Meidän häät sujuivat hyvin, kiitos kysymästä @talvihäät2014 Minä ja mieheni saimme päättää oikeastaan vain hääpäivämäärän ja juhlapaikan koristelun. Sekä tietysti omaat hääasumme, vaikka anoppini ja kälyni olivat mun kanssani valitsemassa saria, koska en ollut pitänyt sellaista koskaan enkä tiennyt, mitä etsiä. Hääpäivämäärä meinasi aiheuttaa ongelmia, sillä intialaisen horoskoopin mukaan 27.2. ei ollut hyvä päivä mennä naimisiin ja parempi olisi ollut maaliskuun 5. päivä. Usko horoskooppeihin on Intiassa todella yleistä. Minä ja mieheni emme usko mihinkään horoskooppeihin, joten emme kuunnelleet muita ja menimme maistraattiin tuolloin 27.2. Sanoin jälkeenpäin miehelle, että me ei voida koskaa erota, koska miehen suku olisi sitten varma, että ero johtuu väärästä päivämäärästä Kuten sanoin, oli vain hyvä asia, että miehen perhe hoiti hääjärjestelyt. Mä olen aikamoinen perfektionisti, joten vähän harmitti, että monet asiat hoidettiin vähän sinne päin, mutta en toisaalta ollut oikeutettu valittamaan. Järjestelyaikaa ei ollut kuin pari viikkoa, mutta siellä häät saadaan kasaan todella nopeasti. Olen silti huojentunut, että ensi kesänä saan vielä järjestää enemmän omannäköiset häät.

Tsemppiä oleskeluluvan hakuun Nämä oleskelulupajutut on aina vaikeita, mutta hyvä, että saitte tehtyä päätöksen, miten edetä.

Mulle tällainen tilanne on ollut hyvin ajankohtainen, koska menin muutama kuukausi sitten naimisiin ulkomailla mieheni kanssa. Koetan vastata kysymyksiisi sen mukaan, mitä tiedän omasta kokemuksestani Vaihtoehto A: Tässä tapauksessa teidät siis vihittäisiin maistraatissa, ja maistraatin sivuilta löytyy joitakin ohjeita. Ensiksi kihlattusi pitäisi tulla Suomeen (ilmeisesti turistiviisumilla), ja turistiviisumia varten hänellä pitää olla tarpeeksi rahaa oleskelun ajaksi, tai sitten sinun täytyy osoittaa, että pystyt huolehtimaan hänen menoistaan. Kun mieheni haki turistiviisumia Suomeen, emme löytäneet tietoa siitä, mikä on tuo tarpeellinen rahamäärä. Mieheni hakemus hylättiin kahdesti, joten tämä tie ei ole ehkä se helpoin. Jos kihlattusi pääsee Suomeen, voitte mennä naimisiin maistraatissa. Kihlattusi tarvitsee tosiaan siviilisäätytodistuksen kotimaastaan, siihen apostille-todistuksen tai jos maa ei kuulu Haagin sopimuksen piiriin, todistus pitää laillistaa ulkoministeriössä. Muita asiakirjoja ei mielestäni tarvita, mutta kannattaa varmistaa. Siviilisäätytodistus kelpaa ainakin Tampereen maistraatissa, vaikka se olisi englanniksi, mutta tämä kannattaa toki tarkastaa omasta maistraatista. Vihkimisen ja avioliiton rekisteröimisen jälkeen voitte sitten hakea oleskelulupaa. Oleskelulupa perhesiteen perusteella (mikä siis olisi avioparin kohdalla kyseessä) ei edellytä mitään tiettyjä tuloja kummaltakaan teiltä - tämä siis koskee myös vaihtoehto B:tä. Jos ehditte jättää oleskelulupahakumuksen ennen, kuin viisumi umpeutuu, voi kihlattusi jäädä Suomeen odottamaan päätöstä. Vaihtoehto B: Kuten edellä mainitsin, Suomen kansalaisen ei tarvitse täyttää mitään toimeentuloehtoja, jos haluaa saada ulkomaisen puolisonsa Suomeen. Koska turistiviisumin saaminen Suomeen ei ole mikään läpihuutojuttu, voi avioliiton vihkiminen kihlattusi kotimaassa olla helpompaa. Vihkimistä varten tarvitsisit kyseisen maan vaatimat todistukset (esim. englanninkielinen esteettömyystodistus maistraatista, proof of address tms.). Vihkimisen jälkeen avioliitto pitää ensin rekisteröidä Suomessa, ennen kuin voitte hakea oleskelulupaa. Toisin sanoen sinun pitää toimittaa maistraattiin joko suomeksi tai ruotsiksi käännetty avioliittotodistus (jotkut maistraatit hyväksyvät myös englanninkielisen todistuksen), joka on laillistettu. Vasta sitten, kun avioliitto on rekisteröity, kihlattusi voi hakea oleskelulupaa. Hän siis hakee sitä ulkomailta, etkä sinä. Sinun pitäisi toki liittää hakemukseen selvityslomake, mutta muuten luvan hakija olisi vaimosi. Kun oleskelulupaa hakee ulkomailta käsin, hakija ei valitettavasti voi tulla Suomeen odottamaan päätöstä. Tässä oli nyt joitakin vinkkejä, toivottavasti auttaa edes vähän Maistraatissa ollaan ainakin minun tapauksessani oltu avuliaita näiden asioiden suhteen. Migriin taas on todella vaikea saada yhteyttä puhelimitse, mutta jos asuinpaikkakunnallasi on Migrin sivutoimisto, sieltä voi saada apua.

