jäi, mutta katosi parempiin suihin illalla, kun oli enemmän alkoholia Ja silloin illalla kun alkoholia varsinaisesti oli tarjolla, paikalla oli laskujeni mukaan 22 henkilöä, me mukaan luettuna. Tosin näistä 4 ei juonut alkoholia. Kaljaa oli 72 tölkkiä, jäi varmaan jotain 27 tölkkiä. Siideriä 30 tölkkiä, jäi 4. Boolista en osaa yhtään sanoa paljonko sitä oli litroissa, mutta vähän oli maljojen pohjalla siinä vaiheessa kun alettiin paikkaa purkaa. Booliaineksista jäljelle jäi joitakin pulloja alkoholittomia lantrinkeja, noin 3/4 osaa litran viinapullosta, puolikas 0,2 pullosta (otettu varalle), 1 Sourz apple ja 2 Liviko mansikkalikööripulloa. Menekkiin varmaan vaikutti se, että booli oli tehty 80 % Viru Valgeen. Jäljelle jääneet viinat olivat miedompia, 40 %. Miksi 80%? Appiukko lahjoitti

En vaihtaisi mitään. Puku oli kaunis ja kehuttu. Kampaaja teki juuri oikeanlaisen kampauksen joka myös pysyi koko päivän. Meikkaajaa ei ollut, kun meikkasin itse. Mutta sain meikistä juuri sellaisen kuin tahdoin, ja meikkikin pysyi hyvin koko päivän. En siis olisi vaihtanut meikkiä toisen tyyliseen tai meikkaajan tekemään.

Me katsottiin vihkijää päin. Ei tullut mieleen edes ajatella että ketä "pitäisi" katsoa Kai se oli luontevinta katsoa vihkijää, kun hän esitti sen kysymyksen "tahdotko...".

Yhden kutsukortin säästän Vieraskirja Kaikki onnittelukortit Tietysti sekä viralliset hääkuvat että juhlista otetut valokuvat Yksi kiitoskortti, toivottavasti. Viralliset hääkuvat tulevat ensi viikolla, ja en ole ihan varma muistinko laskea ylimääräisen kiitoskortin tilaukseen. Käytössäni olleet alusvaatteet olivat jo olemassaolevat, en ostanut uusia. Luonnollisesti ne ovat edelleen käyttökelpoiset. Stay up -sukkiani en hajottanut, pyykkäsin ne ja voin siis käyttää vielä kerran tai pari. Tarpeettomiksi jääneet vara stay upit odottavat myös käyttöönpääsyä. Sukkanauha. Sitä heitettäessä pyysin antamaan sen takaisin jotta voin säästää sen, ja takaisin sain. Alushame, vaikka sitä en varmaan enää tarvitse. Kengät ja laukku. Molemmat ovat punaisia. Laukun olin ostanut jo aiemmin ja se oli ollut juhlakäytössä jo ennen häitä ja tulee olemaan jatkossakin. Kengät ostin häitä varten, ja ne ovat jatkossa juhlakenkäni. Häihin ostin punaisen hartiahuivin, joka myös pääsee juhlakäyttöön jatkossa. Hiuskoristeeksi olin hankkinut punaisen kukan, joka toki pääsee juhliin käyttöön tästedes. Hääpuku. Pukuni on valkoinen, muttei täyspitkä. Kunhan aikanaan lapsia saamme, aion käyttää hääpukua lasten nimiäisissä. Jätän vain alushameen pois ja asustan eri tavalla kuin häissä. Varsinaista hääparikakunkoristetta ei voinut säästää, se oli sokerimassaa ja jotenkin osittain suli. Mutta juustokakussa oli eräänlainen koriste, sen pidän. Häälahjat tietysti. Rahalahjoilla lähdemme häämatkalle, kun se on tehty ja sieltä otetut kuvat on teetetty, ne kuvat toki säästän, Ja häämatkalta ostetut asiat. Helmikorvakorut ja "helmi"lävistyskoru. Ne ovat nytkin käytössä. en ole jaksanut vaihtaa niitä häiden jälkeen. Kaulassani ollut kaulakoru, jonka sain mieheltä vuonna 2012. Sen jälkeen en ole koskaan ottanut sitä pois, paitsi kerran hammasröntgenissä. Luonnollisesti se pysyy kaulassani yhä. Varmaan ihan tyhmää edes mainita, mutta vihkisormus ja kihlasormus, käytössä toki molemmat. Ja miehen vihki tietenkin myös Sekä kihla vaikkei olekaan enää käytössä. Miehen puku, koska sitä oli käytetty jo ennen ja käytetään jälkeenkin. Kravatti ja taskuliina olivat uusia, mutta minun asusteisiini sopien punaisia. Niitäkin voi käyttää myöhemmin. Siinä kaikki, luulisin, Ei tule enempää mieleen.

Naimisiinmenosta on vasta hetki, mutta joo kiinnostaa niin kuin ennenkin. Katsoin niitä jo 14 -vuotiaana

Häistä on huomenna kaksi viikkoa, maksamatta on enää valokuvaajan lasku. Lasku saadaan samalla kun kuvat, eli ensi viikolla. Ja maksetaan ensi viikolla.

