rinkula

Hauska ketju! Mun siippa on niin realisti, että se ei ihmettele esim. rahanmenoa. Tosin mistään vieheistä ei ole vielä edes keskusteltu, mutta luulen, että itsekin käytän tuon ammattitermin sijaan "no se kukkasysteemi siinä takin kauluksessa" -termiä.

No, sehän on fakta, että kaikkea ei voida tehdä jo pelkän ajanpuutteen vuoksi (40 km vaellusta = jopa 2 päivää). Kompromisseja on tehtävä - sen tietävät kaikki. On todella vaikeaa yrittää sovitella ristiriitaisia toiveita - etenkin, jos ei oikein tunne kaikkia osapuolia. Itse ehkä yrittäisin faktoihin ja eriäviin toiveisiin vetoamalla pyytää samanhenkisiä, mutta vähemmän ehdottomia toimintaehdotuksia. Jos niitä onnistuu saamaan, niin siitä sitten jonkinlainen sillisalaatti pystyyn. Jos ei löydy yhteistä ratkaisua, täytyy molempien osapuolien hylätä omat ajatuksensa ja sitten tehdään jotain aivan muuta... Jos sopua ei löydy, pahimmassa tapauksessa tuloksena on tietysti kahdet polttarit ja elämänikuinen keskustelu siitä, kummissa oli kivempaa... Sen olen kyllä huomannut, että joskus on hyvä ottaa sitä valtaa hiukkasen kätösiin ja yksinkertaisesti alkaa "sanella", miten toimitaan, tai ainakin tehdä joitakin peruslinjanvetoja, joiden pohjalta voidaan edetä. Tilannetta pehmentää se, että perustelee asiat hyvin.

Ohjelma on kaasojen/bestmanien/seremoniamestaajien vastuulla, mutta kyllä morsiusparille pitää kertoa ainakin jotakin ylimalkaista sekä ottaa heidän toiveensa huomioon. Itse en esim. halua mitään elämänohjeita-tyyppistä ohjelmaa, koska yhdessä on oltu jo yli 8 v. Myös useimmat perinteiset hääleikit tuntuvat kyllästyttäviltä...

Yksissä häissä kiersi joku kauha tmv. keittiöväline naimattomien naisten piirissä. Se, jolla esine oli, kun musa loppui, joutui pois. Jne kunnes jäljellä oli vain yksi eli "seuraavaksi naimisiin pääsevä".

Eräällä talvimorsiolla oli hää- tahi turkisliikkeestä vuokrattu aito, lyhyt, valkoinen turkisviitta.

Kaverillani on kihlassaan mukava, tyylikäs timangi ja sopii oikein hyvin - ainakin näin yli 30-kymppiselle, joka ei muuten pidä sormuksia. On sopivan näyttävä ;D

Mikä häälehti? Tämä on minulle ihan vieras käsite - voin tosin kuvitella, millainen julkaisu on kyseessä. Periaatteessa meille voisi ehkä tullakin, koska mulle sellaisen nyplääminen kasaan olisi ehkä illan juttu. Mutta toisaalta: jää kyllä prioriteettilistalla häntäpäähän, jos on akuutimpaa hoideltavaa.

Olen myöskin kuullut, että Anteron kukka olisi hyvä. Itse varmaankin vetäisen vain jonkun valmiskimpun kätöseeni mahd. läheltä maistraattia. Tosin tuo Anterohan on ihan lähellä...

Kuvaus miljöössä, mikäli se onnistuu tammikuussa... Kosken huuruissa? Ja voipa olla, että kuvaamaan saapuu kaveri ammattilaisen sijaan.

Yksissä talvipolttareissa oli monelaista "actionia": miekkailua koko porukalle, pilkkimistä, pieni (ja helppo) hiihtosuunnituslenkki. Lajit oli valittu siten, että alan harrastajat suunnittelivat ja järkkäsivät kunkin lajin. Myös kylpylöinti voisi olla mukavaa yhdessä, samoin hohtokeilaus, jos sitä on paikkakunnalla tarjolla.

Eipä täällä pahemmin ole tungosta... Joka tapauksessa aiomme siis mennä Tammeriin, mutta prevekkeella ei ole hirmuisesti väliä, koska häät ovat tammikuussa ;D. Hinta oli jotain 150 euron luokkaa saunallisesta huoneesta.

Tuttavapariskuntamme avioitui salaa muutaama vuosi sitten. Lähettivät sitten samana päivänä sukulaisille kutsut hääjuhlaan, joka pidettiin parin kk:n kuluttua. Oli kuulemma ihan onnistunut ratkaisu, paitsi että homma ei meinannutkaan pysyä salassa liian nopean postinkannon takia. Olivat nim. laittaneet ulkomailla asuville sukulaisille kutsut jo pari päivää ennen vihkimistä saatuaan postista vakuutuksen, että eivät ne mene parissa päivässä perille. Olivat kuitenkin menneet...

Lahjojen antaminen on asia sinänsä, mutta mun mielestä olisi kohteliasta (ja mukavaa) kiittää hääjuhlassa, yleisön edessä kaasoa, bm:iä ja muita vaivaa/aikaa/rahaa "uhranneita". Tällaiset julkiset kiitokset lämmittävät asianosaisten mieltä ja samalla koko yleisö voi vaikka taputtaa kiitokseksi järjestelyihin osallistuneille.

Kiitos, Myrmeli, kuulosti kivalta! Laitoinkin heti mailia vetämään, jotta saamme yksityiskohtia selville Tammerin tilanteesta.

