Sukkamonsteri

Naimisissa ollaan oltu pian puolivuotta joten varsinaisesti ei aiheeseen liity mutta tietäiskö Joku tekeekö Lapissa mikään taho "Shamaanivihkimisiä". Eli jotain vähän luonnonläheisempää ja "pakanataikuutta" sisältäviä riittejä joita voisi verrata avioliiton "siunaamiseksi" ? Voisi olla ihan hauska ohjelmanumero vaikka hääpäivän viettoa ajatellen jos Lappiin suunnataan.

Turhaa mietit ja jännität. Naimisiinmeno on lopulta vain ja yksinomaa iloinen asia joten jos vanhemmat kaipaavat juhlia niin lopulta varmaan järjestävät itse sellaiset. (Vaikka väkisin, mutta sehän ei itse avioliitonsolmimispäivää pilaa ) Ja vanhempien prioriteettina tulisi olla jälkeläistensä onni

Olisiko teillä, joilla oli toivomuksia kihlauksen ja kosinnan suhteen etukäteen, aivan hirveä kauhistus että kyseessä olisi ns salakihlat? Meillä ei varsinaista kosintaa ollut ollenkaan kun alettiin yhteisestä sopimuksesta funtsimaan vain vihkipäivää ja tehtiin esteidenselvityspyyntö.. Avioituminen onkin niin tuore juttu (ja kihlausaika oli ehkä pari kk jolloin mm vaatevalinnat vei suurimman osan kapasiteetista joita "häihin" uhrasin joten en vielä oikein osaa sanoa olenko tyytyväinen vai pettynyt siihen että ei koskaan oltu sillain "julkisesti kihloissa")

Kuvaaja on oikein mainio "oma todistaja", sitten ei tulisi kyräilyjä sukulaistenkaan puolelta + ottaisi oikein kuvatodisteet Ennenkuin otettiin maksettu kuvaaja mietin kyllä vaihtoehtoja olisiko joku läheinen ystävä tai sukulainen jolle voisin kuvat luottaa mutta kuten todettu, päädyttiin sitten aiemmin lastamme kuvanneeseen freelance -kuvaajaan ja saatiin ihanat kuvat muistoksi! (muutamia kuvia otettiin vihkimisen jälkeen miljöössä)

Kihlasormuksia ei ollut, koska ns salakihlat mutta kihlakahvit juotiin kun vihkisormukset käytiin ostamassa ostoskeskuksen Arnoldsissa

etsisin mekkoa muualtakin kun alelaarista.... se on kyllä kiva, mutta olisihan se mukavaa jos se ois "vastustamattoman ihana" Ja melkein toivoisin että kyseessä olisi ollut sittenkin iltapuku, eikä polvipituinen hame (Maistraattivihkiminen)

Mentiin normaalisti töihin

Perheille soitettiin tyyliin "X tässä moi... aattelinpa vain ilmoittaa että mentiin Y:n kanssa just naimisiin". Arkipäivä ja aprilli vielä, ei meinannu mennä aina ns "ykkösellä läpi" Sukulaiset ja tutut näki sitten facessa sivilisäädyn ja sukunimen vaihtumisen ja jonkun kuvankin julkaisimme (valokuvaaja toimitti yhden kappaleen pikapikaa kuvauksen jälkeen some-tiedotusta varten!)

Itse tykkäsin kyllä kovasti tästä valinnastamme mennä naimisiin kahdestaan. Rentoja juhliakin meillä on ollut useita, kun kävimme "häiden" jälkeen lomareissulla kiertämässä sukulaisia ja skumppalaseja kilisteltiin sitten useammassa paikkaa ja fiilis oli AINA yhtä hyvä ja rento ilman turhaa pönöttämistä. Ainoa mikä juhlattomuudessa ehkä voisi harmittaa on etteivät sukumme ole kertaakaan päässeet varsinaisesti kohtaamaan mutta perheemme (minun ja mieheni vanhemmat) tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti lapsemme juhlissa.

hys hys oli Salakihlat ja siitä kolmen kk sisällä oli "häät". Vain me kaksi + kuvaaja + todistaja + maistraatin vihkijä ja tietenkin rakas 1,5v. tyttäremme anopin järjestämään hääjuhlaan sain sitten itse kutsun tuossa puolitoista viikkoa sitten.. jostain ruokapuolen jutuista on ilmeisesti neuvotellut (tiedottanut) poikaansa eli miestäni... sen verran hys hys nekin että en edes tiedä onko kyseessä juhlat vai "vaan" illanistujaiset syystä X (X=meidän naimiset 5kk sitten )

