LilleriLalleri9

Ei ollut istumajärjestystä meillä. Hääparin pöytä oli erikseen ja sen välittömässä läheisyydessä ns. ykköspöytä, johon ohjattiin läheisimmät. Muut istuivat missä huvitti. Kaikki löysivät istumapaikan kivuttomasti.

Tottakai hääparilla on ikioma pöytä, jos minulta kysytään. Kyllä ruokailun ja kahvien jälkeen tai välissä ehtii seurustella vieraiden kanssa. Monet haluavat ottaa kuvia nimenomaan hääparista kahdestaan, niin oma pöytä on ehdoton.

Ehdotuksiani hääparille laulettavaksi:

Leif Wager - Romanssi (eli Sua vain yli kaiken mä rakastan)

Kaj Chydenius: Sinua sinua rakastan

Johanna Kurkela: Rakkauslaulu (alkaa: Kauan sitten minussa aavistus jo sinusta)

Jenni Vartiainen: Minä sinua vaan

Samuli Edelmann: Miten ja miksi

Mikään näistä ei ole erityisen vaikea laulettava, mutta ovat niin koskettavia, että kyyneleet valuu jo ajatuksestakin.

Vastaanpa nyt tähänkin: Me saavuimme hääpaikalle kaikkien vieraiden jälkeen, joten käsittääkseni omat vanhempani ovat olleet vieraita vastassa ja kätelleet heidät heidän saapuessaan. Kun itse saavuimme hääautolla paikalle, omat vanhempani olivat ekana onnittelemassa meitä ja sen jälkeen mieheni vanhemmat erikseen (koska ovat eronneet) ja vapaasti muut vieraat. Siis pihalla onnitteluhalaukset /-kättelyt ja sen jälkeen onnittelumaljat käteen.

Katson, jos sattuu kohdalle, en tarkoituksella. En ole niitä intohimoisesti ennenkään seurannut, Satuhäitä ehkä eniten kuitenkin. Ei vaikuta naimisiinmenoni, katsonko vai en. Voin vain naureskella ylettömälle hääkarkkien väkerrykselle ja muulle höösäykselle, kun tiedän, että ilmankin saa hyvät juhlat aikaiseksi.

Kyllä pystyin rentoutumaan. Maistraatissa jännitti ja hääjuhlan alussa sorruin melkein hössöttämään hetkeksi, mutta sitten muistin, että mun ei kuulu järjestellä, vaan nauttia. Loppuillan nautin täysillä.

Meikki kesti huulia lukuunottamatta koko illan, jopa räpsyripset (eli lisätupsut omien seassa) pysyivät hyvin päässä. Huulien rajaus ehkä pysyi, mutta lisäilin kiiltoa harvakseltaan. Kai sitä olisi useamminkin voinut laittaa, mutta eipähän tuo haitannut, saimme ainakin pussailla vapaasti

- pitopalvelun isäntä oli hieman kiukkuinen, kun ei ollut varautunut konjakkilasein, vaikka häissämme olikin pari pulloa konjakkia tarjolla, mutta emme olleet siitä ilmoittaneet. Ketään muuta se tosin ei haitannut.

- yksi lapsi satutti itsensä pihaleikeissä ja joutui poistumaan kesken juhlan. Vaarallisessa tilanteessa oli enkeleitä matkassa, koska lapsi selvisi lähestulkoon säikähdyksellä.

- yksi penkki hajosi ja samalla yksi juomalasi. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.

- yhdeltä vieraalta levähtivät tanssikengät roskiskuntoon. Sekin lähinnä nauratti sekä itseään että muita, eikä hidastanut menoa.

