annima

Mua pelottaa eniten budjetti. Häät voisivat olla vaikka tänä kesänä jos taloudellinen tilanne antais periksi. Siksi pelottaakin miten käy ensi vuonna, onko tilanne yhtään parantunut. Lisäksi pelottaa kaikki valmistelut, osaako sitä ajatella kaikkea ajoissa ja tuleeko kamala stressi lopuksi. Itse, kun olen viime tipan ihminen muutenkin.

Molempien kotipaikkakunnalla Etelä-Pohjanmaalla.

Miksi Hän? Hän on erittäin hyvännäköinen, ihastuinkin ihan ensin Hänen ulkonäköönsä, kun en muuten Häntä tuntenut Kun aloin tutustua Häneen ensin kaverimielessä, huomasin ensin miten reilu, mukava, ystävällinen ja hauska Hän on Hänellä on samat mielenkiinnon kohteet ja meillä onkin oikeastaan yksi yhteinen ja iso intohimon kohde arjessa (=sama harrastus) Hän on aina todella huomaavainen ja kohtelias, oikea herrasmies, ajattelee aina ensin minua ja muistaa päivittäisessä arjessakin olla aina kohtelias Hän arvostaa ja kunnioittaa minua suuresti ja näyttää sen selkeästi, ei pidä minua itsestäänselvyytenä Hän haluaa suunnitella tulevaisuutta kanssani ja meillä on samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja näkymät Hän rakastaa lapsia ja eläimiä Hän on kärsivällinen ja ennenkaikkea järjenääni tälläisen tunteellisen höpsön kanssa Vaikka Hän on järkevä ja järjenääni monessa kohtaa, Hän on myös erittäin tunteellinen ja osoittaa minulle sanoin ja teoin tunteensa Hän jaksaa nauraa minun hölmöilyilleni ja pitää minusta muutenkin juuri sellaisena kuin olen Hän saa minun sydämeni pakahtumaan, vatsani täyteen perhosia ja käyttäytymään minut välillä hullunkin lailla, olenhan niin hulluna Häneen Meillä riittää keskusteltavaa joka päivälle, moneksi tunniksi eikä meidän keskusteluihin ikinä kyllästy

No nyt! Ihan yhtäkkiä tuli iso rysäys asioissa eteenpäin lähinnä ajatusten tasolla, mutta sekin on jo iso askel. Mä oon viimeisen päälle prinsessa. Pinkki on paras väri ja kaikki kimalteleva ihanaa. Mies ei kuitenkaan oo yhtään sen luonteinen vaan enemmänkin maanläheinen. Mies vitsaili yksi ilta miten meidän hääkutsu voisi olla raapustettuna kaarnanpalalle (koska tiesi, että mä en oo ihan sen henkinen) ja siitähän se ajatus sitten lähti. Ei tajunnut mieskään keksineensä loppuviimein vitsiä heittäessään samalla sitä teemaa. Elikkäs meille olisi nyt tulossa mitä luultavammin teemaksi sellainen maalaisromanttinen. On mulle sopivaa prinsessamaisuutta: pitsiä, paljon vaaleanpunaisia ruusuja yms. Mutta vastapainoksi maanläheisyyttä rinnalla: juuttikangasta ja -narua, tammitynnyreitä(?), maitotonkkia tai vaikkapa lavoja ja vanhoja ovia mahdollisena rekvisiittana yms. Tuo oli eka idea mihin mieskin lähti nyt mukaan, kun tajus heti jutun ja on juuri sopiva sekoitus mun prinsessamaisuutta ja miehen maanläheisyyttä. Jes. Sen lisäksi tajusin, että koska meidän ainoaksi ongelmaksi voi muodostua rahoitusongelmat, on tuo teema samalla tosi sopiva meidän budjetille. Maalla, kun asustellaan, löytyy varmasti monen sukulaisen nurkista juurikin yllämainittuja vanhoja ovia, lavoja yms. mitä voi käyttää rekvisiittana.

Miten musta tuntuu, että en tiedä mistä lähteä ja mitä kaikkea pitää ajatella häiden suhteen?! Olis kiva tehdä pikkuhiljaa jotain pikkuhankintoja, että kaikki hankinnat ei menisi samaan syssyyn, mutta pää on ihan tyhjä, että mitä ne olis?! Meillä ei oo suunnitelmia tehty vielä juuri ollenkaan. Alustavaa vieraslistaa on, sen lisäksi mun päässä on väriteema, jota mies ei ole vielä hyväksynyt, mutta ei myöskään hylännyt... Hääpäivää ei oo päätetty, mutta oon jotenkin aatellut, että ei oo niin kamala hätäkään. Johtuen siitä, että asutaan aika pienellä paikkakunnalla, joten täällä ei tilat ja muut täyty yhtä helposti, kun esim. pk-seudulla.

Nyt aikuisempana viisissä, yksissä kaasona. Lapsena lisäksi muutamia, joista en muista juuri mitään tai ainakin niitä on katsonut eri kantilta.