Meidän häissä ei ollut mitään pukukoodia, koska se ei kuulu intialaisiin tapoihin, emmekä edes lähettäneet kutsuja. Olin jo ennen häitä tietoinen, että paikallisiin tapoihin ei kuulu pukeutua hienosti, mutta kyllähän se vähän häiritsi tällaista suomimorsianta, että monet miehet tulivat paikalle farkuissa - joko kulahtaneissa tai jos oikein olivat panostaneet, jopa uusissa sellaisissa - ja t-paidoissa tai collegepaidoissa Jotkut miehet sentään olivat saaneet vedettyä kauluspaidan päälleen. Kokonaisuuden kruunasivat usein ah-niin-ihanat pölykerroksen peittämät varvassandaalit. Kaikki naisvieraat olivat poikkeuksetta laittaneet päälleen parhaimman sarinsa/lehengan/salwaarin, ja siksikin on outoa, että miehet ovat niin eri paria vaimojensa ja muiden naisten rinnalla. Ainoa poikkeus oli mieheni veli, joka oli pukeutunut asuun, jota yleensä vain sulhanen käyttää Mutta maassa maan tavalla, minkäs teet Meidän suomalaisiin häihin tulee kyllä pukukoodi, luultavasti tumma puku (tai ei puku sinänsä ole pakollinen, siistit housut ja kauluspaita ja juhlavat kengät riitttää). Toivon, että mieheni myös selventää kohteliaasti kaikille intialaisille kavereilleen, että meidän häihin ei kymmenen vuotta vanhoissa huppareissa pääse

