Sukkikset oli, en ole koskaan ollut stay-uppejen ystävä muutenkaan.

Jos kaaso olisi saanut päähänsä esimerkiksi kutsua paikalle silloisen Facebook-kaverilistani kaikki ihmiset (ja he olisivat paikalle myös saapuneet), niin olisin saanut slaagin. (Toim.huom. tapahtui muinaishistoriassa ja olen sittemmin kehittänyt vähän tolkullisemman FB-kaverilistan - jopa ihan pidän näistä nykyisistä ihmisistä)

Nuoruusvuosien bestis oli ainoa vaihtoehtoni. Muistaakseni en suoranaisesti häntä edes pyytänyt hommaan, hän vain halusi ruveta jotain polttareita ja sen sellaista järkkäilemään.

Häiden budjetti oli "mahdollisimman vähän". En enää muista tarkalleen, paljonko sitten lopulta meni. Varmaan n. 2000 euroa, josta aivan valtava siivu hääpukuun ja loput sitten kampaamoon, meikkiin, ruokaan, kutsuihin ja sen sellaiseen.

Minä maksoin itse kaiken muun paitsi oman vihkisormukseni. No, ruokakuluihin saattoi mies osallistua ehkä myös.

Olin muutenkin halunnut sen kyseisen sukunimen, se kulkee ihan sattumalta omassakin suvussani. Mitään muuta sukunimeä en varmaankaan olisi itselleni ottanut ja tämän sukunimen tulen todennäköisesti pitämään vaikka tulevaisuudessa tapahtuisi mitä.

Isä saatteli, kun jostain syystä näin halusi toimia. Minä olisin voinut kävellä itseksenikin yhtä hyvin, mutta ei minulla ollut mitään tätäkään toimintatapaa vastaan.

Suunnilleen yhdeksän vuotta.

Haluttiin, että jompikumpi meistä on silloin lomalla ja ei haluttu kesähäitä. Mentiin sitten lokakuussa, kun silloin oli miehellä mahdollisuus pitää syyslomansa. Muutenkin kaikki meidän vuosipäivät sijoittuivat syksylle, niin sinne se upposi luontevasti.

Ei kätelty lainkaan, oli pienet häät. Jos joku olisi kätellyt, niin sitten minä ja mies kaksin.