Meillä oli kihlauksesta puhuttu pari kuukautta, joka päivä enemmän ja enemmän. Odotettiin sopivaa hetkeä (=hyvää rahatilannetta yms ) marssia yhdessä sormuskaupoille. Yhtenä päivänä se päivä vaan tuli, että tuntui hyvältä marssia kauppaan. Mun sormus meni tilaukseen ja miehen kaiverrettiin, joten saatiin sormukset seuraavana päivänä. Kihlapäiväksi valikoitui kuitenkin tuo sormuskaupassa käynti. Päivämäärä ei ollut mitenkään merkittävä. Paitsi nyt.

Täällä! Päivää ei ole lyöty lukkoon, mutta se on 95% varmuudella kyseinen vuosi. Nyt, kun luin teidän valmisteluja niin tekee kyllä mieli istahtaa sulhon kanssa pöydän ääreen ja lyödä päivä lukkoon.

Töissä. Ehdittiin samassa, isossa firmassa olla 3,5vuotta (ei päivän mittaan juurikaan nähdä/olla samoissa työtehtävissä) kunnes ruvettiin olemaan tekemisissä myös vapaa-ajalla. Tästä enemmän kontaktissa olemisesta meni puoli vuotta, kun ruvettiin seurustelemaan.

Meillä tietää ja suhtautuu hymyillen. Miehen mielestä on ainoastaan ihanaa, kun olen niin onnellinen ja täpinöissäni.

Me mentiin kihloihin reilu viikko sitten eli lokakuussa 2016. Nyt on alettu miettiä häiden ajankohtaa ja se tulee olemaan mitä luultavammin kesä 2018. Pikkuhiljaa on muutenkin alkanut puheissa jo vilahdella mm. juhlapaikat ja muut. Oma ajatus on, että kunhan saadaan päivää/ajankohtaa lyötyä varmemmin lukkoon, alkaa oikeat suunnittelut ja pohdinnat. Ensi vuoden puolella voi ainakin alkaa jo kunnolla järkkäämään.

Me laitettiin viestillä kuva sormuksista vanhemmille ja sisaruksille samaisena iltana, kun oltiin sormukset saatu. Lisäksi pari kaveria infosin viestillä, että kuulevat varmasti multa eivätkä puskaradion kautta. Omat vanhemmat kertoivat aika hyvin sukulaisille. Töissä molempien työkaverit huomasivat pikkuhiljaa. Facebookiin ei ollut tarvetta heti laittaa emmekä halunneet sitä kautta asiasta informoida. Jossain kohtaa sekin kyllä varmasti tehdään, mutta ei ollut tarvetta samaisena päivänä sinne asiasta infota vaan sitten vasta kun suurin osa jo asian muutenkin tietää.

Minunkin (ja myös mieheni) mielestä kihlautuminen on lupaus avioliitosta ja on selvää, että naimisiin mennään tässä lähivuosina. Meillä ei kuitenkaan vielä ole mitään hääpäivää lukkoon lyöty, pientä ajatusta toki vuodesta koska häät voisivat olla. Sekin voi silti muuttua. Meidän ajatus oli kuitenkin se, että samantien ei oo painetta ja paniikkia sitä hääpäivää päättää ja häitä alkaa järjestellä. Vaan ensin nautitaan kihloista ja kahvitellaan ja juhlitaan niitä tässä parin kuukauden (?) sisällä. Suku kun kuitenkin juhlia odottaa.. Vasta sen jälkeen jossain kohtaa ruvetaan pikkuhiljaa miettimään sitä hääpäivää.

Sovittiin yhdessä eli romanttiset kosinnat jäi välistä kokonaan. Mä oon sen verran romantikko, että olin aina ajatellut kaipaavani jotain leffojen ällösöpöä kosintaa, mutta jotenkin asia nyt vaan meni näin, että yhdessä päätettiin ja se tuntui hyvältä. Eli puhuttiin asiasta jonkin aikaa, tehtiin päätös yhdessä ja sitten vaan sovittiin sopiva hetki marssia sormuskaupoille. Enkä ainakaan tässä alkuhuumassa oo vielä harmitellut, että se kosinta jäi välistä..

Samaan tyyliin, kuin monella muullakin täällä. Eli mä maksoin miehen oman ja hän minun.

Mun oma valkokultainen story of love-malliston sormus 18kpl:lla timantteja, 549€. Selvä visio jo minkä haluan tuohon rinnalle vihkisormukseksi Miehellä valkokultainen kanttinen (? vai miten se sanotaan ) 349€. Kultajousessa oli kuitenkin kihlatarjous, että halvemman sormuksen saa puoleen hintaan, joten miehen sormus lähti 174,50€ hintaan. OT: Nyt jäätiin vaan odottelemaan vielä, että loppuviikosta saatais sormukset noutaa eli sitä tärinässä odotellen! Odotellessa piti innoissaan jo liittyä tänne foorumillekkin. Vaukkareiden puoli onkin tuttu (eri nimimerkillä..), mutta mun tytär on jo 6v niin ei oo paljon ekan vauvavuoden jälkeen sillä puolenkaan käytyä.