Minä olenkin tällä palstalla jo monessa ketjussa kertoillut mun ja mieheni vaikeuksista, mutta vastataan nyt vielä tähänkin Eli meidän piti myös mennä Suomessa naimisiin ja haimme sitä varten turistiviisumia (muut viisumityypit eivät tulleet kyseeseen, sillä mieheltä oli jo aiemmin evätty työviisumi, vaikka oli asunut Suomessa monta vuotta). Mieheni ei valitettavasti saanut turistiviisumia, joten menimme sitten naimisiin miehen kotimaassa. Teidän tilanteessakin turistiviisumi lienee ainoa vaihtoehto, kun työviisumin saaminenkin lienee kiven takana ja jos haluatte juuri Suomessa mennä naimisiin. Mielestäni turistiviisumilla avioitumista ei kyllä pidettäisi harhauttamisena, jos kutsukirjeeseen kirjoitatte, että aiotte avioitua ja sitten hakea oleskelulupaa avioliiton perusteella. Ilmeisesti näin toimisitte, jos mies haluaa jäädä tänne Minä ja mieheni emme kirjoittaneet kutsukirjeeseen tai viisumihakemukseen, että aiomme mennä naimisiin, ja silti viisumi evättiin juuri sillä perusteella, että mies ei lähtisi maasta viisumin umpeuduttua. Ja mies oli jo varannut paluulennon kotimaahansa, mutta sekään ei riittänyt. Tämän vuoksi sanoisin, että kannattaa olla rehellinen viisumihakemuksessa - mietin vieläkin, olisiko mies saanut viisumin, jos olisimme kertoneet avioliittoaikeista. Meillä oli jo maistraatti ja hääyöhotelli varattuna ja mulla pukukin ostettuna... Mutta meidän tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt vain odotamme, että mies saisi oleskeluluvan Suomeen, niin pääsisimme viettämään normaalia avioelämää

Myön minun miehelläni oli tarpeeksi rahaa ja paluulippu hankittuna, ja itse asiassa muutkin speksit ovat samanlaiset teidän kanssa. Päätöksen syynä oli silti se, että ei voitu varmistau siitä, että hän lähtee takaisin Intiaan viisumin umpeuduttua... Kyllähän me ihmeteltiin, miten tuollainen päätös voidaan antaa, mutta Suomen linja on välillä äärimmäisen tiukka ja suoraan sanoen mielivaltainen. Tsemppiä teille, toivottavasti teitä onnistaa paremmin!

Mun ja intialaisen mieheni piti myös mennä naimisiin Suomessa, mutta se ei onnistunut juuri siksi, että hän ei saanut viisumia (ja menimme sitten naimisiin miehen kotimaassa). Haimme turistiviisumia kahdesti, mutta emme maininneet hakemuksessa, että aiomme mennä naimisiin. Olin jostain lukenut, että naimisiinmenoaikeista ei kannata mainita, mutta ainakaan meidän kohdalla se ei toiminut. Joten ehkä on parempi olla rehellinen Jos haette turistiviisumia, viisumi voidaan evätä sen perusteella, että hakijan ei uskota lähtevän maasta viisumin umpeuduttua. Siksi hakemuksessa kannattaa mainita, aikooko miehesi jääfä Suomeen ja hakua oleskelulupaa perhesiteiden perusteella, vai palata takaisin kotimaahansa. En tiedä, vastasinko asian vierestä, mutta kerroinpahan oman näkemykseni

Mun täytyykin nyt etsiä uusi kuvaaja, koska tämän kesän häät siis peruttiin ja hääjuhla siirrettiin ensi vuoteen. Olin varannut Minna Kaitajärven, mutta valitettavasti en voinut siirtää varaustamme vuodella, koska kyseinen päivä oli jo varattu Nyt pitää taas aloittaa lähtöruudusta. Onko kellään tuoreita vinkkejä edullisesta, mutta hyvästä kuvaajasta? Meidän on tarkoitus ottaa miljööpotretit ja mahdollisesti kuvata myös siunaustilaisuus, mutta ei enää hääjuhlaa.

Mä olen nyt muuttanut suunnitelmia hääkuvauksen suhteen. Koska me ollaan jo naimisissa, on mielestäni järkevämpää ottaa kuvat ennen siunaustilaisuutta kuin ottaa ne kirkkoseremonian ja juhlan välissä. Jos tosiaan oltaisiin menty naimisiin kirkossa Suomessa alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme halunneet potretit vihkimisen jälkeen. Meillä on jo jonkinlaisia hääkuvia Intian häistä, joten saadaan sitten kahdet kuvat