Mitään suuria vastoinkäymisiä ei ollut, pari pientä vain - Unohdettiin kuvaukseen lähtiessä oma kamera pöydälle. Kuvaus kuitenkin sujui nopeammin kuin oli arvioitu, ja kuvaamo on kotiamme lähellä, joten ehdittiin hakea kamera ennen maistraattiin menoa ihan hyvin. - Maistraatissa en meinannut saada miehen vihkisormusta sormeen, mutta onnistuin lopulta - Lahjapöydällämme oli (lahjaksi saatu) kukka, joka jossain vaiheessa alkoi yllättäen valuttaa vettä pitkin pöytää. Lahjat ja kortit siirrettiin toiseen paikkaan, mitään ei onneksi tuhoutunut. - Ei nyt varsinainen vastoinkäyminen, mutta pieni harmillinen asia. Kimppuni on vain studiokuvissa, maistraatissa otetuissa kuvissa ja ihan ensimmäisissä kuvissa juhlapaikalta. Laitoin sen pöydälle maljakkoon ja en enää muistanut ottaa sitä myöhempiin kuviin mukaan. Paitsi tietysti kimpunheitosta otettuihin - Yöllä joku oksensi juhlapaikan (miesten) vessaan. Syyllisehdokkaita on nimetty kolme tai neljä, kukaan ei tiedä totuutta. Lopulta mieheni joutui siivoamaan sen! Siitä olisi kyllä tullut 100 € lisää juhlapaikan laskuun jos ei olisi siivonnut. Onneksi mies siivoaa työssään (yöpitseriassa töissä) oksennuksia silloin tällöin, on sentään tottunut siihen. Ei oikeastaan sitten muuta, muuten kaikki sujui kuten piti Edit. Muistin vielä yhden, eli viikoksi kadonneen kihlasormuksen. Miehellä on vihki ja kihla erikseen. Ennen vihkimistä hän otti kihlan pois vihkin tieltä ja laittoi sormusrasiaan ja rasian puvun housujen taskuun. Siellä se oli koko päivän. Lähdettiin vielä juhlien jälkeen muutaman vieraan kanssa yökerhoon jatkoille. Hääpäivä oli perjantai ja seuraavan viikon (tätä kirjoittaessa tämän viikon) torstaina aloimme miettiä että ei sitä sormusrasiaa ole muuten näkynyt. Eikä löytynyt puvun housun taskuista eikä takin. Ei myöskään vaatehuoneen lattialta puvun alapuolelta. Ei mistään. Tajuttiin että se on kai yökerhossa. Yökerho ei ole torstaisin auki, mutta heti seuraavana päivänä kun se taas oli auki, mentiin kysymään. Ja siellähän se onneksi oli! Nyt sormus on tarkasti tallessa, ettei se lähde taas seikkailulle

Itse olisin halunnut että hankimme huomenlahjat mutta mies ei, koska ei yhtään tykkää miettiä mitä antaa lahjaksi, joulussa ja synttäreissä on jo tarpeeksi päänvaivaa. Myönnyin sitten tähän lahjattomuuteen, koska huomenlahja ei kuitenkaan ollut niin ehdottoman tärkeä perinne jota olisin halunnut noudattaa.

Sopimatonta tai ei, mutta me olimme kyllä ihan kunnon humalassa loppuillasta, minä varsinkin. Loppuillasta oli kuitenkin vain kavereita paikalla ja kaikki olivat humalassa, ei tuntunut ketään kännimorsian häiritsevän. Ei kuitenkaan niin humalassa oltu että oltaisiin oksennettu, kompuroitu, sammuttu... Lähdettiin 7 vieraan kanssa yökerhoon jatkoille ja ihan ilman ongelmaa päästiin sisään. Jos haluaa hääpäivänään (mieluusti tietysti vasta illalla) vetää kännit, niin miksi ei? Jos ei siis totaalisen yli vedä tai ole humalassa taipuvainen riitelyyn. Hääyö siinä perinteisessä merkityksessään jäi viettämättä, mutta senkin ehti tehdä myöhemmin. Ja olisi varmaan jäänyt vaikka oltaisiin juotu vähemmän, olisi luultavasti väsyttänyt kuitenkin liikaa. Ja oli hauska hääpäivä, vaikka oltiin humalassa loppuillasta. En koe että humaltumiseni olisi millään tapaa viimeisiä tunteja häistä pilannut, päin vastoin

Juhlapaikan lasku, joka tuli molempien nimellä Ja ensimmäinen vain minun nimelläni tullut posti oli Kela-kortti

Punaisen kukkahiuskoristeen

Meillä tehdään kaikki omin voimin Nyt kun häihin on kuusi päivää, pakastimessa on kolme pellillistä mansikkapaloja (mokkapalojen mansikkaisia serkkuja) ja yksi tiikerikakku, ja kaksi tiikerikakkua tulee lisää. Anoppi on tehnyt täytekakkujen pohjat jotka ovat myös pakastimessa. Tekee ilmeisesti myös pororullaa jonka pakastaa. 30.6. eli häitä edeltävänä päivänä pakastimessa olevat otetaan pakastimesta pois ja viedään juhlapaikan jääkaappiin, anoppi tekee täytekakut loppuun ja myös voileipäkakut. Minä ja siskoni paistamme vielä cocktailkarjalanpiirakoita ja pasteijoita, jotka myös viedään juhlapaikalle. Anoppi on aina tehnyt kaikkiin juhliin tarjottavat jo etukäteen ja pakastanut osan ja ottanut sitten sulamaan. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, mutta voin toki tulla juhlien jälkeen kertomaan, oliko jonkun lajikkeen kanssa sittenkin ongelmaa vai onnistuiko kaikki niin kuin piti