Ei ollut mitään täysin turhaa, kun ei muutenkaan hössötetty pikkujuttujen takia. Jos nyt jotain pitää keksiä, niin turhaa oli mun rannekoru, joka kauneudestaan huolimatta oli niin teräväreunainen, että se ehti rikkoa hieman mun sukkahousuja ja tarttui jopa mekkooni kiinni. Otin sen pois hyvän sään aikana

Mulla oli varakengät, joten ei tullut rakkuloita. Olin aika pitkään korkkareilla (ei kovin korkeat ja avokasmallia) ja sitten vaihdoin tosi makeisiin citylenkkareihin, joissa jaksoin tanssia loppuun saakka. Muutamat vieraatkin oli varautuneet iltatennareilla /-lenkkareilla, ja koska oli rennot maalaisjuhlat, ne ei pistäneet kenenkään silmään. Väsyneet jalat toki oli, mutta ei rakoilla.

Kyllä oli yöpalaa. Ruoka oli heti juhlan alussa, ja vaikka ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää, niin puoliltaöin tarjottava yöpala (grillimakkaraa, salaattia, patonkia) teki vallan hyvin kauppansa. Oltiin tanssittu niin villisti, että yöpala maistui sekä viimeisille juhlijoille että yön selkään lähteville muusikoille mainiosti. Suosittelen, että yöhön kestävissä juhlissa on tarjolla ilta-/ yöpalaa

Tosi korkea osallistumisprosentti meillä. Kutsutuista pois jättäytyi jo ilmoittautumisvaiheessa vain kolme, ja lopullisesta vieraslistasta saapumatta jätti kaksi, ilmoittivat kyllä, etteivät tule. Vieraita oli yhteensä kutsuttu vajaat 70.

Saatiin vain yksi iso kukkakimppu, joka olikin sitten tosi näyttävä. Ei harmita, vaikka lakastuu. Olisi ehkä harmittanut, jos ois tullut kauhea määrä kukkia, jotka kuitenkin hetken päästä kuihtuu.

Laskin melko tarkkaan, mitä meni. Loppusumma oli n. 7200 e, josta häämatkan osuus oli 1500 e. Ilman häämatkaa siis vähän vajaat 5700 e. Ihan tarkkaa summaa on vaikea laskea, kun esim. juomien ja yöpalaan tarvittavien ainesten hintaa ei tullut niin sentilleen merkittyä. Tuota luokkaa kuitenkin. Meillä oli siviilivihkiminen, eikä kummallakaan "virallista" hääpukua, vaan mulla juhlamekko ja miehellä tumma puku. Hintaa kertyi eniten pitopalvelusta ja bändistä, ja loppu meni sitten kaikkiin hääpaikan vuokraan, vaate-, meikki-, koru-, ym. menoihin sekä muihin kuin pitopalvelutarjottaviin.

Meillä lasten ikähaitari oli 1-vuotiaasta teineihin, suurin osa lapsista oli iältään 7-13 -vuotiaita. Viihtyivät tosi hyvin, tyhjensivät limsapullot tehokkaasti, söivät kakkua ja heille varattuja karkkeja pitkin iltaa, juoksentelivat ja leikkivät pihalla. Hyvin harva nöksötti kännykkänsä kanssa pöydän ääressä. Nuorimmat vietiin kotiin nukkumaan melko varhaisessa vaiheessa iltaa, mutta 7-vuotiaat ja sitä vanhemmat jaksoivat puolilleöin saakka, minne juhlat kestivät. Minusta oli hauskaa, että kouluikäisiä oli useita ja he viihtyivät, uusia kavereitakin löytyi. Yksi ikävä haaveri sattui leikeissä, ja kyseinen lapsi joutui valitettavasti poistumaan juhlista äitinsä kanssa, mutta onneksi selvisi suurimmaksi osaksi säikähdyksellä.

Häistä on nyt puolitoista viikkoa ja edelleen muistelen hymyssä suin, miten kaikki tuntuivat viihtyvän juhlissamme. Pieniä kommelluksia sattui, mutta ei onneksi mitään kauheaa, ja vieraista moni viihtyi ihan tappiin saakka. Ruoka oli todella hyvää ja bändi tempaisi mukaansa. Se, mitä eniten jännitin, eli onko hyvä tunnelma, oli paras juttu häissämme <3

Mies ei katsonut minuun, mutta paukautti välittömästi "tahdon" Itse katsoin mieheeni, kun vastasin. Mies oli niin hermona, että vaikka oltais jotain sovittu, ei se olis kuitenkaan muistanut. Sivuhuomautuksena: En voi sietää, jos joku viivyttelee sanomisessa. Naurettavaa pelleilyä mielestäni, mutta ehkä joidenkin mielestä olevinaan hauskaa.