Me ollaan jo naimisissa, mut vastaan näin jälkikäteen Me mentiin naimisiin intialaisen kylän "maistraatissa", toisin sanoen pienen, kuuman ja ankean talon yhtä pienessä, kuumassa ja ankeassa huoneessa. Vihkijää ei ollut, vaan homma hoidettiin allekirjoittamalla pari paperia todistajien kanssa. Luettiin me myös sellainen vakuutus, että ollaan paikalla omasta tahdostamme, minkä jälkeen laitoimme toistemme kaulaan kukkaseppeleet. Paikalla oli sulhasen perhe (noin 10 henkeä), maistraatin työntekijöitä ja tukku uteliaita kyläläisiä. Ja niin, meistä tehtiin myös uutisjuttu sekä moniin sanomalehtiin että tv-uutisiin. Ei ihan perusvihkiminen siis

Meillä nyt suunnitelmat muuttui verrattuna edelliseen viestiin, jonka tänne kirjoitin Jos oltaisiin menty Suomessa naimisiin, olisin halunnut sulhasen näkevän minut vasta kirkossa. Kun menimme naimisiin ulkomailla, vietimme yön yhdessä eikä hääpukukaan ollut mikään salaisuus, koska kyseisessä maassa ei ole tällaisia perinteitä. Koska ollaan jo naimisissa, ei tunnu järkevältä kirkollisen siunauksen yhteydessä (joka on ensi kesänä) noudattaa tätä ajatusta. Haluan pitää hääpuvun salassa hääpäivään asti ja ehkä käytännön syistä nukumme edeltävän yön eri paikoissa. Otamme kuitenkin luultavasti hääkuvat ennen siunausta, joten mieheni näkee minut sitten ensi kertaa kuvaustilanteessa

Mullekaan ei tule korkkareita meidän ensi kesän siunaamistilaisuuteen/hääjuhlaan. Olen aina ollut varma, etten halua koikkelehtia hääpäivänäni koroilla, kun en muutenkaan niitä pidä kuin kerran tai kahdesti vuodessa. Myös se, että sulhaseni on hieman lyhyempi kuin minä, varmistaa päätökseni Olen jo ostanut ensi kesäksi kulta-hopeiset ballerinat (pohja ehkä sentin paksuinen). Maksoivat vain 30 €, mutta hintaan nähden ovat tosi mukavat jalassa. Kun mentiin Intiassa naimisiin viime kuussa, mulla oli sieltä ostetut kuparin- ja ruskeanhohtoiset sandaalit. Ostin sandaalit sillä ajatuksella, että voin pitää niitä kesällä muutoinkin. Samoin ballerinat menee myöhemmin bilekenkinä, kun ne eivät ole selkeästi hääkengät En ollut tuota ryhtijuttua ajatellut, mutta toisaalta uskon, että mun ryhti on ihan ok ilmaan korkoa - I hope so

Tässä on mun valkokultainen yhdistelmä Pari viikkoa ovat nyt molemmat olleet sormessa. Moneen muuhun täällä olevaan yhdistelmään verrattuna vähän vaatimaton, mut sopii mun tyyliin. Kihla on siis alla ja rivari on vihki.

Tässä on mun ns. hääpuvut Intiassa vietetyistä häistä Ylempi on "vihkimisessä" (eli paikallisessa maistraatissa hoidetussa virallisrten paperien valmistelu- ja allekirjoitustilaisuudessa) ollut sari, ja alhaalla on häävastaanottoasuni. Vihreä ei ole sinänsä mun lempiväri, mut sattumalta sitä löytyy molemmista asuista Mulla on vielä kolmas perinteinen valkoinen hääpuku Suomessa järjestettävään juhlaan.

Meistä tuli maanantaina aviopari On vähän epäuskoinen tunne, että olen nyt vaimo. Avioliiton solmiminen ja häävastaanotto menivät ihan hyvin, vaikka viime päivinä sekä minä että mies oltiin aika stressaantuneita. Paniikki iski, koska paikalliseen tyyliin aikataulut eivät pitäneet (hääjuhla esim. alkoi kolme tuntia sovittua myöhemmin), mä olin ihan pihalla mitä tapahtuu ja milloin, hääasu ostettiin päivää ennen häitä ja ihmiset mun ympärillä puhuivat pääasiassa kieltä, jota en ymmärrä. Mutta selvittiin silti kaikesta Tulipahan nähtyä täysin erilainen tapa viettää häitä kuin mihin Suomessa on totuttu. Nyt voin alkaa keskittyä Suomen hääjuhlan ja siunaustilaisuuden järkkäämiseen - on ihanaa saada päättää kaikesta itse, toisin kuin täällä @annima Hienoa, että saitte päivän vahvistettua 27 on hyvä numero, sillä meidänkin hääpäiväksi tuli 27. päivä, tosin kuukausi on eri