Menimme salaa naimisiin Vantaan maistraatissa "perinteisenä salahääpäivänä" eli aprillipäivänä jotakuinkin 5kk sitten. Töissä esimies ainoastaan tiesi ja häntä vannotin olemaan kertomatta kenellekkään. Vanhemmille tiedotettiin asiasta soittamalla, tutuille ja kavereille laitettiin facebookkiin näkyville minun vaihtunut sukunimeni ja sivilisääty. reaktiot, aloitetaan vaikka morsiamen vanhemmista: Äiti: Intettiin varmaan vartti onko kyseessä ihan tosi vai pelkkä aprillipila. Kun lopulta uskoi että "saa uskoa" eikä tartte juoda kuravettä päälle, oli onnellinen meidän puolesta (toki harmitteli samalla kun olisi itse halunnut täsmälleen samana päivänä mennä isäni kanssa naimisiin 27vuoden avoliiton jälkeen mutta isänipä hannasi asiassa jälleen ) Isä: (oli pilkillä kun soitin) ja tämä onnitteli ja sen jälkeen alkoi kertoilemaan omasta kalansaaliistaan (ei voinut kuin nauraa!) Vanhempien luokse mentiin piipahtamaan (asuvat yli 500km päässä) pari päivää häiden jälkeen jolloin skoolattiin. Sulhasen vanhemmat: Isä: Onnitteli, kyseli koska on juhlat, kerrottiin että ei juhlita. Tämä selvä ja sovittiin että käydään vaikka syömässä joskus tai "juodaan pullakahvit". Antoi myöhemmin rahaa "häälahjaksi" kun ei astiastoa huolittu. Äiti: Onnitteli, kyseli koska on juhlat, kerrottiin että ei juhlita... "no mutta kyllähän sitä pittää juhlat olla!" ja koetettiin kuitata että "no keität sitten kahvit kun tullaan käymään": Noh, järjestettiinkin Vappuna brunssi kakkuineen ja kuohuvineen. Ajattelin tämän olleen siinä, mutta sainkin tuossa pari viikkoa sitten kutsun "hääkahveille".. eli anoppi päätti järjestää meille hääkahvituksen ja kutsui jopa meidät sinne?!! Itsehän olen kys. päivänä töissä kaiken muun hyvän lisäksi joten liekköhän juhlat kuinka juhlittu kun itse pääsen paikalle. Tein kyllä tässä jokin aika selväksi että ei kumpikaan varsinaisesti ilahduttu tästä eleestä, mutta eiköhän tuota paikalle vaivauduta sit kuitenkin. Mitenköhän itse pääsen tästä yli.. Paras kommentti tuli kyllä mieheni mummolta joka kiitteli miten säästettiin koko suku juhlimisen (+matkustamisen) vaivalta.. vieressäni sattui vain istumaan tämän kesän tuleva morsian, jonka häitä juhlitaan koko suvun voimin parin viikon päästä Mittään en vaihtais! (paitsi ehkä anopin) Olen niin stressiherkkä ja mies taas vihaa ajatusta juhlakaluna olemisesta, joten tämä sopi meille paremmin kuin hyvin

Ostin lähi K-marketista jonkun Pirkka -kukkakimpun sen päiväisestä valikoimasta vihkimisessä se ei ollut mukana, kuvausta varten lyhensin varret kuvauspaikalla miehen linkkarilla!

Tästä aiheesta on niin vähän keskustelua googletettavissa että ehkä pistän oman korteni kekoon asian tiimoilta. Täällä myös "kahdestaan naineet" Mentiin salaa naimisiin nk. salakihlojen jälkeen aprillipäivänä tänä vuonna. Ainoastaan töissä tiesi esimiehet että saatiin (arki)päivä vapaata töistä koska aprillipäivä sattui osumaan keskiviikolle. Päivämäärä valittiin vähän fiilispohjalta sen jälkeen kun "kello alkoi käymään" eli kun esteiden selvityspyyntö oli laitettu verkkopalvelussa vetämään. Olen tosi huono sietämään stressiä ja mies ei nauti ollenkaan juhlakalun roolista joten tämä tapa sopi meille hyvin! Ja saimme panostaa niihin asioihin mihin itse tahdoimme ja joita pidimme tärkeinä eli minulla se oli kampaus, mekko, sormus & valokuvaaja Mies ei oikein jaksanut ajatusta suoda edes vaatteilleen kuin vasta pari päivää ennen vihkimistä eikä sitten tietenkään löytänyt mitään kovin sopivia. Kauluspaita (puuvillainen vieläpä) ja puvun housut taisi laittaa Vihkimisessä todistajina siis meilläkin tuo valokuvaaja ja toinen oli maistraatin henkilökuntaa (Vantaan maistraatissa toivottiin että tuo edes yhden oman todistajan) sekä pieni 1,5v tyttäremme. Mietin kyllä pitkään tuon lapsen mukaan ottamista mutta onhan kyseessä kuitenkin perhetapahtuma (vaikkakin päikkäriaikaan..) niin varsin luontevaa se sitten kuitenkin oli. Tyttö tosin roikkui isänsä kaulassa ja hankaloitti tällöin mm sormusten vaihtoa. Mutta sepä ei haitannut, naimisiin päästiin joka tapauksessa! Vanhemmille soitettiin matkalla kuvauspaikalle ja kuvauspaikalta syömään, muut tutut saivat lukea uutiset facebookista kotiuduttuamme Muutama mukava 'aprillia!' -kommentti saatiin ja omalle äidilleni jouduin vartin inttämään vastaan ettei kyseessä ole pila. Viimeisimmätkin tajusivat pari päivää myöhemmin onnitella kun alkoivat uskomaan että ihan oli tosi kyseessä. Iltasella käväsin hakemassa lähikaupasta Daim -kakun jota sitte syötiin sulhasen veljen perheen kanssa kun vaivautuivat kahville asti piipahtamaan. Mukava päivä jonka jälkeen käytiin yksi päivä töissä ja sen jälkeen suunnattiin pääsiäisen ja hiihtolomaviikon viettoon Lappiin kaveriporukan kanssa