Lumen

16.6 lyöty lukkoon jokin aika sitten. Muita "kohtalotovereita" samalla päivällä?

Julkinen hääblogini allekirjoituksessa, ja saman nimisenä löytyy täältä foorumilta.

Alunperin listalla oli n.100 henkeä, mutta sitten sulhasen perhe järkevinä tajusivat että eivät voi kuitenkaan melkein koko sukuaan jättää pois. Oman puoleni suvusta ei tule läheskään kaikkia, mutta se ei paljoa auta kun suvut ovat niin isoja… Nyt vieraita on 144(lapset mukaan laskettuna.)

Sen verran on pakko sanoa, että eihän 31-vuotias vielä ole vanha. Itse en ainakaan tunne itseäni ollenkaan vanhaksi, ja papereitakin kysytään joka ikinen kerta. Seurustelemaan rupesimme kun minä olin 20 ja mies 22, mutta taloudellisista syistä menimme nyt vasta (10-vuotispäivänä) kihloihin. Aion pitää kunnolliset ja näyttävät häät perinteineen (vieraita kutsutaan 143) enkä ole hetkeäkään ajatellut että olisin "liian vanha" sillä tavalla avioitumaan. Jenkeissä moni meneekin naimisiin "vasta" tämän ikäisinä, ilmeisesti Suomessa nuoremmat kun asia noin askarruttaa?

Kannattaa pitää sellaiset häät kuin haluaa, eikä ajatella tuollaisia outoja juttuja että olisit muka liian vanha. Kolmikymppisenähän nainen on sitäpaitsi kauneimmillaan. Itse ainakin, menneeseen verrattuna Tässä iässä tyylitaju on myös huomattavasti kehittyneempi ja hahmottaa, mitä oikeasti haluaa.

Minä olen 30, mies 32. Yhdessä olemme olleet 10, vuotta. Itse opiskelen vielä yhteisöpedagogiksi, ja tavoitteena olisi valmistua mielellään ennen häitä vaikka tuskin onnistuu. Mies on vastavalmistunut matematiikan aineenopettaja ja etsii nyt töitä. Molemmilla opiskelu on venynyt kun sopivaa alaa ei heti löytynytkään, ja omalla kohdallani en tiedä onko tämä nykyinen vieläkään se oikea. Tässä välissä olen ollut työelämässä vähän yli 3-vuotta, ja opiskelujen jälkeen haluaisin löytää mahdollisimman pian töitä, oman alan tai muun. Meilläkin on agenda, että lasta ei tehdä ennen häitä. Esikoista yrittämään ehkä ruvetaan jo aiemmin koska ehkäisyn poisjättämisestä kulunee tietty aika ennen kuin raskaaksi tulo on kunnolla edes mahdollista. Vauvakuume on kova joten onneksi 2018 pääsee tätä haavetta toteuttamaan.

Meillekään ei tule leikkejä, koska ne ovat olleet aina häissä lähinnä todella kiusallisia(osallistujille) eivätkä kovin juhlavia. Tykkään kyllä jonkinlaisista leikeistä muissa juhlissa mutta häissä jätetään väliin, tulee muuta ohjelmaa. Joku morsiamen ryöstö on vieläpä aika kammottava ja seksistinen, joten sellaistakaan "leikkiä" ei tule. Tietokilpailu hääparista tosin kyllä tulee sekä morsiuskimpun heitto.(sukkanauhaa ei ehkä heitetä kun sinkkuka miehiä ehkä kaksi jos sitäkään...)

Ehdottomasti aiotaan yöpyä eri osoitteissa ennen hääyötä ja nähdä vasta alttarilla. Ensinnäkin koska se on perinne, ja olen aika taikauskoinen, ja toiseksi koska niin romanttista! Olisi kamalaa jos pitäisi samasta kämpästä lähteä juhliin jne.

Tosi hyviä linkkejä laitettu täällä, kiitokset Tipsisille, otin noista monta talteen.

Itse olen käyttänyt nyt suunnittelun alkuvaiheessa ainoastaan Pinterestiä, jonne olen tehnyt boardeja. Kokoan sinne eri sivuilta omia suosikkeja ja vaihtoehtoja esim. valokuvaajia ja juhlapaikkoja.

Koska hän on sielunkumppanini, kohtalo on tarkoittanut meidät yhteen.

Koska hän on: komea, suloinen, hassu, hauska, huumorintajuinen, rauhallinen, syvällinen, luotettava, uskollinen, älykäs, keskustelemaan pystyvä, rakkauttaan päivittäin osoittava, hyvä ihminen. Koska meillä on samat arvot, monia samoja kiinnostuksen kohteita ja yhteisiä suosikkeja. Samanlainen epäkorrekti huumorintaju ja omia juttuja, yhteistä hassuttelua ja söpöilyä: en voisi olla samalla tavalla oma itseni kenenkään muun kanssa.

Ennen kaikkea koska: hän rakastaa minua, ja minä häntä. <3

Kannattaa muiden mielipiteistä välittämättä ottaa/jättää sukunimi, joka tuntuu itsellesi sopivalta, itsehän kuitenkin sitä käytät eikä ne muut.

Sukulaisistani pari nuorempaa naista on naimisissa, ja heillä on omat sukunimet edelleen, ei siis edes yhdistelmänimeä tai mitään, eli kyllä se on vaihtoehto. Itselleni se ei kuitenkaan olisi edes vaihtoehto, koska tuntuisi jotenkin hölmöltä ettei avioliiton myötä edes sukunimi vaihtuisi. Olen sen verran vanhanaikainen että tuntuu kivalta ottaa miehen sukunimi, tai no, ylipäätään uusi sukunimi. Jonkinlainen uusi, itse keksitty sukunimikin olisi mielestäni kiva vaihtoehto mutta mies ei ole vielä sille lämmennyt. Meidän tuttavaparimmekin vaihtaa ihan itse luodun sukunimen joka on ikäänkuin yhdistelmä molempien sukunimiä, tosi kiva idea mielestäni.