Meidän hääpäiväksi vahvistettiin tänään 27.2. Enää suunnilleen viikko, en jaksaisi odottaa. Päivästä on ollut vähän vääntöä miehen perheen kesken, mutta onneksi me saatiin tahtomme läpi - eli ei siis valita päivää sen mukaan, mikä on hindujen uskon ja horoskooppien mukaan hyvä päivä. Varsinainen hääjuhla on sitten seuraavana päivänä, 27. päivä hoidetaan "vain" se virallinen puoli. On ollut kiinnostavaa seurata täkäläistä hääjärjestelykulttuuria, ja monesti on jo iskenyt paniikki, kun mitään ei ole suunniteltu tai päätetty. Mutta kuten anoppi sanoi, viikossa ehtii hyvin Hääpaikka vahvistetaan ensi viikolla, samoin puvut ostetaan silloin.

Viime kesänä tuli voimaan uudistus, että tilapäisille kylteille (kuten hääkyltit nyt yleensä ovat) ei enää tarvitse lupaa Tässä on mm. Ylen uutinen aiheesta: http://yle.fi/uutiset/3-8923056

Meidän intialaisissa häissä on ihan päinvastainen tilanne kuin muilla morsiamilla täällä, nimittäin sulhon äiti on päävastuussa kaikesta Täällä Intiassa on tapana, että parin vanhemmat järkkää häät, ja se sopii mulle, koska mulla ei olisi mitään hajua paikallisista perinteistä, juhlapaikoista yms. Ainoa ongelma oli, että anoppini toivoi perinteisiä hindulaisia häitä kaikkine uskonnollisine piirteineen (rukouksia ja muita rituaaleja), joita me taas ei haluta. Mä olen kristitty ja sulhanenkaan ei seuraa hinduperinteitä. Onneksi anoppi kuitenkin ymmärsi, että kyseessä on meidän häät, ja meidän toiveita pitää kunnioittaa. Meidän suomalaisen hääjuhlan järjestelyt on sitten ihan meidän (tai minun) käsissä, vaikka mun äiti varmasti auttaa mielellään. Anoppia enemmän hampaidenkiristystä on aiheittanut mieheni vanhempi veli, joka jo saneli mulle, millaiset häät meille tulee. Hänen mielestään mun pitäisi suostua nelipäiväisiin häihin, joissa kunnioitetaan kaikkia hinduperinteitä Ei kiitos meille! En halua häitä, joissa en varmasti viihtyisi yhtään.

Me tehtiin 1,5 viikkoa sitten ensimmäinen avioliittohakemus (täällä Intiassa pitää tehdä tavallaan kaksi hakemusta, tämä eka on vähän niin kuin esteidentutkinta) Nyt sitten odotetaan 30 päivää että voidaan virallistaa avioliitto Vielä tän kuun aikana päästään siis naimisiin, ja hääjuhlakin pyritään järkkäämään heti siihen perään.

Ei muakaan varsinaisesti jännitä, mutta olen muutamaan kertaan miettinyt, että olenko varma päätöksestäni (ja aina tullut siihen tulokseen, että olen). Avioliitto on kuitenkin tähänastisen elämäni suurin päätös, ja otan sen hyvin vakavasti, kuten varmasti muutkin. Koska olen tällainen pessimistis-realistinen ihminen, haluan jo etukäteen minimoida kaikki riskit tulla jätetyksi tai petetyksi. Mutta uskon täysin, että sitä pelkoa ei tässä suhteessa ole :) Häiden järjestely varmasti jännittää sitten, kun päivä on lähempänä.