En todellakaan olisi vaihtanut. Olin täydellisen tyytyväinen kaikkeen tuona päivänä.

Yhden jutun olisin vaihtanut: kauniin, mutta teräväreunaisen rannekoruni, joka tarttui mekkooni ja sukkahousuihini ennen kuin pyysin kaasoa ottamaan sen pois ranteestani.

Yllätin itseni täydellisesti: normaalisti olen superherkistelijä, mutta hääpäivänä en tirauttanut koko päivänä kyyneltäkään. Vihkimisen aikana meinasi tulla liikutus, mutta sain pidäteltyä, kun siviilivihkiminen oli nopeasti ohi, enkä katsonut todistajiin vihkimisen aikana. Sen jälkeen vain hymyilin onnellisena yöhön saakka

Nukuin aika surkeasti. Unta riitti ehkä aamuviiteen ja sekin levotonta, vaikka olisin voinut nukkua kahdeksaan asti. Päivä oli pitkä, mutta jaksoin hyvin, eikä aamuyöllä taas meinannut tulla uni, kun kävin niin kierroksilla.

Mulla oli polvipituinen juhlamekko, en edes harkinnut oikean hääpuvun valitsemista. Kukaan ei tätä asiaa häissä ihmetellyt, vaan kehuivat pukua, että oli kaunis ja minun näköinen. Lisäksi puvulla voisi olla jatkokäyttöäkin, ellei se omassa mielessäni ole niin voimakkaasti The Mekko, jota ei voi ikinä missään muualla pitää

Kyllä sain paljon kehuja ihan yleisesti kauneudesta, ja sitten erikseen puvusta ja varsinkin kampauksesta. Mies näki mut ekaa kertaa maistraatin ovella ja oli sen verran kiireissään ja hermostunut, ettei siinä ainakaan muistanut mitään sanoa, mutta kyllä sen katseesta näki, että kaunis olin hänenkin mielestään

Meidän häät oli toissapäivänä, eli perjantaina. Oltiin toivottu, että ei tuotaisi lahjoja, mutta saatiin ihan 1-2  tavaralahjaa. Sitten tuli kortteja ja niiden välissä lahjakortteja tai rahaa. Olen ihan tyytyväinen. Joku toi pelkän kortin ja se oli täysin fine. Pääasia, että vieraat tuli ja saatiin viettää yhdessä huippuhauskat häät

Muistan toisten häistä sen, onko siellä ollut mukava tunnelma vai ei. Ja tietty, jos on ollut jotenkin poikkeuksellinen sää, esim. kamalan kylmä tai törkeä helle, mutta säällehän ei kukaan mitään voi. Koristeluihin ei tule kiinnitettyä huomiota, ellei ole jotain erityisen kaunista ja silmiinpistävää. Ruoka ja yleistunnelma on se, mihin huomioni kiinnitän. Ja sitten tietysti se, vaikuttaako hääpari vilpittömän onnelliselta. Rakkaudentäyteisissä häissä on yleensä ollut ihanaa muutenkin.

Mua ei vähääkään kiinnosta mitkään hääkarkit tai verhojen sävy ym. mitättömyydet. Sori kaikille, joille se on tärkeää, mutta mulle ei ole, ja siksi jätän omista häistäni kaiken turhan väkerryksen ja näpertelyn pois.

Mä mietin kans, et onko väliä, onko kihlasormus valmiiksi sormessa vai kuuluuko vihkisormus laittaa tyhjään sormeen? Onko tässä jotain käytäntöjä tai sääntöjä, kummin ootte tehneet?