Jenkeissähän kihlasormus on juuri se näyttävämpi ja kivellinen sormus. Itse teen suomalaisittain, eli vihkisormus oli kivetön ja kihlasormukseen pitää tulla ainakin yhtä kiveä. Mutta siis: ei kihlasormuksen tietenkään tarvitse olla kivetön, jos haluat kivellisen, valitsi juuri sellainen kuin itse haluat ja mistä itse pidät!

Kävimme vaihtamassa sormukseni pienempään ja ostamassa miehelle sormuksen Malmin korupajalla. Lopputuloksena että minun sormukseni on liian tiukka, ja sitä on pakko suurentaa ihan millinverran... sormuksissa ei ollut sopivaa välikokoa, ja uskoin itseäni enemmän myyjää, joka sanoi että sormuksen kuuluukin olla napakka. Toivottavasti suurennuttaminen onnistuu, sormuksessa on jo kaiverruksetkin. Palvelu oli mielestäni ihan  "perussuomalaista." Sormukset itsessään ovat kauniit ja yleisesti henkilökunta vaikutti asiantuntevalta.

Käytän koruissa yleensä vain kullan/kuparinvärisiä ja harvemmin hopeaa/hopeanväristä, joten kihlasormus on keltakultainen ja haluan myös vihkisormuksen olevan sitä. Vaikka sormus on keltakultaa, se näyttää jotenkin "vaaleammalta"... ehkä kulta ei ole tummunut vai mistä johtunee? Kulta on mielestäni ihana, arvokas ja ajaton.

Meillä oli samaa mallia ja keltakultaa sormukset, miehen sormus vähän kalliimpi, en muista tarkkaa hintaa mutta yhteensä n. 280e ehkä. Vihkisormuksesta tulee se hienompi ja kivellinen, sen hintaa en uskalla edes ajatella. x)

Mieheni kosi minua 4.12. Vietimme kymmenvuotispäivää japanilaisessa teemassa: ensin kävimme Yayoi Kusaman näyttelyssä ja sitten "japanilaisessa" ravintola Gaijinissa syömässä. Yritimme illan lopuksi käydä Rautiksen Robert's Coffeessa, joissa kahdet ensimmäiset treffimme olivat ja jossa päätimme ruveta seurustelemaan, mutta kahvila oli tuohon aikaan tosi täynnä joten kahvin tilattuani emme jääneet paikalle. Kotiin päästyämme valmistauduin vuosipäiväkuvan ottamiseen korjaamalla meikkejäni. Toisessa huoneessa J sanoi puhuneensa isäni kanssa, ja kuulemma "vastaus oli ollut että diplomaattisesti A. saa itse päättää." Tässä vaiheessa sydämeni varmaan jätti lyönnin väliin... sitten äkkiä toinen oli vieressä ja kysyi jotakuinkin: "tuletko miun vaimoksi?" Rupesin tietysti itkemään, halasin ja sain mutistua kyllä, jota vielä myöhemmin selvensin. Ravintolassa ja muualla tunnelma ei ollut otollinen kosinnalle, mutta oli ihana tämä kotona kosintakin... se ainakin yllätti täydellisesti.

Kihlakuvat ovat kyllä kiva juttu. Meistä on kosintapäivänä yksi kännykällä otettu ei kovin hyvä kuva, ja muutamia kaveripariskunnan ottamia kuvia, ehkä ne riittävät kihlajaiskuviksi. Isompi rahallinen ja ajallinen panostus menee sitten häävalokuvaajaan.

Haluaisin ammattilaisen tekemän meikin, mutta sitten vaatimuksetkin kyllä ovat ammattitasoa, eli lopputuloksen pitäisi olla jos ei täydellinen niin ainakin tuhat kertaa parempi kuin mihin itse pystyn. Olen ollut ammattilaisen meikattavana kerran ja lopputulos oli muuten ihan ok, mutta juhlameikin sijaan lopputulos näytti kyllä todella arkiselta meikiltä ja kulmakarvoja meikkaaja ei osannut piirtää ollenkaan hyvin. Oma shownsa tulee varmaan olemaan hyvien meikkaajien etsiminen Helsingin alueelta...

Olemme Helsingistä, mutta jos täydellinen paikka löytyisi Helsingin ulkopuolelta(muttei kuitenkaan liian kaukaa) niin mielellään voitaisiin häät muuallakin pitää.

Minusta on hyvä jos hääpari toivoo rahaa, ja sanoo sen suoraan. Niin monilla on jo tavaraa, ja usein raha tulee tarpeeseen häiden tai/ja häämatkan kustannuksien takia. Mekin toivoisimme rahaa häämatkatilille... en ole vielä selvittänyt tai kuullut, onko olemassa matkatoimistoja tai voisiko itse jostain pankista avata tilin vain tähän tarkoitukseen, se tuntuisi sopivalta.
Joiltakin häävierailta tulemme silti varmaan saamaan myös pieniä konkreettisia lahjoja, ja sekin on ihan ok.

Ensimmäinen tunne vaihtui yllättyneisyydestä nopeasti onnellisuudeksi ja onnen kyyneleiksi. <3

Ei jännitä, paitsi se että miten häät sujuva: meneeko moni asia pieleen vai ei.