Mun vihki oli 538 € (ovh. 633 €), kävin tänään ostamassa Kyseessä on Kohinoorin Helene 12 timantilla.

Me mennään naimisiin sulhasen kotikaupungissa Hyderabadissa, Intiassa, alkuvuodesta 2017. Me ei "karata" naimisiin, eikä juttu ole mikään salaisuus. Olosuhteiden pakosta meidät tullaan vihkimään paikallisessa "maistraatissa" ilman muita vieraita kuin tarvittavat todistajat. Mun sukulaisista tai kavereista kukaan ei tule mun mukana. Sulhasen perhe haluaa ehkä järjestää intialaistyyppisen hääjuhlan sukulaisilleen, ja se käy mulle - tuleepahan aikakin erilainen kokemus Toiveissa on, että saan päälleni sarin ja käsiin hennatatuoinnit ja muut härpäkkeet. Me järkätään vuonna 2018 hääjuhla Suomessa mun sukulaisille ja meidän tuttaville, kun sulho on toivottavasti silloin Suomessa.

En tiedä, meneeko hieman OT:ksi, mutta kysyn kuitenkin: olisiko outoa järjestää polttarit häiden, tai oikeastaan vihkimisen, jälkeen? Meillä kun on sellainen tilanne, että lähden kuukauden päästä sulhon kotimaahan, jossa meidät vihitään. Mun kaaso ei millään ehdi järjestää polttareita ennen lähtöäni, ja en itsekään varmaan ehtisi sellaisiin osallistua. Matka tuli siis vähän lyhyellä varoitusajalla meille kaikille. Sulhasen kotimaassa en tunne ketään, joka voisi siellä järjestää mitään, ja mun kaverit tai kukaan muukaan Suomesta ei siis tule mun mukana paikan päälle. Polttarit ei edes kuulu paikalliseen hääperinteeseen. Olen aina haaveillut polttareista, ja minua surettaa, jos en koskaan saa kokea niitä Periaatteeni on ollut, että polttareita pitää viettää, kun on vielä naimaton, mutta olisi kiva kuitenkin viettää päivä kavereiden kanssa Suomessa matkani jälkeen, vaikka olenkin jo virallisesti naimisissa. Hääjuhla Suomessa järjestetään vasta kesällä 2018, eli ehkä "polttarit" voisivat olla myös ennen niitä juhlia. Vai onko ihan tyhmää?

Mä olen jo palloillut häät 2016- ja häät 2017 -ketjuissa, mutta jokohan tämä meidän nykyinen suunnitelma (suunnitelma D itse asiassa) toimisi... Meidät vihitään jo helmikuussa 2017 Intiassa, mutta hääjuhla Suomessa on vasta kesällä 2018. Tarkemmin sanottuna 16.6.2018 Juhlapaikka ja pitoplavelu oli jo varattu kesälle 2017, mutta onneksi sain ne siirrettyä vuodella eteenpäin. Pukukin tuli jo ostettua syksyllä. Nyt on ainakin aikaa suunnitella kunnolla.

Nonni, nyt se on varmaa, että mä lähden ensi kuussa Intiaan ja meidät vihitään siellä Päivämäärä riippuu ihan siitä, milloin päästää paikalliseen maistraattiin, mut luultavasti joskus helmikuussa. Mä menen sinne ihan yksin, eli vanhemmat eivät nyt tule näkemään lapsensa vihkimistä, mutta ne ei suostu matkustamaan koskaan minnekään. Vihkiminen hoidetaan siis ihan virastossa, mutta sulhon perhe haluaa ehkä järjestää jonkinlaisen intialaisen hääjuhlan. Se voi olla aikamoinen kokemus, kun yleensä intialaisissa häissä on se 1000-3000 vierasta Mut sulho sanoi, että ne yrittää kutsua "vain" alle 200 henkilöä Hääjuhla, jonka piti olla ensi kesänä, on nyt siirretty kesälle 2018. Tulee todella pitkä väli vihkimisen ja juhlan välillä, mutta ei voi mitään, kun mieheni ei pääse Suomeen ensi kesäksi.