Adiela

Kirkossa jännitin ihan hirveesti. Odotettiin kaason kanssa autossa, että vieraat ovat ehtineet paikoilleen ja sydän löi niin että meinasin että sydänkohtaus iskee. Kävely alttarillekin oli ihan kauheeta, ihanaa mutta jalat tärisi niin että ihmettelin miten pysyin pystyssä. Heti kun kirkko oli ohi ja saavuttiin juhlapaikalle - jännitys laukesi ja sen jälkeen olin ihan rentona ja nautin vain juhlista. Juhlat voisi hyvin ottaa uusiksi, mutta tuota kirkkoa ei ole yhtään ikävä.

Täälläkin ollaan nyt viikonloppuna Rouviinnuttu ja pikkuhiljaa alkaa arki koittaa. Pää on jotenkin ollut niin viikonlopussa että onneksi mulla on vielä tämä viikko lomaa. Meidän häät oli todellakin onnistuneet ja ollaan saatu vain ja ainoastaan hyvää palautetta kiitoksia ja kehuja juhlasta. Tunnelma oli kuulemma rento ja lämmin , ruoka ja kakku todella hyvää. Oltiin miehen kanssa ennen häitä että olisivatpa ne jo ohi, et olis muuta ajateltavaa - nyt kumpikin on surkutellut et kuinka nopeasti ne menivätkään. Ihan hulla miten kauan niitä suunnitteli ja nyt, kaikki on ohi. Odottelen innolla ( ja vähän kauhulla) valokuvaajien kuvia. Nyt pitää sitten vaan totutella uuteen sukunimeen ja tähän Rouvana- eloon.

Mä voin kertoa omasta puolestani. Meillä siis takana 2 vuotta suunnitellua ( Kihlat 2015 - Naimisiin 2017) josta viimeinen vuosi aktiivisempaa järjestelyä. Todellakin häät VOI järjestää lyhyessä ajassa, se on ihan mitä haluaa ja minkätyyppiset häät. Mulla oli vaan niin selkeät mielikuvat , mikä kirkko, mikä juhlapaikka, kampaaja, valokuvaajat, mekko että niitä ei vaan olisi voinut varata 4kk varoitusajalla. Puvuissa keskimääräinen toimitusaika on 6kk ja esim. meidän juhlapaikka piti varata puolitoista vuotta aikaisemmin. Meidän kirkko on Turun suosituin vihkikirkko ja kun varattiin se ( vuotta aikaisemmin heti kello 8.00 aamulla) saatiin viiminen aika, joka oli muiden seurakuntien jäsenille tarkoitettu. Mä oon myös tykännyt olla pitempään kihloissa, enkä heti rynniä naimisiin. Tässä on ehtinyt fiilistellä ja suunnitella huolella, haaveilla ja unelmoida. Mun mielestä tää on ollut aika ihanaa aikaa ja vaikka oisin voinut järjestää häät nopeammin, en olis halunnut. Silloin olis vaan joutunut tekemään liikaa kompromisseja.

6 päivää. Aika on menny ihan siivillä nää viimeiset kuukaudet! Ensin oli pari kuukautta, sitten kuukausi, kolme viikkoa, kaksi viikkoa, viikko...Mun on pakko sanoa kyllä että niin ihanaa kun tavallaan naimisiinmeno onkin, niin oon kyllä tyytyväinen kun juhlat on paketissa. Kyllä tää senverran stressaavaa aikaa on ollut. Meilläkin on juhlapaikka sellainen minkä puolesta tulee ruoat, juomat yms mutta siis silti. Silti sitä hommaa on ihan kauheasti, palaverit : valokuvaajat, juhlapaikka, pappi, auto. Puvun sovitukset, meikki, kampaus. Ohjelmien teko, askartelu, musiikit, sormukset, istumajärjestykset. Häät pyörii koko ajan päässä ja kaikki vapaa-aika menee niihin. Stressi käyrä on noussut tasaisesti, etenkin kun mun puku ei siis vieläkään ole saapunut. Laitoin viestiä ja kyselin, niin se on kuulemma tippunut kyydistä ja lähetetty äkkiä perään - joten todellakin toivon et se ehtii tulla. Istumajärjestys saatiin tänään kirjoitettua puhtaaksi. Hääbingo palkinnot, kaason lahja, miehen huomenlahja, häätuoksu - puuttuu. Muuten alkaa vähitellen olla valmis. Huhuh. Ei voi muuta todeta. Niin ja kaikki kysyy et jännittääkö? Miten tässä ehtii edes jännittää, kun on niin paljon tekemistä.

Meille tulee miespappi. Mun isovanhemmat on "vähän" vanhoillisia joten he taitavat olla tyytyväisiä miehestä, mutta itselleni olisi käynyt kumpi tahansa. Ehkä mieluummin olisin ottanut naisen, jos olisin saanut valita.

Kaikki aikaiset =parhaat ajat on varattu oman seurakunnan jäsenille. Me varattiin Tuomiokirkko viime kesänä ja ainoastaan kaksi aikaa on varattu muiden seurakuntien jäsenille, eli ne päivät viimeiset. Ei nyt ihan meille ideaali tilanne ollut saada niin myöhäistä vihkimisaikaa (16.15 - aikaisempi oli jo varattu) mutta minkäs teit. Onneksi saatiin edes tuo toinen aika, koska muuten olisi pitänyt varata joku toinen kirkko.