Jos nyt omat juomat jättää huomiotta, niin 20 eurolla saa jo melko paljon sellaista enemmän itsekehiteltyä ohjelmaa ja ruokaakin mukavasti. Voisin maksaa enemmänkin, jos hintaan sitten sisältyisi jotakin mukavaa tekemistä, vaikkapa kylpylöintiä tai jotain. Siippa on jopa jättäytynyt pois joistakin polttareista, koska kustannukset olisivat olleet niin huimat. 100 euroa ei tunnu missään, kun poijjaat järkkeäilee maastoratsastuksia, värikuulasotia, moottorikelkkailuja yms.

Kiva kuulla kokemuksista - mutta vielä lisää kaivataan! Kertokaa siis, oi onnellisesti avioituneet ! Hinta-laatu-plussat-miinukset. Onko kukaan muuten ollut Tammerissa? Me mennään hotelliin jo alkuillasta, joten saisi olla viihtyisä...

Mulla on hopeinen kihlasormuli, vihkimallista ei ole vielä tietoa, joten ei tiedä sopiiko yhteen, vai lähteekö kihla johonkin muuhun sormeen tai kenties jää "vaihtelunvaraksi" vihkisormukselle. Olisin kanssa sitä mieltä, että hopea on kovempaa kuin kulta. Halvoissa hopeasormuksissa voi tosin olla sellainen ominaisuus, että ne ovat onttoja, jolloin lommoja ilmaantuu helposti. Itse ostin tässä keväällä Indiskasta kympillä leveähkön, kuperan hopasormuksen. No, nyt se on melkein joka sivulta lommoja täynnä... Täytynee näyttää sille vähän pajavasaraa ja tehdä siitä tarkoituksella lommoisen näköinen... Samoin mulla on joku halpishopeinen kerta kaikkiaan "katkennut" ilmeisesti siitä kohdasta, josta rinkula on juotettu yhteen. Mutta varmaankin kalevalat kestävät hyvin käyttöä - ja niistähän voi varmaan tehdä reklamaatioita vuosienkin päästä, jos ongelmia ilmenee.

Meillä on suunnitteilla peräti kolmen palan hääsetti. Perjantaina käydään maistraatissa, jonne mukaan halukkaat lähisukulaiset ym, sitten johonkin kahville/kuoharille tai jotain ja hääyö hotellissa. Seuraavana päivänä lähisukulaisten kanssa (n. 15 hlöä) hääpäivälliset ravintolan kabinetissa. (Lauantaina siksi, että kauempaakin ehtivät mukaan.) Kavereille (ehkä 50 henkeä) sitten rennot iltakemut kolmen viikon kuluttua. (Ehtii siinä sopeutumaan itse ;D ja ei tarvitse hosua järjestelyissä.) Olemme itse tyytyväisiä tähän ratkaisumalliin, ja vieraat saavat luvan olla tyytyväisiä meidän ratkaisuihimme. Kaasoa tai bestmania ei ilmeisesti ole tulossa - ei oikein tarvitakaan tällä systeemillä. Toki varmaankin pyydämme apua muutamilta kavereilta ja sukulaisilta, mutta pääsääntöisesti olemme itse vastuussa järjestelyistä. Iltakemuihin tosin hankimme "juontajat". Sitä paitsi siippa sanoi, ettei hänellä oikein ole bm-ehdokasta, ja mulla taas niitä hyviä kavereita on sen verran monta, että en osaa niistä oikein valita. :-XMusta on tosi kiva juhlia kolmena päivänä.

Ajattelin , että teemme (tai siis minä teen meille) hääsaitin, jonne yhdeksi osioksi tulisi jonkinlainen kuvailu siitä, mitä meillä nyt on, jotta ihmiset vähän hahmottaisivat, minkä tyylistä lahjaa meille kannattaisi ajatella. Voisi olla valokuviakin vaikka, ainakin sellaisista astioista, joita "keräilemme", ja joita ei enää valmisteta. Lisäksi mainintoja, että kaikenlaiset kirjat ovat tervetulleita (no, ehkä ne ovat huomanneet muutenkin kirjainnostuksemme), ja jostain muistakin jutuista ehkä. Ja sitten joku loppukaneetti, että jos ei muuta keksi, voi osallistua vaikka matkakassan kerrytykseen (patikointimatka itäiseen Keski-Eurooppaan ensi kesänä). Astiaosastolla varsinainen "puute" on aterimissa - odottelen siipan kantaa mallivalintaan. Itte haluaisin mangoja, mutta katotaan nyt, mikä on tulos. Missähän niillä mangoilla voisi käydä koesyömässä? Tietääkö kukaan sellaista ravintolaa? En oikein syty millekään viralliselle lahjalistalle, joten vieraiden luovuus kukoistakoon...

Alustavasti olen ajatellut, että maistraattiin kutsuisimme äitini (joka repisi vervetooninsa, jos ei pyydettäisi )ja isäni sekä muut halukkaat. Tuskinpa kovin moni pääsee virka-aikaan paikalle. Tilaisuuden jälkeen kuppilaan kahveelle tai jotain pientä syömään ehkä? Ja hotelliin yöpymään, jos vaan onnistuu. Seuraavana päivänä sitten kauempaakin tulevat lähisukulaiset päivälliselle ja parin viikon kuluttua kemut kavereille.

Ei tule meillekään mitään siunausta, koska sulho varmaan pyörtyisi alttarille . Sen verran kalpeeta ja hiljasta on ollut, kun oltu toisten kirkkovihkimisiä seuraamassa... Eikä se mullekaan ole tärkeää, vaikka kirkkoon kuulunkin. Tosin kirkon opit eivät juuri herätä vastakaikua, mutta mulla on muut syyt maksaa kirkollisveroa. En halua perustaa yhtä elämäni tärkeimmistä hetkistä valheellisuuteen.

Tiätenkin Tampesterissa.