Meillä on 2kk! Kauheeta sekin, kun justhan niihin häihin oli vuosi... Jotenkin kesäkuussa oon herännyt siihen että oikeasti pitäis tehdäkkin jotain. Kaikki suuret linjat on kyllä hoidossa, mutta kaikki muu ihan levällään. Myönnän että stressaan asioita. Tai no lähinnä tulee sellaisia "pakokauhun" hetkiä kun kaikki läsähtää päin näköä. Harmittaa kun en saanut yhtään pudotettua painoakaan, vaikka niin suunnittelin ( ehkä oon jopa lihonnu). Onhan tässä muutama kilo aikaa puristaa. Pari viikkoa ja ilmottautuminen päättyy. Pari on peruttanut, jotka otti aika koville - nyt oon jo jotenkin toipunut kun moni on myös ilmoittanut pääsevänsä. Jännää!

Meillä sai kirkon varata päivälleen vuotta aikaisemmin ja silloin oltiin kaheksalta jonottamassa, et saatiin varmasti se kirkko mikä haluttiin. Silti joku mokoma ehti viedä sen ajan mitä oltiin ajateltu , mut oikea kirkko kuitenkin saatiin.

Mäkään en nyt ehkä varsinaisesti pettynyt kosintaan, muttei se toisaalta ollut kyllä yhtään sellainen mistä olin haaveillut. Jotenkin tuntui että se vaan lipui sellaiseen " Nooh...mennään sitten kihloihin" - juttuun, vaikka näin jälkeenpäin olisin toivonut yllättävämpää ja romanttisempaa kosintaa. Mä vaan oon liian romantikko, omakin vika.

@Kami Meillä on vähän vieraita ja kaikki tietävät päivän, joten kutsut lähtee vasta huhtikuussa. Eilen lyötiin teemavärit lukkoon. Kirkko, paikka, valokuvaus, kukat, kampaaja ja puku hommattu. Kutsujen teko seuraavana vuorossa ja hääohjelman pohdinta. Mites teillä ?

Meillä

Mä tuun kehumaan Fianceé : ta! Mulla oli eilen sinne aika ja sain ihan mielettömän hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Ensin katsottiin rekeiltä mun tyylisiä mekkoja ja sitten lähdettiin kokeilemaan. Myyjä oli niin ystävällinen ja rento, mutta kuitenkin todella asiantunteva. Mä pelkäsin olevani pulska koko liikkeeseen, en siis oo mikään pulska ,mutku ne mallit on niin pieniä. Myyjä kuitenkin teilasi heti sellaset luulot ja oli ihana kokeilla kun sai selkeesti palautetta ja jos toivoin jotain erimallia niin sieltä mulle sellainen tuotiin. Kaikki mekot meni päälle ja sovituskoppi oli ihanan iso. Kaasoni istuskeli sohvalla ja sai sitten kertoa mielipiteensä. Puvun kanssa tuotiin sitten jos minkämoista asustetta jos halusin sen nähdä ( huntua, vyötä, kenkää yms. ) Siinä todellakin tunsi itsensä prinsessaksi kun yksinään seisoi liikkeessä ja myyjä palveli ainoastaan minua. Sieltä se unelmien puku löytyikin, mistä olin todella onnellinen. Kyseinen puku oli vielä kaikenlisäksi saapunut sinne juuri sinä kyseisenä päivä, ihan mieletön tuuri. Suosittelen todella lämpimästi

Budjetti oli 800 ja puku maksoi 1190 euroa, joten pikkusen mentiin yli.

Mäkin toivon todella @Aleze et teidän asiat järjestyisi. Todella kuluttavaa ja stressaavaa tuollainen tilanne. Mulla on puku Kirjoittelen varmaan pidemmin tuonne Turun hääpukuketjuun, mutta Fianceé : sta löysin aivan täydellisen puvun. Kokeilin viittä pukua ja siinä kolmannen kohdalla mietin että mistäköhän sen sitten tietää kun täydellinen puku tulee vastaan ja sitten viimeisenä kokeilin tuota valitsemaani ja siinä se oli. Ihan pieni pakokauhu iski kun en tajunnut kysyä hintaa, mutta onneksi ei ihan tajuttoman kallis ollut kuitenkaan. ( Yli 1000 euron kuitenkin, kun budjetti oli 800 , joten sinällään vähän pieleen. ) Ihan erillainen kuin olin ajatellut, mutta siinä puvussa tuli todellakin " se fiilis". Todella loistava palvelu, nyt vaan toivon ettei mies mitenkään saa vihiä puvusta. Piti koneellakin piilottaa kuvat sellaseen kansioon ettei se vaan ikinä osu sinne vahingossakaan. Toukokuussa puku saapuu sitten ja heinäkuussa sitten viimeiset sovitukset ja korjaukset. On tää jännää aikaa.

Varasin tänään ajan häämekon sovitukseen. Jännittää millainen se fiilis on kun seisoo puku päällä ja löytyykö se " unelmien" puku heti. Jännittää jotenkin muutenkin, ehkä se mekon sovittaminen tuo sitä tosi asiaa lähemmäs että mä ihan oikeasti olen menossa naimisiin.